Back to school: Miltä näyttää terveyden edistämisen opiskelijan lukujärjestys?

Moikat kaikille! 

Vaikka mun opinnot eivät ihan vielä starttaakaan (onhan nyt vasta heinäkuu), on opintoihin liittyvät asiat pyörineet paljon mun mielessä viime päivinä. Sen takia päätin ottaa kunnolla aikaa istahtaakseni alas suunnittelemaan tulevan syksyn kursseja ja lukujärjestystä. Kun sain kaikki kalenteroitua ja järjesteltyä syksyn aikatauluiksi, rauhoittui mielenikin edestakaisin sinkoilevista ajatuksista. On muuten aika hurjaa, että mun välivuosi on kohta ihan oikeasti ohi, ja mä saan palata takaisin opintojen pariin! On ilo myöntää, että opiskelumotivaatio on tullut takaisin, ja mä oon valmis! 

Te taas olette kyselleet paljon mun opintoihin ja terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmaan liittyvien postausten perään, joten täältä pesee! Täältä pesee itse asiassa kaksin kappalein, sillä tällä hetkellä minulla on työn alla myös toinen back to school -teemainen teksti. Mikäs olisi parempaa kuin yhdistää teidän toiveenne ja samalla omat pohdintani tulevan syksyn opinnoista? Tänään siis pääsette kurkkaamaan terveyden edistämisen opiskelijan lukujärjestykseen ja opintojen sisältöön, sekä näkemään, mitä kursseja olen valinnut tulevalle syksylle!

MUN SYKSYN LUKUJÄRJESTYS 

No, itse asiassa huijaan jo otsikosta lähtien vähäsen: meidän alallamme oikeaa lukujärjestystä on tosi vaikeaa tehdä, koska face-to-face-konktaktiopetusta on meillä läpi opintojen todella vähän. Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman opetus on pääosin monimuoto-opetusta, joka tarkoittaa sitä, että läsnäololuentojen lisäksi tai kokonaan niiden sijasta opiskellaan paljon itsenäisesti, verkkoluennoin ja verkkotentein. Siksi minulle on alusta asti ollut tärkeää luoda tavallaan oma lukujärjestys, tai viikkoaikataulu, jotta saan kaikki kurssit suoritettua deadlineihin mennessä. Omaan “lukujärjestykseeni” siis merkkaan omasta päivästäni ne ajat, jolloin opiskelen itsenäisesti, ja joskus sitten ne ajat, jolloin minulla on konkreettisia luentoja.  

Siispä, yksi sana: aikatauluttaminen! Kuulostaa niin tylsältä, mutta kerran lukuvuodessa aikataulutus on hoidettava huolellisesti. Kun sen tekee kerralla hyvin, auttaa se puskemaan itsenäisestikin suoritettavat kurssit kunnialla läpi. Aikatauluttamista täytyy tehdä myös vähäsen lukuvuoden aikana. Joskus aika iso osa tavallisesta opiskelupäivästäkin voi kulua tulevan viikon tai tulevien päivien luku- ja esseenkirjoitusaikataulujen miettimiseen. Onneksi aikatauluttamisen jaloa taitoa voi oppia, ja siihen on myös apuvälineitä (ja vertaistukea!) saatavilla. Itse koen, että aikataulut ovat myös omaa hyvinvointia varten – jotta aikaa jäisi myös palautumiselle ja vapaa-ajallekin.

Tänä vuonna käytin apuna tulevan lukuvuoden kurssien aikatauluttamiseen uuden kalenterini sivuilla olevia ruudukkoja. Ruutuihin sain hyvin merkattua suoritettavat kurssit, niiden opintopistemäärät sekä niiden suoritusajan tai pakollisen deadlinen. Lukuvuoden aikana kalenteriin saa sitten merkattua myös sen, kun joku kurssi on kokonaan suoritettu (ah sitä ihanaa tunnetta, kun laittaa rastin tuollaiseen ruutuun!). Toivottavasti alla olevat kuvat havainnollistavat kalenterointityyliäni, jos saisit niistä vaikka vinkkiä oman lukuvuotesi suunnitteluun! 

Nämä kurssit suunnittelin syksyn lukujärjestykseeni:

  • Ravitsemustieteen perusteet. Syksyllä starttaa mun sivuaineopinnot (joista oon niin innoissani)! Maisterin sivuaineeksi olen valinnut ravitsemustieteen perusopinnot. Ensimmäisellä kurssilla sukelletaan tietysti perusteisiin: ravintoaineisiin ja niiden tehtäviin ravitsemuksessa, ravinnontarpeeseen sekä ravitsemussuosituksiin.   
  • Hoitotieteen tutkimusmenetelmien käyttö: kvalitatiiviset menetelmät. Nappaan hoitotieteen puolelta yhden kurssin, koska maisteriopintoihimme kuuluu erilaisten tutkimusmenetelmien tunteminen. Tutkimusmenetelmäkurssit ovat aika vapaasti valittavissa, mutta juuri tätä kurssia suositellaan opintosuunnitelmassamme. Tällä kurssilla syvennytään laadullisiin (kvalitatiivisiin) tutkimusmenetelmiin sekä niiden käyttöön ja soveltamiseen tutkimuksessa.  
  • Opetuksen projektityö. Kurssilla suunnitellaan ja toteutetaan opetustapahtuma, eli kurssilaiset pääsevät ihan oikeasti opetushommiin! Kurssilla opitaan myös oppimisen ja opettamisen teoreettisia lähtökohtia, joita sitten sovelletaan omaa opetustapahtumaa luodessa. Tästä kurssista olen ehkä eniten innoissani, koska tykkään ihan erityisesti projektiluontoisista kursseista! 
  • Tilastotieteen peruskurssi. Mulle oikeastaan aika pakollinen paha. Kansanterveystieteen pääaineeseen kuuluu kaksi tilastotieteen kurssia, joista tämä on (onneksi) viimeinen! Ajattelin käydä tämän jo elokuussa kesäkurssina pois alta, että se ei sitten syö motivaatiota muilta kursseilta syksyn tiimellyksessä. Tilastotieteen peruskurssilla perehdytään esimerkiksi analysoimaan tutkimusaineistoa ja tulkitsemaan tilastollisien analyysien tuloksia. 
  • Elintarvikkeet ruokavaliossa. Ravitsemustieteen sivuaineeseen kuuluva kurssi, jossa tutustutaan perustietoihin elintarvikevalikoimasta ja elintarvikealan muutoksesta. Kurssilla tutustutaan elintarvikkeiden kulutukseen ja elintarvikeryhmiin, sekä terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin ja erityiselintarvikkeisiin.  
  • SPSS-ohjelmistokurssi. Kurssilla harjoitellaan SPSS-ohjelmiston käyttöä ja sen hyödyntämistä tutkimustarkoituksissa. SPSS-ohjelmistoa käytetään tutkimusaineistojen tilastolliseen analyysiin. Itselleni tämä kaikki on vielä todellakin hepreaa, eli tiedän tämän kurssin tulevan tarpeeseen!  
  • Ravitsemus ja ruokavaliot. Myös ravitsemustieteen sivuaineen kurssi! Kurssin tavoitteena on perehdyttää erityisruokavalioihin sekä niiden merkitykseen terveyden ylläpitämisessä ja kansansairauksien hoidossa. Kurssilla tutustutaan yleisimpiin ruokavalioihin: gluteenittomaan ja sydänystävälliseen ruokavalioon, diabeetikon ja kasvisruokailijan ruokavalioihin, sekä ruokavalioiden koostamiseen.  
  • Ajankohtaista kansanterveystieteestä. Tämän kurssin suoritan todennäköisesti vasta ensi keväänä, koska sen  voi suorittaa oman aikataulun mukaan milloin tahansa lukuvuoden aikana. Kurssi oli kuitenkin kiva esimerkki hieman erilaisemmasta (mutta meille tyypillisestä) kurssitoteutuksesta, joten nappasin sen tähän mukaan! Tällä kurssilla kuullaan asiantuntijaluentoja kansanterveystieteen ja terveyden edistämisen ajankohtaisimmista aiheista ja luentojen perusteella kirjoitetaan oppimispäiväkirja. Ei tenttiä!

Syksyn lukkarissani on melko paljon liikkumavaraa: mikäli en ehdi suorittaa joitakin kursseja, voin ne myös suorittaa ensi keväänä. Voin myös vaihtaa kursseja kevään ja syksyn välillä melko vapaasti, mikäli joidenkin kurssien aikataulut eivät vaikka natsaa keskenään. Ja enhän minä vielä edes tiedä, pääsenkö tai mahdunko kaikille kursseille mukaan syksyllä!  

MILLÄ FIILIKSELLÄ PALAAN OPISKELEMAAN VÄLIVUODEN JÄLKEEN? 

Olen tosi ylpeä itsestäni, että uskalsin pitää välivuoden, vaikka opinnot sen takia vähän ”myöhästyvätkin”. Tiedän joka solullani, että se oli oikea valinta! Ihan kaikista eniten minua kummastuttaa, kuinka paljon välivuoden aikana minulle kertyi etenkin ammatillista kiinnostusta omaa opiskelualaani kohtaan. Tuollaista tietynlaista kiinnostusta minulla ei ollut juuri ollenkaan, kun välivuodelleni lähdin. Ehkä terveysaiheiden seuraaminen vähän kauempaa havainnollisti minulle sen, mitä jo tiedän, ja mistä haluan tietää lisää kasvaakseni hyväksi ammattilaiseksi ❤  

Tulevana syksynä olen ihan eniten innoissani ravitsemustieteen opinnoista, jotka alkavat heti syyskuussa! Olen siis valinnut ravitsemustieteen sivuainekokonaisuuden maisterini sivuaineeksi. Kandivaiheessa luin sivuaineekseni viestintää, mutta nyt on vuoro ihan toisenlaiselle opintokokonaisuudelle! Todella mielenkiintoista nähdä, mitä syventävää tietoa ravitsemuksesta opinnoilla on annettavanaan minulle, sillä olen ollut koko opintojeni ajan tosi kiinnostunut ravitsemustieteestä. 

Vähiten tulevalta syksyltä odotan koronan vaikutuksia opintoihini. Tällä hetkellä näyttää siltä, että en pääse yliopistolle syksyn aikana lainkaan. Vaikka meillä ei hirveästi lähiopetusta olekaan, olen silti ahkera kuluttamaan yliopiston itseopiskelutilojen penkkejä (ja sohvia!). Nyt siis harmittaa ihan vietävästi, että joudun tekemään kaikki opinnot kotoa käsin. Pitää varmaan linnoittautua kaupunginkirjastoon!!  

 Toivottavasti tämä postaus toi vähän näkökulmia siihen, millaisista kursseista terveystieteiden maisteriopinnot voivat esimerkiksi koostua. Opintopolkuja on meidän tutkinto-ohjelmassamme ihan yhtä monenlaisia kuin ihmisiäkin, joten loppujen lopuksi voin vaan antaa esimerkkejä omasta puolestani.  

Ja hei, jos teillä on mitään kysyttävää opintoihini liittyen, kysykäähän ihmeessä! Vastailen ihan enemmän kuin mielelläni ❤ Blogin kommenttiboksin löydät klikkaamalla tämän postauksen otsikkoa ja skrollaamalla sivun alas asti. Lisäksi minulle voi laittaa viestiä Instagramissa ja Facebookissa

Terveydellä, Saara  ❤

Elämäntaparauhaa, kiitos!

Olivat sitten yksilön elämäntavat millaiset tahansa – terveelliset tai epäterveelliset – ne ovat jokaisen omat. Elämäntapojen ja terveysvalintojen taustalla vaikuttaa liuta asioita iästä ja sukupuolesta omiin arvoihin ja kokemuksiin asti. Siksi on mahdotonta nähdä, mistä syistä toinen tekee valintojaan.

Omassa elämässäni elämäntapani ovat tulleet arvostelluksi lukuisia kertoja – ja tiedän, että en ole ainut. Tällä seuraavalla kirjoituksellani toivon ihan jokaiselle meistä elämäntaparauhaa – rauhaa tehdä omia valintoja, omista lähtökohdista käsin. Ei arvostella tai pilkata toistemme elämäntapoja, sillä se voi haavoittaa syvälle ❤ Muistetaan kuitenkin pitää toisistamme huolta niissä tilanteissa, joissa huonot elämäntavat laittavat toisen elämän vaaraan.

Puhun tässä postauksessa elämäntavoista elintapojen sijaan. Sana ”elintavat” kuvaa juurikin terveyteen liittyviä valintoja ja sana ”elämäntavat” taas kuvaa kokonaista elämäntyyliä laajemmin. Tämän kirjoituksen kohdalla kuitenkin koen, että puhun tavallaan kummastakin näkökulmasta: niin terveyttä määrittävistä valinnoista, kuin niistä seuraavasta kokonaisesta elämäntyylistäkin. Siksi käyttöön valikoitui ja tekstiin asettui paremmin sana ”elämäntavat”.

Nyt itse asiaan!

Voi kuinka monta kertaa minulle onkaan naurettu baaritiskillä, kun olen halunnut tilata vain vettä.

Kuinka monta kertaa olenkaan joutunut selittelemään, miksi haluan lähteä aikaisin juhlista kotiin, ja miksi muka haluan mieluummin urheilla seuraavana päivänä, kuin jäädä juhliin.

Voi kuinka monesti olen tuonut yhteiseen illanviettoon tai grilli-iltaan omat kasvisruokani ja joutunut kuulemaan ihan kaikenlaisia reaktioita ihmetyksestä iljetykseen.

Kuinka lukemattomia kertoja olenkaan ollut porukalla juhlimassa ja juonut koko illan vähemmän kuin muut ja siksi saanut kuulla, että seurassani ei haluta juhlia, koska tulen aamulla muistamaan illasta enemmän kuin muut.

Kuinka usein olenkaan tilannut ravintolassa pizzan tai pihvin sijaan kasvisruoan tai vaikkapa salaatin ja joutunut kuulemaan, että en siksi osaa relata enkä varsinkaan herkutella.

Kuinka usein olenkaan saanut kuulla epäihailevaan sävyyn olevani ”ylireipas” tai ”ylikunnossa”, koska tykkään treenata aamuisin, enkä iltaisin.

Ja kuinka olenkaan oppinut kuulemaan valitusta silloinkin, kun juhlailtana tahdonkin juoda tavallista enemmän: kuinka olen silloin tekopyhä, enkä elä edes omien arvojeni mukaisesti.

Jokaisessa yllä kuvailemassani tilanteessa mieleni on tehnyt jäädä selittämään itseäni ja elämäntapojani: En halua juoda paljon, koska alkoholi tekee minusta kärttyisen ja väsyneen. Syön kasvisruokaa, jotta pysyisin terveempänä. Tai että, osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin, enkä missään nimessä tuomitse muita! Tai, mieleni on ollut maassa viime aikoina, ja tiedän urheilun olevan itselleni parasta lääkettä siihen. Rakastan pizzaa, mutta mahani on ollut tänään kipeä. Tai, treenaan aamuisin, koska iltaisin en vain jaksa.

Mutta useimmiten en jää selittämään, koska miksi pitäisikään. Ei omia elämäntapojaan tarvitse perustella muille, vaikka vaikuttaisinkin muiden silmissä kuinka tylsältä tyypiltä.

Usein erilaisten elämäntapojen kohdatessa syntyy monenlaisia erimielisyyksiä ja väärinymmärryksiä. Usein suhtautumiseni esimerkiksi kasvisruokaan, liikuntaan tai varsinkin alkoholiin koetaan hyökkäyksenä heitä kohtaan, jotka suhtautuvat asioihin erilaisella tavalla. Oletetaan, että koska syön kasvisruokaa, tuomitsen välittömästi kaikki sekasyöjät – tai koska en halua juoda paljon, en halua tai voi pitää hauskaa enemmän nauttivien seurassa. Koska oletus on väärin, enkä todellakaan ole elämäntavoillani tuomitsemassa muita, saatan seuraavalla kerralla taipua juomaan enemmän tai vaikka syömään pizzan, vaikken haluaisi. Naurettavaa, mutta suora katsaus mun elämään.

Edellä olevat esimerkit ovat toki myös kärjistettyjä, ja olenkin onnellinen siitä, että lähipiirini useimmiten ymmärtää elämäntapani ja valintojeni takana olevat taustat. Kuitenkin turhan usein joudun tilanteeseen, jossa jollain tavalla arvostellaan tekemiäni valintoja. Siksi tästä aiheesta niin intohimolla kirjoitankin!

Saako toisen elämäntapoja arvostella?

Elämäntavat muotoutuvat monien eri asioiden summana: niihin vaikuttavat niin yksilön sosiaaliset tekijät (kuten ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema tai koulutustausta), taloudelliset tekijät (kuten rahatilanne) kuin kulttuurisetkin tekijät (kuten opittu alkoholikulttuuri tai vaikkapa oman ystäväpiirin toimintatavat). Myös vanhemmilta opitaan ja peritään elämäntapoja jo varhaislapsuudessa. Elämäntapojen valitsemiseen ja syntymiseen vaikuttavat myös perinteet sekä omat arvot ja asenteet. Suuri osa elämäntavoista koostuu myös omista, melko tiedostamattomistakin tavoista ja tottumuksista. 

Yksilön valinnat kytkeytyvätkin niin vahvasti kaikkiin elämän osa-alueisiin, että ensisilmäyksellä on mahdotonta sanoa, miksi toinen tekee tietynlaisia valintoja, tai miksi noudattaa tietynlaisia elämäntapoja. Siksikin on typerää arvostella muita pelkän ulkokuoren perusteella: jos jonkun toisen elämä vaikuttaa todella terveelliseltä tai epäterveelliseltä ulospäin, voi totuus olla aivan toinen. Vaikutelman takana voi myös olla tuhansia valintoja, jotka kaikki linkittyvät ihmisen kokemuksiin, arvoihin, tietoon, sosioekonomiseen asemaan ja biologisiin tekijöihin. Niin elämän haasteet kuin helpommatkin ajanjaksot määrittävät paljon, kuinka paljon ihmisellä on resursseja käytettävänään hyvinvointinsa eteen.

Loppujen lopuksi siis elämäntavat ovat jokaisen oma asia, johon mielestäni muilla ei ole asiaa puuttua, tai valtaa arvostella niitä. On kuitenkin poikkeustilanteitakin – esimerkiksi silloin, jos ystävä tai tuttava elää huolestuttavan epäterveellisesti. Puhutaan seuraavaksi siitä.

Saako epäterveellisiin elämäntapoihin puuttua?

Elämäntapojen arvostelua on myös toiseen suuntaan: koska oma kokemukseni liittyy niin sanottuihin terveellisiin elämäntapoihin, on hyvä myös pohtia asiaa päinvastaiselta kantilta. Mitä jos elämäntavat ovat epäterveelliset? Saako niihin puuttua, ja missä vaiheessa?

Varmasti moni kokee huolta ja arvostelua ystäviltään ja tutuiltaan myös silloin, kun elämäntavat ovat niin sanotusti epäterveellisiä. Voi esimerkiksi olla, että joku juo toistuvasti liikaa ja on humalassa aina kavereidensa armoilla – tai joku haluaa suosia liharuokia, vaikka viettää aikaa vegaaniruokaa suosivassa kaveriporukassa. Joku ei ole ehkä urheillut moneen kuukauteen, koska elämän resurssit eivät ole siihen riittäneet, tai joku ei koskaan koe miellyttäväksi liittyä perheen yhteisiin ulkopelihetkiin.

Vaikka jokaisen elämäntavat ovatkin lähtökohtaisesti jokaisen oma asia, on läheisen terveyttä vahingoittava elämäntyyli tai kauan jatkuneet epäterveelliset elämäntavat hankalia asioita sivuuttaa. Hankalaa puuttumattomuus on etenkin silloin, jos elämäntavoista, kuten esimerkiksi päihteidenkäytöstä, on merkittävää haittaa yksilölle itselleen. Tällöin on hyvä, mikäli esimerkiksi perhe, ystävät tai muu lähipiiri voivat tarjota tukea tai apua tilanteen muuttamiseksi kohti parempaa. Hankalissa tilanteissa voi myös aina kääntyä ammattiavun piiriin.

Siispä: kaikkia toisen tekemiä valintoja ei voi, eikä edes kannata sivuuttaa. Jos ystävän meininki huolestuttaa, saa mielestäni asian nostaa esille, toisen tunteita kunnioittaen.

Elämäntaparauhaa, kiitos!

Tällä kirjoituksella haluan toivottaa elämäntaparauhaa ihan jokaiselle meistä. On totta, että omia valintoja ja elämäntapoja on hyvä välillä kyseenalaistaa – sekä pohtia, olisiko niissä petrattavaa tai ehkä höllennettävää. Tulevatko elämäntavat rutiinien sanelemana, vai oikeasti oman hyvinvoinnin ehdoilla? Sekin on totta, että välillä tässä kyseenalaistamisessa auttavat juurikin he, jotka elävät itse kovin erilaisella tavalla. Välillä on hienoa kohdata ja keskustella näistä elämäntapojen erilaisuuksista, kunhan keskustelussa säilyy molemminpuolinen arvostus. Näin on usein käynyt minullekin!

Liika kyseenalaistaminen tai oman elämäntyylin jatkuva selitteleminen ei tee kuitenkaan kenellekään hyvää. Jos tällaisiin tilanteisiin ajautuu jatkuvasti, on asiasta hyvä mainita ääneen ja toivoa rauhaa omille valinnoilleen.

Elämäntaparauha voi syntyä myös siitä, että kyseenalaistaa välillä myös sen, mitä oikein tarkoittavat terveelliset tai epäterveelliset elämäntavat. Kuka ne määrittelee? Vai onko kokemus elämäntavoista enemmänkin subjektiivinen? Minä tosiaan luulen, että jokaisella meistä on omanlaisensa käsitys ja määrittely elämäntavoille. Toki epäterveelliset elämäntavat huomataan helposti ja ne on myös helppo määritellä epäterveelliseksi, mutta on myös hyvä miettiä, voivatko myös terveelliset elämäntavat mennä liian pitkälle. Huomataanko sitä yhtä helposti? Milloin liika on liikaa?

Lopuksi: Mieti, ennen kuin tuomitset, arvostelet tai kyseenalaistat toisen elämäntapoja tai niihin liittyviä valintoja. Ikävät sanat voivat jättää haavat pitkäksikin aikaa, koska elämäntavat ovat sellaisia asioita, jotka kertovat syvällisesti ja henkilökohtaisesti meistä jokaisesta. Puutu kuitenkin, jos läheisen epäterveelliset elämäntavat tuntuvat vahingoittavilta tai ovat jatkuneet liian pitkään. Ollaan kilttejä toisillemme! ❤

Terveydellä ja elämäntaparauhaa vaalien,

Saara

LÄHTEET:

Miksi ihan tavallinen terveys on niin tylsää?

Heippa tyypit! ❤ 

Ai että, mitkä helteet ovatkaan hellineet meitä! Olen viime päivät viettänyt lähinnä ulkona, joko urheillen tai ihan vaan chillaillen (ranta ja uinti ja kirjat, ah elämää!). On ollut niin kiva huomata, että esimerkiksi oma sosiaalisen median käyttö ja muiden ruutujen tuijottaminen on vähentynyt oleellisesti ilmojen helliessä. Rannalla makoilu ja juhannuslomailu ovat laittaneet ajatuskoneiston hyrräämään, ja siksi olenkin parina iltana linnoittautunut sohvan nurkkaan kirjoittelemaan tätä postausta. Nyt tulee mietteitä syvältä sydämestä! 

RÄPIKÖIMISTÄ TERVEYSTRENDIEN MERESSÄ 

Onko kenelläkään ollut joskus sellainen fiilis, että terveydestä ja terveellisistä elintavoista on tehty jotenkin vaikeita ja monimutkaisia juttuja? Sellaisia, että esimerkiksi ihan tavallinen lautasmalli ja liikuntasuositukset kuulostavat kulahtaneilta ja ihan vanhoilta jutuilta? No, mulla on ollut just sellainen fiilis – ja pitkään! Etenkin sosiaalinen media ja monet somen vaikuttajat luovat terveydestä hyvin arkisesta poikkeavaa kuvaa. Siihen kuvaan kuuluvat kroppaa kiinteyttävät verkkovalmennukset, vihersmoothiet, monenlaiset ravintolisät, self-help –oppaat ja tietynlaiset treenivaatteet. Lista on loputon. Siihen kuvaan eivät kuulu sellaiset jutut, joita esimerkiksi itse olen tottunut toteuttamaan arjessani: hyötyliikuntaa, melko sallivaa ja arkiruokapainotteista syömistä sekä liikkumista omien resurssien puitteissa – kivoja, omanlaisia treenivaatteita ja tylsän näköisiä lounasannoksia. Toki terveystrendit monesti motivoivat minuakin kokeilemaan jotain uutta, mutta arkipäivääni ne eivät kuvasta.  

Terveydestä puhutaan enemmän kuin koskaan ennen (joka on tietysti ihanaa), mutta luotettava terveystieto ei silti ole käden ulottuvilla. Tuntuu hurjalta surffailla kaikkien treenivinkkien, valmennuksien ja ravitsemusohjeiden meressä. Välillä kiitän onneani, että olen terveystieteiden opiskelija, sillä jatkuva terveystietotulva saa helposti jopa oman pääni sekaisin. Mites sitten ne muut, jotka eivät ole kyseiseen tieteenalaan perehtyneitä (hui)? Osataanko somen terveystietoa tulkita oikeaksi tai vääräksi tiedoksi ollenkaan? Nykyisin on tosi hankalaa erottaa, mikä tieto terveydestä on vain kiiltokuvaa, mikä tehty kaupallisen yhteistyön vuoksi ja mikä sitten on oikeasti hyväksi terveydelle. Voiko joku asia somessa olla jopa terveydelle haitaksi? 

Somen ja median terveyspainotteisuus ja terveyden markkinointi saattavat ahdistaa, kummastuttaa tai jopa työntää monia luotaan. Terveystrendien ja kiiltokuvien taakse jäävät usein ne arkiset, samaistuttavat terveysvinkit sekä oikea, luotettava terveystieto. Esimerkiksi sosiaalinen media toimii niin, että ne sisällöt, joista tykätään eniten, myös näkyvät eniten. Oli se sisältö sitten mitä tahansa. Siksikin trendeistä kiinnostumaton “tavallinen tallaaja” tai luotettavan terveystiedon etsijä eivät ehkä koskaan tavoita sitä tietoa, mitä he haluaisivat tai tarvitsisivat. Tärkeätkin terveysviestit voivat livahtaa käsistä, jos some on täynnä asiaa ruokavalioista, superfoodeista ja pepputreeneistä – ja etenkin, mikäli nämä sisällöt kiinnostavat suurinta osaa somen käyttäjistä, jolloin niistä tykätään ja ne nousevat esiin.  

MITÄ TILASTOT SANOVAT? 

Kuten sanoinkin, terveydestä puhutaan nyt ehkä enemmän kuin ikinä. On silti pelottavaa katsoa suomalaisten terveydestä kertoviin tilastoihin – ne eivät nimittäin kerro samaa tarinaa, mitä media ja some ehkä antavat olettaa. Tiesitkö esimerkiksi, että:  

  • Nuorten tupakointi on vähentynyt vuosien saatossa tasaisesti, mutta aikuisten tupakointi ei ole enää vähentynyt (lähde)  
  • Alkoholinkäytön vähenemisessä huomattu suotuisa kehitys näyttää pysähtyneen ja päihdehaitat näkyvät yhä selkeämmin terveydenhuollossa (lähde)  
  • Yhä useampi alle 20-vuotias nuori sairastuu 2-tyypin diabetekseen, ja diabetes on yleistynyt viime vuosina koko väestössä (lähde
  • Suomalaiset syövät yhä liikaa kovaa rasvaa ja yli puolella suomalaisista on korkea kolesteroli (lähde)  
  • Sosioekonomiset terveyserot ovat edelleen totisinta totta – väestön eriarvoisuus matalasti koulutettujen ja korkeasti koulutettujen välillä näkyy esimerkiksi sairauksien riskitekijöiden kasaantumisessa ja eliniänodotteessa (lähde)  

Valitsin ylle melko kärjistettyjäkin esimerkkejä – pahoittelut siitä – mutta vain siksi, että saisin pointtini teroitettua. Näihin juttuihin ei nimittäin usein törmää, etenkään somessa. Suomalaisten terveys on vuosikymmenten aikana parantunut monilta osin, merkittävästikin, mutta kehittämiskohteita löytyy vielä valtavasti. On hämmästyttävää, kuinka suuren kontrastin sosiaalisen median terveysintoilu luo näihin tutkimustuloksiin verrattuna.  

Etenkin sosioekonomiset terveyserot mietityttävät minua. Koulutusaste, työ tai muu asema yhteiskunnassa määräävät pitkälti asioita yksilön terveydestä. On edelleen totta, että korkeasti koulutetuilla koettu terveys, mielenterveys ja pitkäaikaissairastavuus ovat paremmalla tasolla, kuin matalammin koulutetuilla. Matalammin koulutetut jäävät myös useammin tärkeän terveystiedon ulkopuolelle, eivätkä he terveysaiheisiin törmää usein mediassakaan. Terveyserot eivät myöskään näytä kaventuvan lähitulevaisuudessa, mikä taas tarkoittaa sitä, että valmiiksi terveet ja hyvinvoivat yksilöt ovat yhä terveempiä, kun samalla toinen ääripää voi entistä huonommin. Ehkä tässä vain haluan sanoa ja pohtia sitä faktaa, etteivät terveystrendikeskeisyys tai somen terveysbuumi ainakaan edistä heikommassa asemassa olevien terveyttä. Ne edistävät terveyttä vain omissa somekuplissaan.  

MITÄ JOS PUHUTTAISIIN VÄLILLÄ TERVEYDEN PERUSASIOISTA? 

Mikä sitten neuvoksi? Itse näkisin ratkaisuksi sen, että vähitellen saisimme rakennettua ihan tavallisesta terveydestä mielenkiintoista, värikästä ja mediaseksikästä. Haluaisin, että siitä puhuttaisiin enemmän – somessa, mediassa, työpaikkojen kahvipöydissä ja iltapäivälehdissä. Näytettäisiin se tavallinen ja epätäydellinen puoli terveydestä ja terveellisistä elintavoista. Koska se, jos mikä, on useimmille meistä enemmän arkipäivää, kuin kauniit annokset tai somevalmennuksien avulla treenatut kropat. Tavallisuus on ihanaa! 

Mitä jos siis puhuttaisiin välillä ihan terveyden perusasioista? Oltaisiin fiiliksissä toimiviksi testatuista jutuista, kuten lautasmallista tai liikuntasuosituksista. Hehkutettaisiin terveellistä, monipuolista ja sallivaa ruokavaliota. Korostettaisiin hyötyliikunnan mahtavuutta ja kannustettaisiin ihmisiä liikkumaan yksilöllisillä tavoilla. Tavoilla, joista itse tykkää. Jaksettaisiin yhä puhua päihdeongelmista sekä esimerkiksi alkoholin kohtuukäytöstä. Kannustettaisiin kohtuukäyttöön ja tupakoinnin lopettamiseen. Levättäisiin, nukuttaisiin riittävästi ja kuunneltaisiin omaa kehoa. Tuettaisiin myös mielenterveyttä terveellisillä elintavoilla. Mitä jos? 

Mä ainakin tahdon yrittää.  

Terveydellä, Saara  

Mun treeniviikko + 7 tutkittua vinkkiä liikuntamotivaation ylläpitämiseen

Heloou! 

Kyselin joku aika sitten Instagramissa, millaista blogisisältöä minulta toivottaisiin jatkossa, ja sain yllätyksekseni monta toivomusta liittyen treeniaiheisiin postauksiin. Joten täältäpä siis pesee! Aiemmin minusta on tuntunut jotenkin väärältä kirjoittaa postauksia tästä aihepiiristä, sillä en ole mikään liikunta-alan asiantuntija tai ammattilainen. En ole sitä edelleenkään, mutta päätin kuitenkin lähestyä tätä aihetta lähdemateriaalin ja sellaisen näkökulman kautta, johon jopa oma opintopolkuni riittää.  

Tänään siis sukelletaan minulle tyypillisen treeniviikon keskelle, mutta pienellä twistillä. Samalla aion nimittäin jakaa jokaista viikonpäivää kohden yhden tutkimustietoon perustuvan vinkin liikuntamotivaation ja aktiivisen elämäntavan ylläpitämiseen. Yhteensä siis seitsemän vinkkiä!  Tämä aihe on puhututtanut lähipiirissäni viime aikoina paljonkin, joten tässä tulee tietoa myös teille, te tärkeät ihmiset siellä ruudun toisella puolella!

Toivottavasti löydät postauksesta itsellesi uutta tietoa, tai vaikkapa helppiä oman motivaatiosi etsimiseen tai ylläpitämiseen. Let’s go!  ❤

MAANANTAI: ensimmäinen kuntosalitreeni koronakevään jälkeen

Viime maanantaina suuntasin salille ensimmäistä kertaa lähes kolmeen kuukauteen! Kyllä tuntui ihan tavallisetkin painot raskailta 😀 Oli kuitenkin kivaa päästä haastamaan omaa kroppaa taas uusilla ärsykkeillä! Treeni kulki hyvin (sietääkin tällaisen lepojakson jälkeen!), ja muita treenaajia ei juuri näkynyt tai kuulunut. Tein salilla selkä- ja hauispainotteisen treenin.  

VINKKI #1: Liikuntamotivaation yksi tärkeimmistä ylläpitäjistä on se, että itselleen voi valita juuri ne omannäköiset ja itselle oikeat tavat liikkua. Liikunnasta kannattaa etsiä varta vasten nautintoa, sillä se jos mikä ylläpitää aktiivista elämäntapaa! Ilo ja tsemppi kantavat pitkälle, sekä tieto siitä, että omat tavat olla aktiivinen sopivat juuri omaan elämäntilanteeseen. Etsi siis rohkeasti, äläkä jää jumiin liikuntamuotoihin, joista et pidä laisinkaan. Minulle itselleni kuntosalitreeni on ollut alusta asti nautinnollista, mutta aikanaan kesti pitkään, että edes uskaltauduin kuntosalille.  

TIISTAI: HIIT-treeni ulkona ystävän kanssa 

Ai että, tiistai kohteli treenin suhteen h y v i n! Kävin ystävän kanssa tekemässä pihalla kunnon HIIT-rääkin, jonka jälkeen suunnattiin iltapulahdukselle järveen (kuten kuvasta huomaa, treeni oli melko sotkuista hommaa vastaleikatulla nurtsilla). Todettiin, että tällainen setti pitää tehdä tänä kesänä useamminkin, koska kaverin kanssa treenaaminen ja yhteinen tsemppi on vaan parasta!

VINKKI #2: Ryhmän voima on valtava! Tutkimusten mukaan oikeanlainen sosiaalinen ilmapiiri edistää liikuntamotivaatiota huomattavasti. Yhdessä liikkuminen on ihanaa! Sinun oma sosiaalinen piiri voi olla vaikka valmennusryhmä, harrasteporukka tai ihan vain joukko kavereita, jotka haluavat liikkua yhdessä. Ryhmäliikuntatuntienkin on huomattu lisäävän motivaatiota liikkumiseen, ja myös vain yksi ystävä tai perheenjäsen voi innostaa liikkumaan. Perheen tuki ja vertaistuki ovat tärkeitä tekijöitä motivaation syntymiselle etenkin silloin, kun halutaan tehdä isompia elämänmuutoksia.

KESKIVIIKKO: lepo 

Keskiviikkona oli tärkeääkin tärkeämpi päivä, eli lepopäivä. Myönnän, että olen todella huono lepäämään, ja välillä lähimmäiset joutuvat muistuttamaan minua siitä. Ei sen todellakaan niin pitäisi mennä, ja minulla onkin vielä paljon opeteltavaa. Pyrin kuitenkin lepäämään yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, ja minulle lepopäivät oikeasti ovat lepopäiviä – korkeintaan kevyt kävelylenkki tai kehonhuolto saavat sisältyä päivän ohjelmaan. Muistakaa oikeasti levätä!  

VINKKI #3: Lepopäivänä voi vaikka kerryttää omaa tietotaitoaan terveellisistä elintavoista – on nimittäin tutkittu, että tieto ja asioiden tietäminen ovat syitä motivaation syntymiselle. Eli siis: jos liikkuminen ei muuten innosta tai kiinnosta, etsi tietoa ja perustele itsellesi, miksi säännöllinen liikunta on tärkeää. Voit myös etsiä kivoja vinkkejä aktiivisempaan elämäntapaan tai miettiä, mitä liikuntalajia kokeilisit seuraavaksi, jos palo liikuntaan ei ole syttynyt. Näihin ajatuksiin on myös hyvä aina välillä palata ja muistuttaa itseään aktiivisuuden tärkeydestä, mikäli se pääsee unohtumaan.  

Mutta edelleenkin: lepo on tärkeää, ihan jokaiselle liikkujalle! Muista pitää lepopäiviä joka viikko ja kirjaa vaikka kalenteriin, milloin sen aiot tehdä. Lepopäivinä voi myös motivaatio liikkumiseen kasvaa!  

TORSTAI: jalkatreeni kuntosalilla 

Torstaina pääsin lemppari-inhokin, eli jalkapäivän pariin! Kolmen kuukauden kuntosalitauon jälkeen tämä tuntui, ööh, aika melkoiselta, ja olisin tosiaan voinut aloittaa vähän kevyemmin. Mutta voi ah, mikä tunne treenin jälkeen olikaan! Unohdin treenikengätkin salille siinä endorfiinihötäkässä! Ja jouduin kääntymään kotiovelle päästyäni takaisin.

VINKKI #4: Vertaa itseäsi aina vain itseesi ja omiin aiempiin suorituksiisi. Vaikka ulkoiset tekijät, kuten ulkonäkö tai menestys, voivat olla motivoivia tekijöitä, omat sisäiset tavoitteet motivoivat liikkumaan pidemmällä tähtäimellä. Voit motivoitua asettamalla tavoitteeksesi esimerkiksi jonkin uuden liikunnallisen taidon oppimisen, kunnon kohentamisen, liikunnasta nauttimisen tai stressin vähentämisen. Motivoivat tavoitteet voivat olla myös konkreettisempia: “puolen vuoden päästä jaksan juosta x kilometriä” tai “haluan saavuttaa uuden kyykkyennätyksen” tai ”haluan oppia tekemään spagaatin”. Omien tavoitteiden saavuttaminen ruokkii motivaatiota valtavasti, eikä sen takia tavoitteiden tarvitse olla pilvissä.  

Motivaatiota voi puolestaan syödä omien tulosten vertaaminen muihin, tai vaikkapa liikuntaan liittyvät ulkonäköpaineet. Siksi on tärkeää olla itse itsensä paras mittari.  

PERJANTAI: piti tehdä kotijumppa, mutta 

Perjantaina tarkoituksenani oli tehdä kotijumppa heti työpäivän jälkeen, mutta energiat olivat ihan totaalisen lopussa. Vähän aikaa sängyllä maattuani (hammasta purren) päätin, että tänään ei ole hyvä päivä urheilla. Mielikin oli melko maassa. Kroppa pakotti lepäämään, ja niin käy aina välillä. Se on myös tosi ok! Suuntasin treenin sijaan kirpparikierrokselle keskustaan, ja se oli täysin oikea valinta perjantai-iltaan. 

VINKKI #5: JOUSTAVUUS! Joustavuus on mielestäni kaikki kaikessa, ja tämä vinkki onkin minulle henkilökohtaisesti tärkein. On niin tärkeää miettiä omia voimavarojaan ja peilata omaa elämäntapaansa ja omaa liikkunnallisuuttaan niihin. Kun arki on kuormittavaa, on tervettä keventää liikuntarutiineja – ja kun kiireet helpottavat, voi omia rutiinejaan jatkaa. On todella tärkeää liikkua oman jaksamisensa, sekä omien resurssiensa puitteissa: jos liikkuu väsyneenä, motivaatio tippuu ihan varmasti nollaan. Liikunnan joustavuus tarkoittaa myös sitä, että liikunta ei ole elämässä kaikki kaikessa: se ei saa syödä tilaa ihmissuhteilta, muilta tärkeiltä harrastuksilta, levolta tai vaikka ulkomaanmatkailulta.  

Voi kun itsekin muistaisin aina olla tarpeeksi joustava itselleni!  

LAUANTAI: lämmittelyHIIT + kuntosalitreeni 

Lauantaina energiaa taas löytyi ja suuntasinkin heti aamulla tutulle kotisalille! Koska virtaa riitti, tein lämmittelyksi viiden liikkeen nopean HIIT-treenin ja muutoin treenasin olkapäitä, ojentajia ja rintaa. Salilla oli jotenkin tosi yhteisöllinen fiilis, kun kaikki treenaajat pyyhkivät ja desinfioivat niiiin huolellisesti laitteet käytön jälkeen! 😀 Tuntui, että tässähän pyritään yhteiseen hyvään, koska pääasia on, että saadaan kaikki olla pitkästä aikaa rakkaan harrastuksen parissa salilla. ❤

VINKKI #6: Eikö motivaatio vaan meinaa herätä, tai pysyä yllä? Kannattaa miettiä omia esteitä liikunnan harrastamiselle. Mitkä asiat estävät sinua elämästä aktiivisesti? Esteitä voivat olla esimerkiksi aika, oma jaksaminen, lapset, reissutyö, aiemmat huonot kokemukset, perheen kannustuksen puute, liikkumiseen liittyvät fyysiset esteet tai vaikka epävarmuus omasta kehosta. Kun tiedostat, mistä saattaa kiikastaa, saatat myös löytää ratkaisuja. Mielestäni jokaisella on lupa fokusoitua itsekkäästi itseensä: etsiä sitä omaa hyvinvointia, oikeaa tapaa liikkua, ihan millaisessa kehossa tahansa. Kenenkään ei todellakaan tarvitse olla huippu-urheilijan näköinen harrastaakseen liikuntaa! 

SUNNUNTAI: sunnuntairetki metsässä 

Viime viikon lempparitreeni, joka oli enemmänkin reippailu, oli sunnuntairetki Leppävirran Orinoron rotkolle! Orinoron rotko on luonnonsuojelualue, ja sen sanotaan olevan “yksi Savon seitsemästä ihmeestä”. No pitihän se nähdä! Paikka oli tosiaan maagisen ihmeellinen, ja seitsemän kilometrin matka kului nopsaa maisemia ihaillessa.

Reippailukin on ihan oikeasti tosi tehokasta liikuntaa: tiesitkö esimerkiksi, että kävely on suomalaisten suosituin liikuntamuoto? Tällaista lisää! Onneks on kesä!  

VINKKI #7: Rutiinit! Klisee, mutta totisinta totta. Moni motivoituu säännöllisyydestä ja suunnitelmallisuudesta, ja kun liikunta on säännöllistä, se myös tekee itsestään tärkeää. Kroppa oikein vaatii liikettä! Liikuntamotivaatiota lisäävät tutkitusti myös oman liikkumisen seurantakeinot, kuten erilaiset sovellukset tai aktiivisusrannekkeet. Ne myös kannustavat rutiineihin ja omien tavoitteiden seuraamiseen, sekä ne usein antavat myös kaivattua palautetta. 

Oli ihan supermielenkiintoista oppia lisää tästä aiheesta, enkä eilen illalla malttanut millään lopettaa tämän postauksen kirjoittamista (meni myöhään)! Jätähän mulle kommentti, mitä mieltä olit postauksesta – ja tarjosiko se sinulle uutta tietoa. Voit myös kommentoida, olitko jostakin motivaatiota ylläpitävästä seikasta ihan eri mieltä!

Haluan kuitenkin vielä sanoa ihan tärkeimmän pointtini: mielestäni kenenkään treeniviikon tarkka seuraaminen, tai etenkään kopioiminen omaan arkeen, ei missään nimessä ole avain aktiiviseen elämäntapaan. Eikä se tämän postauksen idea ollutkaan! Halusin tarjota yhden vinkin jokaiselle viikonpäivälle, ja samalla peilata liikuntamotivaatiota omaan arkeeni ja ajatusmaailmaani. Mä ainakin opin, ja paljon!

Terveydellä, Saara 

LÄHTEET:

Ps. Kesäkuun aikana mulla on meneillään tosi kiva yhteistyö, josta haluan mainita jo nyt! Joka perjantai julkaisen Bona Vidan verkkosivuilla sekä somekanavissa jonkin kesäisen, hyvinvointia lisäävän vinkin, jonka sä voit ottaa testiin! Viime perjantaina puhuttiin kesärutiineista, ja ensimmäisen vinkin voit löytää Bona Vidan kanavista. Mun blogiin tulee kooste kaikista kesävinkeistä sitten heinäkuun alussa. Ihania kesäpäiviä! 

TAIDE JA TERVEYS – Miksi luovuus voi pidentää elinikää?

Tiesitkö, että taideharrastus voi edistää terveyttä ja pidentää elinikää? En minäkään, mutta mielenkiintoni aihetta kohtaan heräsi, kun korona-ajan alkaessa ostin maalaustarvikkeet pitkien koti-iltojeni ratoksi. Kun useiden vuosien jälkeen aloitin maalaamisen uudelleen, vei se kerta kaikkiaan mennessään. Maalaaminen on ollut ihanaa vastapainoa urheilupainotteisille harrastuksilleni ja ennen kaikkea ravinnut mielenterveyttä upealla tavalla. Maalatessa on unohtunut kaikki muu!

Siksi sisäinen terveysbloggaajani halusi selvittää lisää, ja aloinkin heti keräämään taustatietoa maalaamisen, sekä laajemmin taiteen ja luovuuden, merkityksestä terveydelle. Koska uusi harrastukseni on tuonut minulle niin valtavasti hyvinvointia, on samanlaisia kokemuksia oltava muillakin. Tänään kerron, miksi taiteileminen on tutkitusti terveellistä, ja miksi luovuus voi pidentää elinikäämme. Tämän jälkeen saatat olla inspiroitunut kokeilemaan jotain uutta. Enjoy! 

Loppuun kokosin lyhyen tiivistelmän aiheesta, mikäli et ehdi lukemaan koko tekstiä ❤  

TAIDEHARRASTUS VOI EDISTÄÄ JOPA FYYSISTÄ TERVEYTTÄ   

Ihan aluksi en uskonut, että taiteella voi olla jopa fyysistä terveyttä edistäviä ulottuvuuksia. WHO:n julkaiseman laajan, yli 900 tutkimusjulkaisua analysoivan raportin mukaan, asia tosiaan on juuri niin. Taide ja sen harrastamisen eri muodot tuovat tekijälleen hyvän terveyden ja hyvinvoinnin kokemuksia, parempaa mielenterveyttä, stressinhallintakeinoja sekä konsteja pitkäaikaissairauksien hoitoon ja niiden kanssa elämiseen. Taideharrastus voi ehkäistä useita sairauksia ja tuoda tekijälleen yhteisöllisyyden kokemuksia vaikeiden elämäntilanteiden keskelle.  

Vaikkakin taiteen positiiviset terveysvaikutukset näkyvät etenkin mielenterveydessä ja mielen hyvinvoinnissa, on taiteilulla huomattu olevan myös joitakin fysiologisia vaikutuksia terveyteen. Tanssiminen, maalaaminen, musisointi tai muu taiteen tekeminen tasoittavat stressihormoni kortisolin määrää ja lieventävät stressiä. Taiteilu voi myös tehostaa elimistön immuunijärjestelmän sekä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa. Taideharrastuksen on huomattu olevan yhteydessä jopa terveellisimpiin elintapoihin, sillä taiteen tuomat hyvän olon kokemukset kannustavat terveellisiin valintoihin, kuten terveellisempään ravintoon. Fyysiset terveysvaikutukset näkyvät myös konkreettisesti: esimerkiksi tanssi on erinomaista ja kuntoa kohottavaa liikuntaa!  


Taiteilu on mahtavaa treeniä myös kaikista kalleimmalle aarteellemme, eli aivoille. WHO:n raportin mukaan etenkin musiikki ja tanssi aktivoivat aivoja ja aivojen muistikeskusta, ehkäisten muistisairauksia, kuten dementiaa. Aivoliiton mukaan taideharrastus on yhteydessä aivojen terveyteen: mitä enemmän aivoja käyttää omilla mieluisilla tavoillaan, sitä vastustuskykyisemmät ne ovat aivosairauksia vastaan. Taideharrastukset näyttävät ehkäisevän ja hoitavan myös tiettyjä sairauksia. Näyttöä on ollut esimerkiksi dementian, masennuksen, Parkinsonin taudin, sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa.  

TAITEILU TUO ENNEN KAIKKEA TERVEYTTÄ MIELELLE  

 Taideharrastukset tekevät ennen kaikkea hyvää mielelle. Tutkimusten mukaan taide voi vahvistaa monin tavoin mielen hyvinvointia. MIELI ry:n mukaan taiteen kautta voi oppia tunnistamaan omia tunteitaan ja harjoitella tärkeitä tunnetaitoja. Esimerkiksi musiikin kuuntelu voi auttaa tunteiden hallinnassa, sillä musiikki voi niin rauhoittaa, kuin tsempatakin!

Taide voi myös kohentaa mielialaa, lievittää ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta sekä auttaa stressin hallinnassa. Aivoliiton mukaan taide onkin yhteydessä hyvän elämän kokemuksiin, pidempään ikään ja osallisuuden tunteisiin. Taideharrastuksesta saa myös iloa, ja taiteen on todettu tekevän ihmiset luovemmiksi ja aktiivisemmiksi. WHO:n raportissa kerrotaan, että taiteella on havaittu olevan myös pitkäaikaisempia vaikutuksia mielenterveyden häiriöiden ehkäisyssä ja hoidossa. Taideharrastus kasvattaa tekijänsä itsetuntemusta, itsetuntoa ja itseluottamusta, ja nämä seikat rakentavat vahvasti parempaa mielenterveyttä.  

Taide laittaa liikkeelle uusia ajatuksia ja tuo mukanaan elämyksiä, kokemuksia, ystäviä ja voimavaroja. Ei siis mikään ihme, että mieli voi paremmin ❤ 

TAIDE ANTAA YHTEISÖLLISYYDEN KOKEMUKSIA 

 Taiteella on myös yhteisöllinen ja sosiaalinen puolensa. Ryhmämuotoisen taidetoiminnan, kuten teatterin tai kuorolaulun, on huomattu lisäävän yhteisöllisyyden kokemuksia. Tutkimusten mukaan taideharrastus voi vähentää yksinäisyyttä ja lisätä kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi tulemisen tunteita. Aikamoisen vaikuttavia juttuja!  

Taide on tuonut hyvää oloa myös työyhteisöihin. Yhteinen taide- tai kulttuuritoiminta työyhteisössä on suojannut työntekijöitä stressiltä sekä henkiseltä uupumukselta ja näin tuonut mukanaan työhyvinvointia. Yhteinen kulttuuritoiminta on myös hionut työyhteisöjä tiiviimmiksi ja näin parantanut yhteisön keskinäistä kommunikaatiota. Myös päätöksenteko on muuttunut joustavammaksi työyhteisön ryhmäytyessä.  

TIIVISTELMÄ (eli lue ainakin tämä!) 

  •  Taideharrastus voi lievittää stressiä sekä ehkäistä masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta  
  • Taiteesta kumpuavat hyvän olon kokemukset voivat auttaa terveellisempien arjen valintojen tekemisessä 
  • Tanssi on loistavaa, terveyttä edistävää liikuntaa, ja taiteileminen on mahtavaa treeniä myös aivoille 
  • Taide vahvistaa tunnetaitoja ja auttaa tunteiden hallitsemisessa 
  • Taide tuo tekijälleen iloa ja kasvattaa itseluottamusta 
  • Ryhmässä tekeminen vähentää yksinäisyyttä ja tuo mukanaan yhteisöllisyyttä 
  • Työyhteisötkin voivat hyötyä taidetoiminnasta ja rakentaa siten yhteisöllisyyttä ja työhyvinvointia

Tällainen tykitys tällä kertaa, toivottavasti hieman erilainen aihe herätti ajatuksia ❤ Jätä ihmeessä kommentti, tai kommentoi asiaa vaikka Instagramissa! 

Terveydellä, Saara  

LÄHTEET 

Kysymyksiä & vastauksia

Heeellurei!

Kyselin vähän aikaa sitten täällä blogissa ja Instagramin puolella teitä lähettämään mitä tahansa kysymyksiä ensimmäisen Q&A-postaukseni koostamiseksi (ja koronatylsyyden lievittämiseksi). Kyssäreitä tulikin ihan kivasti, ja tänään tarjoilenkin niihin vastauksia. Ennen kaikkea tämän postauksen koostaminen haastoi omaa ajatteluani, mutta toivottavasti jotkut vastaukset voivat jopa auttaa kysyjäänsä (lähinnä opiskeluun liittyvät sellaiset)!

Tässä postauksessa kerron, mistä haaveilen tällä hetkellä, mitkä ovat parhaat vinkkini terveyden edistämisen pääsykokeeseen, mitä haluan tehdä ensimmäiseksi korona-ajan päätyttyä sekä mitkä ovat parhaita keinoja treenimotivaation ylläpitämiseen. Mennään siis asiaan!

Mitä positiivista näet tässä korona-ajassa, vai onko mielestäsi tässä mitään positiivista?

Aloitetaan ajankohtaisista, eli koronakysymyksistä! Mä näen tässä tilanteessa oikeastaan melko paljonkin positiivista, vaikka tilanne ei itsessään ole tietenkään millään tavalla positiivinen, kun kyseessä on pahimmillaan hengenvaarallinen sairaus. Jos puhun omasta puolestani, on tämä virus opettanut minulle paljon elämästä, arvoistani ja itsestäni – mutta on se myös saanut koko maailman tavallaan terveellä tavalla pysähtymään.

On myös uskomatonta, kuinka näinkin lyhyt aika on saanut aikaan positiivisia vaikutuksia ilmastoon. Vaikka ilmastonmuutosta ei tämä virus pysäytäkään, ehkä tämä näyttää meille jotain oleellista ilmastonmuutoksen torjumisesta ja hidastamisesta. Tai ainakin opettaa pärjäämään vähemmällä ja kenties kuluttamaan vähemmän.

Mitä aiot tehdä ensimmäiseksi, kun korona on selätetty?

Tällä hetkellä tekisi mieli mennä ihan kunnolla bailaamaan. Eli varmaan meen bailaamaan!

Mistä juuri nyt haaveilet?

Olen kyllä perustavanlaatuinen haaveilija, eli haaveilen tällä hetkellä hyvin monestakin asiasta. Todellakaan kaikkea en tähän voi, tai edes uskalla, kirjoittaa. Jotenkin kirkkaimpana mielessä tällä hetkellä ovat olleet opinnot ja työ, ja ajatukset ovat pyörineet etenkin niiden teemojen ympärillä nyt karanteeniaikana. Olen paljon jopa muodostanut joitakin haaveita viime aikoina uudelleen. Multa kysyttiin myös, mikä olisi mun unelmatyö, ja vastaankin tavallaan tähän kysymykseen kattavammin seuraavassa kysymyksessä.

Tällä hetkellä haaveilen myös kokemusrikkaasta kesästä, opiskelumotivaatiosta ja opintojen pariin palaamisesta, kesäreissusta Tampereelle, viinin- ja nauruntäyteisistä illoista ystävien kanssa sekä siitä, että korona olisi pikkuhiljaa jo ohi (ja että joskus pääsisi vielä reissaamaan!).

Mikä olisi sun unelmatyö?

Apua, huippu ja vaikea kysymys! Mun unelmatyö olisi melko villi ja vapaa, sellainen kun olen luonteeltanikin. Saisin olla ihmisten kanssa (PALJON), esiintyä ja muilla tavoin ilmaista itseäni: ehkä kirjoittaa, valokuvata ja tehdä mediasisältöjäkin. Samalla tehdä jotain terveyteen liittyvää: kertoa, puhua ja levittää tietoa terveydestä. Työ ei olisi aikasidonnaista, vaan saisin takoa silloin, kun rauta on kuumaa – tavallaan työajoista välittämättä. Kaikista tärkeintä olisi, että työ olisi minulle niin rakasta, ettei se tuntuisi lainkaan työltä.

Kuulostaa utopialta, mutta unelmat onkin tehty toteutettaviksi.

Miksi kiinnostuit terveyden edistämisen alasta?

Kiinnostuin ihan alun perin terveyden edistämisen alasta terveystiedon ylioppilaskirjoitusten kautta. Tähän ei siis liity sen kummempaa tarinaa! Terveystieto oli lukiossa minulle ehdottomasti se kiinnostavin aine, ja kirjoituksiin lukiessani aloin kehittää ajatusta siitä, että jatkaisin terveystiedon opiskelemista vielä pidemmälle. Pitkän ja hartaan googlettelun, Opintopolun selaamisen ja UEF-lähettiläiden vierailun jälkeen, löysi terveyden edistämisen hakukohde yhteishakulistani kärkipaikalle.

Alavalintani ei missään nimessä ollut itsestään selvä (hain myös muille aloille), mutta sattuman ja pääsykoemenestyksen johdattelemana se valikoitui sitten omakseni. Ja omalta se on tuntunutkin. Kohta neljä kulunutta vuotta ovat toki rakentaneet kiinnostustani aiheen ympärille yhä vahvemmaksi.

Parhaat pääsykoevinkkisi terveyden edistämisen pääsykokeeseen?

Tässä kysymys, jota kysytään minulta useita kertoja joka kevät! Yritin saada aikaan mahdollisimman selkeän, mutta ytimekkään vastauksen, jonka voi löytää täältä blogistani myös myöhemmin. Mikäli kiinnostusta ja kysymyksiä herää edelleen, voin kirjoittaa tulevaisuudessa vielä erillisen postauksen aiheeseen liittyen. Skippaa, jos aihe ei kiinnosta!

Ja hox hox, nämä seuraavat ovat vain minun kokemuksiani ja vinkkejäni aiempien pääsykokeiden ja omien kokemusteni pohjalta. Huomaathan, että koe voi olla erilainen tulevina koekertoina. Nämä vinkit eivät myöskään luultavasti päde tämän kevään pääsykokeeseen, joka järjestetään koronatilanteen vuoksi erityisjärjestelyin. Lisätietoja erityisjärjestelyistä Itä-Suomen yliopiston pääsykokeisiin liittyen löydät täältä.

Terveyden edistämisen koe on vuodesta 2016 lähtien ollut aineistokoe, jossa siis aineisto jaetaan vasta valintakoetilanteessa. Aineiston pohjalta vastataan monivalintakysymyksiin sekä oikein/väärin -väittämiin. Lisäksi aineistosta laaditaan referaatti, eli tiivistelmä.

  • Vinkki numero 1: Tutustu vanhoihin pääsykoemateriaaleihin. Vanhoihin terveyden edistämisen pääsykokeisiin ja vastauksiin pääset tutustumaan tästä linkistä klikkaamalla. Jos pääsykokeet jatkossakin toistavat samaa kaavaa, on edellisiin valintakokeisiin oikeasti hyödyllistä tutustua.
  • Vinkki numero 2: Tutustu tutkimusartikkelin rakenteeseen. Valintakokeen aineistot muodostuvat lähes aina tieteellisistä tutkimusartikkeleista. Tutustu siis rauhassa erilaisiin terveystieteellisiin artikkeleihin ja niiden rakenteeseen. Mistä löydät johdannon, tutkimusmenetelmät, tulokset tai tutkimuksen johtopäätökset?
  • Vinkki numero 3: Harjoittele referaatin, eli tiivistelmän laatimista. Ainakin omana lukioaikanani opetussuunnitelmaan kuului yhden referaatin kirjoittaminen, sekä sen kirjoittamista harjoiteltiin myös äidinkielen kirjoituksiin valmistautuessa. Tutustu siis referaattiin tekstilajina, sekä harjoittele tiivistelmän kirjoittamista tutkimusartikkeleihin pohjaten.

Millainen paikka Kuopio on asua ja opiskella?

No, mun mielestä ihana. En olisi uskonut, että Kuopiosta olisi tullut heti minulle koti, mutta niin siitä vaan tuli. Voisin tällä hetkellä oikeastaan kuvitella jääväni tänne opintojen jälkeenkin, mutta aika toki sen näyttää.

Kuopio on sympaattinen – samalla moderni opiskelijakaupunki, samalla savolainen ja perinteinen. Kuopiossa saa käyttää toppahousuja talvella, ja Kuopiossa ihmiset niin tekevätkin. Ihmiset täällä reippailevat paljon luonnossa ja liikkuvat ahkerasti, ovat mukavia asiakaspalvelijoita ja hymyilevät jos niille uskaltaa hymyillä ensin. Olen kuullut ihmisten kertovan, että kaikilla on tänne tullessa ollut tosi tervetullut olo. Kuopio on myös hämmästyttävän kaunis.

Opiskelijakaupunkina Kuopio on hyvin aktiivinen ja esimerkiksi tapahtumia riittää ihan jokaiselle viikolle. Kuopiossa Itä-Suomen yliopiston kampuksella ainejärjestöjä on vain 10, ja se tekee myös poikkitieteellisestä porukasta tosi yhteisöllisen. Kuopiossa on helppo verkostoitua poikkitieteellisesti, ja tunnen itsekin laajasti porukkaa oman alani ulkopuolelta. Tuttuja naamoja riittää, ja tuttuja onkin kiva moikkailla muuallakin kuin kampusalueella!

Miten ylläpitää motivaatiota säännölliseen treenaamiseen ja liikkumiseen?

Hyvä kysymys! Eri ihmisiä motivoivat todella eri asiat. Mielestäni tässä kysymyksessä taitaa jo itsessään piillä yksi vastauksista – eli liikunnan säännöllisyys. Koen niin, että kun liikunnasta tekee vähitellen rutiinia ja säännöllistä, eivät yksittäiset treenit tai liikuntakerrat tunnu enää niin ylitsepääsemättömiltä toteuttaa. Kun liikunta on rutiinia, alkaa keho liikettä jo vaatimaankin, ja liikunnasta syntyvää hyvän olon tunnetta alkaa oikein kaipaamaan!

Toinen neuvo pitää yllä omaa motivaatiota on tuijottaa itsekkäästi omaa napaa. Ainakaan itseäni ei Instagram-kaunottarien tai muiden sellaisten tuijotteleminen juuri motivoi, mutta omien tavoitteiden asettaminen ja oman edistymisen seuraaminen sitäkin enemmän. Älkää siis vertailko itseänne muihin, koska se jos mikä syö motivaatiota!

Ahdistaako ilmastonmuutos?

Toki ahdistaa. En halua ahdistua liikaa, ja siksi olenkin päättänyt tehdä oman parhaani ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Olen paljon levollisemmin mielin, kun tiedän konkreettisesti tehneeni jotain, ihan itse. Kenenkään ei tarvitse tehdä mestaritekoja ilmaston vuoksi, mutta jos jokainen tekee oman parhaansa, ollaan jo pitkällä. Omat tekoni ilmaston hyväksi eivät ole tämän ihmeellisempiä: syön kasvis- tai vegaaniruokaa, kierrätän, kulutan mahdollisimman vähän ja pyrin ostamaan kaiken käytettynä kirppareilta, liikun joko julkisilla, pyörällä tai kävellen sekä pyrin matkustamaan lentämällä vain kerran vuodessa.

 Enkä hamstraa tavaroita, vaan kokemuksia.

Kiitos vielä kaikista kysymyksistä! Nyt jatkan mun uuden harrastuksen, eli maalaamisen, parissa. Siitä ehkä jotain lisää vähän myöhemmin!

Terveydellä, Saara

5 PARASTA ASIAA TERVEYDEN EDISTÄMISEN OPINNOISSA

Moikkamoi tyypit!

Korkeakoulujen yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia – Googlen mukaan se alkaa viikon ja yhden päivän päästä! Yhteishaku tarkoittaa monelle uusia ja jännittäviä tuulia elämään ja monelle myös pohdintoja siitä, mikä onkaan se oma tulevaisuuden juttu ja unelma. Monelle yhteishaku ja mahdollinen koulupaikka tuovat varmasti toivottua aikuistumista lukion tai ammattikoulun jälkeen, toisille taas uusia unelmia välivuosien pohdintojen ja seikkailujen päätteeksi. Toisille taas yhteishaku saattaa antaa uuden mahdollisuuden, kun aiemmat valinnat eivät osoittautuneetkaan oikeiksi. Oli miten oli, jokainen näistä, ja lukuisista muista syistä, on oikea syy hakea korkeakouluun. Tapaan itse aina sanoa, että koulutus on paras lahja, jonka itselleen voi antaa

Koska oma opintopolkuni ei ole ollut mikään monipuolisin, koenkin helpoimmaksi kirjoittaa siitä, mistä tiedän parhaiten – eli siitä alasta, mitä opiskelen. Tällä hetkellä opiskelen neljättä vuotta terveyden edistämistä Itä-Suomen yliopistossa, Kuopion kampuksella, pääaineenani kansanterveystiede. Pääsin opiskelemaan kivalta ja mielenkiintoiselta kuulostanutta alaa suoraan lukion jälkeen, ensimmäisellä hakukerralla, eikä hyvä tunne osoittautunut vääräksi: olen koko opintojeni ajan kokenut vahvasti olevani oikeassa paikassa ja oikealla alalla. Missään nimessä tulevaisuuteni ei ollut selvä vielä yhteishakuvaiheessa: hain nimittäin Itä-Suomen yliopiston lisäksi moniin muihin kaupunkeihin ja jopa täysin eri alallekin. Siispä tiedän myös omasta kokemuksestani, kuinka jännittävää ja herkkää aikaa yhteishaku monelle on.

Lukiossa päätöksiä tehdessäni omasta tulevaisuudestani, olisin toivonut kovasti enemmän tietoa erilaisista koulutusaloista. Sellaista ihan oikeaa ja elämänmakuista tietoa, ei vain yliopistojen oppaista ja mainoslehtisistä poimittuja lauseita. Kaipasin videoita, ehkä blogikirjoituksiakin, sekä enemmän sellaista kanssakäymistä, mitä monilta opintomessuilta käteen jäi. Siksi päätinkin tänään kirjoittaa viisi parasta asiaa omasta alastani – ja nostaa esille sellaisia mukavia juttuja, jotka ovat minulle merkanneet eniten opintopolkuani tallatessa.

Kuitenkin, ennen sitä, linkkaan tähän videon, josta saa jonkinlaisen näppituntuman siitä, millaista on opiskella terveystieteitä Kuopiossa. Oli ilo olla mukana toteuttamassa tätä videota ja kertoa sillä niistä asoista, jotka ovat tehneet tästä alasta minulle tärkeän ja oman. Suosittelen koko sydämestäni hakemaan Itä-Suomen yliopiston monialaiseen terveysyhteisöön, mikäli terveystieteet tulevaisuuden urana kiinnostavat!

5 PARASTA ASIAA TERVEYDEN EDISTÄMISEN OPINNOISSA

1 MONIALAISUUS

Ensimmäinen asia ei liity ehkä pelkästään opiskelemaani alaan, vaan myös koko Itä-Suomen yliopistoon. Tuntuu hurjan hienolta sanoa opiskelevansa yliopistossa, josta löytyy kaikista eniten terveysaloja saman katon alta. Kuopion kampuksella nimittäin opiskellaan niin hammas-, kuin yleislääketiedettäkin, ravitsemustiedettä, biolääketiedettä, farmasiaa, terveyden edistämistä sekä hoitotiedettä. Monialaisuus näkyy myös päivittäisissä opinnoissa: sen lisäksi, että on mukava olla osana monialaista terveysyhteisöä, on myös kurssi- ja sivuainetarjonta laajaa. Itse olen esimerkiksi valinnut ravitsemustieteen maisteriopintojeni sivuaineeksi. Moni tekee myös toisinpäin: lääkäreiden opintoihin kuuluu pala kansanterveystiedettä sekä eri terveysalojen opiskelijat haluavat lukea terveyden edistämisen opintoja sivuaineekseen.

Lisää terveystieteiden tiedekunnasta voit lukea täältä!

2. OMAT KIINNOSTUKSENKOHTEET MUKANA

Yksi ehdottomasti parhaista jutuista opinnoissani on ollut se, että omat kiinnostuksenkohteet ovat saaneet kulkea mukana lähes koko opintojen ajan. Terveystieteet ovat laaaaaaaja kokonaisuus, ja siitä selvitäkseen on valittava kiintopisteitä, joihin keskittyä opinnoissaan. Jotkut kiinnostuvat esimerkiksi ravitsemuksen, liikunnan, politiikan, sosioekonomisen aseman tai vaikka työnteon merkityksestä terveydelle, toiset taas ihan joistain muista aiheista. Useat kurssitehtävät antavat tilaa omien aiheiden valitsemiselle, ja monilla kursseilla se onkin jopa suotavaa.

Myös sivuainemahdollisuudet ovat olleet alallamme loistavia ja omiin sivuainevalintoihin on suhtauduttu avoimesti. Itse päätin valita kandivaiheen sivuaineekseni viestinnän, joka ei sinänsä liittynyt terveystieteisiin mitenkään. Olin kuitenkin aina ollut suuresti kiinnostunut viestinnän aihepiireistä ja sen valitseminen sivuaineeksi tuntui luonnolliselta. No, valinta ei ollut virheellinen: viestinnän opintojen kautta keksin aiheen kandilleni (ehkä gradullenikin!) ja löysin sen oman kiintopisteeni opinnoille. On ollut mahtavaa huomata, että opinnot eivät oikeastaan koskaan kyllästytä, koska ne on saanut suunnata kohti omia mielenkiinnonkohteita.

3. AINEJÄRJESTÖ

Rakkaimmaksi asiaksi ja lähimmäksi sydäntäni on päässyt terveystieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Terho ry. Lähdin heti fuksivuonna aktiivisesti mukaan ainejärjestön hallitustoimintaan, ja onkin ollut upeaa näiden kolmen ja puolen vuoden aikana nähdä, kuinka pieni ainejärjestö on noussut pippuriseksi isojen ainejärjestöjen joukkoon. Samalla se on hitsannut yhteen ihmisiä, tulevaisuuden kollegoita, ja tuonut myös minun elämääni kourallisen upeita ihmisiä. Terholaisten kanssa olemme niin juhlineet, urheilleet, syöneet ja juoneet, retkeilleet, keskustelleet kuin ommelleet haalarimerkkejäkin illat pitkät. Olenkin aina kyselijöille asian tiivistänyt niin, että mielestäni ainejärjestön tavoitteena on tuoda elämään sellaista sisältöä, mitä opinnot eivät voi antaa.

4. IHMISIÄ ERILAISISTA TAUSTOISTA

Sitten ne ihmiset! Tietysti kollegat ovat monelle yksi parhaista asioista niin työelämässä kuin opinnoissakin. Niin myös minulle.

Terveyden edistämiseen hakeutuva porukka on hyvin heterogeenistä – ihmisiä on kaikilla vuosikursseilla hyvin erilaisista taustoista. Jotkut tulevat suoraan lukiosta, toiset ovat toimineet ja työskennelleet jo pitkään terveydenhuollon parissa ja kolmannet ovat rehellisiä alanvaihtajia. Myös opintopolkuja sisälle kouluun on erilaisia: alalle on haettu suoraan lukion päättötodistuksella, avoimen yliopiston opintojen kautta, pelkällä pääsykokeella tai vaikka kaikkien näiden yhdistelmällä. Erilaisuus on alallamme rikkaus ja se on ihanaa! Opinnoissa pääsee myös ryhmäytymään toisten vuosikurssien kanssa, koska opinnot limittyvät: kaikki tekevät niitä hyvin yksilölliseen tahtiinsa. Terveyden edistämiseen hakeutuneita ihmisiä yhdistää kuitenkin aina yksi yhteinen asia: intohimo samaa alaa kohtaan.

Lisää terveyden edistämisen valintaperusteista, pääsykokeesta ja hakemisesta voit lukea täältä.

5. JOUSTAVUUS

Viimeisenä haluan nostaa esille terveyden edistämisen opintojen joustavuuden. Terveyden edistämisen opinnot toteutetaan monimuoto-opetuksena, joka tarkoittaa sitä, että perinteistä läsnäolollista koulua ei ole joka päivä, eikä aina edes joka viikko. Läsnäololliset kurssit painottuvat ensimmäisiin opiskeluvuosiin, ja näin maisterivaiheessa luennoilla tulee istuttua entistä harvemmin. Aluksi se tuntui perinteiseen lukioon tottuneelle melko haastavalta ja radikaaliltakin ratkaisulta – muistan jopa tämän seikan takia kyseenalaistaneeni sitä, olenko edes valinnut oikean alan. Aika on kuitenkin näyttänyt monimuoto-opiskelun olleen palkitsevaa – kurssisisällöt ovat olleet mielenkiintoisia, omat opiskelupäivät on saanut aikatauluttaa oman mielensä mukaan ja luentosalin penkkejäkin on kuitenkin ehtinyt kuluttaa aivan riittävästi. Parasta on ollut se, että monimuoto-opetus on mahdollistanut osa-aikaisen työnteon opintojen ohessa, ja olenkin pystynyt hakemaan ja ottamaan vastaan upeita työtilaisuuksia koko opintojeni ajan.

Lopuksi haluan toivottaa isot tsempit kaikille, jotka tänä keväänä elävät jännittävää aikaa yhteishaun ja korkeakoulujen pääsykokeiden parissa. Mikäli tämä aihe kiinnostaa enemmän, kirjoitti esimerkiksi opiskelukaverini Katja blogissaan tällä viikolla siitä, millaista terveyden edistämisen opiskelu on käytännössä kullakin vuosikurssilla. Blogitekstiin pääset tästä!

Terveydellä,

Saara

Hurahdin avantouintiin! – Mitä se tekee terveydelle ja elimistölle?

Kun ensimmäistä kertaa koskaan pulahdin avantoon, tuli vedestä ylös noustessa euforisen hyvä olo. Jos tietäisin, miltä huumeet tuntuvat, voisin varmaan sanoa sen tuntuneen ihan samalta. Itsensä ylittäminen sekä kylmäshokki saivat ylle maagisen tunteen, joka jatkui pitkään. Kiinnostuin. Innostuin! Lopulta hurahdin avantouintiin ihan täysin.

Tänä talvena olen käynyt avantouimassa säännöllisemmin kuin koskaan, noin kerrasta kahteen kertaan viikossa. Tänä aikana olen huomannut lukuisia terveysvaikutuksia, joita avantouinti on tuonut mukanaan. Vaikka terveysvaikutukset ovat aina useiden asioiden summia, olen varma, että omalla kohdallani juuri avantouinti on merkittävästi vaikuttanut näihin asioihin. Olen huomannut ainakin seuraavanlaisia terveyshyötyjä:

  • Uni ja unenlaadun paraneminen. Olen aina ollut hieman kehno nukkuja, enkä koskaan ole erityisesti ”tykännyt nukkumisesta”. Avantouinti on kuitenkin mullistanut nukkumiskokemukseni: etenkin niinä päivinä, jolloin olen avannossa käynyt, tulee uni hetkessä ja uni on myös laadukasta. Olen huomannut myös pitkäkestoisia, positiivisia vaikutuksia uneeni, ja nykyään saan unen päästä kiinni nopeammin kuin ennen.
  • Vatsaoireiden ja turvotuksen väheneminen. Minulla on todella herkkä vatsa, joka oireilee helposti viikottainkin. Nyt avantouinnin säännöllistyttyä ovat vatsaoireet kadonneet lähes kokonaan. Myös turvotukset ovat helpottaneet ja aineenvaihdunta tuntuu nopeutuneen.  
  • Hiusten kunnon parantuminen. Kampaajani sanoi, että ilmeisesti suuret lämpötilanvaihtelut ovat muuttaneet hiustyyppiäni huomattavasti. Aiemmat karkeat hiukseni ovat pehmentyneet, eivätkä oikkuile enää entiseen tapaan.
  • Ja se tärkein – stressin lieventyminen. Tähän sanon vain, että on ollut maagista huomata, kuinka avantosaunassa ja jääkylmässä vedessä unohtuvat ihan kaikki murheet ja arkiset asiat. Parasta huumetta!

Koska mutuilu ei koskaan riitä minulle, halusin selvittää avantouinnin ihan todellisia, tieteellisesti todistettuja terveyshyötyjä. Miten jäätävän kylmä vesi ja lämpötilavaihtelut vaikuttavat elimistöömme ja terveyteemme?

ELIMISTÖ

Sitten niitä faktoja tiskiin! Avantouintia ei ole tutkittu vielä paljon, eikä sen terveysvaikutuksia tunneta kovin tarkasti. Jonkinlaista näyttöä ja kokemustietoa kuitenkin löytyy jonkin verran.

Kylmän veden on tutkittu aktivoivan sympaattista hermostoa. Sympaattinen hermosto säätelee esimerkiksi verenkiertoelimistön toimintaa. Kylmässä vedessä veren virtausnopeus kasvaa ja pintaverisuonet supistuvat, jotta lämmönhukka vähenisi. Avannossa verenpaine nousee hetkellisesti, koska kehon ääreisosien verisuonet supistuvat ja verenkierron vastus lisääntyy. Avantouinnin on havaittu parantavan verenkiertoa ja samalla kudosten aineenvaihduntaa. Kylmäaltistus myös hidastaa solujen vanhenemista ja säilyttää esimerkiksi ihon kimmoisuutta. Säännöllisesti kylmässä vedessä uivien perusverenpaineen, etenkin systolisen paineen, on huomattu laskevan pysyvästi. Muutokset verenpaineessa näkyvät usein noin kolmen kuukauden säännöllisen avantouinnin jälkeen.

Avantouinti ja kylmäaltistus vaikuttavat myös elimistön ruskean rasvan määrään. Avantouinti lisää elimistön ruskeaa rasvakudosta. Toisin kuin valkoinen rasvakudos, ruskea rasvakudos kykenee polttamaan ylimääräistä energiaa elimistöstä. Sen kasvavalla määrällä ja aktiivisuudella on siis merkitystä painonhallintaan sekä diabeteksen ehkäisyyn. Kun ruskeaa rasvaa on paljon, vaikuttaa se myönteisesti painonhallintaan ja terveyteen.

Avantouinti vaikuttaa positiivisesti myös kylmänsietokykyyn. Säännöllisesti avantouivilla elimistö sopeutuu kylmään, eikä enää reagoi siihen yhtä voimakkaasti. Myös vilunväristykset vähenevät. Säännöllinen talviuinti voi kehittää elimistön lämmöntuottoa, joka taas parantaa toimintakykyä ja valppautta kylmässä. Avantouinnin on kylmänkestävyyden paranemisen lisäksi myös havaittu nostavan kipukynnystä ja lievittävän kipuja. Esimerkiksi reuma- ja astmapotilaat ovat saaneet kylmästä apua kivunlievitykseen. Reuman ja astman oireiden lievittyminen johtuu aivolisäkkeestä kylmäaltistuksessa erittyvästä ACTH-hormonista. Avantouinti parantaa myös vastustuskykyä, kun elimistön immuunitoiminta aktivoituu.

STRESSI

Halusin nostaa stressin ihan oman otsikkonsa alle, koska suurin avantouinnista saamani terveyshyöty liittyy ehdottomasti juuri stressiin. Avantouinti on lievittänyt stressiäni sekä antanut uuden tavan hallita sitä.

Kehon säännöllinen kylmälle altistaminen vaikuttaa positiivisesti elimistöön ja näiden muutosten kautta myös psyykkisiin ominaisuuksiin. Avantouinnilla onkin todettu piristäviä sekä mielihyvää tuottavia vaikutuksia. Virkistyminen sekä piristyminen johtuvatkin kylmän kylvyn tuottamasta hormoniruiskeesta. Avantouidessa aivolisäkkeestä vapautuu betaendorfiinia, joka tuottaa mielihyvän tunteita, laskee kipukynnystä sekä poistaa väsymystä. Uidessa erittyy myös kortisolihormonia, joka on taas yhteydessä parantuneeseen stressinsietokykyyn sekä tehostuneeseen lihasten palautumiseen. Kylmäaltistuksessa erittyvä serotoniini taas parantaa unensaantia. Hormonien yhteisvaikutus siis lisää mielihyvää, alentaa stressiä ja helpottaa nukahtamista.

Oulun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa uimarit sanoivat upottaneensa stressin tunteensa jään alle. Säännöllinen pulahdus hyytävään veteen kohensi tutkimuksen mukaan uimareiden mielialaa ja vähensi jopa masentuneisuutta. Talviuimarit kokivat myös itsetuntonsa kohentuneen, sillä avantouinti nähtiin haasteena, jonka voittamisen jälkeen syntyi itsensä voittamisen tunteita. Toistuva itsensä voittaminen taas vaikutti osaltaan itseluottamukseen. Täytyy myöntää, että tutulta kuulostaa.

ONKO AVANTOUINNISTA JOTAIN HAITTAA TERVEYDELLE?

No, mites sitten ne haittavaikutukset?

Avantouinti sopii lähes kaikille, mutta sairauksista kärsivien on hyvä neuvotella lääkärin kanssa harrastuksen riskeistä. Etenkin sydänsairaille ja verenpaineoireisille avantouinti voi aiheuttaa terveyshaittoja. Verisuonten supistuminen voi aiheuttaa haittoja etenkin sepelvaltimosairaudesta kärsiville. Riskiryhmään kuuluvat myös hengityselinsairaat, kroonisesti sairaat sekä ikäihmiset.

Talviuinnin terveysvaikutuksen ovat aina yksilöllisiä ja ne ovat riippuvaisia monesta tekijästä. Etenkin aloittelijana kannattaa olla varuillaan ensimmäisinä kertoina pulahtaessaan avantoon, ja viipyä siellä aluksi vain muutamia sekunteja. Kun keho sopeutuu kylmään, voi kylmäaltistusta pidentää turvallisesti. Ensimmäisillä kerroilla kylmä vesi voi aiheuttaa hengityksen salpautumista, joka on luonnollinen ja vaaraton elimistön reaktio kylmän veden yllättäessä. Kokemuksen lisääntyminen sekä hengitysharjoitukset auttavat löytämään itselle oikean avantouintityylin. Alkoholin vaikutuksen alaisena ei pidä koskaan mennä avantoon.

KOKEILE JA KOE ❤

Lopuksi haluan vain sanoa: anna avantouinnille mahdollisuus! En minäkään olisi kaksi vuotta sitten uskonut, että joskus menisin vapaaehtoisesti uimaan jääkylmään veteen ja vieläpä useita kertoja viikossa. Ja nauttien siitä. Avantosaunassa on omanlaisensa tunnelma, jollaista ei ole missään muualla. Kotoisa ja lempeä. Tunsipa muita saunojia tai ei, juttua ja naurunaiheita riittää. Koen siis, että avantouinnilla on myös merkittäviä sosiaalisia vaikutuksia.

Avannossa tuntee olevansa osa jotain villiä ja vapaata suomalaista luontoa, enkä lähemmäksi sellaista tunnetta ole kaupungissa päässyt. Ja kun avantouintireissulta kotiin pääsee, on olo vapautunut ja kevyt. Avantouintia ei voi selittää, se täytyy ehdottomasti kokea.

Terveydellä, Saara

LÄHTEET (klikkaamalla pääset lukemaan lisää)

Terveyden ammattilaiset – menkää someen!

Terveystieteiden opintojen valtavan laajasta kokonaisuudesta minua on opiskeluvuosieni alkanut kiinnostaa erityisesti terveys ja media – ja tämän aihepiirin monet kasvot ja yhteydet. Se, miten terveydestä puhutaan mediassa, miten sosiaalinen media käsittelee terveysaiheita, miten media vaikuttaa terveyteen ja ennen kaikkea, miten median ja somen saisi valjastettua toimimaan terveyttä edistävästi. Myös kandidaatin tutkintoni kirjoitin liittyen sosiaaliseen mediaan ja terveyden edistämiseen. 

Mediassa ja somessa puhutaan valtavasti terveydestä. On mediapersoonia, terveysvaikuttajia, fitness-urheilijoita sekä erilaisten ruokavalioiden, nettivalmennusten ja muiden elämäntapavinkkien tarjoajia. Tässä hurjassa mediaviidakossa tarvitaan terveystieteiden ammattilaisia – etenkin meitä tulevia, mutta myös heitä, jotka jo kokevat itsensä ammattilaisiksi. Tarvitaan hyviä tyyppejä, jotka kykenevät puhumaan terveydestä tutkittuun tietoon nojaten, kumoamaan vääriä luuloja, ilmaisemaan mielipiteitään ja ennen kaikkea hyödyntämään ammattitaitoaan somessa siten, että terveyden edistäminen tulee osaksi sosiaalisen median kulttuuria ja keskusteluja. Ammattilaisia, jotka kykenevät tekemään tutkitusta terveystiedosta mielenkiintoista, monipuolista ja puhuttelevaa – ja samalla keräämään osakseen huomiota samalla tavoin kun jo nyt useat kokemusasiantuntijat tai fitness-urheilijat.  

Sosiaalisessa mediassa liikkuu kaikenlaisia ihmisiä ja mediapersoonia. Suurin osa heistä pohjaa tietonsa omakohtaisiin kokemuksiin, eli ovat ns. “kokemusasiantuntijoita”. He kertovat terveydestä omista lähtökohdistaan, omien tunteidensa ja kohtaamiensa haasteiden perusteella. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta usein somessa oikean tiedon ja kokemustiedon rajat häivyttyvät ja sekoittuvat. Tämä johtaa siihen, että toisella ihmisellä hyvin toiminut ruokavalio, treenimuoto, laihdutuskeino, dieetti tai muu elämäntapa omaksutaan faktatietona osaksi omaa elämää. On muistettava, että toisen ihmisen kokemus on aina hänen omansa, eikä se sovi jokaiselle.  

Kokemustiedon vastaääneksi on saatava lisää terveyden ammattilaisia. Vastaääni on ehdottoman tarpeellinen, sillä uskon somen terveyskeskustelujen tulevaisuudessa vain kiihdyttävän tahtiaan. Terveydestä tullaan keskustelemaan mediassa ihan aina, sillä terveys koskettaa jokaista ihmistä, ja etenkin suomalaiset ovat terveysaiheista tunnetusti hyvin kiinnostuneita. On tärkeää, että kokemustiedon lisäksi mediassa ääneen pääsevät myös he, jotka pystyvät tuomaan keskusteluun mukaan tutkimusnäkökulmaa ja tutkittua, todellista tietoa terveydestä. Heitä, jotka ammattimaisesti muistuttavat, että kaikki somessa liikkuva ei todellakaan ole totta, eikä jokainen juttu toimi jokaisella. Heitä, jotka tarjoavat tutkittua tietoa ja totuuksia, jotka toimivat edes jollakin joukolla.

Terveyden ammattilaisilla on mahdollisuus tehdä sosiaalisesta mediasta terveyttä edistävä paikka, jossa puhutaan terveydestä positiiviseen sävyyn, nykyisen melko negatiivisen ja sensaatiohakuisen sävyin sijaan. Paikka, jossa vältetään draamaa ja puhutaan terveyden tosiasioista, luotettavasti mutta kiinnostavasti. Luotettavakin terveystieto voi olla tulevaisuudessa trendikästä, ja terveyden ammattilaiset voivat brändätä itsensä yhtä hyvin kuin muutkin somepersoonat. Kirjoittamalla omaa blogia, julkaisemalla tietoiskuja Instagramissa tai vaikkapa kuvaamalla videoita YouTubeen terveystieto tuodaan lähelle somen käyttäjiä – ja osaksi somekäyttäjän arkipäivää.  

On ihanaa, että lähipiiristäni on alkanut kummuta hyviä esimerkkejä siitä, miten sosiaalista mediaa voi luovasti hyödyntää terveydestä puhumiseen. Esimerkiksi ystäväni Heidi on perustanut opiskelukavereidensa kanssa oman podcastin, jossa puhutaan ravitsemuksesta luotettavasti ja ennen kaikkea kiinnostavasti. Podcast kantaa nimeä Ruokaklinikka, ja kuuntelemaan pääset esimerkiksi klikkaamalla tästä. Myös tällä omalla blogiprojektillani haluan osoittaa, millaisella tavalla terveysaiheita voi nostaa esille.  

Tämän pohdiskelun päätteeksi muistutan ennen kaikkea yhdestä jutusta. Muista aina, että somessa liikkuvilla mediapersoonilla ja terveysvaikuttajilla on aina omanlaisensa koulutustausta – eikä osa heistä ole kouluttautunut laisinkaan. Itseään ammattilaiseksi väittävä ei aina ole sitä – ja joku, joka pitää itsestään pienempää meteliä, voi olla hyvinkin korkeasti koulutettu. Ota selvää, kysy ja kyseenalaista. Näin somesta ja mediasta saadaan tehtyä yhdessä parempia, terveellisempiä ja luotettavampia paikkoja!  

 Terveydellä, Saara