Opintoina terveyden edistäminen

Näin yhteishaun alla päätin kirjoittaa oman elämäni yhdestä tärkeimmästä osa-alueesta – eli alasta, jota opiskelen. Oma alani on kasvanut hakijamääriltään valtavasti viimeisinä vuosina ja saan usein uteliaita kysymyksiä liittyen siihen, mitä ihmettä oikein opiskelenkaan. Tässä postauksessa pyrin kertomaan mahdollisimman kattavasti omasta alastani ja toivon, että siitä on apua jollekulle, joka mahdollisesti etsii vielä suuntaa omille opinnoilleen (ja äiti, nyt sun ei tarvitse kysellä enää!). Nyt seuraakin varoitus pitkästä postauksesta ja asiapitoisesta sisällöstä!

Tällä hetkellä opiskelen kolmatta vuotta terveyden edistämistä ja kansanterveystiedettä Itä-Suomen yliopistossa, Kuopiossa. Kolmen viime vuoden ajan opinnot ja opiskelijaelämä muutenkin ovat olleet suuressa ja tärkeässä roolissa elämässäni.

Terveyden edistäminen on ainoastaan Itä-Suomen yliopiston tarjoama opintokokonaisuus, joka kattaa kandidaatin- ja maisterintutkinnot, eli yhteensä opinnot kestävät noin viisi vuotta (180 op + 120 op). Valmistuessaan terveyden edistämisen opiskelijoista tulee terveystieteiden maistereita. Terveyden edistämisen koulutusohjelmassa ensimmäinen vuosi opiskellaan yhteisiä terveyden edistämisen opintoja, jonka jälkeen toisena opintovuonna valitaan pääaine, johon halutaan suuntautua. Pääaineita on kolme: kansanterveystiede, jota itse opiskelen, liikuntalääketiede sekä ergonomia ja työhyvinvointi.

Terveyden edistäminen on opintokokonaisuus, jossa käsitellään laajasti niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat keskeisesti terveyteen. Opinnoissa kerrytetään tietämystä elintavoista, elimistön rakenteesta ja toiminnasta, yhteiskunnan ja politiikan vaikutuksista terveyteen, väestön keskeisimmistä terveysongelmista ja sairauksista sekä terveyden edistämisen malleista ja perusteista.

Pääaineet rajaavat tätä tietokokonaisuutta kohti omia mielenkiinnonkohteita. Kansanterveystiede jatkaa melko laajaa tarkastelukulmaa terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn, kun taas liikuntalääketiede keskittyy lähinnä tutkimaan liikunnan ja fyysisen kunnon yhteyksiä terveyteen. Ergonomian pääaine pyrkii edistämään työhyvinvointia ja työkykyä sekä kehittämään työoloja.

Terveyden edistämisen opiskeleminen on hyvin joustavaa ja verkko-opintopainotteista, joka mahdollistaa tutkinnon tekemisen myös työn ohessa tai kotipaikkakunnalta käsin. Itse kuitenkin olen kokenut kokopäivätyön ja opintojen yhdistämisen melkoisen rankaksi. Osa-aikaisena olen kuitenkin työskennellyt koko opintojeni ajan. Itä-Suomen yliopistossa on vapaa sivuaineoikeus, joten pääaineesta riippuen yhden tai kaksi sivuainetta voi valita vapaasti oikeastaan mistä tahansa aineesta. Tilaa myös muille vapaavalintaisille opinnoille löytyy, joten tutkinnosta saa rakennettua helposti omannäköisensä. Käytännön harjoittelujen ja ulkomaanvaihtojen tekeminen on myös mahdollista ja jopa suositeltavaa!

Miksi minä hain opiskelemaan juuri tätä alaa? Terveelliset elämäntavat, aktiivinen ja positiivinen elämä, liikkuminen ja hyvinvointi ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja ja lähellä sydäntäni. Siksi terveyden edistäminen oli minulle lopulta selvä valinta. En oikeastaan vielä lukion abivuoden alussakaan tiennyt, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä – kun sitten luin terveystiedon kirjoituksiin, sain lopullisen vahvistuksen sille, että siinä on tosiaan aine, joka kiehtoo minua valtavasti. Hain Itä-Suomen yliopistoon, pääsin sisään ja ihastuin ikihyviksi. On ollut unelmien täyttymys päästä rakentamaan elämäntavastani ja minulle tärkeistä arvoista tulevaisuuden ammattiani.

Kaikista useimmiten minulta kysytty ja samalla kaikista hankalin kysymys on, mitä terveyden edistäjistä tulee isona. Terveystieteiden maisteri ei itsessään tarkoita vielä mitään, sillä terveystieteiden maisterit pystyvät sijoittumaan mitä moninaisimpiin työtehtäviin. Olenkin aina vastannut, että omat kiinnostuksenkohteet, pääaine- sekä sivuainevalinnat ja opinnäytetöiden aiheet antavat suuntaa omalle uralle. Alaltamme valmistuneet terveystieteiden maisterit voivat olla mitä tahansa yrittäjien, opettajien, tutkijoiden, asiantuntijoiden, koordinaattorien, suunnittelijoiden tai johtajien väliltä. Näitä ammatteja yhdistää kuitenkin yksi tekijä: väestön terveyden edistäminen.

Mikä minusta sitten tulee isona? En tiedä vielä, enkä toisaalta vielä haluakaan tietää. Omia opintojani olen suunnannut valitsemalla pääaineekseni kansanterveystieteen ja sivuaineekseni mediakulttuurin ja viestinnän opintokokonaisuuden. Nämä valinnat olen puhtaasti tehnyt siltä pohjalta, mikä on tuntunut kiinnostavimmalta ja motivoivimmalta. Tällä hetkellä työstän kandidaatintutkielmaa, joka myös on suuntautunut kohti kiinnostuksen kohteitani: kandidaatintutkielmani käsittelee sosiaalisen median hyötyjä terveyden edistämisessä. Kenties tulevaisuuden urallani haluaisin juurikin vaikuttaa kansanterveyteen viestinnän keinoin, mutta myös esimerkiksi ravitsemus, aikuiskouluttaminen sekä luento- ja puhetyö kiinnostavat minua suuresti.

Omasta alasta puhuminen on minulle tuttua, sillä työskentelin viime lukuvuoden Itä-Suomen yliopiston UEF-lähettiläänä vieraillen kymmenissä ja kymmenissä lukioissa ympäri Suomen kertomassa omasta alastani ja markkinoimassa Itä-Suomen yliopistoa. Sen takia vastaankin mielelläni kysymyksiin liittyen omaan alaani, Itä-Suomen yliopistossa opiskelemiseen tai vaikka opiskelijaelämään. Minulle saa ehdottaa myös postausaiheita, mikäli jokin teema kiinnostaa erityisesti!

Uudet UEF-lähettiläät valitaan vuosittain ja suureksi onneksi tänäkin vuonna terveyden edistämisellä on oma lähettiläs, ystäväni Kia! UEF-lähettiläitä voi seurata Youtubessa ja Instagramissa, ja lisää heistä voi lukea lähettiläiden blogista tai osoitteesta: https://haeyliopistoon.fi/uef-lahettilaat/. Löysin opiskelemaan omaa alaani osittain UEF-lähettiläiden kautta, joten kannustan ehdottomasti tutustumaan heidän tarjoamaansa somesisältöön. Muutenkin kannustan rohkeasti sinua hakemaan omalle alallesi, vaikka se ei olisikaan se kaikista tunnetuin sellainen!

Mikäli kiinnostuit terveyden edistämisestä, lisää tietoa löytyy myös Opintopolusta sekä Itä-Suomen yliopiston sivuilta!

Terveydellä,

Saara

Voiko opiskelijaelämä olla alkoholitonta?

Kulunut viikko on ollut supestressaava, joten päätin vielä hieman fiilistellä viimeviikkoista, rentouttavaa minilomaa Tahkolla sekä reissussa napattuja kauniita kuvia ja reissun herättämiä ajatuksia. Lähdin kolmatta kertaa mukaan ainejärjestöni Terho Ry:n (terveys- ja hoitotieteilijät) jokavuotiselle Spring Breakille, ja reissu oli taas odotusten mukainen – eli ihana!

Kuten aiempinakin vuosina, tänäkin vuonna keskityimme bilettämisen sijaan lähinnä talviurheiluun, saunomiseen, hyvin syömiseen ja rentoutumiseen. Kyllähän matkaan mahtui mukaan myös ripaus juhlaa, mutta etenkin tänä vuonna hektisen arjen keskellä kaipasin kaikkea muuta, kuin biletysviikonloppua. Nauroimmekin ystäviemme kanssa parin tunnin mittaisella hiihtolenkillämme, että emme me tainneetkaan tulla Tahkolle opiskelijabileisiin – vaan hiihtämään.

Monet korkeakoulussa opintonsa aloittavat odottavat opiskelijaelämää ja sen rientoja innolla, kun taas monet saattavat jännittää sitä, mitä uusi elämänvaihe tuokaan mukanaan. Kun itse aloitin terveystieteiden opintoni yliopistossa, olin menevänä tyyppinä innoissani kaikesta uudesta – samalla kuitenkin hieman peläten sitä, kuinka runsasta alkoholin käyttäminen tulisi opiskelijaelämän tiimellyksessä olemaan. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät sen, että en ole suurin alkoholin ystävä. Päässäni pyöri ajatuksia siitä, onko opiskelijabileissä aina pakko juoda, ja jäänkö yksin, jos en niin tee.

Voiko opiskelijaelämä olla alkoholitonta? Lähes kolmen vuoden korkeakouluopintojen jälkeen voin sanoa, että kyllä voi. Itse en ole absolutisti, mutta alkoholinkäyttöni on ollut aina ehkä hieman vähäisempää kuin muilla. Minulla on huono viinapää ja pienikin määrä liikaa alkoholia alkaa väsyttää ja saa minut pian pahantuuliseksi. Siksi olen päättänyt, että vähemmällä käytöllä pysyn iloisena ja energisenä itsenäni.

Siksi minua jännittikin, kun astelin täydellä vauhdilla mukaan opiskelijaelämään. Se oli nimittäin heti menoa! Oli sitsejä, kastajaisia, haalaribileitä, vuosijuhlia, approja ja pikkujouluja – vapusta nyt puhumattakaan. Ensikokemukseni oli, että jokaiseen tapatumaan liittyi vahvasti alkoholi. Pian kuitenkin huomasin, ettei tapahtumissa ole pakko juoda tai niissä voi juoda vain vähän – eikä oikeasti juuri ketään kiinnosta se, että baarissa juo siiderin sijasta vettä.

Kolmen vuoden aikana olen joutunut selittelemään oikeastaan vain muutaman kerran sitä, miksi en aina juo alkoholia. Tähän on vaikuttanut toki suuresti myös omanhenkisen ystävä- ja opiskelijapiirin löytäminen. Mielestäni on hienoa, että nykynuorison mukana kasvava trendi vähemmästä alkoholinkäytöstä näkyy myös opiskelijamaailmassa. Vaikka alkoholia virtaa runsaasti tapahtumasta toiseen, ei juuri kukaan tuomitse sitä, jos joku päättää olla juomatta. Monet sitsit ja juhlat saa alkoholittomina ja baarissa vesilasinkin saa näyttämään coolilta drinkiltä, kun pyytää siihen sitruunaviipaleita. Ja ainahan voi tilata baarissa oikeasti vain sen yhden. Myös sellaisia tapahtumia on paljon, joissa alkoholia ei juoda ollenkaan.

Mukaan opiskelijamaailmaan mahtuvat mielestäni kaikki. Kenenkään alkoholinkäytön vähäisyyden tai absolutismin ei pitäisi olla esteenä siihen maailmaan mukaan hyppäämiselle. Muistetaan se, että alkoholia käytetään opiskelijamaailmassa liikaa, ja alkoholinkäyttö on oikea ongelma monelle opiskelijalle. Ehkä siksikin on rohkeaa valita toisin.

Terveydellä, Saara