Kevätkuulumiset & välivuoden update

Moi!

Jotenkin on ollut hankalaa saada kirjoitushanoja auki tässä poikkeustilanteen myllerryksessä. Etenkin terveysaiheista on tuntunut vieraalta kirjoittaa, koska me luetaan yhdestä ja samasta, pelottavasta terveysuhasta koko ajan mediasta. Ja kaikki muu tuntuu niin merkityksettömältä sen suuruuden rinnalla. Muutaman aiheen olen kuitenkin blogin idalistalistalle saanut koottua! Tänään aloitan kevyesti kertomalla ihan vain siitä, mitä mulle ja mun välivuodelle kuuluu just nyt. Kirjoitin aiemmin päätöksestäni pitää välivuosi ja tässä postauksessa puran ajatuksia siitä, miltä tuntuu, kun välivuoden loppu alkaa jo häämöttää!

On todella hankalaa kertoa tämän hetken kuulumisista mainitsematta koronaa. Joten mainitaan se sitten. Pakko myöntää, että olen ollut tästä tilanteesta ajoittain melko ahdistunut. Ehkä ahdistava ajatus on ollut se, että nyt on ollut pakko pysähtyä ja tavallaan riisua elämästään kaikki ylimääräinen. Ehkä ahdistavaa taas on se, että nuo ylimääräiset asiat ovat tosi tärkeitä ja pitkälti elämän ja arjen suola. On ollut hankala totutella elämään ilman niitä. Tai ehkä ahdistavaa onkin ollut se, että koko elämä tuntuu muuttuneet niin kokonaan niin lyhyessä ajassa. Ihan kuin eläisi kokonaan eri elämää, tai vaikka ihan eri kulttuurissa!

Koska mieleni pyörii aina mieluummin positiivisilla kierroksilla, tiedostan vahvasti myös sen, että korona on tuonut mukanaan myös paljon hyvää. Tuo mainitsemani pysähtyminen ei ole ollut ainoastaan huono asia – varsinkaan tällaiselle kaikki raudat tulessa -tyypille, niin kuin olen. On ollut aikaa kodille, kumppanille, luoville ajatuksille, perheelle soittelemiselle ja palautumiselle. Olen ennen kaikkea huomannut olevani paljon levänneempi ihminen.

Lepo on näkynyt konkreettisesti monella tapaa: en esimerkiksi muista, milloin viimeksi olisin ollut näin kauan käymättä kuntosalilla. Salitreenin sijaan olen nyt poikkeustilan ajan liikkunut, hölkännyt ja treenannut entistä enemmän ulkona. Olen myös jumppaillut kotona, joogannut, kehonhuoltanut ja jotenkin päivä päivältä tullut tietoisemmaksi siitä, mitä keho on kunakin päivänä kaivannut. Se on kaivannut ennen kaikkea liikettä ja liikkumista, mutta monipuolisemmin, kuin olen ennen sille sitä osannut antaa. Uudet ärsykkeet ja lisääntynyt aerobinen liikunta ovat antaneet keholle uutta haastetta ja voimaa palautua nopeammin. Olen myös nukkunut säännöllisintä unirytmiä kuin ehkä koskaan, syönyt hyvin ja myös herkutellut paljon (hups!). Ehkä tämä on ollut pieni retriitti omaan hyvinvointiini.

Josta päästäänkin aasinsiltaa pitkin puhumaan välivuodesta. Nyt, kun karanteenin aikana on aikaa ollut pohdiskella välivuotta ja summata sen mukanaan tuomia ajatuksia, olen oikeastaan havahtunut siihen, kuinka hyvää tämä pysähtyminen on tehnyt myös välivuodelleni. Oikeastaan vasta nyt työkiireiden hälvennyttyä ja kotonaoloajan lisäännyttyä, olen ensimmäisen kerran edes kokenut viettäväni välivuotta ylipäänsä. Vaikka aikaisemmin opinnot olivatkin jo ehtineet hieman unohtua, olen vasta nyt rentoutunut kiireisen elämän tahdista sille tasolle, jota kai alun perin lähdin välivuodellani tavoittelemaan.

Jotenkin harmittaa, että tällainen poikkeustilanne saa tajuamaan, kuinka hurjaa ja nopeatempoista arkea sitä tavallisesti elääkään. Olen huomannut, etten ole näiden ajatuksien kanssa yksin, sillä olen kuullut samaa monien ystävieni suusta. Koen vahvasti, että ympäristön ja yhteiskunnan luomat suorituspaineet ovat aina vaikuttaneet minuun paljon, ja siksi esimerkiksi välivuoden viettäminen tuntui väärältä ajatukselta aluksi. Vaikka nyt jo tajuankin, että on todellakin ok ottaa taukoa opinnoista, jotka ovat eri muodoissaan vieneet suurimman osan elämästäni, en sitä ehkä vuosi sitten vielä tajunnut. Harmittaa, että yhteiskunta on asettanut meille tiukat raamit opinnoista, niiden tavoitteellisesta etenemisestä ja etenkin niistä valmistumisesta. Toki asiasta voi olla montaa mieltä, mutta itse koen asian näin.

Ihanaa tässä on, että opiskelumotivaatio on tullut takaisin, muutama aihe gradulle haahuilee jo takaraivossa ja jotenkin tulevaisuuden unelmat ovat piirtyneet entistä tarkemmiksi. Tauko on tullut tarpeeseen. Olen ehdottoman valmis ensi syksyyn, mutta lupaan itselleni yrittää pitää mukanani ainakin jotain tämänhetkisestä rentoudestani myös opintokiireiden keskellä. Ja kiirettä en lupaa opintojeni kanssa pitää, edelleenkään.

Haluaisin jotenkin tällä kirjoituksellani rohkaista kyseenalaistamaan jokaisen omaa elämäntahtia, koostui se sitten opinnoista tai mistä tahansa muusta. Haluan rohkaista poikkeamaan käsikirjoitetuista suorituspaineista ja etsimään esimerkiksi työkokemuksia ja omia kiinnostuksenkohteita rohkeasti. Vaikka opinnot ja työ ovatkin usein elämän tärkeimpiä asioita, on niistä välillä huikeaa höllentää otetta ja siten nähdä ne ihan oikeasti tärkeät jutut. Ja tämän olisi pitänyt tapahtua jo kauan ennen koronaa.

No, nyt olen puhunut ❤

Terveydellä, Saara

PS. Tulevaan Q&A-postaukseen saa vielä laittaa kysymyksiä tulemaan, vaikkapa anonyymisti tämän postauksen kommenttikentässä! Mikäli kommenttikenttä ei etusivulla näy, klikkaa postauksen otsikkoa ja skrollaa sivu alas asti. Ensi kerralla sitten vastausten parissa!

5 PARASTA ASIAA TERVEYDEN EDISTÄMISEN OPINNOISSA

Moikkamoi tyypit!

Korkeakoulujen yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia – Googlen mukaan se alkaa viikon ja yhden päivän päästä! Yhteishaku tarkoittaa monelle uusia ja jännittäviä tuulia elämään ja monelle myös pohdintoja siitä, mikä onkaan se oma tulevaisuuden juttu ja unelma. Monelle yhteishaku ja mahdollinen koulupaikka tuovat varmasti toivottua aikuistumista lukion tai ammattikoulun jälkeen, toisille taas uusia unelmia välivuosien pohdintojen ja seikkailujen päätteeksi. Toisille taas yhteishaku saattaa antaa uuden mahdollisuuden, kun aiemmat valinnat eivät osoittautuneetkaan oikeiksi. Oli miten oli, jokainen näistä, ja lukuisista muista syistä, on oikea syy hakea korkeakouluun. Tapaan itse aina sanoa, että koulutus on paras lahja, jonka itselleen voi antaa

Koska oma opintopolkuni ei ole ollut mikään monipuolisin, koenkin helpoimmaksi kirjoittaa siitä, mistä tiedän parhaiten – eli siitä alasta, mitä opiskelen. Tällä hetkellä opiskelen neljättä vuotta terveyden edistämistä Itä-Suomen yliopistossa, Kuopion kampuksella, pääaineenani kansanterveystiede. Pääsin opiskelemaan kivalta ja mielenkiintoiselta kuulostanutta alaa suoraan lukion jälkeen, ensimmäisellä hakukerralla, eikä hyvä tunne osoittautunut vääräksi: olen koko opintojeni ajan kokenut vahvasti olevani oikeassa paikassa ja oikealla alalla. Missään nimessä tulevaisuuteni ei ollut selvä vielä yhteishakuvaiheessa: hain nimittäin Itä-Suomen yliopiston lisäksi moniin muihin kaupunkeihin ja jopa täysin eri alallekin. Siispä tiedän myös omasta kokemuksestani, kuinka jännittävää ja herkkää aikaa yhteishaku monelle on.

Lukiossa päätöksiä tehdessäni omasta tulevaisuudestani, olisin toivonut kovasti enemmän tietoa erilaisista koulutusaloista. Sellaista ihan oikeaa ja elämänmakuista tietoa, ei vain yliopistojen oppaista ja mainoslehtisistä poimittuja lauseita. Kaipasin videoita, ehkä blogikirjoituksiakin, sekä enemmän sellaista kanssakäymistä, mitä monilta opintomessuilta käteen jäi. Siksi päätinkin tänään kirjoittaa viisi parasta asiaa omasta alastani – ja nostaa esille sellaisia mukavia juttuja, jotka ovat minulle merkanneet eniten opintopolkuani tallatessa.

Kuitenkin, ennen sitä, linkkaan tähän videon, josta saa jonkinlaisen näppituntuman siitä, millaista on opiskella terveystieteitä Kuopiossa. Oli ilo olla mukana toteuttamassa tätä videota ja kertoa sillä niistä asoista, jotka ovat tehneet tästä alasta minulle tärkeän ja oman. Suosittelen koko sydämestäni hakemaan Itä-Suomen yliopiston monialaiseen terveysyhteisöön, mikäli terveystieteet tulevaisuuden urana kiinnostavat!

5 PARASTA ASIAA TERVEYDEN EDISTÄMISEN OPINNOISSA

1 MONIALAISUUS

Ensimmäinen asia ei liity ehkä pelkästään opiskelemaani alaan, vaan myös koko Itä-Suomen yliopistoon. Tuntuu hurjan hienolta sanoa opiskelevansa yliopistossa, josta löytyy kaikista eniten terveysaloja saman katon alta. Kuopion kampuksella nimittäin opiskellaan niin hammas-, kuin yleislääketiedettäkin, ravitsemustiedettä, biolääketiedettä, farmasiaa, terveyden edistämistä sekä hoitotiedettä. Monialaisuus näkyy myös päivittäisissä opinnoissa: sen lisäksi, että on mukava olla osana monialaista terveysyhteisöä, on myös kurssi- ja sivuainetarjonta laajaa. Itse olen esimerkiksi valinnut ravitsemustieteen maisteriopintojeni sivuaineeksi. Moni tekee myös toisinpäin: lääkäreiden opintoihin kuuluu pala kansanterveystiedettä sekä eri terveysalojen opiskelijat haluavat lukea terveyden edistämisen opintoja sivuaineekseen.

Lisää terveystieteiden tiedekunnasta voit lukea täältä!

2. OMAT KIINNOSTUKSENKOHTEET MUKANA

Yksi ehdottomasti parhaista jutuista opinnoissani on ollut se, että omat kiinnostuksenkohteet ovat saaneet kulkea mukana lähes koko opintojen ajan. Terveystieteet ovat laaaaaaaja kokonaisuus, ja siitä selvitäkseen on valittava kiintopisteitä, joihin keskittyä opinnoissaan. Jotkut kiinnostuvat esimerkiksi ravitsemuksen, liikunnan, politiikan, sosioekonomisen aseman tai vaikka työnteon merkityksestä terveydelle, toiset taas ihan joistain muista aiheista. Useat kurssitehtävät antavat tilaa omien aiheiden valitsemiselle, ja monilla kursseilla se onkin jopa suotavaa.

Myös sivuainemahdollisuudet ovat olleet alallamme loistavia ja omiin sivuainevalintoihin on suhtauduttu avoimesti. Itse päätin valita kandivaiheen sivuaineekseni viestinnän, joka ei sinänsä liittynyt terveystieteisiin mitenkään. Olin kuitenkin aina ollut suuresti kiinnostunut viestinnän aihepiireistä ja sen valitseminen sivuaineeksi tuntui luonnolliselta. No, valinta ei ollut virheellinen: viestinnän opintojen kautta keksin aiheen kandilleni (ehkä gradullenikin!) ja löysin sen oman kiintopisteeni opinnoille. On ollut mahtavaa huomata, että opinnot eivät oikeastaan koskaan kyllästytä, koska ne on saanut suunnata kohti omia mielenkiinnonkohteita.

3. AINEJÄRJESTÖ

Rakkaimmaksi asiaksi ja lähimmäksi sydäntäni on päässyt terveystieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Terho ry. Lähdin heti fuksivuonna aktiivisesti mukaan ainejärjestön hallitustoimintaan, ja onkin ollut upeaa näiden kolmen ja puolen vuoden aikana nähdä, kuinka pieni ainejärjestö on noussut pippuriseksi isojen ainejärjestöjen joukkoon. Samalla se on hitsannut yhteen ihmisiä, tulevaisuuden kollegoita, ja tuonut myös minun elämääni kourallisen upeita ihmisiä. Terholaisten kanssa olemme niin juhlineet, urheilleet, syöneet ja juoneet, retkeilleet, keskustelleet kuin ommelleet haalarimerkkejäkin illat pitkät. Olenkin aina kyselijöille asian tiivistänyt niin, että mielestäni ainejärjestön tavoitteena on tuoda elämään sellaista sisältöä, mitä opinnot eivät voi antaa.

4. IHMISIÄ ERILAISISTA TAUSTOISTA

Sitten ne ihmiset! Tietysti kollegat ovat monelle yksi parhaista asioista niin työelämässä kuin opinnoissakin. Niin myös minulle.

Terveyden edistämiseen hakeutuva porukka on hyvin heterogeenistä – ihmisiä on kaikilla vuosikursseilla hyvin erilaisista taustoista. Jotkut tulevat suoraan lukiosta, toiset ovat toimineet ja työskennelleet jo pitkään terveydenhuollon parissa ja kolmannet ovat rehellisiä alanvaihtajia. Myös opintopolkuja sisälle kouluun on erilaisia: alalle on haettu suoraan lukion päättötodistuksella, avoimen yliopiston opintojen kautta, pelkällä pääsykokeella tai vaikka kaikkien näiden yhdistelmällä. Erilaisuus on alallamme rikkaus ja se on ihanaa! Opinnoissa pääsee myös ryhmäytymään toisten vuosikurssien kanssa, koska opinnot limittyvät: kaikki tekevät niitä hyvin yksilölliseen tahtiinsa. Terveyden edistämiseen hakeutuneita ihmisiä yhdistää kuitenkin aina yksi yhteinen asia: intohimo samaa alaa kohtaan.

Lisää terveyden edistämisen valintaperusteista, pääsykokeesta ja hakemisesta voit lukea täältä.

5. JOUSTAVUUS

Viimeisenä haluan nostaa esille terveyden edistämisen opintojen joustavuuden. Terveyden edistämisen opinnot toteutetaan monimuoto-opetuksena, joka tarkoittaa sitä, että perinteistä läsnäolollista koulua ei ole joka päivä, eikä aina edes joka viikko. Läsnäololliset kurssit painottuvat ensimmäisiin opiskeluvuosiin, ja näin maisterivaiheessa luennoilla tulee istuttua entistä harvemmin. Aluksi se tuntui perinteiseen lukioon tottuneelle melko haastavalta ja radikaaliltakin ratkaisulta – muistan jopa tämän seikan takia kyseenalaistaneeni sitä, olenko edes valinnut oikean alan. Aika on kuitenkin näyttänyt monimuoto-opiskelun olleen palkitsevaa – kurssisisällöt ovat olleet mielenkiintoisia, omat opiskelupäivät on saanut aikatauluttaa oman mielensä mukaan ja luentosalin penkkejäkin on kuitenkin ehtinyt kuluttaa aivan riittävästi. Parasta on ollut se, että monimuoto-opetus on mahdollistanut osa-aikaisen työnteon opintojen ohessa, ja olenkin pystynyt hakemaan ja ottamaan vastaan upeita työtilaisuuksia koko opintojeni ajan.

Lopuksi haluan toivottaa isot tsempit kaikille, jotka tänä keväänä elävät jännittävää aikaa yhteishaun ja korkeakoulujen pääsykokeiden parissa. Mikäli tämä aihe kiinnostaa enemmän, kirjoitti esimerkiksi opiskelukaverini Katja blogissaan tällä viikolla siitä, millaista terveyden edistämisen opiskelu on käytännössä kullakin vuosikurssilla. Blogitekstiin pääset tästä!

Terveydellä,

Saara

Tarina siitä, miksi päätin pitää välivuoden

Minä suoritan elämää. Siihen ajatukseen havahduin eräänä heinäkuisena aamuna. Tässä tilanteessa olin ollut jo useasti aiemminkin, ja jälleen se iski tajuntaani ensimmäisenä, kun kesäaamuun silmäni avasin.

Ajatus on varmasti monelle tuttu, arkipäiväinen ja toistuva. Kukapa ei kokisi joskus suorittavansa elämää? Kukapa voisi oikeasti elää elämäänsä sataprosenttisen täysillä, nauttien jokaisesta hetkestä? En minä ainakaan. Tuota ajatusta ei varmasti tarvitse säikähtää, mutta minut se pysäytti niille sijoilleni. Tuo ajatus on aina ollut elämäni myrkyllisin.

Havahduin siihen, että vaikka elämäni olikin ollut ihania juttuja täynnä, olin suorittanut niitä. En ollut voinut koko keväänä kovinkaan hyvin – olin jatkuvasti ahdistunut, stressaantunut, kiukkuinen ja itkuinenkin. En ollut moneen kuukauteen pystynyt pysähtymään ja nauttimaan. Olin kandikevään ja työrupeaman uuvuttama, kaikkeni itsestäni antanut ja ihan hukassa. Nämä kaikki sanat voivat kuulostaa melko kärjistetyiltä, mutta koen, että se on tarpeen, jotta saan asiani sanottua.

VÄLIVUOSI

Kesäkuisten kandijuhlien jälkeen väsytti. Ja mietitytti. Kannattiko tämä? Olin pitänyt itselleni tavoitteeksi asettamastani opiskelutahdista kiinni kynsin ja hampain, enkä ollut tavoitteeltani suostunut näkemään todellisuutta – sitä, että minua väsytti. Olin saanut upeita työtilaisuuksia ja tarttunut ilomielin niistä jokaiseen koko opintojeni ajan. Olinko ehtinyt nauttimaan työtarjouksista, tai keräämään niistä kaikki hyödylliset opit mukaani? Työkokemuksia en todellakaan kadu, mutta ehkä sitä, että en jo aiemmin havahtunut siihen, etten selvästikään jaksanut kantaa kaikkea harteillani.

No, kannattiko se? Kyllä, koska viime kevät opetti ennen kaikkea kohtaamaan rajani jälleen kerran. Kun katsoin taakseni, häämöttivät edelliset rajaviivat melko kaukana takana. Silloin päätin, että joidenkin asioiden on nyt muututtava. Piirsin elämääni kirkkaalla värillä uudet rajaviivat, joita lupasin totella siihen saakka, kunnes taas ne uudelleen piirrettäisiin.

Päätin pitää välivuoden opinnoistani. Se tuntui aluksi oikeasti todella vaikealta, koska olin aina iloinnut siitä, kuinka olin saanut opiskelumahdollisuuden suoraan lukion jälkeen. Kolme yliopistovuotta tunsin rehellisesti olevani omalla alalla ja opintojen olevan kiinnostavia, mutta yhtäkkiä minua ei kiinnostanut tippaakaan. En jaksanut, enkä halunnut opiskella. Harmitti, sillä olin aina vannonut itselleni suorittavani opintoni tavoiteajassa – enkä varsinkaan jättäväni niitä roikkumaan töiden tai muidenkaan syiden takia. Olin kuitenkin saapunut tilanteeseen, jossa jouduin pyörtämään sanani ja kohtaamaan todellisuuden. Päätin, että en halua tuhlata kallisarvoista opiskeluaikaani siihen, että en olisi motivoitunut opiskellessani. Mieluummin valitsin tauon, jonka aikana keräisin motivaatiota ja innostusta aloittaa taas uudelleen.

Päätöksen jälkeen, ja suurimpien harmituksen pilvien väistyttyä taivaalta, aloin oikeastaan nauttimaan tilanteesta. Päätin, että välivuosi olisi minulle tilaisuus kokeilla jotain uutta ja vastaanottaa uusia taitoja ja asioita elämääni. Ja tähän asti se on sitä ollutkin! Nyt kun olen saanut katsella elämääni ja opintojani uudesta näkökulmasta, on opiskelumotivaatio palannut kohisten takaisin. Olen jopa huijannut ja opiskellut ihan vähän – ja se on ollut ihanaa! Ehkä välillä asioita on välttämätöntä tarkastella eri näkökulmasta, jotta niitä oppii taas arvostamaan.

Ja ei hätää – tunnen yhä olevani omalla alallani, jopa enemmän kuin viime keväänä.

AJATUKSIA UUPUMUKSESTA

Tätä postausta oli vaikea kirjoittaa. Tuntuu vaikealta kertoa omasta uupumuksesta, sillä olen aina pitänyt omia uupumuksen tunteita melko vähäpätöisinä. Olen ajatellut, että enhän minä voi olla uupunut, koska jollain toisella on varmasti todella paljon vaikeampaa kuin minulla. Tai että, minähän olen oikeasti onnellinen elämässäni – minulla on rakkautta ja kaikkea mitä tarvitsen, ja silti muka kehtaan olla uupunut! Hyi! En vieläkään ole kovin valmis myöntämään, että kyllä, minuakin voi väsyttää. Sen myöntäminen edes osittain tuntuu kuitenkin älyttömän hyvältä ja helpottavalta. Olkaa ihmiset ihmisiä myös itsellenne ❤

Haluan tällä kirjoituksellani sanoa myös sen, että ulkonäkö pettää usein – ellei ihan aina. Monet, minä mukaan lukien, ovat ulospäin sellaisia tyyppejä, jotka hymyilevät aina, tekevät jos pyydetään, auttavat mielellään eivätkä kieltäydy koskaan. Ja nämä ihmiset sitä oikeasti sydämeltään sellaisia ovatkin, mutta eivät vain ihan aina jaksa. Tämä blogikirjoitus ei myöskään tarkoita, että olisin jotenkin parempi versio itsestäni tätä kirjoittaessani. Päinvastoin, olen vasta matkalla sitä kohti – enkä vielä edes puolimatkassa.

Terveydellä,

Rajansa rikkonut ja uudelleen piirtänyt Saara

Opintoina terveyden edistäminen

Näin yhteishaun alla päätin kirjoittaa oman elämäni yhdestä tärkeimmästä osa-alueesta – eli alasta, jota opiskelen. Oma alani on kasvanut hakijamääriltään valtavasti viimeisinä vuosina ja saan usein uteliaita kysymyksiä liittyen siihen, mitä ihmettä oikein opiskelenkaan. Tässä postauksessa pyrin kertomaan mahdollisimman kattavasti omasta alastani ja toivon, että siitä on apua jollekulle, joka mahdollisesti etsii vielä suuntaa omille opinnoilleen (ja äiti, nyt sun ei tarvitse kysellä enää!). Nyt seuraakin varoitus pitkästä postauksesta ja asiapitoisesta sisällöstä!

Tällä hetkellä opiskelen kolmatta vuotta terveyden edistämistä ja kansanterveystiedettä Itä-Suomen yliopistossa, Kuopiossa. Kolmen viime vuoden ajan opinnot ja opiskelijaelämä muutenkin ovat olleet suuressa ja tärkeässä roolissa elämässäni.

Terveyden edistäminen on ainoastaan Itä-Suomen yliopiston tarjoama opintokokonaisuus, joka kattaa kandidaatin- ja maisterintutkinnot, eli yhteensä opinnot kestävät noin viisi vuotta (180 op + 120 op). Valmistuessaan terveyden edistämisen opiskelijoista tulee terveystieteiden maistereita. Terveyden edistämisen koulutusohjelmassa ensimmäinen vuosi opiskellaan yhteisiä terveyden edistämisen opintoja, jonka jälkeen toisena opintovuonna valitaan pääaine, johon halutaan suuntautua. Pääaineita on kolme: kansanterveystiede, jota itse opiskelen, liikuntalääketiede sekä ergonomia ja työhyvinvointi.

Terveyden edistäminen on opintokokonaisuus, jossa käsitellään laajasti niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat keskeisesti terveyteen. Opinnoissa kerrytetään tietämystä elintavoista, elimistön rakenteesta ja toiminnasta, yhteiskunnan ja politiikan vaikutuksista terveyteen, väestön keskeisimmistä terveysongelmista ja sairauksista sekä terveyden edistämisen malleista ja perusteista.

Pääaineet rajaavat tätä tietokokonaisuutta kohti omia mielenkiinnonkohteita. Kansanterveystiede jatkaa melko laajaa tarkastelukulmaa terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn, kun taas liikuntalääketiede keskittyy lähinnä tutkimaan liikunnan ja fyysisen kunnon yhteyksiä terveyteen. Ergonomian pääaine pyrkii edistämään työhyvinvointia ja työkykyä sekä kehittämään työoloja.

Terveyden edistämisen opiskeleminen on hyvin joustavaa ja verkko-opintopainotteista, joka mahdollistaa tutkinnon tekemisen myös työn ohessa tai kotipaikkakunnalta käsin. Itse kuitenkin olen kokenut kokopäivätyön ja opintojen yhdistämisen melkoisen rankaksi. Osa-aikaisena olen kuitenkin työskennellyt koko opintojeni ajan. Itä-Suomen yliopistossa on vapaa sivuaineoikeus, joten pääaineesta riippuen yhden tai kaksi sivuainetta voi valita vapaasti oikeastaan mistä tahansa aineesta. Tilaa myös muille vapaavalintaisille opinnoille löytyy, joten tutkinnosta saa rakennettua helposti omannäköisensä. Käytännön harjoittelujen ja ulkomaanvaihtojen tekeminen on myös mahdollista ja jopa suositeltavaa!

Miksi minä hain opiskelemaan juuri tätä alaa? Terveelliset elämäntavat, aktiivinen ja positiivinen elämä, liikkuminen ja hyvinvointi ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja ja lähellä sydäntäni. Siksi terveyden edistäminen oli minulle lopulta selvä valinta. En oikeastaan vielä lukion abivuoden alussakaan tiennyt, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä – kun sitten luin terveystiedon kirjoituksiin, sain lopullisen vahvistuksen sille, että siinä on tosiaan aine, joka kiehtoo minua valtavasti. Hain Itä-Suomen yliopistoon, pääsin sisään ja ihastuin ikihyviksi. On ollut unelmien täyttymys päästä rakentamaan elämäntavastani ja minulle tärkeistä arvoista tulevaisuuden ammattiani.

Kaikista useimmiten minulta kysytty ja samalla kaikista hankalin kysymys on, mitä terveyden edistäjistä tulee isona. Terveystieteiden maisteri ei itsessään tarkoita vielä mitään, sillä terveystieteiden maisterit pystyvät sijoittumaan mitä moninaisimpiin työtehtäviin. Olenkin aina vastannut, että omat kiinnostuksenkohteet, pääaine- sekä sivuainevalinnat ja opinnäytetöiden aiheet antavat suuntaa omalle uralle. Alaltamme valmistuneet terveystieteiden maisterit voivat olla mitä tahansa yrittäjien, opettajien, tutkijoiden, asiantuntijoiden, koordinaattorien, suunnittelijoiden tai johtajien väliltä. Näitä ammatteja yhdistää kuitenkin yksi tekijä: väestön terveyden edistäminen.

Mikä minusta sitten tulee isona? En tiedä vielä, enkä toisaalta vielä haluakaan tietää. Omia opintojani olen suunnannut valitsemalla pääaineekseni kansanterveystieteen ja sivuaineekseni mediakulttuurin ja viestinnän opintokokonaisuuden. Nämä valinnat olen puhtaasti tehnyt siltä pohjalta, mikä on tuntunut kiinnostavimmalta ja motivoivimmalta. Tällä hetkellä työstän kandidaatintutkielmaa, joka myös on suuntautunut kohti kiinnostuksen kohteitani: kandidaatintutkielmani käsittelee sosiaalisen median hyötyjä terveyden edistämisessä. Kenties tulevaisuuden urallani haluaisin juurikin vaikuttaa kansanterveyteen viestinnän keinoin, mutta myös esimerkiksi ravitsemus, aikuiskouluttaminen sekä luento- ja puhetyö kiinnostavat minua suuresti.

Omasta alasta puhuminen on minulle tuttua, sillä työskentelin viime lukuvuoden Itä-Suomen yliopiston UEF-lähettiläänä vieraillen kymmenissä ja kymmenissä lukioissa ympäri Suomen kertomassa omasta alastani ja markkinoimassa Itä-Suomen yliopistoa. Sen takia vastaankin mielelläni kysymyksiin liittyen omaan alaani, Itä-Suomen yliopistossa opiskelemiseen tai vaikka opiskelijaelämään. Minulle saa ehdottaa myös postausaiheita, mikäli jokin teema kiinnostaa erityisesti!

Uudet UEF-lähettiläät valitaan vuosittain ja suureksi onneksi tänäkin vuonna terveyden edistämisellä on oma lähettiläs, ystäväni Kia! UEF-lähettiläitä voi seurata Youtubessa ja Instagramissa, ja lisää heistä voi lukea lähettiläiden blogista tai osoitteesta: https://haeyliopistoon.fi/uef-lahettilaat/. Löysin opiskelemaan omaa alaani osittain UEF-lähettiläiden kautta, joten kannustan ehdottomasti tutustumaan heidän tarjoamaansa somesisältöön. Muutenkin kannustan rohkeasti sinua hakemaan omalle alallesi, vaikka se ei olisikaan se kaikista tunnetuin sellainen!

Mikäli kiinnostuit terveyden edistämisestä, lisää tietoa löytyy myös Opintopolusta sekä Itä-Suomen yliopiston sivuilta!

Terveydellä,

Saara

Voiko opiskelijaelämä olla alkoholitonta?

Kulunut viikko on ollut supestressaava, joten päätin vielä hieman fiilistellä viimeviikkoista, rentouttavaa minilomaa Tahkolla sekä reissussa napattuja kauniita kuvia ja reissun herättämiä ajatuksia. Lähdin kolmatta kertaa mukaan ainejärjestöni Terho Ry:n (terveys- ja hoitotieteilijät) jokavuotiselle Spring Breakille, ja reissu oli taas odotusten mukainen – eli ihana!

Kuten aiempinakin vuosina, tänäkin vuonna keskityimme bilettämisen sijaan lähinnä talviurheiluun, saunomiseen, hyvin syömiseen ja rentoutumiseen. Kyllähän matkaan mahtui mukaan myös ripaus juhlaa, mutta etenkin tänä vuonna hektisen arjen keskellä kaipasin kaikkea muuta, kuin biletysviikonloppua. Nauroimmekin ystäviemme kanssa parin tunnin mittaisella hiihtolenkillämme, että emme me tainneetkaan tulla Tahkolle opiskelijabileisiin – vaan hiihtämään.

Monet korkeakoulussa opintonsa aloittavat odottavat opiskelijaelämää ja sen rientoja innolla, kun taas monet saattavat jännittää sitä, mitä uusi elämänvaihe tuokaan mukanaan. Kun itse aloitin terveystieteiden opintoni yliopistossa, olin menevänä tyyppinä innoissani kaikesta uudesta – samalla kuitenkin hieman peläten sitä, kuinka runsasta alkoholin käyttäminen tulisi opiskelijaelämän tiimellyksessä olemaan. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät sen, että en ole suurin alkoholin ystävä. Päässäni pyöri ajatuksia siitä, onko opiskelijabileissä aina pakko juoda, ja jäänkö yksin, jos en niin tee.

Voiko opiskelijaelämä olla alkoholitonta? Lähes kolmen vuoden korkeakouluopintojen jälkeen voin sanoa, että kyllä voi. Itse en ole absolutisti, mutta alkoholinkäyttöni on ollut aina ehkä hieman vähäisempää kuin muilla. Minulla on huono viinapää ja pienikin määrä liikaa alkoholia alkaa väsyttää ja saa minut pian pahantuuliseksi. Siksi olen päättänyt, että vähemmällä käytöllä pysyn iloisena ja energisenä itsenäni.

Siksi minua jännittikin, kun astelin täydellä vauhdilla mukaan opiskelijaelämään. Se oli nimittäin heti menoa! Oli sitsejä, kastajaisia, haalaribileitä, vuosijuhlia, approja ja pikkujouluja – vapusta nyt puhumattakaan. Ensikokemukseni oli, että jokaiseen tapatumaan liittyi vahvasti alkoholi. Pian kuitenkin huomasin, ettei tapahtumissa ole pakko juoda tai niissä voi juoda vain vähän – eikä oikeasti juuri ketään kiinnosta se, että baarissa juo siiderin sijasta vettä.

Kolmen vuoden aikana olen joutunut selittelemään oikeastaan vain muutaman kerran sitä, miksi en aina juo alkoholia. Tähän on vaikuttanut toki suuresti myös omanhenkisen ystävä- ja opiskelijapiirin löytäminen. Mielestäni on hienoa, että nykynuorison mukana kasvava trendi vähemmästä alkoholinkäytöstä näkyy myös opiskelijamaailmassa. Vaikka alkoholia virtaa runsaasti tapahtumasta toiseen, ei juuri kukaan tuomitse sitä, jos joku päättää olla juomatta. Monet sitsit ja juhlat saa alkoholittomina ja baarissa vesilasinkin saa näyttämään coolilta drinkiltä, kun pyytää siihen sitruunaviipaleita. Ja ainahan voi tilata baarissa oikeasti vain sen yhden. Myös sellaisia tapahtumia on paljon, joissa alkoholia ei juoda ollenkaan.

Mukaan opiskelijamaailmaan mahtuvat mielestäni kaikki. Kenenkään alkoholinkäytön vähäisyyden tai absolutismin ei pitäisi olla esteenä siihen maailmaan mukaan hyppäämiselle. Muistetaan se, että alkoholia käytetään opiskelijamaailmassa liikaa, ja alkoholinkäyttö on oikea ongelma monelle opiskelijalle. Ehkä siksikin on rohkeaa valita toisin.

Terveydellä, Saara