Lehtikaalisipsit – terveellinen herkku pikkujouluihin tai vuodenvaihteen juhliin

Ihanaa joulukuuta!

Blogin puolella on nyt joulukuussa ollut hieman hiljaisempaa, ja ihan tarkoituksella – tämäkään vuosi ei nimittäin ole poikennut aiemmista joulukuun alun kiireissä. Jotenkin sitä vaan tuntuu, että koko maailma pitäisi saada valmiiksi ennen joululomia. No, nyt näkyy jo valoa oman tunnelini päässä: enää vuoden viimeinen essee odottaa tekijäänsä ja työtkin ovat jo lähes rauhoittuneet joulutauolle. Olen myös suunnitellut ensi vuoden blogi- ja somesisältöjä sellaisella tohinalla, että nykyhetken päivittely on jäänyt vähemmälle! Ihanaa, kun tulee uusi vuosi ja uudet kujeet <3

*tuote saatu yhteistyössä Puhdistamon kanssa

Mutta sitten asiaan:

Meille ilmestyi kotiin vähän aikaa sitten air fryer – eli siis ilmafriteerauskeitin, joka friteeraa erilaisia ruokia ilman rasvaa. Pidin kapistusta ensin täysin turhana (ja melko rumanakin), mutta annettuani sille mahdollisuuden, päätin perua aiemmat sanani täysin. Pari viikkoa sitten kokeilin tehdä kyseisellä masiinalla lehtikaalisipsejä – ja ai että, millaisia herkkupaloja niistä tulikaan! Myös tofu ja bataattiranskalaiset ovat onnistuneet air fryerillä tosi kivasti.

Nyt jakoon lähtee lehtikaalisipsien resepti – ja älä huoli, nämä onnistuvat myös uunissa loistavasti <3

air fryer

LEHTIKAALISIPSIT

  • 1 pussi (200 g) lehtikaalia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • ripaus suolaa (max. ¼ tl)

Muutapa et näihin terveellisiin herkkuihin tarvitsekaan!

Huuhtele lehtikaalit ja poista lehdet varsiosasta käsin repimällä. Samalla voit paloitella lehtikaalit suupaloiksi. Levitä lehtikaalit leivinpaperin päälle ja kaada oliiviöljy niille tasaisesti. Lopuksi ripottele päälle suola. Ole suolan määrässä tarkkana, sillä nämä eivät oikeasti kaipaa suolaa kuin hyppysellisen!

Kypsennä 150-asteisessa uunissa 20–30 minuutin ajan, tai ilmafriteerauskeittimessä noin 3 minuutin ajan. Kääntele välillä. Sipsit ovat valmiita, kun ne ovat kauttaaltaan kuivia ja rapeita.

lehtikaalisipsit

Voisin kuvitella lehtikaalisipsit pikkujoulupöydän terveelliseksi herkuksi tai uudenvuodenaaton juhlanaposteltaviksi. Tai sitten ihan vain piristykseksi tähän tavalliseen maanantaihin <3

Ihanaa joulun odotusta!

Terveydellä, Saara

PS. Olemme yhdessä terveyden edistämisen kollegoideni kanssa pitäneet hyvinvoinnin joulukalenteria Instagram-tileillämme ja blogeissamme koko joulukuun ajan! Mun kalenterivuoro siirtyy tänne blogin puolelle 19. joulukuuta, mutta jos jo ennen sitä haluat tutustua joulukalenterimme luukkuihin, kurkkaa Taijan, Helin ja Katjan Instagram-tileille!

Lihaton lokakuu – Miksi lihan syömistä kannattaisi vähentää?

Helou helou – ja ihanaa lokakuuta!

Lokakuu on yksi mun lempparikuukausista kesäkuukausien lisäksi: alkukuusta syksy on usein kauneimmillaan ja kuun puolessavälissä juhlin mun syntymäpäiviä sekä yleensä ehdin viettää vähän myös syyslomaa. Lokakuuhun on liitetty yksi varmasti tunnetuimmista kuukausihaasteista (heti tipattoman tammikuun jälkeen) – moni meistä nimittäin viettää lihatonta lokakuuta. Tästäpä inspiroituneena päätin kirjoitella teille napakan postauksen siitä, miksi lihaton lokakuu oikeasti voi olla terveyden kannalta hyvä juttu. Tässä postauksessa kerron, mitä terveyshyötyjä lihan syönnin vähentämisestä voi saada, sekä avaan omaa tarinaani kasvisruokavalion takaa <3

Lihansyönnin vähentäminen on terveysteko

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa tulisi syödä viikossa korkeintaan 500 g. Yleensä yksi annos lihaa on noin 100–150 grammaa, joka tarkoittaa sitä, että punaista lihaa saisi siis olla alle viidellä aterialla per viikko. Suurin osa suomalaisista ylittää tämän suosituksen – jopa 79 prosenttia suomalaisista miehistä syö lihaa yli suositellun rajan. Naisista suosituksen ylittää noin 26 %. Lihaa syödään nykyisin muutenkin enemmän kuin ennen – esimerkiksi verrattuna 1950-lukuun, on suomalaisten lihan kulutus yli kaksinkertaistunut. Lihasta on tullut juhlaruoan sijaan arkiruokaa.

Miksi sitten punaista lihaa ei kannattaisi syödä niin paljon? Väestötutkimuksista on saatu vahvaa näyttöä siitä, että punaisen lihan runsaalla kulutuksella on monia terveyshaittoja. Runsaasti lihavalmisteita syövillä on havaittu enemmän suolistosyöpiä, tyypin 2 diabetesta, lihavuutta ja sepelvaltimotautia. Etenkin paksusuolisyövän lisääntynyt riski on yhdistetty punaisen lihan syöntiin. Lihapitoinen ruoka on energiatiheää, joka taas voi osaltaan edistää ylipainon kertymistä.

Etenkin punaisesta lihasta tekee epäterveellistä sen rasvan laatu. Punaisessa lihassa oleva rasva on niin sanottua kovaa rasvaa, eli tyydyttynyttä rasvaa. Naudan rasvasta lähes puolet on kovaa, siassa kovaa rasvaa on noin kolmasosa ja kanassa sekä broilerissa kovaa rasvaa on noin 20–25 %. Usein lihatuotteet ovat myös prosessoituja, joka tarkoittaa sitä, että niissä on paljon tuotannossa lisättyä suolaa. Niin liika kovan rasvan, kuin myös suolakin käyttö ovat kummatkin riskejä terveydelle, ja ihan etenkin sydämen terveydelle. On hyvä muistaa nyrkkisääntönä, että kovia rasvoja saisi ruokavaliossa olla vain yksi kolmasosa – loput kaksi kolmasosaa olisi hyvä täyttää pehmeillä, tyydyttymättömillä rasvoilla.

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. © Valtion ravitsemusneuvottelukunta.

Ruokakolmio on hyvä ja varsin monelle tuttu tapa havainnollistaa terveellisen ja ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion kokonaisuutta. Ruokakolmion ala- ja keskiosaan sijoitettuja ruoka-aineita olisi hyvä syödä reilusti ja usein, kun taas yläosan ruoka-aineita syödä harkiten ja vähemmän. Kun tarkastelemme kolmiota, niin huomaamme lihatuotteiden paikan – ne asettuvat melko lähelle kolmion huippua. Pehmeän, tyydyttymättömän rasvan lähteet sijoittuvat taas hieman alemmas. Jo pelkästään vähärasvaisemman lihan suosiminen tai punaisen lihan vaihtaminen kanaan tai kalaan edistävät ruokavalion terveellisyyttä.

Monet murehtivat lihansyöntiä vähentäessään turhaan esimerkiksi proteiinin tai raudan saantiaan. Raudan saanti ei ole ongelma suurimmalle osalle suomalaisista, sillä sen lähteitä löytyy suomalaisten ravinnosta muualtakin, kuin lihasta. Myös proteiinien saanti on suomalaisilla kokonaisuudessaan runsasta. Eläinproteiinin korvaaminen kasvikunnan tuotteilla ei ole epäterveellistä, eikä aiheuta haittaa yksilön ravitsemukselle. Lihan syöntiä voi siis vähentää hyvillä mielin, kunhan oma ruokavalio on kohtuullisen monipuolinen.

Finravinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Vähentäminenkin jo riittää – aina ei tarvitse mennä ääripäähän asti!

Aina kun puhutaan lihattomuudesta, kasvissyönnistä tai vaikkapa vegaaniruokavaliosta, herää monelle paljon erilaisia ajatuksia. Vaikkapa kehotus viettää lihatonta lokakuuta voi ärsyttää: Pitäisikö minun nyt mennä ihan ääripäähän saakka ja lopettaa lihan syöminen kokonaan? Mun mielestä ei todellakaan tarvitse, koska jo lihan syönnin vähentäminenkin on oikeasti terveellistä. On myös tärkeää muistaa, että lihan syöminen ei välttämättä sulje pois ruokavalion kasvispainotteisuutta, tai terveellisyyttä muutenkaan. Vaikka söisikin lihaa, voi silti suosia runsaasti kasviksia. Pitää muistaa, että ruokavalio on kokonaisuus, eikä pelkkä punaisen lihan pois jättäminen pelasta kaikkia ongelmia.

Mutta niin, selvästi jo lihan vähentäminenkin ruokavaliosta on terveysteko. Siksi sitä voisi hyvillä mielin kokeilla. Aina ei pidä hypätä suoraan ääripäähän ja muuttaa ruokavaliotaan kokonaan – suurimmalla osalla ei sellainen edes toimisi. Uusia tapoja, esimerkiksi lihan vähentämistä, voi testata ihan rauhassa. Tämä lokakuu voi olla monelle haaste vaihtaa edes osa liharuoista kasvisruokiin. Ainahan voi kokeilla ja palata sitten takaisin tuttuun ja turvalliseen, jos kokeilu ei toiminutkaan!

Miten minusta tuli kasvissyöjä?

Miten minusta tuli sitten kasvissyöjä? Tarina ei ole mitenkään ihmeellinen, vaan ehkä pikemminkin melko perinteinen. Lukiossa terveys- ja ravitsemusasiat alkoivat kiinnostaa minua suuresti ja lempiaineeni oli aivan ehdottomasti terveystieto. Terveysjuttuja vapaa-ajalla lueskeltuani, päätin sitten jättää lihan ja kanan pois ruokavaliostani ja kokeilla, miltä se tuntuu. Kotona muutosta ei voinut vielä ihan täysin toteuttaa perheeni mieltymysten takia, mutta lukion ruokalassa sain syödä kasvisruokaa. Ja toimihan se! Sillä tiellä olen oikeastaan edelleenkin, sen enempää valintaani kyseenalaistamatta. Myöhemmin tutustuin vielä lihan syömisen ympäristönäkökulmiin sekä eettisyyteen, ja päätökseni vahvistui entisestään.

Myöhemmin olen alkanut suosimaan entistä enemmän kasvikunnan tuotteita, esimerkiksi vaihtamalla maitotuotteet kaura- ja soijapohjaisiin tuotteisiin. Syön yhä satunnaisesti maitotuotteita ja kananmunaa, mutta vähenevässä määrin. Syön satunnaisesti myös kalaa, koska se on terveellistä (ja koska tykkään siitä paljon!). En halua suhtautua ruokavaliooni jyrkällä ehdottomuudella, sillä ruokavalioni lähtökohdat eivät ole niin syvällä eettisessä ajattelussa. Kotona tai muualla kyläillessäni voin syödä lihaa, jos sitä on tarjolla. Paistoinpa viime kesänä yhden nuotiomakkarankin – ja silti pystyn sanomaan itseäni kasvissyöjäksi. Eipä tämä ole niin vakavaa! <3

Lihatonta (tai vähempilihaista) lokakuuta toivotellen, Saara

LÄHTEET: