Voiko opiskelijaelämä olla alkoholitonta?

Kulunut viikko on ollut supestressaava, joten päätin vielä hieman fiilistellä viimeviikkoista, rentouttavaa minilomaa Tahkolla sekä reissussa napattuja kauniita kuvia ja reissun herättämiä ajatuksia. Lähdin kolmatta kertaa mukaan ainejärjestöni Terho Ry:n (terveys- ja hoitotieteilijät) jokavuotiselle Spring Breakille, ja reissu oli taas odotusten mukainen – eli ihana!

Kuten aiempinakin vuosina, tänäkin vuonna keskityimme bilettämisen sijaan lähinnä talviurheiluun, saunomiseen, hyvin syömiseen ja rentoutumiseen. Kyllähän matkaan mahtui mukaan myös ripaus juhlaa, mutta etenkin tänä vuonna hektisen arjen keskellä kaipasin kaikkea muuta, kuin biletysviikonloppua. Nauroimmekin ystäviemme kanssa parin tunnin mittaisella hiihtolenkillämme, että emme me tainneetkaan tulla Tahkolle opiskelijabileisiin – vaan hiihtämään.

Monet korkeakoulussa opintonsa aloittavat odottavat opiskelijaelämää ja sen rientoja innolla, kun taas monet saattavat jännittää sitä, mitä uusi elämänvaihe tuokaan mukanaan. Kun itse aloitin terveystieteiden opintoni yliopistossa, olin menevänä tyyppinä innoissani kaikesta uudesta – samalla kuitenkin hieman peläten sitä, kuinka runsasta alkoholin käyttäminen tulisi opiskelijaelämän tiimellyksessä olemaan. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät sen, että en ole suurin alkoholin ystävä. Päässäni pyöri ajatuksia siitä, onko opiskelijabileissä aina pakko juoda, ja jäänkö yksin, jos en niin tee.

Voiko opiskelijaelämä olla alkoholitonta? Lähes kolmen vuoden korkeakouluopintojen jälkeen voin sanoa, että kyllä voi. Itse en ole absolutisti, mutta alkoholinkäyttöni on ollut aina ehkä hieman vähäisempää kuin muilla. Minulla on huono viinapää ja pienikin määrä liikaa alkoholia alkaa väsyttää ja saa minut pian pahantuuliseksi. Siksi olen päättänyt, että vähemmällä käytöllä pysyn iloisena ja energisenä itsenäni.

Siksi minua jännittikin, kun astelin täydellä vauhdilla mukaan opiskelijaelämään. Se oli nimittäin heti menoa! Oli sitsejä, kastajaisia, haalaribileitä, vuosijuhlia, approja ja pikkujouluja – vapusta nyt puhumattakaan. Ensikokemukseni oli, että jokaiseen tapatumaan liittyi vahvasti alkoholi. Pian kuitenkin huomasin, ettei tapahtumissa ole pakko juoda tai niissä voi juoda vain vähän – eikä oikeasti juuri ketään kiinnosta se, että baarissa juo siiderin sijasta vettä.

Kolmen vuoden aikana olen joutunut selittelemään oikeastaan vain muutaman kerran sitä, miksi en aina juo alkoholia. Tähän on vaikuttanut toki suuresti myös omanhenkisen ystävä- ja opiskelijapiirin löytäminen. Mielestäni on hienoa, että nykynuorison mukana kasvava trendi vähemmästä alkoholinkäytöstä näkyy myös opiskelijamaailmassa. Vaikka alkoholia virtaa runsaasti tapahtumasta toiseen, ei juuri kukaan tuomitse sitä, jos joku päättää olla juomatta. Monet sitsit ja juhlat saa alkoholittomina ja baarissa vesilasinkin saa näyttämään coolilta drinkiltä, kun pyytää siihen sitruunaviipaleita. Ja ainahan voi tilata baarissa oikeasti vain sen yhden. Myös sellaisia tapahtumia on paljon, joissa alkoholia ei juoda ollenkaan.

Mukaan opiskelijamaailmaan mahtuvat mielestäni kaikki. Kenenkään alkoholinkäytön vähäisyyden tai absolutismin ei pitäisi olla esteenä siihen maailmaan mukaan hyppäämiselle. Muistetaan se, että alkoholia käytetään opiskelijamaailmassa liikaa, ja alkoholinkäyttö on oikea ongelma monelle opiskelijalle. Ehkä siksikin on rohkeaa valita toisin.

Terveydellä, Saara

En luvannut uutena vuotena mitään

Minä en luvannut vuoden vaihtuessa mitään. Se ei silti tarkoita, ettenkö arvostaisi sitä, kuinka uuden vuoden vaihtuminen motivoi muutoksiin. Päinvastoin – itsensä kehittäminen on ihanaa! Tässä postauksessa pohdin uudenvuodenlupauksia sekä sitä, miten ne saisi kestämään – ja lopulta sulautumaan kokonaisvaltaiseksi osaksi elämää.

Joulukuun vaihtuessa tammikuuksi moni lupaa itselleen paljon: tänä vuonna elän terveellisemmin, liikun enemmän, muutan ruokavaliotani, laihdutan, kaunistun tai kehityn ennen kaikkea paremmaksi ja terveellisemmäksi ihmiseksi. Tammikuu alkaakin monilla energisesti ja motivoituneesti sekä ennen kaikkea hirmuisella vauhdilla. Kuitenkin tammikuun vaihtuessa helmikuuksi lupaustulvan keskellä sinnittelevä väsyy ja hämmentyy. Helmikuun ensimmäisenä päivänä moni on kurkkuaan myöten täynnä vuodenvaihteessa hyvältä tuntunutta new year new me -ajattelua.

Miten uudenvuodenlupaukset saisi kestämään? Miten lupauksista tulisi ajan myötä osa elämää? Kannattaako luvata yhtään mitään? Tähän postaukseen olen pohtinut kasaan viisi vinkkiä, jotka voivat auttaa matkalla kohti terveellisempää minää.

1. Lupaa yksi asia kerrallaan

Moni lupauksia tehdessään haukkaa yksinkertaisesti liian suuren palan. Jos yhtä aikaa mullistaa koko ruokavalionsa, opettelee uuden urheilulajin ja kuntosalin tekniikat, viettää tipatonta tammikuuta, joogaa mielenrauhan saavuttamiseksi sekä vielä hoitaa huolella normaalin arkensa, väsyy ihan takuuvarmasti. Lupauksia kannattanee siis karsia joko heti lupauksia laatiessa, tai viimeistään tässä vaiheessa – ja muistaa olla itselleen armollinen. Pienin askelin on helpointa astella muutoksen matkaa.

2. Mieti, miksi lupasit

Tarve uudenvuodenlupauksille kumpuaa aina jostain – usein tyytymättömyydestä omaan elämään tai elämäntapoihin. Jos (ja kun) motivaatio horjahtaa, yritä muistella perimmäisiä syitä siihen, miksi alun perin teit lupauksen. Yleensä lähtötilanteen tarkastelu etäämmältä voi sytyttää motivaation takaisin liekkiinsä.

3. Kerää ympärillesi kannustava joukko ihmisiä

Klisee, mutta totisinta totta. Lupauksista on helpointa pitää kiinni yhdessä. Muista kannustaa, kehua ja tsempata, se kantaa!

4. Ole itsellesi armollinen

Aina ei onnistu – eikä edes joka päivä. Kuntosalin sijaan on ihan ok mennä kotiin, kun päivän stressitaakka on ollut jo valmiiksi liian raskas kannettavaksi. Uudenvuodenlupaukset ovat ennen kaikkea sinua itseäsi varten, eli sinä olet se tärkein. Lupausten ei pitäisi olla stressitekijä, vaan asia, joka kehittää sinua itseäsi vahvemmaksi tyypiksi.

5. Ei uudenvuodenlupaukset – vaan kokonaisuus

Ai miksi en sitten itse tehnyt uudenvuodenlupauksia? Siksi, koska uskon, että kokonaisuus on yksittäisiä lupauksia tärkeämpää. Haluan pyrkiä siihen, että kokonaisvaltaiset terveelliset elämäntavat kantaisivat pitkälle. Kun hiljalleen on omaksunut terveellisen ruokavalion, liikunnan, levon ja pieniä poikkeuksia tekevän päihteettömyyden tärkeäksi osaksi elämäänsä, ei lopulta tarvitse luvata uutena vuotena mitään tai viettää edes tipatonta tammikuuta.

Tai lupasin minä yhden jutun. Jatkaa elämästä nauttimista!

Terveydellä, Saara

Unelman alku

Nyt sitä mennään! Pitkän harkinnan ja ideointityön jälkeen päätin vihdoin tehdä pitkäaikaisesta unelmastani totta. Päätin perustaa oman terveysaiheisen blogini. Pitkään oma arkeni oli rullannut hyvällä mallilla opintojen, työn, treenaamisen, perheen ja ystävien välillä, mutta en voinut välttyä tunteelta, että jotain puuttui. Sitten eräänä päivä puhelu äidiltäni selvensi minulle sen seikan, jonka oikeastaan syvällä sisimmässäni jo tiesinkin – minulla oli ikävä kirjoittamista ja samaan aikaan sisälläni kyti unelma perustaa oma blogi. Yhtäkkiä havahduin siihen, että minulla oli valmiina idea, ajatus ulkoasusta, kolme sivua postausideoita sekä tunne siitä, että aika oli viimein kypsä tälle omalle projektilleni. 

Minä olen Saara, 21-vuotias naisenalku, elämänjanoinen hymyilijä sekä tuleva terveystieteiden maisteri. Opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta terveyden edistämistä, kansanterveystiedettä sekä viestintää Kuopiossa, Itä-Suomen yliopistossa. Olen nykyään siis myös kuopiolainen, mutta rakkaat juureni ulottuvat pohjoisemmaksi: Ouluun ja Sonkajärvelle. Opintojeni lisäksi sain hiljattain upean työtilaisuuden, ja nyt työskentelenkin lentopalloseura Savo Volleyssa. Jos mietitte, mitä työnkuvaani siellä kuuluu, on parempi kysyä, mitä siihen ei kuulu. Jokainen urheiluseuran päivä on erilainen!

Kirjoittanut olen elämässäni paljonkin. Lukioaikoinani sain ensimmäisen kosketuspintani toimittajan työhön turvallisesti Sonkajärven paikallislehti Miilussa. Opiskeluaikoinani olen jatkanut paloa kirjoitustyöhön Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljaassa niin avustavana kuin päätoimisenakin toimittajana. Olen lisäksi kirjoittanut freelancerina eri lehtiin ja blogeihin. On typerää, että kiireinen elämäntyyli vie omat intohimot ulottumattomiin – niin kävi minullekin, ja useiden muuttujien kautta kirjoittaminen jäi elämässäni sivuun. Halu kirjoittamiseen palasi takaisin vasta, kun vuodenvaihteessa muutaman elämänmuutoksen kautta vuorokauteeni vapautui lisää vapaa-aikaa. 

Kiinnostukseni terveystieteisiin ja viestintään ajoivat minut lopulta tämän blogiprojektin pariin. Mietin keinoja, joilla voisin toteuttaa kumpaakin intohimoani – terveyden edistämistä sekä kirjoittamista – ja tuloksena syntyi tämä, Terveydellä, Saara –blogi. Nyt ja tulevaisuuden urallani haluan edistää kansanterveyttä ja tällä hetkellä tämä blogi onkin luontevin työväline minulle sen toteuttamiseksi. 

Terveydellä, Saara –blogi on siis ennen kaikkea terveysblogi. Blogissa haluan puhua terveydestä minulle henkilökohtaisten aiheiden kautta, omasta näkökulmastani. Aiheet tulevat vaihtelemaan kevyemmistä syvällisempiin, ja toiveita minulle saa ehdottaa koska tahansa. Myöskään runsailta kuvamääriltä tässä blogissa ei tulla välttymään, sillä valokuvaus ja visuaalisuus ovat olleet minulle aina tärkeitä asioita. Mikään terveysjumala minä en ole, enkä vielä edes valmis terveystieteiden maisteri, mutta minulla on silti paljon sanottavaa aiheesta. Terveys ja terveelliset elämäntavat ovatkin minulle yksi tärkeimmistä elämäni arvoista!

Tämän postauksen julkaiseminen jännittää minua kovasti. Nyt unelmallani on alku. 

Terveydellä,

Saara

PS: Tämän postauksen kuvat sekä blogini kansikuvan on ottanut ihana, taitava ystäväni Jonna Keränen.