Matkakohteena: Napoli

Heippa! Terveysaiheista poiketen kirjoitan tänään jostain aivan muusta – halusin nimittäin kirjoittaa ja avata ajatuksiani italianmatkasta, jolta juuri palasimme ystävieni kanssa. Palkintona kiireisestä kandi-, opinto- ja työvuodesta päätimme Kian ja Iidan kanssa suunnata huilaamaan reiluksi viikoksi Italiaan. Viime vuoden rantalomamme suuntautui kauniiseen Kroatiaan, mutta tänä vuonna kaipasimme jotain erilaista. Sitä saimmekin – rannat vaihtuivatkin tällä kertaa pizzan synnyinsijaan, autenttiseen Napoliin!

Napoli oli autenttinen pala Italiaa. Hurja liikenne, suuri vanhakaupunki kapeine kujineen, toinen toistaan houkuttelevammat pizzeriat ja trattoriat, vahvan italialainen ruokakulttuuri sekä kiinnostavat lähialueet tekivät Napolista mielenkiintoisen matkakohteen. Ennen kaikkea Napoli olikin makumatka – pizzaa, pastaa ja gelatoa löytyi jokaisesta kadunkulmasta, eivätkä suomalaisella mittapuulla herkut maksaneet juuri mitään. Oli upeaa maistaa pizzaa siellä, missä se on perimätiedon mukaan syntynytkin! Ja voi, olihan se hyvää. Ravintolat olivatkin ehdottomasti Napolin parasta antia. Napolin vanhakaupunki oli upea ja italialainen – se kätki sisälleen kauniita kirkkoja ja kiinnostavia katuja. Joka päivä kaupunki näytti itsestään jotain uutta, joten tutkittavaa riitti koko viikoksi.

Kolmelle seikkailunhaluiselle matkailijalle Napoli oli kuitenkin ennen kaikkea juuri se, seikkailu!

Kommelluksilta Napolissa ei kuitenkaan vältytty. Paikalliset eivät olleet kaikista turistiystävällisimpiä, joka johti harmillisen usein tilanteisiin, joissa meiltä esimerkiksi yritettiin huijata rahaa. Lähinnä ainoastaan ravintoloissa asiakaspalvelu oli hyvää – muualla edes yhteistä kieltä ei löytynyt. Köyhyys ja Napolin jäteongelma näkyivät turistillekin hyvin selkeästi, eikä Napolin siksi voikaan sanoa olevan viihtyisin matkakohde. Hurja ja ajoittain kaoottinen liikenne teki lomasta välillä jopa stressaavan, sillä jatkuvasti täytyi olla varuillaan skoottereiden ja pikkukujilla hurjastelevien autojen varalta. Rikollisuuden vuoksi turistien ei suositella myöskään liikkuvan Napolissa ilta-aikaan, joten Napolin iltakulttuuri jäi kolmen tytön porukalta lähes täysin kokematta. Kolmelle seikkailunhaluiselle matkailijalle Napoli oli kuitenkin ennen kaikkea juuri se, seikkailu!

Napolin hälinään kyllästyneinä lähdimme etsimään rauhaa läheisestä Sorrenton kylästä. Sorrento oli kaunis, sitruunapuiden ja upean sinisen merimaiseman koristama kylä. Koko kylä tuoksuikin sitruunalta, sillä siellä valmistettiin siitä ihan kaikkea: saippuaa, limoncelloa, ruokaa, tuoksuja ja kosmetiikkaa. Sorrentosta löytyivätkin matkan ihanimmat tuliaiset! Sorrentossa liikenne oli rauhallista, jopa hiljaista, mutta hinnat jo korkeammat. Kylä olikin jo toukokuussa melko täynnä turisteja. Ennen kaikkea Sorrento oli silmiä hivelevän kaunis. Rannat olivat jo täynnä, ja mekin pääsimme nauttimaan merivedestä ja auringosta.

Teimme päiväretken myös Pompeijiin, melkein 2000 vuotta sitten tuhkan alle jääneeseen kaupunkiin. Vesuviuksen purkauksen jäljiltä vuonna 79 kadonnut kaupunki on myöhemmin löydetty ja osittain saatu kaivettua esiin. Tuhkan alla vuosituhansia uinunut kaupunki on tarjonnut tärkeää perimätietoa siitä, miten ihmiset ovat eläneet kauan sitten, Rooman vallan alla. Vierailu Pompeijiin olikin yksi matkamme parhaista jutuista ja päätös osallistua opastetulle kierrokselle yksi parhaimmista päätöksistä. Pompeiji on kokonainen kaupunki, jonka kiertämiseen menisi useita päiviä – oppaamme kuitenkin osasi valita ne tärkeimmät, opettavaisimmat ja mielenkiintoisimmat kohteet muinaisessa kaupungissa. Pääsimme sisään ikivanhoihin taloihin, palatseihin sekä kylpylöihin sekä kävelemään samoja katuja, joita käveltiin jo 2000 vuotta sitten.

Matkan huipennukseksi siirryimme vielä kahdeksi yöksi Roomaan – ikuiseen kaupunkiin. Rooma oli upea ja uskomattoman kaunis kaupunki, jonka jokaisella kulmalla odotti toinen toistaan upeampaa vanhaa arkkitehtuuria. Kiersimme lähes kaikki Rooman nähtävyydet, ja meidän onneksemme pieni sade oli häätänyt suurimmat turistimassat muualle. Hintataso Roomassa oli jo huomattavasti kalliimpi kuin Napolin alueella, mutta löysimme myös Roomasta ihania ravintoloita, joissa söimmekin varmasti yhdet reissun parhaimmista annoksista. Autenttiselle makumatkalle pääsee siis varmasti Roomassakin, jos vain on valmis pulittamaan annoksista lähes puolet enemmän. Kävelyä ikuisessa kaupungissa tuli matkapäivistä eniten, noin 20 kilometriä päivässä.

Italia oli ihana! Mutta kuten aina, Italiankin jälkeen oli ihana palata myös kotiin, arkeen ja ennen kaikkea tavalliseen arkiruokavalioon. Pizza-, pasta- ja gelatokiintiöt ovat nyt pitkäksi aikaa visusti täynnä!

Matkailuteema jatkuu vielä seuraavassakin postauksessa – hieman terveellisemmästä näkökulmasta. Ihanaa lauantai-iltaa!

Terveydellä,

Saara