Back to school: Miltä näyttää terveyden edistämisen opiskelijan lukujärjestys?

Moikat kaikille! 

Vaikka mun opinnot eivät ihan vielä starttaakaan (onhan nyt vasta heinäkuu), on opintoihin liittyvät asiat pyörineet paljon mun mielessä viime päivinä. Sen takia päätin ottaa kunnolla aikaa istahtaakseni alas suunnittelemaan tulevan syksyn kursseja ja lukujärjestystä. Kun sain kaikki kalenteroitua ja järjesteltyä syksyn aikatauluiksi, rauhoittui mielenikin edestakaisin sinkoilevista ajatuksista. On muuten aika hurjaa, että mun välivuosi on kohta ihan oikeasti ohi, ja mä saan palata takaisin opintojen pariin! On ilo myöntää, että opiskelumotivaatio on tullut takaisin, ja mä oon valmis! 

Te taas olette kyselleet paljon mun opintoihin ja terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmaan liittyvien postausten perään, joten täältä pesee! Täältä pesee itse asiassa kaksin kappalein, sillä tällä hetkellä minulla on työn alla myös toinen back to school -teemainen teksti. Mikäs olisi parempaa kuin yhdistää teidän toiveenne ja samalla omat pohdintani tulevan syksyn opinnoista? Tänään siis pääsette kurkkaamaan terveyden edistämisen opiskelijan lukujärjestykseen ja opintojen sisältöön, sekä näkemään, mitä kursseja olen valinnut tulevalle syksylle!

MUN SYKSYN LUKUJÄRJESTYS 

No, itse asiassa huijaan jo otsikosta lähtien vähäsen: meidän alallamme oikeaa lukujärjestystä on tosi vaikeaa tehdä, koska face-to-face-konktaktiopetusta on meillä läpi opintojen todella vähän. Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman opetus on pääosin monimuoto-opetusta, joka tarkoittaa sitä, että läsnäololuentojen lisäksi tai kokonaan niiden sijasta opiskellaan paljon itsenäisesti, verkkoluennoin ja verkkotentein. Siksi minulle on alusta asti ollut tärkeää luoda tavallaan oma lukujärjestys, tai viikkoaikataulu, jotta saan kaikki kurssit suoritettua deadlineihin mennessä. Omaan “lukujärjestykseeni” siis merkkaan omasta päivästäni ne ajat, jolloin opiskelen itsenäisesti, ja joskus sitten ne ajat, jolloin minulla on konkreettisia luentoja.  

Siispä, yksi sana: aikatauluttaminen! Kuulostaa niin tylsältä, mutta kerran lukuvuodessa aikataulutus on hoidettava huolellisesti. Kun sen tekee kerralla hyvin, auttaa se puskemaan itsenäisestikin suoritettavat kurssit kunnialla läpi. Aikatauluttamista täytyy tehdä myös vähäsen lukuvuoden aikana. Joskus aika iso osa tavallisesta opiskelupäivästäkin voi kulua tulevan viikon tai tulevien päivien luku- ja esseenkirjoitusaikataulujen miettimiseen. Onneksi aikatauluttamisen jaloa taitoa voi oppia, ja siihen on myös apuvälineitä (ja vertaistukea!) saatavilla. Itse koen, että aikataulut ovat myös omaa hyvinvointia varten – jotta aikaa jäisi myös palautumiselle ja vapaa-ajallekin.

Tänä vuonna käytin apuna tulevan lukuvuoden kurssien aikatauluttamiseen uuden kalenterini sivuilla olevia ruudukkoja. Ruutuihin sain hyvin merkattua suoritettavat kurssit, niiden opintopistemäärät sekä niiden suoritusajan tai pakollisen deadlinen. Lukuvuoden aikana kalenteriin saa sitten merkattua myös sen, kun joku kurssi on kokonaan suoritettu (ah sitä ihanaa tunnetta, kun laittaa rastin tuollaiseen ruutuun!). Toivottavasti alla olevat kuvat havainnollistavat kalenterointityyliäni, jos saisit niistä vaikka vinkkiä oman lukuvuotesi suunnitteluun! 

Nämä kurssit suunnittelin syksyn lukujärjestykseeni:

  • Ravitsemustieteen perusteet. Syksyllä starttaa mun sivuaineopinnot (joista oon niin innoissani)! Maisterin sivuaineeksi olen valinnut ravitsemustieteen perusopinnot. Ensimmäisellä kurssilla sukelletaan tietysti perusteisiin: ravintoaineisiin ja niiden tehtäviin ravitsemuksessa, ravinnontarpeeseen sekä ravitsemussuosituksiin.   
  • Hoitotieteen tutkimusmenetelmien käyttö: kvalitatiiviset menetelmät. Nappaan hoitotieteen puolelta yhden kurssin, koska maisteriopintoihimme kuuluu erilaisten tutkimusmenetelmien tunteminen. Tutkimusmenetelmäkurssit ovat aika vapaasti valittavissa, mutta juuri tätä kurssia suositellaan opintosuunnitelmassamme. Tällä kurssilla syvennytään laadullisiin (kvalitatiivisiin) tutkimusmenetelmiin sekä niiden käyttöön ja soveltamiseen tutkimuksessa.  
  • Opetuksen projektityö. Kurssilla suunnitellaan ja toteutetaan opetustapahtuma, eli kurssilaiset pääsevät ihan oikeasti opetushommiin! Kurssilla opitaan myös oppimisen ja opettamisen teoreettisia lähtökohtia, joita sitten sovelletaan omaa opetustapahtumaa luodessa. Tästä kurssista olen ehkä eniten innoissani, koska tykkään ihan erityisesti projektiluontoisista kursseista! 
  • Tilastotieteen peruskurssi. Mulle oikeastaan aika pakollinen paha. Kansanterveystieteen pääaineeseen kuuluu kaksi tilastotieteen kurssia, joista tämä on (onneksi) viimeinen! Ajattelin käydä tämän jo elokuussa kesäkurssina pois alta, että se ei sitten syö motivaatiota muilta kursseilta syksyn tiimellyksessä. Tilastotieteen peruskurssilla perehdytään esimerkiksi analysoimaan tutkimusaineistoa ja tulkitsemaan tilastollisien analyysien tuloksia. 
  • Elintarvikkeet ruokavaliossa. Ravitsemustieteen sivuaineeseen kuuluva kurssi, jossa tutustutaan perustietoihin elintarvikevalikoimasta ja elintarvikealan muutoksesta. Kurssilla tutustutaan elintarvikkeiden kulutukseen ja elintarvikeryhmiin, sekä terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin ja erityiselintarvikkeisiin.  
  • SPSS-ohjelmistokurssi. Kurssilla harjoitellaan SPSS-ohjelmiston käyttöä ja sen hyödyntämistä tutkimustarkoituksissa. SPSS-ohjelmistoa käytetään tutkimusaineistojen tilastolliseen analyysiin. Itselleni tämä kaikki on vielä todellakin hepreaa, eli tiedän tämän kurssin tulevan tarpeeseen!  
  • Ravitsemus ja ruokavaliot. Myös ravitsemustieteen sivuaineen kurssi! Kurssin tavoitteena on perehdyttää erityisruokavalioihin sekä niiden merkitykseen terveyden ylläpitämisessä ja kansansairauksien hoidossa. Kurssilla tutustutaan yleisimpiin ruokavalioihin: gluteenittomaan ja sydänystävälliseen ruokavalioon, diabeetikon ja kasvisruokailijan ruokavalioihin, sekä ruokavalioiden koostamiseen.  
  • Ajankohtaista kansanterveystieteestä. Tämän kurssin suoritan todennäköisesti vasta ensi keväänä, koska sen  voi suorittaa oman aikataulun mukaan milloin tahansa lukuvuoden aikana. Kurssi oli kuitenkin kiva esimerkki hieman erilaisemmasta (mutta meille tyypillisestä) kurssitoteutuksesta, joten nappasin sen tähän mukaan! Tällä kurssilla kuullaan asiantuntijaluentoja kansanterveystieteen ja terveyden edistämisen ajankohtaisimmista aiheista ja luentojen perusteella kirjoitetaan oppimispäiväkirja. Ei tenttiä!

Syksyn lukkarissani on melko paljon liikkumavaraa: mikäli en ehdi suorittaa joitakin kursseja, voin ne myös suorittaa ensi keväänä. Voin myös vaihtaa kursseja kevään ja syksyn välillä melko vapaasti, mikäli joidenkin kurssien aikataulut eivät vaikka natsaa keskenään. Ja enhän minä vielä edes tiedä, pääsenkö tai mahdunko kaikille kursseille mukaan syksyllä!  

MILLÄ FIILIKSELLÄ PALAAN OPISKELEMAAN VÄLIVUODEN JÄLKEEN? 

Olen tosi ylpeä itsestäni, että uskalsin pitää välivuoden, vaikka opinnot sen takia vähän ”myöhästyvätkin”. Tiedän joka solullani, että se oli oikea valinta! Ihan kaikista eniten minua kummastuttaa, kuinka paljon välivuoden aikana minulle kertyi etenkin ammatillista kiinnostusta omaa opiskelualaani kohtaan. Tuollaista tietynlaista kiinnostusta minulla ei ollut juuri ollenkaan, kun välivuodelleni lähdin. Ehkä terveysaiheiden seuraaminen vähän kauempaa havainnollisti minulle sen, mitä jo tiedän, ja mistä haluan tietää lisää kasvaakseni hyväksi ammattilaiseksi ❤  

Tulevana syksynä olen ihan eniten innoissani ravitsemustieteen opinnoista, jotka alkavat heti syyskuussa! Olen siis valinnut ravitsemustieteen sivuainekokonaisuuden maisterini sivuaineeksi. Kandivaiheessa luin sivuaineekseni viestintää, mutta nyt on vuoro ihan toisenlaiselle opintokokonaisuudelle! Todella mielenkiintoista nähdä, mitä syventävää tietoa ravitsemuksesta opinnoilla on annettavanaan minulle, sillä olen ollut koko opintojeni ajan tosi kiinnostunut ravitsemustieteestä. 

Vähiten tulevalta syksyltä odotan koronan vaikutuksia opintoihini. Tällä hetkellä näyttää siltä, että en pääse yliopistolle syksyn aikana lainkaan. Vaikka meillä ei hirveästi lähiopetusta olekaan, olen silti ahkera kuluttamaan yliopiston itseopiskelutilojen penkkejä (ja sohvia!). Nyt siis harmittaa ihan vietävästi, että joudun tekemään kaikki opinnot kotoa käsin. Pitää varmaan linnoittautua kaupunginkirjastoon!!  

 Toivottavasti tämä postaus toi vähän näkökulmia siihen, millaisista kursseista terveystieteiden maisteriopinnot voivat esimerkiksi koostua. Opintopolkuja on meidän tutkinto-ohjelmassamme ihan yhtä monenlaisia kuin ihmisiäkin, joten loppujen lopuksi voin vaan antaa esimerkkejä omasta puolestani.  

Ja hei, jos teillä on mitään kysyttävää opintoihini liittyen, kysykäähän ihmeessä! Vastailen ihan enemmän kuin mielelläni ❤ Blogin kommenttiboksin löydät klikkaamalla tämän postauksen otsikkoa ja skrollaamalla sivun alas asti. Lisäksi minulle voi laittaa viestiä Instagramissa ja Facebookissa

Terveydellä, Saara  ❤

Kevätkuulumiset & välivuoden update

Moi!

Jotenkin on ollut hankalaa saada kirjoitushanoja auki tässä poikkeustilanteen myllerryksessä. Etenkin terveysaiheista on tuntunut vieraalta kirjoittaa, koska me luetaan yhdestä ja samasta, pelottavasta terveysuhasta koko ajan mediasta. Ja kaikki muu tuntuu niin merkityksettömältä sen suuruuden rinnalla. Muutaman aiheen olen kuitenkin blogin idalistalistalle saanut koottua! Tänään aloitan kevyesti kertomalla ihan vain siitä, mitä mulle ja mun välivuodelle kuuluu just nyt. Kirjoitin aiemmin päätöksestäni pitää välivuosi ja tässä postauksessa puran ajatuksia siitä, miltä tuntuu, kun välivuoden loppu alkaa jo häämöttää!

On todella hankalaa kertoa tämän hetken kuulumisista mainitsematta koronaa. Joten mainitaan se sitten. Pakko myöntää, että olen ollut tästä tilanteesta ajoittain melko ahdistunut. Ehkä ahdistava ajatus on ollut se, että nyt on ollut pakko pysähtyä ja tavallaan riisua elämästään kaikki ylimääräinen. Ehkä ahdistavaa taas on se, että nuo ylimääräiset asiat ovat tosi tärkeitä ja pitkälti elämän ja arjen suola. On ollut hankala totutella elämään ilman niitä. Tai ehkä ahdistavaa onkin ollut se, että koko elämä tuntuu muuttuneet niin kokonaan niin lyhyessä ajassa. Ihan kuin eläisi kokonaan eri elämää, tai vaikka ihan eri kulttuurissa!

Koska mieleni pyörii aina mieluummin positiivisilla kierroksilla, tiedostan vahvasti myös sen, että korona on tuonut mukanaan myös paljon hyvää. Tuo mainitsemani pysähtyminen ei ole ollut ainoastaan huono asia – varsinkaan tällaiselle kaikki raudat tulessa -tyypille, niin kuin olen. On ollut aikaa kodille, kumppanille, luoville ajatuksille, perheelle soittelemiselle ja palautumiselle. Olen ennen kaikkea huomannut olevani paljon levänneempi ihminen.

Lepo on näkynyt konkreettisesti monella tapaa: en esimerkiksi muista, milloin viimeksi olisin ollut näin kauan käymättä kuntosalilla. Salitreenin sijaan olen nyt poikkeustilan ajan liikkunut, hölkännyt ja treenannut entistä enemmän ulkona. Olen myös jumppaillut kotona, joogannut, kehonhuoltanut ja jotenkin päivä päivältä tullut tietoisemmaksi siitä, mitä keho on kunakin päivänä kaivannut. Se on kaivannut ennen kaikkea liikettä ja liikkumista, mutta monipuolisemmin, kuin olen ennen sille sitä osannut antaa. Uudet ärsykkeet ja lisääntynyt aerobinen liikunta ovat antaneet keholle uutta haastetta ja voimaa palautua nopeammin. Olen myös nukkunut säännöllisintä unirytmiä kuin ehkä koskaan, syönyt hyvin ja myös herkutellut paljon (hups!). Ehkä tämä on ollut pieni retriitti omaan hyvinvointiini.

Josta päästäänkin aasinsiltaa pitkin puhumaan välivuodesta. Nyt, kun karanteenin aikana on aikaa ollut pohdiskella välivuotta ja summata sen mukanaan tuomia ajatuksia, olen oikeastaan havahtunut siihen, kuinka hyvää tämä pysähtyminen on tehnyt myös välivuodelleni. Oikeastaan vasta nyt työkiireiden hälvennyttyä ja kotonaoloajan lisäännyttyä, olen ensimmäisen kerran edes kokenut viettäväni välivuotta ylipäänsä. Vaikka aikaisemmin opinnot olivatkin jo ehtineet hieman unohtua, olen vasta nyt rentoutunut kiireisen elämän tahdista sille tasolle, jota kai alun perin lähdin välivuodellani tavoittelemaan.

Jotenkin harmittaa, että tällainen poikkeustilanne saa tajuamaan, kuinka hurjaa ja nopeatempoista arkea sitä tavallisesti elääkään. Olen huomannut, etten ole näiden ajatuksien kanssa yksin, sillä olen kuullut samaa monien ystävieni suusta. Koen vahvasti, että ympäristön ja yhteiskunnan luomat suorituspaineet ovat aina vaikuttaneet minuun paljon, ja siksi esimerkiksi välivuoden viettäminen tuntui väärältä ajatukselta aluksi. Vaikka nyt jo tajuankin, että on todellakin ok ottaa taukoa opinnoista, jotka ovat eri muodoissaan vieneet suurimman osan elämästäni, en sitä ehkä vuosi sitten vielä tajunnut. Harmittaa, että yhteiskunta on asettanut meille tiukat raamit opinnoista, niiden tavoitteellisesta etenemisestä ja etenkin niistä valmistumisesta. Toki asiasta voi olla montaa mieltä, mutta itse koen asian näin.

Ihanaa tässä on, että opiskelumotivaatio on tullut takaisin, muutama aihe gradulle haahuilee jo takaraivossa ja jotenkin tulevaisuuden unelmat ovat piirtyneet entistä tarkemmiksi. Tauko on tullut tarpeeseen. Olen ehdottoman valmis ensi syksyyn, mutta lupaan itselleni yrittää pitää mukanani ainakin jotain tämänhetkisestä rentoudestani myös opintokiireiden keskellä. Ja kiirettä en lupaa opintojeni kanssa pitää, edelleenkään.

Haluaisin jotenkin tällä kirjoituksellani rohkaista kyseenalaistamaan jokaisen omaa elämäntahtia, koostui se sitten opinnoista tai mistä tahansa muusta. Haluan rohkaista poikkeamaan käsikirjoitetuista suorituspaineista ja etsimään esimerkiksi työkokemuksia ja omia kiinnostuksenkohteita rohkeasti. Vaikka opinnot ja työ ovatkin usein elämän tärkeimpiä asioita, on niistä välillä huikeaa höllentää otetta ja siten nähdä ne ihan oikeasti tärkeät jutut. Ja tämän olisi pitänyt tapahtua jo kauan ennen koronaa.

No, nyt olen puhunut ❤

Terveydellä, Saara

PS. Tulevaan Q&A-postaukseen saa vielä laittaa kysymyksiä tulemaan, vaikkapa anonyymisti tämän postauksen kommenttikentässä! Mikäli kommenttikenttä ei etusivulla näy, klikkaa postauksen otsikkoa ja skrollaa sivu alas asti. Ensi kerralla sitten vastausten parissa!

Tarina siitä, miksi päätin pitää välivuoden

Minä suoritan elämää. Siihen ajatukseen havahduin eräänä heinäkuisena aamuna. Tässä tilanteessa olin ollut jo useasti aiemminkin, ja jälleen se iski tajuntaani ensimmäisenä, kun kesäaamuun silmäni avasin.

Ajatus on varmasti monelle tuttu, arkipäiväinen ja toistuva. Kukapa ei kokisi joskus suorittavansa elämää? Kukapa voisi oikeasti elää elämäänsä sataprosenttisen täysillä, nauttien jokaisesta hetkestä? En minä ainakaan. Tuota ajatusta ei varmasti tarvitse säikähtää, mutta minut se pysäytti niille sijoilleni. Tuo ajatus on aina ollut elämäni myrkyllisin.

Havahduin siihen, että vaikka elämäni olikin ollut ihania juttuja täynnä, olin suorittanut niitä. En ollut voinut koko keväänä kovinkaan hyvin – olin jatkuvasti ahdistunut, stressaantunut, kiukkuinen ja itkuinenkin. En ollut moneen kuukauteen pystynyt pysähtymään ja nauttimaan. Olin kandikevään ja työrupeaman uuvuttama, kaikkeni itsestäni antanut ja ihan hukassa. Nämä kaikki sanat voivat kuulostaa melko kärjistetyiltä, mutta koen, että se on tarpeen, jotta saan asiani sanottua.

VÄLIVUOSI

Kesäkuisten kandijuhlien jälkeen väsytti. Ja mietitytti. Kannattiko tämä? Olin pitänyt itselleni tavoitteeksi asettamastani opiskelutahdista kiinni kynsin ja hampain, enkä ollut tavoitteeltani suostunut näkemään todellisuutta – sitä, että minua väsytti. Olin saanut upeita työtilaisuuksia ja tarttunut ilomielin niistä jokaiseen koko opintojeni ajan. Olinko ehtinyt nauttimaan työtarjouksista, tai keräämään niistä kaikki hyödylliset opit mukaani? Työkokemuksia en todellakaan kadu, mutta ehkä sitä, että en jo aiemmin havahtunut siihen, etten selvästikään jaksanut kantaa kaikkea harteillani.

No, kannattiko se? Kyllä, koska viime kevät opetti ennen kaikkea kohtaamaan rajani jälleen kerran. Kun katsoin taakseni, häämöttivät edelliset rajaviivat melko kaukana takana. Silloin päätin, että joidenkin asioiden on nyt muututtava. Piirsin elämääni kirkkaalla värillä uudet rajaviivat, joita lupasin totella siihen saakka, kunnes taas ne uudelleen piirrettäisiin.

Päätin pitää välivuoden opinnoistani. Se tuntui aluksi oikeasti todella vaikealta, koska olin aina iloinnut siitä, kuinka olin saanut opiskelumahdollisuuden suoraan lukion jälkeen. Kolme yliopistovuotta tunsin rehellisesti olevani omalla alalla ja opintojen olevan kiinnostavia, mutta yhtäkkiä minua ei kiinnostanut tippaakaan. En jaksanut, enkä halunnut opiskella. Harmitti, sillä olin aina vannonut itselleni suorittavani opintoni tavoiteajassa – enkä varsinkaan jättäväni niitä roikkumaan töiden tai muidenkaan syiden takia. Olin kuitenkin saapunut tilanteeseen, jossa jouduin pyörtämään sanani ja kohtaamaan todellisuuden. Päätin, että en halua tuhlata kallisarvoista opiskeluaikaani siihen, että en olisi motivoitunut opiskellessani. Mieluummin valitsin tauon, jonka aikana keräisin motivaatiota ja innostusta aloittaa taas uudelleen.

Päätöksen jälkeen, ja suurimpien harmituksen pilvien väistyttyä taivaalta, aloin oikeastaan nauttimaan tilanteesta. Päätin, että välivuosi olisi minulle tilaisuus kokeilla jotain uutta ja vastaanottaa uusia taitoja ja asioita elämääni. Ja tähän asti se on sitä ollutkin! Nyt kun olen saanut katsella elämääni ja opintojani uudesta näkökulmasta, on opiskelumotivaatio palannut kohisten takaisin. Olen jopa huijannut ja opiskellut ihan vähän – ja se on ollut ihanaa! Ehkä välillä asioita on välttämätöntä tarkastella eri näkökulmasta, jotta niitä oppii taas arvostamaan.

Ja ei hätää – tunnen yhä olevani omalla alallani, jopa enemmän kuin viime keväänä.

AJATUKSIA UUPUMUKSESTA

Tätä postausta oli vaikea kirjoittaa. Tuntuu vaikealta kertoa omasta uupumuksesta, sillä olen aina pitänyt omia uupumuksen tunteita melko vähäpätöisinä. Olen ajatellut, että enhän minä voi olla uupunut, koska jollain toisella on varmasti todella paljon vaikeampaa kuin minulla. Tai että, minähän olen oikeasti onnellinen elämässäni – minulla on rakkautta ja kaikkea mitä tarvitsen, ja silti muka kehtaan olla uupunut! Hyi! En vieläkään ole kovin valmis myöntämään, että kyllä, minuakin voi väsyttää. Sen myöntäminen edes osittain tuntuu kuitenkin älyttömän hyvältä ja helpottavalta. Olkaa ihmiset ihmisiä myös itsellenne ❤

Haluan tällä kirjoituksellani sanoa myös sen, että ulkonäkö pettää usein – ellei ihan aina. Monet, minä mukaan lukien, ovat ulospäin sellaisia tyyppejä, jotka hymyilevät aina, tekevät jos pyydetään, auttavat mielellään eivätkä kieltäydy koskaan. Ja nämä ihmiset sitä oikeasti sydämeltään sellaisia ovatkin, mutta eivät vain ihan aina jaksa. Tämä blogikirjoitus ei myöskään tarkoita, että olisin jotenkin parempi versio itsestäni tätä kirjoittaessani. Päinvastoin, olen vasta matkalla sitä kohti – enkä vielä edes puolimatkassa.

Terveydellä,

Rajansa rikkonut ja uudelleen piirtänyt Saara