Muistathan: somekuplan ulkopuolella on kokonainen elämä

Elämäni vaikeimman kesän jälkeen sain kuulla tuttaviltani, kuinka ihanalta kesäni olikaan näyttänyt Instagramissa. Se herätti ajattelemaan: kesänihän oli ollut ihan kaikkea muuta kuin ihana! Vaikka jonkun elämä näyttäisi täydelliseltä somessa, se saattaa oikeasti olla kaukana täydellisestä. Medialukutaito on yksi tärkeimmistä keinoista nähdä oman somekuplansa ulkopuolelle – sosiaalinen media kun ei koskaan ole täysin rehellinen paikka.

Mä lupaan jatkossa olla somessa vähän rehellisempi. Lupaa sinä kehittää medialukutaitoasi ja laittaa some kiinni silloin, kun ahdistaa.

“Vitsi sulla on ollut ihana kesä, mä oon seurannut Instagramista!”

Tämän lauseen olen kuullut monen tutun suusta, palattuani kesän jälkeen töihin ja arkeen. Lause on pysäyttänyt minut niille sijoilleen. Mun kesä ei ole todellakaan ollut ihana. Ei, se on ollut kaikkea muuta: ehkä haastavin kaikista elämäni kesistä.

Miksi kesäni on sitten näyttänyt ihanalta muille? Tätä pysähdyin miettimään. Mietin ja mietin, ja sitten päätin kirjoittaa tämän tekstin. Tänään puhutaan somekuplista, somen luomista mielikuvista, mun suhtautumisesta elämän jakamiseen sosiaalisessa mediassa sekä ihan tärkeääkin tärkeämmästä medialukutaidosta. Olisi ihanaa ja tärkeää, jos lukisit tämän ❤

AJATUKSIA SIITÄ, MITÄ HALUAN JA MITÄ EN HALUA NÄYTTÄÄ SOMESSA  

Kamppailen ihan päivittäin ajatuksien kanssa siitä, mitä sosiaalisen median kanaviini haluan julkaista. Mitä asioita haluan näyttää elämästäni somessa? Mitä asioita jättäisin pois? Ihan ennen kaikkea haluaisin olla elämästäni rehellinen, mutta joidenkin asioiden tuominen kaikkien nähtäville tuntuu haastavalta. Ja myös tosi väärältä. Pitäisikö vaikeat jutut kuitenkin nostaa esille somessa?

Some on ollut minulle aina positiivinen paikka: sellainen, jonne en ole kärrännyt mukanani omia murheitani. Some ja etenkin sisällöntuotanto ovat auttaneet minua näkemään ja havaitsemaan parhaat puolet ja pienetkin arjen ilot omasta elämästäni. Olen päättänyt jo kauan sitten, että en halua ladata someen niitä negatiivisia ajatuksia, jotka joka tapauksessa jo muutenkin kulkevat päivittäin mukanani. Sosiaalisen median avulla pystyn sanoittamaan itselleni oman elämäni hyviä hetkiä, omalla visuaalisella tavallani. Ehkä pystyn samalla myös luomaan hyvää mieltä muille – ehkä saada aikaan pienen hymyn tai hyvän tunteen ruudun toisella puolella.

Näen nykyään sosiaalisen median myös keinona kasvaa ammatillisesti, sekä luoda ja kehittää omaa ammattilaisbrändiäni. Haluan jakaa terveystietoa somessa ja sen kautta tehdä tulevaisuudessa ehkä jopa töitä ammattilaisena sen kautta. Ammattilaisuus on minulle yksi peruste, jonka vuoksi en halua jakaa elämästäni ja itsestäni seuraajakunnalle liikaa henkilökohtaisia, vaikeita juttuja. Henkilökohtaiset surut eivät myöskään ole asia, jota itse etsin somesta tai jota haluaisin nähdä muilta ammattilaisilta.

Nämä kaksi syytä johtavat kuitenkin siihen, että annan tavallaan väärän kuvan elämästäni somessa. Epärehellisen. Saatan kerta toisensa jälkeen kuulla, kuinka ”elämäni on täydellistä” tai ”eihän sinulla koskaan vaikeaa ole”. Se toki satuttaa. Sen takia dilemma on valmis: haluaisin pitää oman sosiaalisen mediani ammattimaisena ja etenkin positiivisena, mutta samalla se ei ole koko totuus. Olen siis haastanut itseni miettimään näitä asioita uudelleen.

MEDIALUKUTAITO AUTTAA NÄKEMÄÄN SOMEKUPLAN ULKOPUOLELLE

Vaikka tulevaisuudessa minä – ja monet muutkin someaktiivit – rohkaistuisivat jakamaan sosiaalisessa mediassa myös ikäviä ja kipeitä asioita elämästään, ei se mielestäni siltikään riitä ratkaisuksi. Vaikka vaikeista jutuista puhuminen, vertaistuen saaminen ja somen inhimillistäminen ovatkin tosi upeita asioita, ei kenenkään velvollisuus silti ole jakaa henkilökohtaisia asioitaan somessa. Sen sijaan, että rohkaisisin kaikkia kertomaan täysin rehellisesti elämästään somessa, on mielestäni tärkeämpää muistuttaa ja puhua ääneen medialukutaidosta.

Ja nyt puhutaan.

Medialukutaidolla tarkoitetaan erilaisia taitoja median parissa toimimiseen, mediaviestien ymmärtämiseen sekä omien mediasisältöjen luomiseen. Medialukutaidon ohessa puhutaan usein myös mediakasvatuksesta, jolla tarkoitetaan kaikenikäisille kohdistettua toimintaa, jonka avulla pyritään lisäämään medialukutaitoa. Helposti ajatellaan, että medialukutaito on jotain, mitä pitäisi opettaa vain lapsille, mutta on yhtä tärkeää huomioida opetuksessa kaikki ikäryhmät. Myös me aikuiset tarvitsemme muistutusta medialukutaidosta aika ajoin.  

Kuten ehkä jo tiedämmekin, tutkimusten mukaan sosiaalinen media voi vaikuttaa negatiivisesti yksilön kehonkuvaan tai terveyskäyttäytymiseen. Kauniit kuvat julkkiksista, kavereista, ruoka-annoksista, treenatuista kropista tai muodista voivat aiheuttaa yksilössä vertailun ja huonommuuden tunteita tai esimerkiksi altistaa terveydelle haitallisille valinnoille. Negatiiviset tunteet omasta kehosta voivat ahdistaa ja samalla luoda paineita siitä, kuinka itse voisi näyttää paremmalta somessa. Somessa on helppoa verrata itseään muihin ja siten pettyä, sillä useimmiten muiden elämä näyttää omaa paremmalta.  

Upeaa on kuitenkin se, kuinka medialukutaito ja median käyttämiseen liittyvät kyvyt voivat lievittää sosiaalisen median luomia negatiivisia mielukuvia esimerkiksi omasta kropasta. Tämän tutkimuksen mukaan medialukutaito auttoi nuoria näkemään sosiaalisen median sisällöt neutraalimmin kuin tavallisesti. Medialukutaidon hallitseminen siis hillitsi negatiivisia tuntemuksia, etenkin nuorilla tytöillä. Harmillista on, ettei sama ilmiö kuitenkaan toistunut pojilla.

Omasta mielestäni hyvään medianlukutaitoon kuuluu myös oman mediassa vietetyn ajan sääteleminen. Jokainen meistä voi itse valita, kuinka paljon aikaa viettää somessa. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa havaittiin, että yli kolme tuntia päivässä sosiaalisessa mediassa viettävät nuoret olivat alttiimpia mielenterveyden häiriöiden syntymiselle. Voi siis olla, että runsas sosiaalisen median käyttö ja jatkuva itsensä vertailu muihin ei tee hyvää mielelle.

SOMEKUPLAN ULKOPUOLELLA ON ELÄMÄÄ

Somekuplan ulkopuolella on kokonainen elämä, tunteineen, riemuineen ja epäonnistumisineen.  Muistathan sen. Muista, ettei sosiaalinen media voi koskaan olla täysin rehellinen paikka. Muistathan, että sosiaalisessa mediassa näkyvät muiden elämästä vain parhaat palat: kauneimmat kuvakulmat, tarkkaan harkitut meikit ja vaatteet, kuvien muokatut värit ja valot, vain yhdestä nurkkauksesta siivotut asunnot, ruoka-annokset, joita on valmisteltu tuntikausia, filtterit, hymyt, sisään vedetyt vatsat. Muistathan, että oma elämäsi on tärkein, hienoin ja uskomattomin asia, mitä sinulla on.

Itse lupaan olla somessa vähän rehellisempi. Jakaa elämän epäonnistumisia, huonoja päiviä. Samalla lupaan pitää kiinni myös vanhasta: hyvien asioiden etsimisestä ja positiivisuuden antamisesta muille. Sinä voit luvata, että harjoitat medialukutaitoasi. Että laitat somen kiinni silloin, jos ahdistaa. Että muistat olla kriittinen somessa joka päivä.

Terveydellä ja somekuplan puhkaisemista opetellen,

Saara

LÄHTEET

KESÄKUUN SUOSIKIT: parvekebasilikaa ja suppailua

Moikka! Ihanaa heinäkuuta ❤

Mä oon nyt niin lomalla! Viimeiset pari viikkoa ennen kesäloman alkamista olivat superstressaavia, joten lomalle jääminen tuntui ihan erityisen hyvältä ja helpottavalta. Tää on myös mun ensimmäinen kunnon palkallinen kesäloma! Voi vitsi kuinka hyvät fiilikset, vaikka tää kesäloma ei alkanutkaan ihan miten piti, ja ikäviäkin juttuja on nyt tullut roppakaupalla eteen. Nyt haluan antaa aikaa erityisesti läheisille – se auttaa vastoinkäymisistä yli, puolin ja toisin.

Lomaahan mun varmaan pitäisi pitää myös täältä blogin puolelta, mutta pääkoppa pursuilee ideoita seuraavista postauksista ihan tohinalla! Katsotaan nyt kuitenkin, kuinka paljon blogi- ja somejuttuja heinäkuussa jaksan tehdä. Nyt kuitenkin heti kuun alkuun on kiva jatkaa viime kuussa alkanutta ”kuukauden suosikit” -sarjaa. Kesäkuussa mua inspiroi esimerkiksi somelomailu, ruusupuiston kukkaloisto ja kirjojen lukeminen. 

PARVEKEBASILIKA

 Olenkin jo aiemmin päivitellyt parvekebasilikani kuulumisia Instagramin puolelle, mut pakko mainita tämä yksilö myös täällä blogissa! 😀 Istutin toukokuussa Lidlistä ostamani ja loppuun syömäni basilikan uuteen multaan ja ruukkuun ja annoin kasvaa lämpimiin ilmoihin saakka keittiön ikkunalaudalla. Päivien lämmettyä muutti basilika parvekkeelle, ja siitä alkoi basilikan räjähdysmäinen kasvuspurtti! Oon ihan ällikällä lyöty, että ihan todella pienellä vaivalla olen saanut kaupan basilikan tuottamaan tähän mennessä jo useita uusia satoja. Ja mä en ole mikään viherpeukalo – ihan oikeasti vain iskin basilikan muoviruukkuineen uuteen multaan.  Parastahan tässä on se, kuinka helppoa ja ihanaa omalta parvekkeelta on napsia tuoretta basilikaa vaikka jokaisen ruoan joukkoon ❤ Laita säkin tämä testiin!

NIIRALAN ALPPIRUUSUPUISTO

Kesäkuu on vuosittain ruusujen kukkaloiston aikaa, kun ruusupuistot ympäri Suomen puhkeavat yhtä aikaa kukkaan ❤ Asun itse Kuopiossa todella lähellä Niiralan alppiruusupuistoa, joka pienestä koostaan huolimatta ilahduttaa minua ja muita kuopiolaisia vuosittain. Niiralan alppiruusupuisto sijaitsee ihan kivenheiton päässä Kuopion keskustasta, Valkeisenlammen kupeessa. Tänäkin vuonna vietin kameran kanssa ruusupuiston illassa useamman tunnin, nautiskellen. Ruusupuistot ovat myös huippuja paikkoja henkilökuvien (vaikka kivojen cv-kuvien) ottamiseen tai ihan vain luonnosta nauttimiseen!

LUKEMINEN (AURINGOSSA & SOHVANNURKASSA)

Tätä ei voi tarpeeksi fiilistellä – siis aaah miten ihanaa, kun on taas aikaa kirjoille! Minulle käy lähes aina näin: syksyt ja keväät ovat monesti niin kiireisiä, että kirjat jäävät sivuun ja lukutahti on korkeintaan yhden kirjan luokkaa per kuukausi. Sitten kun koittaa loma, täyttävät kirjat mun kirjahyllyt ja päivien tunnit. Tänä kesänä lukulistalla on ainakin yllä näkyvät kirjat.  Olen viime aikoina tykännyt etenkin fiktiosta ja esimerkiksi Harry Potterit ovat mulla jälleen kerran uudessa lukukierroksessa 😀

Pidän ympäri vuoden puhelimessa listaa kirjoista, jotka haluaisin lukea, ja isken kiinni listaan aina, kun siihen on aikaa ❤ Näin ei tule ikinä tunnetta, että en keksisi, mitä kirjoja lukisin seuraavaksi. Kirjoitin muuten viime vuonna postauksen kymmenestä hyvästä syystä, miksi kirjoja kannattaa lukea. Pääset lukemaan postauksen tästä!

SUPPAILU

Mun kesäkuun ykköslemppari ja uusin harrastus: SUPPAILU! Hurahdin juhannuksena tähän vesilajiin ihan täysillä ja kohta olinkin jo tilannut itselleni ihan oman sup-laudan. Olen tosi pihi ja huono isojen hankintojen tekemisessä, joten oman laudan ostaminen hirvitti ihan tosissaan. Kuitenkin heti, kun pääsin oman laudan kanssa järvelle, tiesin, että ostos on jokaisen euron arvoinen. Suppailu on kivaa, koska se on samanaikaisesti haastavaa ja rentoa, sekä tällaiselle pelkurille just sopivan verran jännittävää! Suppailuun liittyy olennaisesti myös luonto, vesi ja Suomen kesämaisemat. Mun lauta on ollut jo nyt iloksi perheenjäsenille ja ystäville, ja suppailu onkin ihan parasta porukalla ❤ 

SOMELOMAILU

Kesä on mulle aina myös taukoa älylaitteista ja etenkin somesta. Nyt kesäkuun helteissä sosiaalinen media tosiaan unohtui ja vaihtui rannalla loikoiluun ja ulkoiluun. Tekee niin hyvää! Mun mielestä somesta ja älylaitteista olisi hyvä pitää välillä pidempi yhtäjaksoinen someloma, ja kesä on tosi hyvää aikaa siihen. Annetaan siitä vapautuva aika läheisille, uusille ideoille ja kauniille kesälle!

Terveydellä, Saara

Miksi ihan tavallinen terveys on niin tylsää?

Heippa tyypit! ❤ 

Ai että, mitkä helteet ovatkaan hellineet meitä! Olen viime päivät viettänyt lähinnä ulkona, joko urheillen tai ihan vaan chillaillen (ranta ja uinti ja kirjat, ah elämää!). On ollut niin kiva huomata, että esimerkiksi oma sosiaalisen median käyttö ja muiden ruutujen tuijottaminen on vähentynyt oleellisesti ilmojen helliessä. Rannalla makoilu ja juhannuslomailu ovat laittaneet ajatuskoneiston hyrräämään, ja siksi olenkin parina iltana linnoittautunut sohvan nurkkaan kirjoittelemaan tätä postausta. Nyt tulee mietteitä syvältä sydämestä! 

RÄPIKÖIMISTÄ TERVEYSTRENDIEN MERESSÄ 

Onko kenelläkään ollut joskus sellainen fiilis, että terveydestä ja terveellisistä elintavoista on tehty jotenkin vaikeita ja monimutkaisia juttuja? Sellaisia, että esimerkiksi ihan tavallinen lautasmalli ja liikuntasuositukset kuulostavat kulahtaneilta ja ihan vanhoilta jutuilta? No, mulla on ollut just sellainen fiilis – ja pitkään! Etenkin sosiaalinen media ja monet somen vaikuttajat luovat terveydestä hyvin arkisesta poikkeavaa kuvaa. Siihen kuvaan kuuluvat kroppaa kiinteyttävät verkkovalmennukset, vihersmoothiet, monenlaiset ravintolisät, self-help –oppaat ja tietynlaiset treenivaatteet. Lista on loputon. Siihen kuvaan eivät kuulu sellaiset jutut, joita esimerkiksi itse olen tottunut toteuttamaan arjessani: hyötyliikuntaa, melko sallivaa ja arkiruokapainotteista syömistä sekä liikkumista omien resurssien puitteissa – kivoja, omanlaisia treenivaatteita ja tylsän näköisiä lounasannoksia. Toki terveystrendit monesti motivoivat minuakin kokeilemaan jotain uutta, mutta arkipäivääni ne eivät kuvasta.  

Terveydestä puhutaan enemmän kuin koskaan ennen (joka on tietysti ihanaa), mutta luotettava terveystieto ei silti ole käden ulottuvilla. Tuntuu hurjalta surffailla kaikkien treenivinkkien, valmennuksien ja ravitsemusohjeiden meressä. Välillä kiitän onneani, että olen terveystieteiden opiskelija, sillä jatkuva terveystietotulva saa helposti jopa oman pääni sekaisin. Mites sitten ne muut, jotka eivät ole kyseiseen tieteenalaan perehtyneitä (hui)? Osataanko somen terveystietoa tulkita oikeaksi tai vääräksi tiedoksi ollenkaan? Nykyisin on tosi hankalaa erottaa, mikä tieto terveydestä on vain kiiltokuvaa, mikä tehty kaupallisen yhteistyön vuoksi ja mikä sitten on oikeasti hyväksi terveydelle. Voiko joku asia somessa olla jopa terveydelle haitaksi? 

Somen ja median terveyspainotteisuus ja terveyden markkinointi saattavat ahdistaa, kummastuttaa tai jopa työntää monia luotaan. Terveystrendien ja kiiltokuvien taakse jäävät usein ne arkiset, samaistuttavat terveysvinkit sekä oikea, luotettava terveystieto. Esimerkiksi sosiaalinen media toimii niin, että ne sisällöt, joista tykätään eniten, myös näkyvät eniten. Oli se sisältö sitten mitä tahansa. Siksikin trendeistä kiinnostumaton “tavallinen tallaaja” tai luotettavan terveystiedon etsijä eivät ehkä koskaan tavoita sitä tietoa, mitä he haluaisivat tai tarvitsisivat. Tärkeätkin terveysviestit voivat livahtaa käsistä, jos some on täynnä asiaa ruokavalioista, superfoodeista ja pepputreeneistä – ja etenkin, mikäli nämä sisällöt kiinnostavat suurinta osaa somen käyttäjistä, jolloin niistä tykätään ja ne nousevat esiin.  

MITÄ TILASTOT SANOVAT? 

Kuten sanoinkin, terveydestä puhutaan nyt ehkä enemmän kuin ikinä. On silti pelottavaa katsoa suomalaisten terveydestä kertoviin tilastoihin – ne eivät nimittäin kerro samaa tarinaa, mitä media ja some ehkä antavat olettaa. Tiesitkö esimerkiksi, että:  

  • Nuorten tupakointi on vähentynyt vuosien saatossa tasaisesti, mutta aikuisten tupakointi ei ole enää vähentynyt (lähde)  
  • Alkoholinkäytön vähenemisessä huomattu suotuisa kehitys näyttää pysähtyneen ja päihdehaitat näkyvät yhä selkeämmin terveydenhuollossa (lähde)  
  • Yhä useampi alle 20-vuotias nuori sairastuu 2-tyypin diabetekseen, ja diabetes on yleistynyt viime vuosina koko väestössä (lähde
  • Suomalaiset syövät yhä liikaa kovaa rasvaa ja yli puolella suomalaisista on korkea kolesteroli (lähde)  
  • Sosioekonomiset terveyserot ovat edelleen totisinta totta – väestön eriarvoisuus matalasti koulutettujen ja korkeasti koulutettujen välillä näkyy esimerkiksi sairauksien riskitekijöiden kasaantumisessa ja eliniänodotteessa (lähde)  

Valitsin ylle melko kärjistettyjäkin esimerkkejä – pahoittelut siitä – mutta vain siksi, että saisin pointtini teroitettua. Näihin juttuihin ei nimittäin usein törmää, etenkään somessa. Suomalaisten terveys on vuosikymmenten aikana parantunut monilta osin, merkittävästikin, mutta kehittämiskohteita löytyy vielä valtavasti. On hämmästyttävää, kuinka suuren kontrastin sosiaalisen median terveysintoilu luo näihin tutkimustuloksiin verrattuna.  

Etenkin sosioekonomiset terveyserot mietityttävät minua. Koulutusaste, työ tai muu asema yhteiskunnassa määräävät pitkälti asioita yksilön terveydestä. On edelleen totta, että korkeasti koulutetuilla koettu terveys, mielenterveys ja pitkäaikaissairastavuus ovat paremmalla tasolla, kuin matalammin koulutetuilla. Matalammin koulutetut jäävät myös useammin tärkeän terveystiedon ulkopuolelle, eivätkä he terveysaiheisiin törmää usein mediassakaan. Terveyserot eivät myöskään näytä kaventuvan lähitulevaisuudessa, mikä taas tarkoittaa sitä, että valmiiksi terveet ja hyvinvoivat yksilöt ovat yhä terveempiä, kun samalla toinen ääripää voi entistä huonommin. Ehkä tässä vain haluan sanoa ja pohtia sitä faktaa, etteivät terveystrendikeskeisyys tai somen terveysbuumi ainakaan edistä heikommassa asemassa olevien terveyttä. Ne edistävät terveyttä vain omissa somekuplissaan.  

MITÄ JOS PUHUTTAISIIN VÄLILLÄ TERVEYDEN PERUSASIOISTA? 

Mikä sitten neuvoksi? Itse näkisin ratkaisuksi sen, että vähitellen saisimme rakennettua ihan tavallisesta terveydestä mielenkiintoista, värikästä ja mediaseksikästä. Haluaisin, että siitä puhuttaisiin enemmän – somessa, mediassa, työpaikkojen kahvipöydissä ja iltapäivälehdissä. Näytettäisiin se tavallinen ja epätäydellinen puoli terveydestä ja terveellisistä elintavoista. Koska se, jos mikä, on useimmille meistä enemmän arkipäivää, kuin kauniit annokset tai somevalmennuksien avulla treenatut kropat. Tavallisuus on ihanaa! 

Mitä jos siis puhuttaisiin välillä ihan terveyden perusasioista? Oltaisiin fiiliksissä toimiviksi testatuista jutuista, kuten lautasmallista tai liikuntasuosituksista. Hehkutettaisiin terveellistä, monipuolista ja sallivaa ruokavaliota. Korostettaisiin hyötyliikunnan mahtavuutta ja kannustettaisiin ihmisiä liikkumaan yksilöllisillä tavoilla. Tavoilla, joista itse tykkää. Jaksettaisiin yhä puhua päihdeongelmista sekä esimerkiksi alkoholin kohtuukäytöstä. Kannustettaisiin kohtuukäyttöön ja tupakoinnin lopettamiseen. Levättäisiin, nukuttaisiin riittävästi ja kuunneltaisiin omaa kehoa. Tuettaisiin myös mielenterveyttä terveellisillä elintavoilla. Mitä jos? 

Mä ainakin tahdon yrittää.  

Terveydellä, Saara  

Mistä aiheesta kirjoitin mun kandin?

Kevät alkaa olla jo pitkällä ja opiskelijavappu taas juhlittu! Kolmas opiskelijavappu ja kolme vuotta suunnitelmien mukaan rullanneet opinnot tarkoittavat sitä, että valmistun terveystieteiden kandidaatiksi tänä keväänä. Tänään päätin avata teille ajatuksia mun kandiprosessista sekä kertoa, mistä aiheesta kandini kirjoitinkaan.

Kandin kirjoittamisen koin päivätyön ohella melko haastavaksi ja raskaaksi, mutta kirjoitusprosessi myös antoi paljon. Suurta kiitollisuutta koen etenkin siitä, että sain kirjoittaa kandini täysin itse valitsemastani, minua eniten kiehtovasta aiheesta. Se teki kirjoitusprosessista myös mielenkiintoista ja opettavaista.

Näihin kolmeen vuoteen on minulla terveystieteiden opintojen lisäksi mahtunut myös mediakulttuurin ja viestinnän sivuaineopintoja. Tähän sivuainevalintaan päädyin, sillä halusin koulutuspohjaa minua kiinnostaville työtehtäville. Olin jo aiemmin toiminut useissa viestinnän tehtävissä, oikeastaan ilman mitään koulutusta. Melko pian sivuaineen opinnot aloitettuani olikin sitten selvää, että haluan kirjoittaa kandin ja gradun, jotka liittyvät terveyden edistämisen lisäksi myös viestinnän maailmaan.

Erilaisia minua kiehtoneita aiheita aikani päässä pyöriteltyäni päätin kirjoittaa kandini sosiaalisen median ja terveyden yhteyksistä. Kandini saikin nimekseen Terveyden edistäminen sosiaalisen median terveysviestintää hyödyntäen. Kandityössäni halusin keskittyä sosiaalisen median tarjoamiin terveyden edistämisen mahdollisuuksiin – paljon puhuttujen somen haittapuolien sijaan. Etenkin Suomessa sosiaaliseen mediaan ja sen luomiin terveyshyötyihin suhtaudutaan vielä melko varautuneesti. Sosiaalinen media on kuitenkin tullut jäädäkseen – sen vuoksi onkin tärkeää nähdä somen luomat mahdollisuudet, positiivisen kautta!

Sitten siihen itse aiheeseen! Sosiaalisen median suosio on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisista 16-24-vuotiaista 93% ja koko väestöstä yli puolet käyttää sosiaalista mediaa päivittäin. Se on aika paljon. Somen räjähdysmäisen kasvun vuoksi sitä on alettu hyödyntää myös terveyden edistämisessä. Tutkimuksissa onkin havaittu, että sosiaalinen media on toimiva ja monipuolinen terveyden edistämisen väline – etenkin tulevaisuuden väline. Aihe on siis hyvinkin ajankohtainen ja kiehtova.

Miksi sosiaalisella medialla sitten kannattaa vaikuttaa väestön terveyteen? Sosiaalinen media on ennen kaikkea edullinen ja kustannustehokas viestintäväline. Se tavoittaa miljardeja ihmisiä päivittäin ja ympäri maailman – se halkoo aikavyöhykkeet ja liikuttaa informaatiota sekunneissa. Sosiaalisen median terveysviestit tavoittavat myös sellaiset ihmisryhmät, jotka eivät seuraa perinteistä mediaa, kuten televisiota, radiota tai sanomalehtiä. Somessa tietoa voi tarjota toki perinteisellä tekstillä, mutta myös videoin, kuvin tai vaikkapa livelähetyksin. Sosiaalinen media on myös helppokäyttöinen ja mukana ihmisten arjessa, joka päivä.

Miten sosiaalisella medialla sitten voidaan muka edistää terveyttä? Moninkin tavoin. Esimerkiksi sosiaalisen median yhteisöjä, kuten Facebook-ryhmiä, on tutkittu paljon. Sosiaalisen median tarjoama vertaistuki ja yhteisöllisyyden kokemukset ovat auttaneet ihmisiä muuttamaan elintapojaan: lopettamaan tupakoinnin, aloittamaan liikuntaharrastuksen tai muuttamaan ruokavaliotaan. Yhteisöllisyys sosiaalisessa mediassa on positiivisesti yhteydessä myös mielenterveyteen. Vertaistuki muilta sairastuneilta tai elintapamuutosten kanssa painivilta on todella tärkeää.

Sosiaalinen media on myös terveystiedon lähde. Somessa terveystieto on kiinnostavaa – toisin kuin esimerkiksi tavallisissa sanomalehdissä tai vaikkapa oppikirjoissa. Terveystieto voidaan omaksua videoista, kuvista, tai vaikka kiinnostavilta somepersoonilta. Somessa on kuitenkin aina oltava varpaillaan, sillä kaikki tieto siellä ei ole luotettavaa. Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi olla ”ammattilainen” ja tarjota omia mielipiteitään faktatietona.

Sosiaalista mediaa hyödynnetään Suomessa terveyden edistämiseen vielä harmillisen vähän. Minun visioni on, että tulevaisuudessa sosiaalinen media ja esimerkiksi älypuhelimet voivat toimia luotettavina terveystiedon lähteinä ja osana terveyden edistämistä. Toivon, että yhä useampi terveyden ammattilainen suuntaa tiensä sinne, missä väestö viettää aikaa – eli sosiaaliseen mediaan.

Sosiaalisessa mediassa voi piillä terveyden edistämisen tulevaisuus!

Terveydellä,

Saara