Kysymyksiä & vastauksia

Heeellurei!

Kyselin vähän aikaa sitten täällä blogissa ja Instagramin puolella teitä lähettämään mitä tahansa kysymyksiä ensimmäisen Q&A-postaukseni koostamiseksi (ja koronatylsyyden lievittämiseksi). Kyssäreitä tulikin ihan kivasti, ja tänään tarjoilenkin niihin vastauksia. Ennen kaikkea tämän postauksen koostaminen haastoi omaa ajatteluani, mutta toivottavasti jotkut vastaukset voivat jopa auttaa kysyjäänsä (lähinnä opiskeluun liittyvät sellaiset)!

Tässä postauksessa kerron, mistä haaveilen tällä hetkellä, mitkä ovat parhaat vinkkini terveyden edistämisen pääsykokeeseen, mitä haluan tehdä ensimmäiseksi korona-ajan päätyttyä sekä mitkä ovat parhaita keinoja treenimotivaation ylläpitämiseen. Mennään siis asiaan!

Mitä positiivista näet tässä korona-ajassa, vai onko mielestäsi tässä mitään positiivista?

Aloitetaan ajankohtaisista, eli koronakysymyksistä! Mä näen tässä tilanteessa oikeastaan melko paljonkin positiivista, vaikka tilanne ei itsessään ole tietenkään millään tavalla positiivinen, kun kyseessä on pahimmillaan hengenvaarallinen sairaus. Jos puhun omasta puolestani, on tämä virus opettanut minulle paljon elämästä, arvoistani ja itsestäni – mutta on se myös saanut koko maailman tavallaan terveellä tavalla pysähtymään.

On myös uskomatonta, kuinka näinkin lyhyt aika on saanut aikaan positiivisia vaikutuksia ilmastoon. Vaikka ilmastonmuutosta ei tämä virus pysäytäkään, ehkä tämä näyttää meille jotain oleellista ilmastonmuutoksen torjumisesta ja hidastamisesta. Tai ainakin opettaa pärjäämään vähemmällä ja kenties kuluttamaan vähemmän.

Mitä aiot tehdä ensimmäiseksi, kun korona on selätetty?

Tällä hetkellä tekisi mieli mennä ihan kunnolla bailaamaan. Eli varmaan meen bailaamaan!

Mistä juuri nyt haaveilet?

Olen kyllä perustavanlaatuinen haaveilija, eli haaveilen tällä hetkellä hyvin monestakin asiasta. Todellakaan kaikkea en tähän voi, tai edes uskalla, kirjoittaa. Jotenkin kirkkaimpana mielessä tällä hetkellä ovat olleet opinnot ja työ, ja ajatukset ovat pyörineet etenkin niiden teemojen ympärillä nyt karanteeniaikana. Olen paljon jopa muodostanut joitakin haaveita viime aikoina uudelleen. Multa kysyttiin myös, mikä olisi mun unelmatyö, ja vastaankin tavallaan tähän kysymykseen kattavammin seuraavassa kysymyksessä.

Tällä hetkellä haaveilen myös kokemusrikkaasta kesästä, opiskelumotivaatiosta ja opintojen pariin palaamisesta, kesäreissusta Tampereelle, viinin- ja nauruntäyteisistä illoista ystävien kanssa sekä siitä, että korona olisi pikkuhiljaa jo ohi (ja että joskus pääsisi vielä reissaamaan!).

Mikä olisi sun unelmatyö?

Apua, huippu ja vaikea kysymys! Mun unelmatyö olisi melko villi ja vapaa, sellainen kun olen luonteeltanikin. Saisin olla ihmisten kanssa (PALJON), esiintyä ja muilla tavoin ilmaista itseäni: ehkä kirjoittaa, valokuvata ja tehdä mediasisältöjäkin. Samalla tehdä jotain terveyteen liittyvää: kertoa, puhua ja levittää tietoa terveydestä. Työ ei olisi aikasidonnaista, vaan saisin takoa silloin, kun rauta on kuumaa – tavallaan työajoista välittämättä. Kaikista tärkeintä olisi, että työ olisi minulle niin rakasta, ettei se tuntuisi lainkaan työltä.

Kuulostaa utopialta, mutta unelmat onkin tehty toteutettaviksi.

Miksi kiinnostuit terveyden edistämisen alasta?

Kiinnostuin ihan alun perin terveyden edistämisen alasta terveystiedon ylioppilaskirjoitusten kautta. Tähän ei siis liity sen kummempaa tarinaa! Terveystieto oli lukiossa minulle ehdottomasti se kiinnostavin aine, ja kirjoituksiin lukiessani aloin kehittää ajatusta siitä, että jatkaisin terveystiedon opiskelemista vielä pidemmälle. Pitkän ja hartaan googlettelun, Opintopolun selaamisen ja UEF-lähettiläiden vierailun jälkeen, löysi terveyden edistämisen hakukohde yhteishakulistani kärkipaikalle.

Alavalintani ei missään nimessä ollut itsestään selvä (hain myös muille aloille), mutta sattuman ja pääsykoemenestyksen johdattelemana se valikoitui sitten omakseni. Ja omalta se on tuntunutkin. Kohta neljä kulunutta vuotta ovat toki rakentaneet kiinnostustani aiheen ympärille yhä vahvemmaksi.

Parhaat pääsykoevinkkisi terveyden edistämisen pääsykokeeseen?

Tässä kysymys, jota kysytään minulta useita kertoja joka kevät! Yritin saada aikaan mahdollisimman selkeän, mutta ytimekkään vastauksen, jonka voi löytää täältä blogistani myös myöhemmin. Mikäli kiinnostusta ja kysymyksiä herää edelleen, voin kirjoittaa tulevaisuudessa vielä erillisen postauksen aiheeseen liittyen. Skippaa, jos aihe ei kiinnosta!

Ja hox hox, nämä seuraavat ovat vain minun kokemuksiani ja vinkkejäni aiempien pääsykokeiden ja omien kokemusteni pohjalta. Huomaathan, että koe voi olla erilainen tulevina koekertoina. Nämä vinkit eivät myöskään luultavasti päde tämän kevään pääsykokeeseen, joka järjestetään koronatilanteen vuoksi erityisjärjestelyin. Lisätietoja erityisjärjestelyistä Itä-Suomen yliopiston pääsykokeisiin liittyen löydät täältä.

Terveyden edistämisen koe on vuodesta 2016 lähtien ollut aineistokoe, jossa siis aineisto jaetaan vasta valintakoetilanteessa. Aineiston pohjalta vastataan monivalintakysymyksiin sekä oikein/väärin -väittämiin. Lisäksi aineistosta laaditaan referaatti, eli tiivistelmä.

  • Vinkki numero 1: Tutustu vanhoihin pääsykoemateriaaleihin. Vanhoihin terveyden edistämisen pääsykokeisiin ja vastauksiin pääset tutustumaan tästä linkistä klikkaamalla. Jos pääsykokeet jatkossakin toistavat samaa kaavaa, on edellisiin valintakokeisiin oikeasti hyödyllistä tutustua.
  • Vinkki numero 2: Tutustu tutkimusartikkelin rakenteeseen. Valintakokeen aineistot muodostuvat lähes aina tieteellisistä tutkimusartikkeleista. Tutustu siis rauhassa erilaisiin terveystieteellisiin artikkeleihin ja niiden rakenteeseen. Mistä löydät johdannon, tutkimusmenetelmät, tulokset tai tutkimuksen johtopäätökset?
  • Vinkki numero 3: Harjoittele referaatin, eli tiivistelmän laatimista. Ainakin omana lukioaikanani opetussuunnitelmaan kuului yhden referaatin kirjoittaminen, sekä sen kirjoittamista harjoiteltiin myös äidinkielen kirjoituksiin valmistautuessa. Tutustu siis referaattiin tekstilajina, sekä harjoittele tiivistelmän kirjoittamista tutkimusartikkeleihin pohjaten.

Millainen paikka Kuopio on asua ja opiskella?

No, mun mielestä ihana. En olisi uskonut, että Kuopiosta olisi tullut heti minulle koti, mutta niin siitä vaan tuli. Voisin tällä hetkellä oikeastaan kuvitella jääväni tänne opintojen jälkeenkin, mutta aika toki sen näyttää.

Kuopio on sympaattinen – samalla moderni opiskelijakaupunki, samalla savolainen ja perinteinen. Kuopiossa saa käyttää toppahousuja talvella, ja Kuopiossa ihmiset niin tekevätkin. Ihmiset täällä reippailevat paljon luonnossa ja liikkuvat ahkerasti, ovat mukavia asiakaspalvelijoita ja hymyilevät jos niille uskaltaa hymyillä ensin. Olen kuullut ihmisten kertovan, että kaikilla on tänne tullessa ollut tosi tervetullut olo. Kuopio on myös hämmästyttävän kaunis.

Opiskelijakaupunkina Kuopio on hyvin aktiivinen ja esimerkiksi tapahtumia riittää ihan jokaiselle viikolle. Kuopiossa Itä-Suomen yliopiston kampuksella ainejärjestöjä on vain 10, ja se tekee myös poikkitieteellisestä porukasta tosi yhteisöllisen. Kuopiossa on helppo verkostoitua poikkitieteellisesti, ja tunnen itsekin laajasti porukkaa oman alani ulkopuolelta. Tuttuja naamoja riittää, ja tuttuja onkin kiva moikkailla muuallakin kuin kampusalueella!

Miten ylläpitää motivaatiota säännölliseen treenaamiseen ja liikkumiseen?

Hyvä kysymys! Eri ihmisiä motivoivat todella eri asiat. Mielestäni tässä kysymyksessä taitaa jo itsessään piillä yksi vastauksista – eli liikunnan säännöllisyys. Koen niin, että kun liikunnasta tekee vähitellen rutiinia ja säännöllistä, eivät yksittäiset treenit tai liikuntakerrat tunnu enää niin ylitsepääsemättömiltä toteuttaa. Kun liikunta on rutiinia, alkaa keho liikettä jo vaatimaankin, ja liikunnasta syntyvää hyvän olon tunnetta alkaa oikein kaipaamaan!

Toinen neuvo pitää yllä omaa motivaatiota on tuijottaa itsekkäästi omaa napaa. Ainakaan itseäni ei Instagram-kaunottarien tai muiden sellaisten tuijotteleminen juuri motivoi, mutta omien tavoitteiden asettaminen ja oman edistymisen seuraaminen sitäkin enemmän. Älkää siis vertailko itseänne muihin, koska se jos mikä syö motivaatiota!

Ahdistaako ilmastonmuutos?

Toki ahdistaa. En halua ahdistua liikaa, ja siksi olenkin päättänyt tehdä oman parhaani ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Olen paljon levollisemmin mielin, kun tiedän konkreettisesti tehneeni jotain, ihan itse. Kenenkään ei tarvitse tehdä mestaritekoja ilmaston vuoksi, mutta jos jokainen tekee oman parhaansa, ollaan jo pitkällä. Omat tekoni ilmaston hyväksi eivät ole tämän ihmeellisempiä: syön kasvis- tai vegaaniruokaa, kierrätän, kulutan mahdollisimman vähän ja pyrin ostamaan kaiken käytettynä kirppareilta, liikun joko julkisilla, pyörällä tai kävellen sekä pyrin matkustamaan lentämällä vain kerran vuodessa.

 Enkä hamstraa tavaroita, vaan kokemuksia.

Kiitos vielä kaikista kysymyksistä! Nyt jatkan mun uuden harrastuksen, eli maalaamisen, parissa. Siitä ehkä jotain lisää vähän myöhemmin!

Terveydellä, Saara

Elämän risteyskohdassa

Viimeiset kolme viikkoa ovat elämässäni kuluneet melko pohdiskelevissa tunnelmissa. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut tilanteeseen, jossa eteeni on tullut tiukka valinnan paikka: valitako uusi ja tuntematon vai pitäytyä vanhassa ja tutussa? Tilanteeseen, jossa elämässäni on edessä muutos, mikäli haluan valita sen. Valinnan paikasta on tullut erityisen haastava, sillä tarkoituksenani on ollut valita kahdesta hyvästä vaihtoehdosta se parempi – ja samalla yrittää nähdä tulevaisuuteen, kumpi valinta minusta tekisi mahdollisesti onnellisemman.

Tilanteen pohdiskelu ja pyörittely on johtanut siihen, että olen kolmen viimeisen viikon ajan ollut melko stressaantunut ja ärtynyt – ajattelutyö on vienyt suunnattomasti voimiani. Siksi päätinkin kirjoittaa ajatussolmujani auki ja pohdiskella muutoksen ja valintojen herättämiä ajatuksia.

Eniten pintaan ovat nousseet pelon ja jännityksen tunteet, joita muutoksen mahdollisuus aiheuttaa. Miksi muutos pelottaa? Kaikista pelottavin ajatus minulle on se, että valitsen väärin. Mitä jos valitsenkin kahdesta vaihtoehdosta sen huonomman, eikä paluuta entiseen enää ole? Mitä jos kadun valintaa myöhemmin? Koska elämänmuutoksen takana on itselläni aina toive onnellisuudesta ja haaveideni toteutumisesta, tuntuu pelissä olevan välillä liiankin suuret panokset. Valinnan tekeminen tuntuu pelottavalta ja riskialttiilta, eikä sitä haluaisi tehdä laisinkaan.

Mutta – mitä jos lopulta kadun eniten sitä, etten hypännyt muutoksen kelkkaan laisinkaan? Että pelkäsin muutosta liikaa sanoakseni sille kyllä? Tärkeitä kysymyksiä nämäkin, ja niihin olen näiden viikkojen aikana luultavasti löytänytkin ratkaisun. Muutokset ja valinnat kuuluvat elämään, eikä elämä muuta välillä olekaan, kuin alati tapahtuvaa muutosta. Siksi olen aina ollut valmis sanomaan muutoksille ja valinnan paikoille kyllä – sillä ne useimmiten vievät eteenpäin ja kohti uusia, hienoja asioita.

Olen vähän sellainen tyyppi, että luotan elämäni suurissa päätöksissä intuitioon, en niinkään järkeen. Ehkä näiden viikkojen aikana olen ahdistunut siitä, että olen liiaksi yrittänyt kuunnella järkeäni. Kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut tiukan valinnan eteen, olenkin ahdistunut ja hämmentynyt. Tiedän, että loppujen lopuksi tämäkin valinnan mahdollisuus tarjoaa minulle omat oppinsa, ja tulevaisuudessa eteeni tulevat valinnat ja muutoksen voivat olla helpompia käsitellä. Ja mitä siihen intuitioon tulee – jatkossa yritän luottaa siihen, mitä se yrittää minulle kertoa ja opetella ottamaan rennommin!

Miten tämän ajatuksenjuoksun tiivistäisinkään? Muutokset ja elämän risteyspaikat eivät aina ole pahoja juttuja, vaikka ne vähän ahdistavatkin. Tällöin on annettava tilaa omalle intuitiolle ja pohdiskelulle siitä, mitä elämässään seuraavaksi haluaakaan tehdä. Antaa aikaa myös ajatuksille omista unelmista, sekä siitä, mikä tie vie kohti niitä parhaiten. Usein myös ahdistus, stressi tai tyytymättömyys omaan elämäntilanteeseen ovat avaimia muutokseen – eikä niitä sen takia pidä väheksyä. Muutos kannattaa usein, mutta joskus on syytä myös pitäytyä tutussa ja turvallisessa – mutta se jokaisen täytyy päättää ihan itse.

Oletteko itse joutuneet painimaan muutoksen ja valintojen edessä? Miten olette tilanteet ratkaisseet?

Terveydellä, Saara

Unelmointi on terveellistä

Minulla on unelmia. Paljonkin. Jotkut niistä ovat suuruudenhulluja, toiset taas realistisempia. Minä unelmoin omannäköisestäni urasta, koko kesän kestävästä reilimatkasta sekä siitä, että osaisin joku päivä tanssia maailman parhaiten ja vetää kymmenen leukaa. Unelmoin pitkästä ja onnellisesta elämästä ja siitä, että voisin tehdä mahdollisimman paljon ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Minä unelmoin Oulun Isokadun vaaleanpunaisesta kattohuoneistosta ja asioista, joita en uskalla tähän edes kirjoittaa. Minä unelmoin, koska se on terveellistä ja rohkeaa!

Aina minä en ole osannut unelmoida. Aiemmin luotin siihen, että elämä kantaa ja tuo eteen vain niitä asioita, joita eteen kuuluukin tulla. Hiljattain olen kuitenkin tajunnut unelmien etsimisen ja niiden tiedostamisen valtavan voiman. Kuinka suuri merkitys unelmilla onkaan oman elämän suunnalle! Enää en halua vain ajelehtia, vaan antaa myös itseni ohjata laivaa. Unelmointi on tärkeää. Unelmointi on rohkeaa! Unelmat ovat asioita, jotka täytyy rohkeasti uskaltaa tunnustaa itselleen. Tunnustaa, että tässä on edessäni nyt asia, jota oikeasti elämältäni haluan.

Unelmat tosin eivät aina tule itsestään. Välillä niitä täytyy etsiä.

Unelmien etsimisen voi aloittaa vaikkapa kokoamalla unelmakartan. Itse olen pyrkinyt tekemään unelmakartan noin puolen vuoden välein. Unelmakartta tehdään selailemalla lehtiä intuitiivisesti ja leikkaamalla kaikki oman huomion kiinnittävät ja omia tavoitteita kuvaavat kuvat niistä irti. Lopulta kuvat sommitellaan ja liimataan isolle paperille. Kartta laitetaan näkyvälle paikalle (itse säilytän sitä vaatekaappini ovessa), josta sen näkee joka päivä.

Miten leikattu ja liimattu paperi voi muka saada unelmat löytymään ja toteutumaan? En tiedä, mutta puolen vuoden jälkeen olen aina huomannut muutaman paperilla olleen unelman toteutuneen. Kun omat tavoitteet ja villeimmät unelmat näkee konkreettisesti paperilla joka päivä, alkaa niitä tavoittelemaan ihan huomaamattaan. Unelmakartta on saanut minut takaisin rakkaan tanssiharrastukseni pariin, opiskelemaan haluamaani alaa, tiedostamaan unelmiani ja tavoitteitani sekä esimerkiksi elämään ympäristöystävällisemmin.

Muina unelmoinnin apuvälineinä olen käyttänyt kovin arkisia aseita: muistivihkoa ja kynää. Olen kirjannut ylös tavoitteen tai unelman ja sen alle niin monta tavoitteen toteuttamiskeinoa, kun vain olen keksinyt. Keksityt keinot voivat olla kuinka typeriä tai villejä tahansa, sillä niiden joukossa on aina muutama hyvä ehdotus. Unelmia ja keinoja niiden saavuttamiseksi voi kirjoittaa ylös vaikka satoja, milloin ja missä tahansa.

Ihminen uskaltaa unelmoida silloin, kun kaikki on elämässä mallillaan ja ihmisen perustarpeet ovat tyydytetty. Aina ei tarvitse jaksaa unelmoida, sillä välillä elämässä täytyy vain selviytyä. Toki unelmat voivat olla tärkeitä toivon kipinöitä myös elämän vaikeissa tilanteissa. Itse koen, että unelmointi on myös terveellistä, etenkin mielelle.

Omien unelmien etsimisellä ja niiden tiedostamisella on valtava voima. Uskalla siis rohkeasti!

Unelmoiden ja terveydellä,

Saara