Lihaton lokakuu – Miksi lihan syömistä kannattaisi vähentää?

Helou helou – ja ihanaa lokakuuta!

Lokakuu on yksi mun lempparikuukausista kesäkuukausien lisäksi: alkukuusta syksy on usein kauneimmillaan ja kuun puolessavälissä juhlin mun syntymäpäiviä sekä yleensä ehdin viettää vähän myös syyslomaa. Lokakuuhun on liitetty yksi varmasti tunnetuimmista kuukausihaasteista (heti tipattoman tammikuun jälkeen) – moni meistä nimittäin viettää lihatonta lokakuuta. Tästäpä inspiroituneena päätin kirjoitella teille napakan postauksen siitä, miksi lihaton lokakuu oikeasti voi olla terveyden kannalta hyvä juttu. Tässä postauksessa kerron, mitä terveyshyötyjä lihan syönnin vähentämisestä voi saada, sekä avaan omaa tarinaani kasvisruokavalion takaa ❤

Lihansyönnin vähentäminen on terveysteko

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa tulisi syödä viikossa korkeintaan 500 g. Yleensä yksi annos lihaa on noin 100–150 grammaa, joka tarkoittaa sitä, että punaista lihaa saisi siis olla alle viidellä aterialla per viikko. Suurin osa suomalaisista ylittää tämän suosituksen – jopa 79 prosenttia suomalaisista miehistä syö lihaa yli suositellun rajan. Naisista suosituksen ylittää noin 26 %. Lihaa syödään nykyisin muutenkin enemmän kuin ennen – esimerkiksi verrattuna 1950-lukuun, on suomalaisten lihan kulutus yli kaksinkertaistunut. Lihasta on tullut juhlaruoan sijaan arkiruokaa.

Miksi sitten punaista lihaa ei kannattaisi syödä niin paljon? Väestötutkimuksista on saatu vahvaa näyttöä siitä, että punaisen lihan runsaalla kulutuksella on monia terveyshaittoja. Runsaasti lihavalmisteita syövillä on havaittu enemmän suolistosyöpiä, tyypin 2 diabetesta, lihavuutta ja sepelvaltimotautia. Etenkin paksusuolisyövän lisääntynyt riski on yhdistetty punaisen lihan syöntiin. Lihapitoinen ruoka on energiatiheää, joka taas voi osaltaan edistää ylipainon kertymistä.

Etenkin punaisesta lihasta tekee epäterveellistä sen rasvan laatu. Punaisessa lihassa oleva rasva on niin sanottua kovaa rasvaa, eli tyydyttynyttä rasvaa. Naudan rasvasta lähes puolet on kovaa, siassa kovaa rasvaa on noin kolmasosa ja kanassa sekä broilerissa kovaa rasvaa on noin 20–25 %. Usein lihatuotteet ovat myös prosessoituja, joka tarkoittaa sitä, että niissä on paljon tuotannossa lisättyä suolaa. Niin liika kovan rasvan, kuin myös suolakin käyttö ovat kummatkin riskejä terveydelle, ja ihan etenkin sydämen terveydelle. On hyvä muistaa nyrkkisääntönä, että kovia rasvoja saisi ruokavaliossa olla vain yksi kolmasosa – loput kaksi kolmasosaa olisi hyvä täyttää pehmeillä, tyydyttymättömillä rasvoilla.

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. © Valtion ravitsemusneuvottelukunta.

Ruokakolmio on hyvä ja varsin monelle tuttu tapa havainnollistaa terveellisen ja ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion kokonaisuutta. Ruokakolmion ala- ja keskiosaan sijoitettuja ruoka-aineita olisi hyvä syödä reilusti ja usein, kun taas yläosan ruoka-aineita syödä harkiten ja vähemmän. Kun tarkastelemme kolmiota, niin huomaamme lihatuotteiden paikan – ne asettuvat melko lähelle kolmion huippua. Pehmeän, tyydyttymättömän rasvan lähteet sijoittuvat taas hieman alemmas. Jo pelkästään vähärasvaisemman lihan suosiminen tai punaisen lihan vaihtaminen kanaan tai kalaan edistävät ruokavalion terveellisyyttä.

Monet murehtivat lihansyöntiä vähentäessään turhaan esimerkiksi proteiinin tai raudan saantiaan. Raudan saanti ei ole ongelma suurimmalle osalle suomalaisista, sillä sen lähteitä löytyy suomalaisten ravinnosta muualtakin, kuin lihasta. Myös proteiinien saanti on suomalaisilla kokonaisuudessaan runsasta. Eläinproteiinin korvaaminen kasvikunnan tuotteilla ei ole epäterveellistä, eikä aiheuta haittaa yksilön ravitsemukselle. Lihan syöntiä voi siis vähentää hyvillä mielin, kunhan oma ruokavalio on kohtuullisen monipuolinen.

Finravinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Vähentäminenkin jo riittää – aina ei tarvitse mennä ääripäähän asti!

Aina kun puhutaan lihattomuudesta, kasvissyönnistä tai vaikkapa vegaaniruokavaliosta, herää monelle paljon erilaisia ajatuksia. Vaikkapa kehotus viettää lihatonta lokakuuta voi ärsyttää: Pitäisikö minun nyt mennä ihan ääripäähän saakka ja lopettaa lihan syöminen kokonaan? Mun mielestä ei todellakaan tarvitse, koska jo lihan syönnin vähentäminenkin on oikeasti terveellistä. On myös tärkeää muistaa, että lihan syöminen ei välttämättä sulje pois ruokavalion kasvispainotteisuutta, tai terveellisyyttä muutenkaan. Vaikka söisikin lihaa, voi silti suosia runsaasti kasviksia. Pitää muistaa, että ruokavalio on kokonaisuus, eikä pelkkä punaisen lihan pois jättäminen pelasta kaikkia ongelmia.

Mutta niin, selvästi jo lihan vähentäminenkin ruokavaliosta on terveysteko. Siksi sitä voisi hyvillä mielin kokeilla. Aina ei pidä hypätä suoraan ääripäähän ja muuttaa ruokavaliotaan kokonaan – suurimmalla osalla ei sellainen edes toimisi. Uusia tapoja, esimerkiksi lihan vähentämistä, voi testata ihan rauhassa. Tämä lokakuu voi olla monelle haaste vaihtaa edes osa liharuoista kasvisruokiin. Ainahan voi kokeilla ja palata sitten takaisin tuttuun ja turvalliseen, jos kokeilu ei toiminutkaan!

Miten minusta tuli kasvissyöjä?

Miten minusta tuli sitten kasvissyöjä? Tarina ei ole mitenkään ihmeellinen, vaan ehkä pikemminkin melko perinteinen. Lukiossa terveys- ja ravitsemusasiat alkoivat kiinnostaa minua suuresti ja lempiaineeni oli aivan ehdottomasti terveystieto. Terveysjuttuja vapaa-ajalla lueskeltuani, päätin sitten jättää lihan ja kanan pois ruokavaliostani ja kokeilla, miltä se tuntuu. Kotona muutosta ei voinut vielä ihan täysin toteuttaa perheeni mieltymysten takia, mutta lukion ruokalassa sain syödä kasvisruokaa. Ja toimihan se! Sillä tiellä olen oikeastaan edelleenkin, sen enempää valintaani kyseenalaistamatta. Myöhemmin tutustuin vielä lihan syömisen ympäristönäkökulmiin sekä eettisyyteen, ja päätökseni vahvistui entisestään.

Myöhemmin olen alkanut suosimaan entistä enemmän kasvikunnan tuotteita, esimerkiksi vaihtamalla maitotuotteet kaura- ja soijapohjaisiin tuotteisiin. Syön yhä satunnaisesti maitotuotteita ja kananmunaa, mutta vähenevässä määrin. Syön satunnaisesti myös kalaa, koska se on terveellistä (ja koska tykkään siitä paljon!). En halua suhtautua ruokavaliooni jyrkällä ehdottomuudella, sillä ruokavalioni lähtökohdat eivät ole niin syvällä eettisessä ajattelussa. Kotona tai muualla kyläillessäni voin syödä lihaa, jos sitä on tarjolla. Paistoinpa viime kesänä yhden nuotiomakkarankin – ja silti pystyn sanomaan itseäni kasvissyöjäksi. Eipä tämä ole niin vakavaa! ❤

Lihatonta (tai vähempilihaista) lokakuuta toivotellen, Saara

LÄHTEET:

Back to school: Miltä näyttää terveyden edistämisen opiskelijan lukujärjestys?

Moikat kaikille! 

Vaikka mun opinnot eivät ihan vielä starttaakaan (onhan nyt vasta heinäkuu), on opintoihin liittyvät asiat pyörineet paljon mun mielessä viime päivinä. Sen takia päätin ottaa kunnolla aikaa istahtaakseni alas suunnittelemaan tulevan syksyn kursseja ja lukujärjestystä. Kun sain kaikki kalenteroitua ja järjesteltyä syksyn aikatauluiksi, rauhoittui mielenikin edestakaisin sinkoilevista ajatuksista. On muuten aika hurjaa, että mun välivuosi on kohta ihan oikeasti ohi, ja mä saan palata takaisin opintojen pariin! On ilo myöntää, että opiskelumotivaatio on tullut takaisin, ja mä oon valmis! 

Te taas olette kyselleet paljon mun opintoihin ja terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmaan liittyvien postausten perään, joten täältä pesee! Täältä pesee itse asiassa kaksin kappalein, sillä tällä hetkellä minulla on työn alla myös toinen back to school -teemainen teksti. Mikäs olisi parempaa kuin yhdistää teidän toiveenne ja samalla omat pohdintani tulevan syksyn opinnoista? Tänään siis pääsette kurkkaamaan terveyden edistämisen opiskelijan lukujärjestykseen ja opintojen sisältöön, sekä näkemään, mitä kursseja olen valinnut tulevalle syksylle!

MUN SYKSYN LUKUJÄRJESTYS 

No, itse asiassa huijaan jo otsikosta lähtien vähäsen: meidän alallamme oikeaa lukujärjestystä on tosi vaikeaa tehdä, koska face-to-face-konktaktiopetusta on meillä läpi opintojen todella vähän. Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman opetus on pääosin monimuoto-opetusta, joka tarkoittaa sitä, että läsnäololuentojen lisäksi tai kokonaan niiden sijasta opiskellaan paljon itsenäisesti, verkkoluennoin ja verkkotentein. Siksi minulle on alusta asti ollut tärkeää luoda tavallaan oma lukujärjestys, tai viikkoaikataulu, jotta saan kaikki kurssit suoritettua deadlineihin mennessä. Omaan “lukujärjestykseeni” siis merkkaan omasta päivästäni ne ajat, jolloin opiskelen itsenäisesti, ja joskus sitten ne ajat, jolloin minulla on konkreettisia luentoja.  

Siispä, yksi sana: aikatauluttaminen! Kuulostaa niin tylsältä, mutta kerran lukuvuodessa aikataulutus on hoidettava huolellisesti. Kun sen tekee kerralla hyvin, auttaa se puskemaan itsenäisestikin suoritettavat kurssit kunnialla läpi. Aikatauluttamista täytyy tehdä myös vähäsen lukuvuoden aikana. Joskus aika iso osa tavallisesta opiskelupäivästäkin voi kulua tulevan viikon tai tulevien päivien luku- ja esseenkirjoitusaikataulujen miettimiseen. Onneksi aikatauluttamisen jaloa taitoa voi oppia, ja siihen on myös apuvälineitä (ja vertaistukea!) saatavilla. Itse koen, että aikataulut ovat myös omaa hyvinvointia varten – jotta aikaa jäisi myös palautumiselle ja vapaa-ajallekin.

Tänä vuonna käytin apuna tulevan lukuvuoden kurssien aikatauluttamiseen uuden kalenterini sivuilla olevia ruudukkoja. Ruutuihin sain hyvin merkattua suoritettavat kurssit, niiden opintopistemäärät sekä niiden suoritusajan tai pakollisen deadlinen. Lukuvuoden aikana kalenteriin saa sitten merkattua myös sen, kun joku kurssi on kokonaan suoritettu (ah sitä ihanaa tunnetta, kun laittaa rastin tuollaiseen ruutuun!). Toivottavasti alla olevat kuvat havainnollistavat kalenterointityyliäni, jos saisit niistä vaikka vinkkiä oman lukuvuotesi suunnitteluun! 

Nämä kurssit suunnittelin syksyn lukujärjestykseeni:

  • Ravitsemustieteen perusteet. Syksyllä starttaa mun sivuaineopinnot (joista oon niin innoissani)! Maisterin sivuaineeksi olen valinnut ravitsemustieteen perusopinnot. Ensimmäisellä kurssilla sukelletaan tietysti perusteisiin: ravintoaineisiin ja niiden tehtäviin ravitsemuksessa, ravinnontarpeeseen sekä ravitsemussuosituksiin.   
  • Hoitotieteen tutkimusmenetelmien käyttö: kvalitatiiviset menetelmät. Nappaan hoitotieteen puolelta yhden kurssin, koska maisteriopintoihimme kuuluu erilaisten tutkimusmenetelmien tunteminen. Tutkimusmenetelmäkurssit ovat aika vapaasti valittavissa, mutta juuri tätä kurssia suositellaan opintosuunnitelmassamme. Tällä kurssilla syvennytään laadullisiin (kvalitatiivisiin) tutkimusmenetelmiin sekä niiden käyttöön ja soveltamiseen tutkimuksessa.  
  • Opetuksen projektityö. Kurssilla suunnitellaan ja toteutetaan opetustapahtuma, eli kurssilaiset pääsevät ihan oikeasti opetushommiin! Kurssilla opitaan myös oppimisen ja opettamisen teoreettisia lähtökohtia, joita sitten sovelletaan omaa opetustapahtumaa luodessa. Tästä kurssista olen ehkä eniten innoissani, koska tykkään ihan erityisesti projektiluontoisista kursseista! 
  • Tilastotieteen peruskurssi. Mulle oikeastaan aika pakollinen paha. Kansanterveystieteen pääaineeseen kuuluu kaksi tilastotieteen kurssia, joista tämä on (onneksi) viimeinen! Ajattelin käydä tämän jo elokuussa kesäkurssina pois alta, että se ei sitten syö motivaatiota muilta kursseilta syksyn tiimellyksessä. Tilastotieteen peruskurssilla perehdytään esimerkiksi analysoimaan tutkimusaineistoa ja tulkitsemaan tilastollisien analyysien tuloksia. 
  • Elintarvikkeet ruokavaliossa. Ravitsemustieteen sivuaineeseen kuuluva kurssi, jossa tutustutaan perustietoihin elintarvikevalikoimasta ja elintarvikealan muutoksesta. Kurssilla tutustutaan elintarvikkeiden kulutukseen ja elintarvikeryhmiin, sekä terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin ja erityiselintarvikkeisiin.  
  • SPSS-ohjelmistokurssi. Kurssilla harjoitellaan SPSS-ohjelmiston käyttöä ja sen hyödyntämistä tutkimustarkoituksissa. SPSS-ohjelmistoa käytetään tutkimusaineistojen tilastolliseen analyysiin. Itselleni tämä kaikki on vielä todellakin hepreaa, eli tiedän tämän kurssin tulevan tarpeeseen!  
  • Ravitsemus ja ruokavaliot. Myös ravitsemustieteen sivuaineen kurssi! Kurssin tavoitteena on perehdyttää erityisruokavalioihin sekä niiden merkitykseen terveyden ylläpitämisessä ja kansansairauksien hoidossa. Kurssilla tutustutaan yleisimpiin ruokavalioihin: gluteenittomaan ja sydänystävälliseen ruokavalioon, diabeetikon ja kasvisruokailijan ruokavalioihin, sekä ruokavalioiden koostamiseen.  
  • Ajankohtaista kansanterveystieteestä. Tämän kurssin suoritan todennäköisesti vasta ensi keväänä, koska sen  voi suorittaa oman aikataulun mukaan milloin tahansa lukuvuoden aikana. Kurssi oli kuitenkin kiva esimerkki hieman erilaisemmasta (mutta meille tyypillisestä) kurssitoteutuksesta, joten nappasin sen tähän mukaan! Tällä kurssilla kuullaan asiantuntijaluentoja kansanterveystieteen ja terveyden edistämisen ajankohtaisimmista aiheista ja luentojen perusteella kirjoitetaan oppimispäiväkirja. Ei tenttiä!

Syksyn lukkarissani on melko paljon liikkumavaraa: mikäli en ehdi suorittaa joitakin kursseja, voin ne myös suorittaa ensi keväänä. Voin myös vaihtaa kursseja kevään ja syksyn välillä melko vapaasti, mikäli joidenkin kurssien aikataulut eivät vaikka natsaa keskenään. Ja enhän minä vielä edes tiedä, pääsenkö tai mahdunko kaikille kursseille mukaan syksyllä!  

MILLÄ FIILIKSELLÄ PALAAN OPISKELEMAAN VÄLIVUODEN JÄLKEEN? 

Olen tosi ylpeä itsestäni, että uskalsin pitää välivuoden, vaikka opinnot sen takia vähän ”myöhästyvätkin”. Tiedän joka solullani, että se oli oikea valinta! Ihan kaikista eniten minua kummastuttaa, kuinka paljon välivuoden aikana minulle kertyi etenkin ammatillista kiinnostusta omaa opiskelualaani kohtaan. Tuollaista tietynlaista kiinnostusta minulla ei ollut juuri ollenkaan, kun välivuodelleni lähdin. Ehkä terveysaiheiden seuraaminen vähän kauempaa havainnollisti minulle sen, mitä jo tiedän, ja mistä haluan tietää lisää kasvaakseni hyväksi ammattilaiseksi ❤  

Tulevana syksynä olen ihan eniten innoissani ravitsemustieteen opinnoista, jotka alkavat heti syyskuussa! Olen siis valinnut ravitsemustieteen sivuainekokonaisuuden maisterini sivuaineeksi. Kandivaiheessa luin sivuaineekseni viestintää, mutta nyt on vuoro ihan toisenlaiselle opintokokonaisuudelle! Todella mielenkiintoista nähdä, mitä syventävää tietoa ravitsemuksesta opinnoilla on annettavanaan minulle, sillä olen ollut koko opintojeni ajan tosi kiinnostunut ravitsemustieteestä. 

Vähiten tulevalta syksyltä odotan koronan vaikutuksia opintoihini. Tällä hetkellä näyttää siltä, että en pääse yliopistolle syksyn aikana lainkaan. Vaikka meillä ei hirveästi lähiopetusta olekaan, olen silti ahkera kuluttamaan yliopiston itseopiskelutilojen penkkejä (ja sohvia!). Nyt siis harmittaa ihan vietävästi, että joudun tekemään kaikki opinnot kotoa käsin. Pitää varmaan linnoittautua kaupunginkirjastoon!!  

 Toivottavasti tämä postaus toi vähän näkökulmia siihen, millaisista kursseista terveystieteiden maisteriopinnot voivat esimerkiksi koostua. Opintopolkuja on meidän tutkinto-ohjelmassamme ihan yhtä monenlaisia kuin ihmisiäkin, joten loppujen lopuksi voin vaan antaa esimerkkejä omasta puolestani.  

Ja hei, jos teillä on mitään kysyttävää opintoihini liittyen, kysykäähän ihmeessä! Vastailen ihan enemmän kuin mielelläni ❤ Blogin kommenttiboksin löydät klikkaamalla tämän postauksen otsikkoa ja skrollaamalla sivun alas asti. Lisäksi minulle voi laittaa viestiä Instagramissa ja Facebookissa

Terveydellä, Saara  ❤

Elämäntaparauhaa, kiitos!

Olivat sitten yksilön elämäntavat millaiset tahansa – terveelliset tai epäterveelliset – ne ovat jokaisen omat. Elämäntapojen ja terveysvalintojen taustalla vaikuttaa liuta asioita iästä ja sukupuolesta omiin arvoihin ja kokemuksiin asti. Siksi on mahdotonta nähdä, mistä syistä toinen tekee valintojaan.

Omassa elämässäni elämäntapani ovat tulleet arvostelluksi lukuisia kertoja – ja tiedän, että en ole ainut. Tällä seuraavalla kirjoituksellani toivon ihan jokaiselle meistä elämäntaparauhaa – rauhaa tehdä omia valintoja, omista lähtökohdista käsin. Ei arvostella tai pilkata toistemme elämäntapoja, sillä se voi haavoittaa syvälle ❤ Muistetaan kuitenkin pitää toisistamme huolta niissä tilanteissa, joissa huonot elämäntavat laittavat toisen elämän vaaraan.

Puhun tässä postauksessa elämäntavoista elintapojen sijaan. Sana ”elintavat” kuvaa juurikin terveyteen liittyviä valintoja ja sana ”elämäntavat” taas kuvaa kokonaista elämäntyyliä laajemmin. Tämän kirjoituksen kohdalla kuitenkin koen, että puhun tavallaan kummastakin näkökulmasta: niin terveyttä määrittävistä valinnoista, kuin niistä seuraavasta kokonaisesta elämäntyylistäkin. Siksi käyttöön valikoitui ja tekstiin asettui paremmin sana ”elämäntavat”.

Nyt itse asiaan!

Voi kuinka monta kertaa minulle onkaan naurettu baaritiskillä, kun olen halunnut tilata vain vettä.

Kuinka monta kertaa olenkaan joutunut selittelemään, miksi haluan lähteä aikaisin juhlista kotiin, ja miksi muka haluan mieluummin urheilla seuraavana päivänä, kuin jäädä juhliin.

Voi kuinka monesti olen tuonut yhteiseen illanviettoon tai grilli-iltaan omat kasvisruokani ja joutunut kuulemaan ihan kaikenlaisia reaktioita ihmetyksestä iljetykseen.

Kuinka lukemattomia kertoja olenkaan ollut porukalla juhlimassa ja juonut koko illan vähemmän kuin muut ja siksi saanut kuulla, että seurassani ei haluta juhlia, koska tulen aamulla muistamaan illasta enemmän kuin muut.

Kuinka usein olenkaan tilannut ravintolassa pizzan tai pihvin sijaan kasvisruoan tai vaikkapa salaatin ja joutunut kuulemaan, että en siksi osaa relata enkä varsinkaan herkutella.

Kuinka usein olenkaan saanut kuulla epäihailevaan sävyyn olevani ”ylireipas” tai ”ylikunnossa”, koska tykkään treenata aamuisin, enkä iltaisin.

Ja kuinka olenkaan oppinut kuulemaan valitusta silloinkin, kun juhlailtana tahdonkin juoda tavallista enemmän: kuinka olen silloin tekopyhä, enkä elä edes omien arvojeni mukaisesti.

Jokaisessa yllä kuvailemassani tilanteessa mieleni on tehnyt jäädä selittämään itseäni ja elämäntapojani: En halua juoda paljon, koska alkoholi tekee minusta kärttyisen ja väsyneen. Syön kasvisruokaa, jotta pysyisin terveempänä. Tai että, osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin, enkä missään nimessä tuomitse muita! Tai, mieleni on ollut maassa viime aikoina, ja tiedän urheilun olevan itselleni parasta lääkettä siihen. Rakastan pizzaa, mutta mahani on ollut tänään kipeä. Tai, treenaan aamuisin, koska iltaisin en vain jaksa.

Mutta useimmiten en jää selittämään, koska miksi pitäisikään. Ei omia elämäntapojaan tarvitse perustella muille, vaikka vaikuttaisinkin muiden silmissä kuinka tylsältä tyypiltä.

Usein erilaisten elämäntapojen kohdatessa syntyy monenlaisia erimielisyyksiä ja väärinymmärryksiä. Usein suhtautumiseni esimerkiksi kasvisruokaan, liikuntaan tai varsinkin alkoholiin koetaan hyökkäyksenä heitä kohtaan, jotka suhtautuvat asioihin erilaisella tavalla. Oletetaan, että koska syön kasvisruokaa, tuomitsen välittömästi kaikki sekasyöjät – tai koska en halua juoda paljon, en halua tai voi pitää hauskaa enemmän nauttivien seurassa. Koska oletus on väärin, enkä todellakaan ole elämäntavoillani tuomitsemassa muita, saatan seuraavalla kerralla taipua juomaan enemmän tai vaikka syömään pizzan, vaikken haluaisi. Naurettavaa, mutta suora katsaus mun elämään.

Edellä olevat esimerkit ovat toki myös kärjistettyjä, ja olenkin onnellinen siitä, että lähipiirini useimmiten ymmärtää elämäntapani ja valintojeni takana olevat taustat. Kuitenkin turhan usein joudun tilanteeseen, jossa jollain tavalla arvostellaan tekemiäni valintoja. Siksi tästä aiheesta niin intohimolla kirjoitankin!

Saako toisen elämäntapoja arvostella?

Elämäntavat muotoutuvat monien eri asioiden summana: niihin vaikuttavat niin yksilön sosiaaliset tekijät (kuten ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema tai koulutustausta), taloudelliset tekijät (kuten rahatilanne) kuin kulttuurisetkin tekijät (kuten opittu alkoholikulttuuri tai vaikkapa oman ystäväpiirin toimintatavat). Myös vanhemmilta opitaan ja peritään elämäntapoja jo varhaislapsuudessa. Elämäntapojen valitsemiseen ja syntymiseen vaikuttavat myös perinteet sekä omat arvot ja asenteet. Suuri osa elämäntavoista koostuu myös omista, melko tiedostamattomistakin tavoista ja tottumuksista. 

Yksilön valinnat kytkeytyvätkin niin vahvasti kaikkiin elämän osa-alueisiin, että ensisilmäyksellä on mahdotonta sanoa, miksi toinen tekee tietynlaisia valintoja, tai miksi noudattaa tietynlaisia elämäntapoja. Siksikin on typerää arvostella muita pelkän ulkokuoren perusteella: jos jonkun toisen elämä vaikuttaa todella terveelliseltä tai epäterveelliseltä ulospäin, voi totuus olla aivan toinen. Vaikutelman takana voi myös olla tuhansia valintoja, jotka kaikki linkittyvät ihmisen kokemuksiin, arvoihin, tietoon, sosioekonomiseen asemaan ja biologisiin tekijöihin. Niin elämän haasteet kuin helpommatkin ajanjaksot määrittävät paljon, kuinka paljon ihmisellä on resursseja käytettävänään hyvinvointinsa eteen.

Loppujen lopuksi siis elämäntavat ovat jokaisen oma asia, johon mielestäni muilla ei ole asiaa puuttua, tai valtaa arvostella niitä. On kuitenkin poikkeustilanteitakin – esimerkiksi silloin, jos ystävä tai tuttava elää huolestuttavan epäterveellisesti. Puhutaan seuraavaksi siitä.

Saako epäterveellisiin elämäntapoihin puuttua?

Elämäntapojen arvostelua on myös toiseen suuntaan: koska oma kokemukseni liittyy niin sanottuihin terveellisiin elämäntapoihin, on hyvä myös pohtia asiaa päinvastaiselta kantilta. Mitä jos elämäntavat ovat epäterveelliset? Saako niihin puuttua, ja missä vaiheessa?

Varmasti moni kokee huolta ja arvostelua ystäviltään ja tutuiltaan myös silloin, kun elämäntavat ovat niin sanotusti epäterveellisiä. Voi esimerkiksi olla, että joku juo toistuvasti liikaa ja on humalassa aina kavereidensa armoilla – tai joku haluaa suosia liharuokia, vaikka viettää aikaa vegaaniruokaa suosivassa kaveriporukassa. Joku ei ole ehkä urheillut moneen kuukauteen, koska elämän resurssit eivät ole siihen riittäneet, tai joku ei koskaan koe miellyttäväksi liittyä perheen yhteisiin ulkopelihetkiin.

Vaikka jokaisen elämäntavat ovatkin lähtökohtaisesti jokaisen oma asia, on läheisen terveyttä vahingoittava elämäntyyli tai kauan jatkuneet epäterveelliset elämäntavat hankalia asioita sivuuttaa. Hankalaa puuttumattomuus on etenkin silloin, jos elämäntavoista, kuten esimerkiksi päihteidenkäytöstä, on merkittävää haittaa yksilölle itselleen. Tällöin on hyvä, mikäli esimerkiksi perhe, ystävät tai muu lähipiiri voivat tarjota tukea tai apua tilanteen muuttamiseksi kohti parempaa. Hankalissa tilanteissa voi myös aina kääntyä ammattiavun piiriin.

Siispä: kaikkia toisen tekemiä valintoja ei voi, eikä edes kannata sivuuttaa. Jos ystävän meininki huolestuttaa, saa mielestäni asian nostaa esille, toisen tunteita kunnioittaen.

Elämäntaparauhaa, kiitos!

Tällä kirjoituksella haluan toivottaa elämäntaparauhaa ihan jokaiselle meistä. On totta, että omia valintoja ja elämäntapoja on hyvä välillä kyseenalaistaa – sekä pohtia, olisiko niissä petrattavaa tai ehkä höllennettävää. Tulevatko elämäntavat rutiinien sanelemana, vai oikeasti oman hyvinvoinnin ehdoilla? Sekin on totta, että välillä tässä kyseenalaistamisessa auttavat juurikin he, jotka elävät itse kovin erilaisella tavalla. Välillä on hienoa kohdata ja keskustella näistä elämäntapojen erilaisuuksista, kunhan keskustelussa säilyy molemminpuolinen arvostus. Näin on usein käynyt minullekin!

Liika kyseenalaistaminen tai oman elämäntyylin jatkuva selitteleminen ei tee kuitenkaan kenellekään hyvää. Jos tällaisiin tilanteisiin ajautuu jatkuvasti, on asiasta hyvä mainita ääneen ja toivoa rauhaa omille valinnoilleen.

Elämäntaparauha voi syntyä myös siitä, että kyseenalaistaa välillä myös sen, mitä oikein tarkoittavat terveelliset tai epäterveelliset elämäntavat. Kuka ne määrittelee? Vai onko kokemus elämäntavoista enemmänkin subjektiivinen? Minä tosiaan luulen, että jokaisella meistä on omanlaisensa käsitys ja määrittely elämäntavoille. Toki epäterveelliset elämäntavat huomataan helposti ja ne on myös helppo määritellä epäterveelliseksi, mutta on myös hyvä miettiä, voivatko myös terveelliset elämäntavat mennä liian pitkälle. Huomataanko sitä yhtä helposti? Milloin liika on liikaa?

Lopuksi: Mieti, ennen kuin tuomitset, arvostelet tai kyseenalaistat toisen elämäntapoja tai niihin liittyviä valintoja. Ikävät sanat voivat jättää haavat pitkäksikin aikaa, koska elämäntavat ovat sellaisia asioita, jotka kertovat syvällisesti ja henkilökohtaisesti meistä jokaisesta. Puutu kuitenkin, jos läheisen epäterveelliset elämäntavat tuntuvat vahingoittavilta tai ovat jatkuneet liian pitkään. Ollaan kilttejä toisillemme! ❤

Terveydellä ja elämäntaparauhaa vaalien,

Saara

LÄHTEET:

Miksi ihan tavallinen terveys on niin tylsää?

Heippa tyypit! ❤ 

Ai että, mitkä helteet ovatkaan hellineet meitä! Olen viime päivät viettänyt lähinnä ulkona, joko urheillen tai ihan vaan chillaillen (ranta ja uinti ja kirjat, ah elämää!). On ollut niin kiva huomata, että esimerkiksi oma sosiaalisen median käyttö ja muiden ruutujen tuijottaminen on vähentynyt oleellisesti ilmojen helliessä. Rannalla makoilu ja juhannuslomailu ovat laittaneet ajatuskoneiston hyrräämään, ja siksi olenkin parina iltana linnoittautunut sohvan nurkkaan kirjoittelemaan tätä postausta. Nyt tulee mietteitä syvältä sydämestä! 

RÄPIKÖIMISTÄ TERVEYSTRENDIEN MERESSÄ 

Onko kenelläkään ollut joskus sellainen fiilis, että terveydestä ja terveellisistä elintavoista on tehty jotenkin vaikeita ja monimutkaisia juttuja? Sellaisia, että esimerkiksi ihan tavallinen lautasmalli ja liikuntasuositukset kuulostavat kulahtaneilta ja ihan vanhoilta jutuilta? No, mulla on ollut just sellainen fiilis – ja pitkään! Etenkin sosiaalinen media ja monet somen vaikuttajat luovat terveydestä hyvin arkisesta poikkeavaa kuvaa. Siihen kuvaan kuuluvat kroppaa kiinteyttävät verkkovalmennukset, vihersmoothiet, monenlaiset ravintolisät, self-help –oppaat ja tietynlaiset treenivaatteet. Lista on loputon. Siihen kuvaan eivät kuulu sellaiset jutut, joita esimerkiksi itse olen tottunut toteuttamaan arjessani: hyötyliikuntaa, melko sallivaa ja arkiruokapainotteista syömistä sekä liikkumista omien resurssien puitteissa – kivoja, omanlaisia treenivaatteita ja tylsän näköisiä lounasannoksia. Toki terveystrendit monesti motivoivat minuakin kokeilemaan jotain uutta, mutta arkipäivääni ne eivät kuvasta.  

Terveydestä puhutaan enemmän kuin koskaan ennen (joka on tietysti ihanaa), mutta luotettava terveystieto ei silti ole käden ulottuvilla. Tuntuu hurjalta surffailla kaikkien treenivinkkien, valmennuksien ja ravitsemusohjeiden meressä. Välillä kiitän onneani, että olen terveystieteiden opiskelija, sillä jatkuva terveystietotulva saa helposti jopa oman pääni sekaisin. Mites sitten ne muut, jotka eivät ole kyseiseen tieteenalaan perehtyneitä (hui)? Osataanko somen terveystietoa tulkita oikeaksi tai vääräksi tiedoksi ollenkaan? Nykyisin on tosi hankalaa erottaa, mikä tieto terveydestä on vain kiiltokuvaa, mikä tehty kaupallisen yhteistyön vuoksi ja mikä sitten on oikeasti hyväksi terveydelle. Voiko joku asia somessa olla jopa terveydelle haitaksi? 

Somen ja median terveyspainotteisuus ja terveyden markkinointi saattavat ahdistaa, kummastuttaa tai jopa työntää monia luotaan. Terveystrendien ja kiiltokuvien taakse jäävät usein ne arkiset, samaistuttavat terveysvinkit sekä oikea, luotettava terveystieto. Esimerkiksi sosiaalinen media toimii niin, että ne sisällöt, joista tykätään eniten, myös näkyvät eniten. Oli se sisältö sitten mitä tahansa. Siksikin trendeistä kiinnostumaton “tavallinen tallaaja” tai luotettavan terveystiedon etsijä eivät ehkä koskaan tavoita sitä tietoa, mitä he haluaisivat tai tarvitsisivat. Tärkeätkin terveysviestit voivat livahtaa käsistä, jos some on täynnä asiaa ruokavalioista, superfoodeista ja pepputreeneistä – ja etenkin, mikäli nämä sisällöt kiinnostavat suurinta osaa somen käyttäjistä, jolloin niistä tykätään ja ne nousevat esiin.  

MITÄ TILASTOT SANOVAT? 

Kuten sanoinkin, terveydestä puhutaan nyt ehkä enemmän kuin ikinä. On silti pelottavaa katsoa suomalaisten terveydestä kertoviin tilastoihin – ne eivät nimittäin kerro samaa tarinaa, mitä media ja some ehkä antavat olettaa. Tiesitkö esimerkiksi, että:  

  • Nuorten tupakointi on vähentynyt vuosien saatossa tasaisesti, mutta aikuisten tupakointi ei ole enää vähentynyt (lähde)  
  • Alkoholinkäytön vähenemisessä huomattu suotuisa kehitys näyttää pysähtyneen ja päihdehaitat näkyvät yhä selkeämmin terveydenhuollossa (lähde)  
  • Yhä useampi alle 20-vuotias nuori sairastuu 2-tyypin diabetekseen, ja diabetes on yleistynyt viime vuosina koko väestössä (lähde
  • Suomalaiset syövät yhä liikaa kovaa rasvaa ja yli puolella suomalaisista on korkea kolesteroli (lähde)  
  • Sosioekonomiset terveyserot ovat edelleen totisinta totta – väestön eriarvoisuus matalasti koulutettujen ja korkeasti koulutettujen välillä näkyy esimerkiksi sairauksien riskitekijöiden kasaantumisessa ja eliniänodotteessa (lähde)  

Valitsin ylle melko kärjistettyjäkin esimerkkejä – pahoittelut siitä – mutta vain siksi, että saisin pointtini teroitettua. Näihin juttuihin ei nimittäin usein törmää, etenkään somessa. Suomalaisten terveys on vuosikymmenten aikana parantunut monilta osin, merkittävästikin, mutta kehittämiskohteita löytyy vielä valtavasti. On hämmästyttävää, kuinka suuren kontrastin sosiaalisen median terveysintoilu luo näihin tutkimustuloksiin verrattuna.  

Etenkin sosioekonomiset terveyserot mietityttävät minua. Koulutusaste, työ tai muu asema yhteiskunnassa määräävät pitkälti asioita yksilön terveydestä. On edelleen totta, että korkeasti koulutetuilla koettu terveys, mielenterveys ja pitkäaikaissairastavuus ovat paremmalla tasolla, kuin matalammin koulutetuilla. Matalammin koulutetut jäävät myös useammin tärkeän terveystiedon ulkopuolelle, eivätkä he terveysaiheisiin törmää usein mediassakaan. Terveyserot eivät myöskään näytä kaventuvan lähitulevaisuudessa, mikä taas tarkoittaa sitä, että valmiiksi terveet ja hyvinvoivat yksilöt ovat yhä terveempiä, kun samalla toinen ääripää voi entistä huonommin. Ehkä tässä vain haluan sanoa ja pohtia sitä faktaa, etteivät terveystrendikeskeisyys tai somen terveysbuumi ainakaan edistä heikommassa asemassa olevien terveyttä. Ne edistävät terveyttä vain omissa somekuplissaan.  

MITÄ JOS PUHUTTAISIIN VÄLILLÄ TERVEYDEN PERUSASIOISTA? 

Mikä sitten neuvoksi? Itse näkisin ratkaisuksi sen, että vähitellen saisimme rakennettua ihan tavallisesta terveydestä mielenkiintoista, värikästä ja mediaseksikästä. Haluaisin, että siitä puhuttaisiin enemmän – somessa, mediassa, työpaikkojen kahvipöydissä ja iltapäivälehdissä. Näytettäisiin se tavallinen ja epätäydellinen puoli terveydestä ja terveellisistä elintavoista. Koska se, jos mikä, on useimmille meistä enemmän arkipäivää, kuin kauniit annokset tai somevalmennuksien avulla treenatut kropat. Tavallisuus on ihanaa! 

Mitä jos siis puhuttaisiin välillä ihan terveyden perusasioista? Oltaisiin fiiliksissä toimiviksi testatuista jutuista, kuten lautasmallista tai liikuntasuosituksista. Hehkutettaisiin terveellistä, monipuolista ja sallivaa ruokavaliota. Korostettaisiin hyötyliikunnan mahtavuutta ja kannustettaisiin ihmisiä liikkumaan yksilöllisillä tavoilla. Tavoilla, joista itse tykkää. Jaksettaisiin yhä puhua päihdeongelmista sekä esimerkiksi alkoholin kohtuukäytöstä. Kannustettaisiin kohtuukäyttöön ja tupakoinnin lopettamiseen. Levättäisiin, nukuttaisiin riittävästi ja kuunneltaisiin omaa kehoa. Tuettaisiin myös mielenterveyttä terveellisillä elintavoilla. Mitä jos? 

Mä ainakin tahdon yrittää.  

Terveydellä, Saara  

Mun treeniviikko + 7 tutkittua vinkkiä liikuntamotivaation ylläpitämiseen

Heloou! 

Kyselin joku aika sitten Instagramissa, millaista blogisisältöä minulta toivottaisiin jatkossa, ja sain yllätyksekseni monta toivomusta liittyen treeniaiheisiin postauksiin. Joten täältäpä siis pesee! Aiemmin minusta on tuntunut jotenkin väärältä kirjoittaa postauksia tästä aihepiiristä, sillä en ole mikään liikunta-alan asiantuntija tai ammattilainen. En ole sitä edelleenkään, mutta päätin kuitenkin lähestyä tätä aihetta lähdemateriaalin ja sellaisen näkökulman kautta, johon jopa oma opintopolkuni riittää.  

Tänään siis sukelletaan minulle tyypillisen treeniviikon keskelle, mutta pienellä twistillä. Samalla aion nimittäin jakaa jokaista viikonpäivää kohden yhden tutkimustietoon perustuvan vinkin liikuntamotivaation ja aktiivisen elämäntavan ylläpitämiseen. Yhteensä siis seitsemän vinkkiä!  Tämä aihe on puhututtanut lähipiirissäni viime aikoina paljonkin, joten tässä tulee tietoa myös teille, te tärkeät ihmiset siellä ruudun toisella puolella!

Toivottavasti löydät postauksesta itsellesi uutta tietoa, tai vaikkapa helppiä oman motivaatiosi etsimiseen tai ylläpitämiseen. Let’s go!  ❤

MAANANTAI: ensimmäinen kuntosalitreeni koronakevään jälkeen

Viime maanantaina suuntasin salille ensimmäistä kertaa lähes kolmeen kuukauteen! Kyllä tuntui ihan tavallisetkin painot raskailta 😀 Oli kuitenkin kivaa päästä haastamaan omaa kroppaa taas uusilla ärsykkeillä! Treeni kulki hyvin (sietääkin tällaisen lepojakson jälkeen!), ja muita treenaajia ei juuri näkynyt tai kuulunut. Tein salilla selkä- ja hauispainotteisen treenin.  

VINKKI #1: Liikuntamotivaation yksi tärkeimmistä ylläpitäjistä on se, että itselleen voi valita juuri ne omannäköiset ja itselle oikeat tavat liikkua. Liikunnasta kannattaa etsiä varta vasten nautintoa, sillä se jos mikä ylläpitää aktiivista elämäntapaa! Ilo ja tsemppi kantavat pitkälle, sekä tieto siitä, että omat tavat olla aktiivinen sopivat juuri omaan elämäntilanteeseen. Etsi siis rohkeasti, äläkä jää jumiin liikuntamuotoihin, joista et pidä laisinkaan. Minulle itselleni kuntosalitreeni on ollut alusta asti nautinnollista, mutta aikanaan kesti pitkään, että edes uskaltauduin kuntosalille.  

TIISTAI: HIIT-treeni ulkona ystävän kanssa 

Ai että, tiistai kohteli treenin suhteen h y v i n! Kävin ystävän kanssa tekemässä pihalla kunnon HIIT-rääkin, jonka jälkeen suunnattiin iltapulahdukselle järveen (kuten kuvasta huomaa, treeni oli melko sotkuista hommaa vastaleikatulla nurtsilla). Todettiin, että tällainen setti pitää tehdä tänä kesänä useamminkin, koska kaverin kanssa treenaaminen ja yhteinen tsemppi on vaan parasta!

VINKKI #2: Ryhmän voima on valtava! Tutkimusten mukaan oikeanlainen sosiaalinen ilmapiiri edistää liikuntamotivaatiota huomattavasti. Yhdessä liikkuminen on ihanaa! Sinun oma sosiaalinen piiri voi olla vaikka valmennusryhmä, harrasteporukka tai ihan vain joukko kavereita, jotka haluavat liikkua yhdessä. Ryhmäliikuntatuntienkin on huomattu lisäävän motivaatiota liikkumiseen, ja myös vain yksi ystävä tai perheenjäsen voi innostaa liikkumaan. Perheen tuki ja vertaistuki ovat tärkeitä tekijöitä motivaation syntymiselle etenkin silloin, kun halutaan tehdä isompia elämänmuutoksia.

KESKIVIIKKO: lepo 

Keskiviikkona oli tärkeääkin tärkeämpi päivä, eli lepopäivä. Myönnän, että olen todella huono lepäämään, ja välillä lähimmäiset joutuvat muistuttamaan minua siitä. Ei sen todellakaan niin pitäisi mennä, ja minulla onkin vielä paljon opeteltavaa. Pyrin kuitenkin lepäämään yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, ja minulle lepopäivät oikeasti ovat lepopäiviä – korkeintaan kevyt kävelylenkki tai kehonhuolto saavat sisältyä päivän ohjelmaan. Muistakaa oikeasti levätä!  

VINKKI #3: Lepopäivänä voi vaikka kerryttää omaa tietotaitoaan terveellisistä elintavoista – on nimittäin tutkittu, että tieto ja asioiden tietäminen ovat syitä motivaation syntymiselle. Eli siis: jos liikkuminen ei muuten innosta tai kiinnosta, etsi tietoa ja perustele itsellesi, miksi säännöllinen liikunta on tärkeää. Voit myös etsiä kivoja vinkkejä aktiivisempaan elämäntapaan tai miettiä, mitä liikuntalajia kokeilisit seuraavaksi, jos palo liikuntaan ei ole syttynyt. Näihin ajatuksiin on myös hyvä aina välillä palata ja muistuttaa itseään aktiivisuuden tärkeydestä, mikäli se pääsee unohtumaan.  

Mutta edelleenkin: lepo on tärkeää, ihan jokaiselle liikkujalle! Muista pitää lepopäiviä joka viikko ja kirjaa vaikka kalenteriin, milloin sen aiot tehdä. Lepopäivinä voi myös motivaatio liikkumiseen kasvaa!  

TORSTAI: jalkatreeni kuntosalilla 

Torstaina pääsin lemppari-inhokin, eli jalkapäivän pariin! Kolmen kuukauden kuntosalitauon jälkeen tämä tuntui, ööh, aika melkoiselta, ja olisin tosiaan voinut aloittaa vähän kevyemmin. Mutta voi ah, mikä tunne treenin jälkeen olikaan! Unohdin treenikengätkin salille siinä endorfiinihötäkässä! Ja jouduin kääntymään kotiovelle päästyäni takaisin.

VINKKI #4: Vertaa itseäsi aina vain itseesi ja omiin aiempiin suorituksiisi. Vaikka ulkoiset tekijät, kuten ulkonäkö tai menestys, voivat olla motivoivia tekijöitä, omat sisäiset tavoitteet motivoivat liikkumaan pidemmällä tähtäimellä. Voit motivoitua asettamalla tavoitteeksesi esimerkiksi jonkin uuden liikunnallisen taidon oppimisen, kunnon kohentamisen, liikunnasta nauttimisen tai stressin vähentämisen. Motivoivat tavoitteet voivat olla myös konkreettisempia: “puolen vuoden päästä jaksan juosta x kilometriä” tai “haluan saavuttaa uuden kyykkyennätyksen” tai ”haluan oppia tekemään spagaatin”. Omien tavoitteiden saavuttaminen ruokkii motivaatiota valtavasti, eikä sen takia tavoitteiden tarvitse olla pilvissä.  

Motivaatiota voi puolestaan syödä omien tulosten vertaaminen muihin, tai vaikkapa liikuntaan liittyvät ulkonäköpaineet. Siksi on tärkeää olla itse itsensä paras mittari.  

PERJANTAI: piti tehdä kotijumppa, mutta 

Perjantaina tarkoituksenani oli tehdä kotijumppa heti työpäivän jälkeen, mutta energiat olivat ihan totaalisen lopussa. Vähän aikaa sängyllä maattuani (hammasta purren) päätin, että tänään ei ole hyvä päivä urheilla. Mielikin oli melko maassa. Kroppa pakotti lepäämään, ja niin käy aina välillä. Se on myös tosi ok! Suuntasin treenin sijaan kirpparikierrokselle keskustaan, ja se oli täysin oikea valinta perjantai-iltaan. 

VINKKI #5: JOUSTAVUUS! Joustavuus on mielestäni kaikki kaikessa, ja tämä vinkki onkin minulle henkilökohtaisesti tärkein. On niin tärkeää miettiä omia voimavarojaan ja peilata omaa elämäntapaansa ja omaa liikkunnallisuuttaan niihin. Kun arki on kuormittavaa, on tervettä keventää liikuntarutiineja – ja kun kiireet helpottavat, voi omia rutiinejaan jatkaa. On todella tärkeää liikkua oman jaksamisensa, sekä omien resurssiensa puitteissa: jos liikkuu väsyneenä, motivaatio tippuu ihan varmasti nollaan. Liikunnan joustavuus tarkoittaa myös sitä, että liikunta ei ole elämässä kaikki kaikessa: se ei saa syödä tilaa ihmissuhteilta, muilta tärkeiltä harrastuksilta, levolta tai vaikka ulkomaanmatkailulta.  

Voi kun itsekin muistaisin aina olla tarpeeksi joustava itselleni!  

LAUANTAI: lämmittelyHIIT + kuntosalitreeni 

Lauantaina energiaa taas löytyi ja suuntasinkin heti aamulla tutulle kotisalille! Koska virtaa riitti, tein lämmittelyksi viiden liikkeen nopean HIIT-treenin ja muutoin treenasin olkapäitä, ojentajia ja rintaa. Salilla oli jotenkin tosi yhteisöllinen fiilis, kun kaikki treenaajat pyyhkivät ja desinfioivat niiiin huolellisesti laitteet käytön jälkeen! 😀 Tuntui, että tässähän pyritään yhteiseen hyvään, koska pääasia on, että saadaan kaikki olla pitkästä aikaa rakkaan harrastuksen parissa salilla. ❤

VINKKI #6: Eikö motivaatio vaan meinaa herätä, tai pysyä yllä? Kannattaa miettiä omia esteitä liikunnan harrastamiselle. Mitkä asiat estävät sinua elämästä aktiivisesti? Esteitä voivat olla esimerkiksi aika, oma jaksaminen, lapset, reissutyö, aiemmat huonot kokemukset, perheen kannustuksen puute, liikkumiseen liittyvät fyysiset esteet tai vaikka epävarmuus omasta kehosta. Kun tiedostat, mistä saattaa kiikastaa, saatat myös löytää ratkaisuja. Mielestäni jokaisella on lupa fokusoitua itsekkäästi itseensä: etsiä sitä omaa hyvinvointia, oikeaa tapaa liikkua, ihan millaisessa kehossa tahansa. Kenenkään ei todellakaan tarvitse olla huippu-urheilijan näköinen harrastaakseen liikuntaa! 

SUNNUNTAI: sunnuntairetki metsässä 

Viime viikon lempparitreeni, joka oli enemmänkin reippailu, oli sunnuntairetki Leppävirran Orinoron rotkolle! Orinoron rotko on luonnonsuojelualue, ja sen sanotaan olevan “yksi Savon seitsemästä ihmeestä”. No pitihän se nähdä! Paikka oli tosiaan maagisen ihmeellinen, ja seitsemän kilometrin matka kului nopsaa maisemia ihaillessa.

Reippailukin on ihan oikeasti tosi tehokasta liikuntaa: tiesitkö esimerkiksi, että kävely on suomalaisten suosituin liikuntamuoto? Tällaista lisää! Onneks on kesä!  

VINKKI #7: Rutiinit! Klisee, mutta totisinta totta. Moni motivoituu säännöllisyydestä ja suunnitelmallisuudesta, ja kun liikunta on säännöllistä, se myös tekee itsestään tärkeää. Kroppa oikein vaatii liikettä! Liikuntamotivaatiota lisäävät tutkitusti myös oman liikkumisen seurantakeinot, kuten erilaiset sovellukset tai aktiivisusrannekkeet. Ne myös kannustavat rutiineihin ja omien tavoitteiden seuraamiseen, sekä ne usein antavat myös kaivattua palautetta. 

Oli ihan supermielenkiintoista oppia lisää tästä aiheesta, enkä eilen illalla malttanut millään lopettaa tämän postauksen kirjoittamista (meni myöhään)! Jätähän mulle kommentti, mitä mieltä olit postauksesta – ja tarjosiko se sinulle uutta tietoa. Voit myös kommentoida, olitko jostakin motivaatiota ylläpitävästä seikasta ihan eri mieltä!

Haluan kuitenkin vielä sanoa ihan tärkeimmän pointtini: mielestäni kenenkään treeniviikon tarkka seuraaminen, tai etenkään kopioiminen omaan arkeen, ei missään nimessä ole avain aktiiviseen elämäntapaan. Eikä se tämän postauksen idea ollutkaan! Halusin tarjota yhden vinkin jokaiselle viikonpäivälle, ja samalla peilata liikuntamotivaatiota omaan arkeeni ja ajatusmaailmaani. Mä ainakin opin, ja paljon!

Terveydellä, Saara 

LÄHTEET:

Ps. Kesäkuun aikana mulla on meneillään tosi kiva yhteistyö, josta haluan mainita jo nyt! Joka perjantai julkaisen Bona Vidan verkkosivuilla sekä somekanavissa jonkin kesäisen, hyvinvointia lisäävän vinkin, jonka sä voit ottaa testiin! Viime perjantaina puhuttiin kesärutiineista, ja ensimmäisen vinkin voit löytää Bona Vidan kanavista. Mun blogiin tulee kooste kaikista kesävinkeistä sitten heinäkuun alussa. Ihania kesäpäiviä!