Mun treeniviikko + 7 tutkittua vinkkiä liikuntamotivaation ylläpitämiseen

Heloou! 

Kyselin joku aika sitten Instagramissa, millaista blogisisältöä minulta toivottaisiin jatkossa, ja sain yllätyksekseni monta toivomusta liittyen treeniaiheisiin postauksiin. Joten täältäpä siis pesee! Aiemmin minusta on tuntunut jotenkin väärältä kirjoittaa postauksia tästä aihepiiristä, sillä en ole mikään liikunta-alan asiantuntija tai ammattilainen. En ole sitä edelleenkään, mutta päätin kuitenkin lähestyä tätä aihetta lähdemateriaalin ja sellaisen näkökulman kautta, johon jopa oma opintopolkuni riittää.  

Tänään siis sukelletaan minulle tyypillisen treeniviikon keskelle, mutta pienellä twistillä. Samalla aion nimittäin jakaa jokaista viikonpäivää kohden yhden tutkimustietoon perustuvan vinkin liikuntamotivaation ja aktiivisen elämäntavan ylläpitämiseen. Yhteensä siis seitsemän vinkkiä!  Tämä aihe on puhututtanut lähipiirissäni viime aikoina paljonkin, joten tässä tulee tietoa myös teille, te tärkeät ihmiset siellä ruudun toisella puolella!

Toivottavasti löydät postauksesta itsellesi uutta tietoa, tai vaikkapa helppiä oman motivaatiosi etsimiseen tai ylläpitämiseen. Let’s go!  ❤

MAANANTAI: ensimmäinen kuntosalitreeni koronakevään jälkeen

Viime maanantaina suuntasin salille ensimmäistä kertaa lähes kolmeen kuukauteen! Kyllä tuntui ihan tavallisetkin painot raskailta 😀 Oli kuitenkin kivaa päästä haastamaan omaa kroppaa taas uusilla ärsykkeillä! Treeni kulki hyvin (sietääkin tällaisen lepojakson jälkeen!), ja muita treenaajia ei juuri näkynyt tai kuulunut. Tein salilla selkä- ja hauispainotteisen treenin.  

VINKKI #1: Liikuntamotivaation yksi tärkeimmistä ylläpitäjistä on se, että itselleen voi valita juuri ne omannäköiset ja itselle oikeat tavat liikkua. Liikunnasta kannattaa etsiä varta vasten nautintoa, sillä se jos mikä ylläpitää aktiivista elämäntapaa! Ilo ja tsemppi kantavat pitkälle, sekä tieto siitä, että omat tavat olla aktiivinen sopivat juuri omaan elämäntilanteeseen. Etsi siis rohkeasti, äläkä jää jumiin liikuntamuotoihin, joista et pidä laisinkaan. Minulle itselleni kuntosalitreeni on ollut alusta asti nautinnollista, mutta aikanaan kesti pitkään, että edes uskaltauduin kuntosalille.  

TIISTAI: HIIT-treeni ulkona ystävän kanssa 

Ai että, tiistai kohteli treenin suhteen h y v i n! Kävin ystävän kanssa tekemässä pihalla kunnon HIIT-rääkin, jonka jälkeen suunnattiin iltapulahdukselle järveen (kuten kuvasta huomaa, treeni oli melko sotkuista hommaa vastaleikatulla nurtsilla). Todettiin, että tällainen setti pitää tehdä tänä kesänä useamminkin, koska kaverin kanssa treenaaminen ja yhteinen tsemppi on vaan parasta!

VINKKI #2: Ryhmän voima on valtava! Tutkimusten mukaan oikeanlainen sosiaalinen ilmapiiri edistää liikuntamotivaatiota huomattavasti. Yhdessä liikkuminen on ihanaa! Sinun oma sosiaalinen piiri voi olla vaikka valmennusryhmä, harrasteporukka tai ihan vain joukko kavereita, jotka haluavat liikkua yhdessä. Ryhmäliikuntatuntienkin on huomattu lisäävän motivaatiota liikkumiseen, ja myös vain yksi ystävä tai perheenjäsen voi innostaa liikkumaan. Perheen tuki ja vertaistuki ovat tärkeitä tekijöitä motivaation syntymiselle etenkin silloin, kun halutaan tehdä isompia elämänmuutoksia.

KESKIVIIKKO: lepo 

Keskiviikkona oli tärkeääkin tärkeämpi päivä, eli lepopäivä. Myönnän, että olen todella huono lepäämään, ja välillä lähimmäiset joutuvat muistuttamaan minua siitä. Ei sen todellakaan niin pitäisi mennä, ja minulla onkin vielä paljon opeteltavaa. Pyrin kuitenkin lepäämään yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, ja minulle lepopäivät oikeasti ovat lepopäiviä – korkeintaan kevyt kävelylenkki tai kehonhuolto saavat sisältyä päivän ohjelmaan. Muistakaa oikeasti levätä!  

VINKKI #3: Lepopäivänä voi vaikka kerryttää omaa tietotaitoaan terveellisistä elintavoista – on nimittäin tutkittu, että tieto ja asioiden tietäminen ovat syitä motivaation syntymiselle. Eli siis: jos liikkuminen ei muuten innosta tai kiinnosta, etsi tietoa ja perustele itsellesi, miksi säännöllinen liikunta on tärkeää. Voit myös etsiä kivoja vinkkejä aktiivisempaan elämäntapaan tai miettiä, mitä liikuntalajia kokeilisit seuraavaksi, jos palo liikuntaan ei ole syttynyt. Näihin ajatuksiin on myös hyvä aina välillä palata ja muistuttaa itseään aktiivisuuden tärkeydestä, mikäli se pääsee unohtumaan.  

Mutta edelleenkin: lepo on tärkeää, ihan jokaiselle liikkujalle! Muista pitää lepopäiviä joka viikko ja kirjaa vaikka kalenteriin, milloin sen aiot tehdä. Lepopäivinä voi myös motivaatio liikkumiseen kasvaa!  

TORSTAI: jalkatreeni kuntosalilla 

Torstaina pääsin lemppari-inhokin, eli jalkapäivän pariin! Kolmen kuukauden kuntosalitauon jälkeen tämä tuntui, ööh, aika melkoiselta, ja olisin tosiaan voinut aloittaa vähän kevyemmin. Mutta voi ah, mikä tunne treenin jälkeen olikaan! Unohdin treenikengätkin salille siinä endorfiinihötäkässä! Ja jouduin kääntymään kotiovelle päästyäni takaisin.

VINKKI #4: Vertaa itseäsi aina vain itseesi ja omiin aiempiin suorituksiisi. Vaikka ulkoiset tekijät, kuten ulkonäkö tai menestys, voivat olla motivoivia tekijöitä, omat sisäiset tavoitteet motivoivat liikkumaan pidemmällä tähtäimellä. Voit motivoitua asettamalla tavoitteeksesi esimerkiksi jonkin uuden liikunnallisen taidon oppimisen, kunnon kohentamisen, liikunnasta nauttimisen tai stressin vähentämisen. Motivoivat tavoitteet voivat olla myös konkreettisempia: “puolen vuoden päästä jaksan juosta x kilometriä” tai “haluan saavuttaa uuden kyykkyennätyksen” tai ”haluan oppia tekemään spagaatin”. Omien tavoitteiden saavuttaminen ruokkii motivaatiota valtavasti, eikä sen takia tavoitteiden tarvitse olla pilvissä.  

Motivaatiota voi puolestaan syödä omien tulosten vertaaminen muihin, tai vaikkapa liikuntaan liittyvät ulkonäköpaineet. Siksi on tärkeää olla itse itsensä paras mittari.  

PERJANTAI: piti tehdä kotijumppa, mutta 

Perjantaina tarkoituksenani oli tehdä kotijumppa heti työpäivän jälkeen, mutta energiat olivat ihan totaalisen lopussa. Vähän aikaa sängyllä maattuani (hammasta purren) päätin, että tänään ei ole hyvä päivä urheilla. Mielikin oli melko maassa. Kroppa pakotti lepäämään, ja niin käy aina välillä. Se on myös tosi ok! Suuntasin treenin sijaan kirpparikierrokselle keskustaan, ja se oli täysin oikea valinta perjantai-iltaan. 

VINKKI #5: JOUSTAVUUS! Joustavuus on mielestäni kaikki kaikessa, ja tämä vinkki onkin minulle henkilökohtaisesti tärkein. On niin tärkeää miettiä omia voimavarojaan ja peilata omaa elämäntapaansa ja omaa liikkunnallisuuttaan niihin. Kun arki on kuormittavaa, on tervettä keventää liikuntarutiineja – ja kun kiireet helpottavat, voi omia rutiinejaan jatkaa. On todella tärkeää liikkua oman jaksamisensa, sekä omien resurssiensa puitteissa: jos liikkuu väsyneenä, motivaatio tippuu ihan varmasti nollaan. Liikunnan joustavuus tarkoittaa myös sitä, että liikunta ei ole elämässä kaikki kaikessa: se ei saa syödä tilaa ihmissuhteilta, muilta tärkeiltä harrastuksilta, levolta tai vaikka ulkomaanmatkailulta.  

Voi kun itsekin muistaisin aina olla tarpeeksi joustava itselleni!  

LAUANTAI: lämmittelyHIIT + kuntosalitreeni 

Lauantaina energiaa taas löytyi ja suuntasinkin heti aamulla tutulle kotisalille! Koska virtaa riitti, tein lämmittelyksi viiden liikkeen nopean HIIT-treenin ja muutoin treenasin olkapäitä, ojentajia ja rintaa. Salilla oli jotenkin tosi yhteisöllinen fiilis, kun kaikki treenaajat pyyhkivät ja desinfioivat niiiin huolellisesti laitteet käytön jälkeen! 😀 Tuntui, että tässähän pyritään yhteiseen hyvään, koska pääasia on, että saadaan kaikki olla pitkästä aikaa rakkaan harrastuksen parissa salilla. ❤

VINKKI #6: Eikö motivaatio vaan meinaa herätä, tai pysyä yllä? Kannattaa miettiä omia esteitä liikunnan harrastamiselle. Mitkä asiat estävät sinua elämästä aktiivisesti? Esteitä voivat olla esimerkiksi aika, oma jaksaminen, lapset, reissutyö, aiemmat huonot kokemukset, perheen kannustuksen puute, liikkumiseen liittyvät fyysiset esteet tai vaikka epävarmuus omasta kehosta. Kun tiedostat, mistä saattaa kiikastaa, saatat myös löytää ratkaisuja. Mielestäni jokaisella on lupa fokusoitua itsekkäästi itseensä: etsiä sitä omaa hyvinvointia, oikeaa tapaa liikkua, ihan millaisessa kehossa tahansa. Kenenkään ei todellakaan tarvitse olla huippu-urheilijan näköinen harrastaakseen liikuntaa! 

SUNNUNTAI: sunnuntairetki metsässä 

Viime viikon lempparitreeni, joka oli enemmänkin reippailu, oli sunnuntairetki Leppävirran Orinoron rotkolle! Orinoron rotko on luonnonsuojelualue, ja sen sanotaan olevan “yksi Savon seitsemästä ihmeestä”. No pitihän se nähdä! Paikka oli tosiaan maagisen ihmeellinen, ja seitsemän kilometrin matka kului nopsaa maisemia ihaillessa.

Reippailukin on ihan oikeasti tosi tehokasta liikuntaa: tiesitkö esimerkiksi, että kävely on suomalaisten suosituin liikuntamuoto? Tällaista lisää! Onneks on kesä!  

VINKKI #7: Rutiinit! Klisee, mutta totisinta totta. Moni motivoituu säännöllisyydestä ja suunnitelmallisuudesta, ja kun liikunta on säännöllistä, se myös tekee itsestään tärkeää. Kroppa oikein vaatii liikettä! Liikuntamotivaatiota lisäävät tutkitusti myös oman liikkumisen seurantakeinot, kuten erilaiset sovellukset tai aktiivisusrannekkeet. Ne myös kannustavat rutiineihin ja omien tavoitteiden seuraamiseen, sekä ne usein antavat myös kaivattua palautetta. 

Oli ihan supermielenkiintoista oppia lisää tästä aiheesta, enkä eilen illalla malttanut millään lopettaa tämän postauksen kirjoittamista (meni myöhään)! Jätähän mulle kommentti, mitä mieltä olit postauksesta – ja tarjosiko se sinulle uutta tietoa. Voit myös kommentoida, olitko jostakin motivaatiota ylläpitävästä seikasta ihan eri mieltä!

Haluan kuitenkin vielä sanoa ihan tärkeimmän pointtini: mielestäni kenenkään treeniviikon tarkka seuraaminen, tai etenkään kopioiminen omaan arkeen, ei missään nimessä ole avain aktiiviseen elämäntapaan. Eikä se tämän postauksen idea ollutkaan! Halusin tarjota yhden vinkin jokaiselle viikonpäivälle, ja samalla peilata liikuntamotivaatiota omaan arkeeni ja ajatusmaailmaani. Mä ainakin opin, ja paljon!

Terveydellä, Saara 

LÄHTEET:

Ps. Kesäkuun aikana mulla on meneillään tosi kiva yhteistyö, josta haluan mainita jo nyt! Joka perjantai julkaisen Bona Vidan verkkosivuilla sekä somekanavissa jonkin kesäisen, hyvinvointia lisäävän vinkin, jonka sä voit ottaa testiin! Viime perjantaina puhuttiin kesärutiineista, ja ensimmäisen vinkin voit löytää Bona Vidan kanavista. Mun blogiin tulee kooste kaikista kesävinkeistä sitten heinäkuun alussa. Ihania kesäpäiviä! 

Koululiikunnan vihaajasta himoliikkujaksi

Tämä on tarina siitä, miten minusta – koululiikuntatuntien armottomasta vihaajasta – syntyi vuosien saatossa liikunnan rakastaja, jopa himoliikkuja. Tarina siitä, miten löysin liikunnan ilon useiden, lannistavien vuosien ja kipeiden kokemusten jälkeen.

Ala- ja yläasteella minä vihasin koululiikuntaa. Ihan oikeasti vihasin. Tykkäsin pelailla isäni kanssa jalkapalloa omalla pihalla, suunnistaa sekä harrastaa monenlaista tanssia, mutta koululiikuntaa minä vihasin. En oikeastaan muista, oliko asia aina ollut niin, vai milloin se sai alkunsa – muistan kuitenkin, että alakouluiässä jännitin usein liikuntatunteja niin paljon, että pääni tai vatsani olivat useita päiviä niin kipeitä, etten voinut lähteä kouluun laisinkaan. Kaikista pahimpia painajaisia minulle olivat etenkin koulu-uinti sekä telinevoimistelutunnit, mutta myös lähes kaikki pallolajit saivat minut paniikkiin.

Mistä kammoni oikein johtui? En koskaan kokenut liikuntatunneilla suoraa syrjimistä tai kiusaamista, joten negatiiviset kokemukseni eivät johtuneet siitä. Myöskään liikunnanopettajani eivät olleet kamalia tai epäreiluja tyyppejä, vaan itse asiassa ihan mukavia ja kannustavia naisia. Luulen, että vihasin koululiikuntaa sen kilpailuhenkisyyden vuoksi. Inhoan kilpailemista, enkä ole luonteeltani lainkaan kilpailuhenkinen, tänäkään päivänä. Mutta kilpailua liikuntatunnit itse asiassa olivat – kilpailua siitä, kuka tekee eniten maaleja tai pisteitä, kuka valitsee kenetkin joukkueeseensa nimenhuudossa, kuka tekee parhaan suorituksen tai kuka nopeimman juoksuajan. Ehkä vihasin liikuntatunneilla kilpailemista siksikin, koska en ollut missään lajissa tai suorituksessa se kaikista paras: pallojen kanssa olin huono ja kuntotesteissä keskivertainen. En tietenkään ollut koskaan kärkipäässä nimenhuudossakaan. Ainoastaan tanssimista rakastin, ja tanssitunneilla olinkin mielestäni hyvä.

Hyvin harva varmasti tietää, että vihasin koululiikuntaa niin paljon. Piilotin paljon negatiivisia tunteita positiivisuuden taakse, sillä tiesin, että liikunnasta saa hyvän numeron, jos jaksaa edes yrittää. Yläasteella petrasin paljonkin, ja yritin opetella positiivisen asenteen kautta myös löytämään sellaisia lajeja, joista koululiikunnassa pitäisin. Yläasteella liikunnasta sain numeroksi aina kahdeksikon. Se harmitti minua silloin paljonkin, ja ajattelin, että numero kuvastaa minua liikkujana: ihan hyvä, mutta ei loistavakaan. Minun mielestäni numero oli epäreilu, sillä ajattelin tuolloin, että olin yrittänyt tunneilla enemmän kuin kasin arvoisesti. Koin, että huonot fyysiset suoritukseni ja taitoni vaikuttivat numeroon, vaikka niiden ei olisi pitänyt. Oliko se sitten niin, sitä en tiedä, mutta nykyään koen liikunnan numeroni olleen todella hyvä siihen nähden, että enhän minä oikeasti pitänyt liikunnasta lainkaan.

Ysiluokan loppupuolella ja lukion alkaessa minä heräsin. Halusin aloittaa liikunnan harrastamisen oma-aloitteisesti. Tiesin, että negatiivinen suhtautuminen liikuntaan tai huonot koululiikuntakokemukset saattaisivat pidemmän päälle johtaa siihen, että en koskaan löytäisi liikunnan iloa. Että jäisin sohvalle koko elämäkseni. Se ei käynyt päinsä, ja ensimmäiseksi lähdin lenkille. Säännöllisen lenkkeilyn jälkeen aloin jumpata kotona: katsoin videoita YouTubesta ja keksin erilaisia kotitreenejä itse. Lopulta uskaltauduin myös kuntosalille silloisen poikaystäväni opastuksella. Kuntosalille uskaltautuminen oli minulle oikeasti kova paikka ja pelotti hirveästi! Muistan miettineeni monta kuukautta, uskallanko minä, epäurheilullinen koululiikunnan vihaaja, astua jalallanikaan kuntosalin puolelle. Se tuntuu näin jälkikäteen ihan naurettavalta.

 Oma-aloitteisen liikunnan tuomien hyvien kokemusten kautta löysin liikunnan iloa myös lukion koululiikuntatunneilta, eivätkä tunnit enää olleet viikon kamalimpia juttuja. Lukiossa liikuntaryhmämme oli todella mukava ja kannustava, ja saimme vaikuttaa liikuntatuntien sisältöön aika paljonkin. Ilmoittauduin muistaakseni jopa ylimääräisille liikunnan kursseille, sillä liikuntakärpänen oli puraissut minua ihan kunnolla. Näiltä kursseilta onkin jäänyt yhdet parhaista lukiomuistoista!

Ja siinä se sitten oli. Pikkuhiljaa opin rakastamaan liikuntaa. Lisäsin liikuntaa hiljalleen osaksi arkeani, kunnes tajusin harrastavani sitä jossain muodossa ihan joka päivä. Nykyään liikunta on minulle henkireikä, lääke, rakas harrastus, päivien piristäjä ja ennen kaikkea hyvän olon tuoja. Kun pää on jumissa ihmissuhdesotkuista, suruista, työ- tai opiskelukuormasta tai ihan mistä arkisesta tahansa, löydän itseni juoksemasta ajatuksiani selviksi. Kun suututtaa, käyn karistamassa ajatukset hartioilta kunnon kuntosalitreenillä.

Tämä tarinani ei ole lainkaan ainutlaatuinen – todella moni on vihannut lapsuudessaan ja nuoruudessaan koululiikuntaa, ja joutunut kokemaan liikuntatunneilla vielä pahempia kokemuksia kuin minä. Monia on kiusattu, syrjitty ja monet on valittu aina viimeisenä joukkueeseen nimenhuudossa. Liikunnanopettajat ovat olleet epäreiluja tai jopa toimineet lainvastaisesti monella eri tapaa. Vaikka kokemukseni eivät ole traumaattisia, ovat ne silti tärkeitä. Tästä aiheesta on ollut ihanaa ja puhdistavaa kirjoittaa.

Tarinassani on kuitenkin opetus. Olen ikävistä kokemuksistani huolimatta löytänyt pitkän ajan kuluessa liikunnan ilon. Se on vaatinut paljon työtä, itkua ja uskaltamista, mutta ilo liikkumiseen on löytynyt. En edelleenkään koe olevani hyvä liikunnassa, enkä pärjää esimerkiksi pallolajeissa ollenkaan. Nykyäänkin negatiiviset tunteet nousevat pintaan joukkue- ja pallolajeissa – usein saattaa jopa itkettää. Olen kuitenkin löytänyt ne lajit, joissa olen tosi hyvä, ja joista ennen kaikkea nautin.

Minun lajeikseni muodostuivat kuntosali, juoksu, tanssiminen, toiminnalliset treenit sekä ryhmäliikuntatunnit. Kaikki näistä ovat yksilölajeja, mutta ei minun tarvitsekaan oppia rakastamaan kaikkea liikuntaa. Se, että olen oppinut jo tämän verran, on aivan ihanaa!

Terveydellä,

Saara

Tarvitseeko liikunnan olla kallista?

Upouudet lenkkarit, sukset, monot ja sauvat, viimeisen muodin mukaiset treenivaatteet, salijäsenyys, oma personal trainer, maastopyörä, sykemittari, aktiviisuusranneke ja sulkapallomaila. Urheiluun ja liikkumiseen saa upotettua rahaa – ja paljon. Mutta onko asian pakko olla niin? Voisiko liikkuminen olla edullista?

Tänään kirjoitan siitä, miten liikunnan ei tarvitse välttämättä maksaa yhtään mitään. Liikunta ja siihen liittyvät terveyshyödyt ovat jokaiselle kuuluvia oikeuksia, joita ei pitäisi ottaa keneltäkään pois sosioekonomisten tekijöiden, kuten rahan tai yhteiskunnallisen aseman vuoksi.  Todella harmillista on, että esimerkiksi osa lapsista ei pysty harrastamaan liikuntaa tai haluaamansa lajia perheen huonon rahatilanteen takia. Tähän yhteiskunnan epäkohtaan on puututtava tulevaisuudessa yhä laajemmin, ja se on aihe, josta haluan myös kirjoittaa myöhemmin. Tänään kirjoitan kuitenkin enemmänkin siitä, miten rahatilanteen tai varojen vähyyden ei saisi antaa äityä tekosyyksi liikunnan harrastamattomuudelle. Ajattelen niin, että jokaisella on mahdollisuus harrastaa liikuntaa, oli budjetti miten pieni tahansa. Tarvitaan vain hieman kekseliäisyyttä!

Postauksen kuvina toimii eilen maahan sataneen takatalven innoittamana (lue: lannistamana) kuvia ihanista talviurheiluhetkistä ystävieni kanssa.

Liikunnan harrastamiselle on aina syynsä, kuten myös sille, miksi liikuntaa ei harrasteta. Raha on monelle yksi näistä syistä – joillakin hätä on todellinen, joillekin raha on vain tekosyy. Raha ei kuitenkaan saisi olla sellainen. Liikunnan harrastamisen ei tarvitse olla kallista välineurheilua, eikä se edellytä keneltäkään uusimpia ja hienompia varusteita, treenivaatteita, älykelloja tai salijäsenyyksiä. Esimerkiksi yhdet hyvät kengät sopivat moneen eri lajiin: niin salille, liikuntatunneille tai ulos lenkkipoluille. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse: luistimia, suksia, frisbeegolfkiekkoja tai vaikkapa erilaisia mailoja saa lainattua urheilukeskuksista ja nykyään jopa ilmaiseksi paikallisista kirjastoista. Kaverilta lainaaminen ja kirpputorit kannattaa myös urheiluvälineiden hankinnassa pitää mielessä – kaiken ei tarvitse aina olla upouutta.

Kalliille kuntosalijäsenyyksille, personal trainereille tai urheiluvälineiden hankkimiselle on myös tarjolla paljon muita vaihtoehtoja. Yksityisten kuntosaliketjujen rinnalla useat kaupungit tarjoavat kuntosaleja ja uimahalleja asukkaiden käyttöön todella edulliseen kuukausihintaan. Kotikunnassani Sonkajärvellä kuntosalijäsenyys maksoi 30 euroa vuodessa. Siis vuodessa! Kaupungin palveluiden lisäksi esimerkiksi Kuopiosta löytyy edullisia liikuntapalveluita erikseen korkeakouluopiskelijoille. Lisäksi kansalaisopistot tarjoavat erilaisia liikuntatunteja ja harrastusryhmiä todella edulliseen hintaan, ja harrastusmuotoja löytyy opistoista laidasta laitaan. Kannattaa siis ehdottomasti tutustua yksityisten palveluntarjoajien lisäksi myös oman kaupungin monipuolisiin antimiin!

Myös luonnossa liikkuminen on ilmaista ja kävelyyn tai juoksemiseen tarvitsee vain sopivat kengät. Kävelystä tai juoksusta saa monipuolista ja vaihtelevaa muuttelemalla matkan pituutta, juoksunopeutta tai tekemällä vaikka intervalliharjoituksia. Myös sosiaalinen media on pullollaan erilaisia treeni- ja kotitreenivinkkejä, joiden toteuttamiseen ei tarvitse mitään välineitä – pelkästään oman kehon painon. Erityisesti YouTubesta ja Instagramista löyty valtavasti erilaisia, ilmaisia treenivideoita!

Mielestäni myös omien varojen priorisointi on tärkeää. Jos käytössä on niukasti rahaa, on priorisoitava, mihin rahansa käyttää. Jos jokin tietty liikuntamuoto on sinulle tärkeä, on hyvä miettiä, mitä omista kuluista voisi jättää pois, että kyseistä lajia olisi taloudellisesti mahdollista harrastaa. Itse olen priorisoinut opiskelijabudjettini niin, että voin käydä sellaisella kuntosalilla, jolla viihdyn ja joka antaa minulle motivaatiota liikkumiseen. Kuntosali maksaa hieman enemmän, mutta käytän sen sijaan vähemmän rahaa esimerkiksi ulkona käymiseen tai vaatteisiin.

Omat varansa kannattaa priorisoida kohti sitä liikuntamuotoa, josta oikeasti nauttii. Miksi maksaa maltaita kuntosalijäsenyydestä, jos salilla käy vain kerran kuukaudessa?

Terveydellä,

Saara