Elämäntaparauhaa, kiitos!

Olivat sitten yksilön elämäntavat millaiset tahansa – terveelliset tai epäterveelliset – ne ovat jokaisen omat. Elämäntapojen ja terveysvalintojen taustalla vaikuttaa liuta asioita iästä ja sukupuolesta omiin arvoihin ja kokemuksiin asti. Siksi on mahdotonta nähdä, mistä syistä toinen tekee valintojaan.

Omassa elämässäni elämäntapani ovat tulleet arvostelluksi lukuisia kertoja – ja tiedän, että en ole ainut. Tällä seuraavalla kirjoituksellani toivon ihan jokaiselle meistä elämäntaparauhaa – rauhaa tehdä omia valintoja, omista lähtökohdista käsin. Ei arvostella tai pilkata toistemme elämäntapoja, sillä se voi haavoittaa syvälle ❤ Muistetaan kuitenkin pitää toisistamme huolta niissä tilanteissa, joissa huonot elämäntavat laittavat toisen elämän vaaraan.

Puhun tässä postauksessa elämäntavoista elintapojen sijaan. Sana ”elintavat” kuvaa juurikin terveyteen liittyviä valintoja ja sana ”elämäntavat” taas kuvaa kokonaista elämäntyyliä laajemmin. Tämän kirjoituksen kohdalla kuitenkin koen, että puhun tavallaan kummastakin näkökulmasta: niin terveyttä määrittävistä valinnoista, kuin niistä seuraavasta kokonaisesta elämäntyylistäkin. Siksi käyttöön valikoitui ja tekstiin asettui paremmin sana ”elämäntavat”.

Nyt itse asiaan!

Voi kuinka monta kertaa minulle onkaan naurettu baaritiskillä, kun olen halunnut tilata vain vettä.

Kuinka monta kertaa olenkaan joutunut selittelemään, miksi haluan lähteä aikaisin juhlista kotiin, ja miksi muka haluan mieluummin urheilla seuraavana päivänä, kuin jäädä juhliin.

Voi kuinka monesti olen tuonut yhteiseen illanviettoon tai grilli-iltaan omat kasvisruokani ja joutunut kuulemaan ihan kaikenlaisia reaktioita ihmetyksestä iljetykseen.

Kuinka lukemattomia kertoja olenkaan ollut porukalla juhlimassa ja juonut koko illan vähemmän kuin muut ja siksi saanut kuulla, että seurassani ei haluta juhlia, koska tulen aamulla muistamaan illasta enemmän kuin muut.

Kuinka usein olenkaan tilannut ravintolassa pizzan tai pihvin sijaan kasvisruoan tai vaikkapa salaatin ja joutunut kuulemaan, että en siksi osaa relata enkä varsinkaan herkutella.

Kuinka usein olenkaan saanut kuulla epäihailevaan sävyyn olevani ”ylireipas” tai ”ylikunnossa”, koska tykkään treenata aamuisin, enkä iltaisin.

Ja kuinka olenkaan oppinut kuulemaan valitusta silloinkin, kun juhlailtana tahdonkin juoda tavallista enemmän: kuinka olen silloin tekopyhä, enkä elä edes omien arvojeni mukaisesti.

Jokaisessa yllä kuvailemassani tilanteessa mieleni on tehnyt jäädä selittämään itseäni ja elämäntapojani: En halua juoda paljon, koska alkoholi tekee minusta kärttyisen ja väsyneen. Syön kasvisruokaa, jotta pysyisin terveempänä. Tai että, osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin, enkä missään nimessä tuomitse muita! Tai, mieleni on ollut maassa viime aikoina, ja tiedän urheilun olevan itselleni parasta lääkettä siihen. Rakastan pizzaa, mutta mahani on ollut tänään kipeä. Tai, treenaan aamuisin, koska iltaisin en vain jaksa.

Mutta useimmiten en jää selittämään, koska miksi pitäisikään. Ei omia elämäntapojaan tarvitse perustella muille, vaikka vaikuttaisinkin muiden silmissä kuinka tylsältä tyypiltä.

Usein erilaisten elämäntapojen kohdatessa syntyy monenlaisia erimielisyyksiä ja väärinymmärryksiä. Usein suhtautumiseni esimerkiksi kasvisruokaan, liikuntaan tai varsinkin alkoholiin koetaan hyökkäyksenä heitä kohtaan, jotka suhtautuvat asioihin erilaisella tavalla. Oletetaan, että koska syön kasvisruokaa, tuomitsen välittömästi kaikki sekasyöjät – tai koska en halua juoda paljon, en halua tai voi pitää hauskaa enemmän nauttivien seurassa. Koska oletus on väärin, enkä todellakaan ole elämäntavoillani tuomitsemassa muita, saatan seuraavalla kerralla taipua juomaan enemmän tai vaikka syömään pizzan, vaikken haluaisi. Naurettavaa, mutta suora katsaus mun elämään.

Edellä olevat esimerkit ovat toki myös kärjistettyjä, ja olenkin onnellinen siitä, että lähipiirini useimmiten ymmärtää elämäntapani ja valintojeni takana olevat taustat. Kuitenkin turhan usein joudun tilanteeseen, jossa jollain tavalla arvostellaan tekemiäni valintoja. Siksi tästä aiheesta niin intohimolla kirjoitankin!

Saako toisen elämäntapoja arvostella?

Elämäntavat muotoutuvat monien eri asioiden summana: niihin vaikuttavat niin yksilön sosiaaliset tekijät (kuten ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema tai koulutustausta), taloudelliset tekijät (kuten rahatilanne) kuin kulttuurisetkin tekijät (kuten opittu alkoholikulttuuri tai vaikkapa oman ystäväpiirin toimintatavat). Myös vanhemmilta opitaan ja peritään elämäntapoja jo varhaislapsuudessa. Elämäntapojen valitsemiseen ja syntymiseen vaikuttavat myös perinteet sekä omat arvot ja asenteet. Suuri osa elämäntavoista koostuu myös omista, melko tiedostamattomistakin tavoista ja tottumuksista. 

Yksilön valinnat kytkeytyvätkin niin vahvasti kaikkiin elämän osa-alueisiin, että ensisilmäyksellä on mahdotonta sanoa, miksi toinen tekee tietynlaisia valintoja, tai miksi noudattaa tietynlaisia elämäntapoja. Siksikin on typerää arvostella muita pelkän ulkokuoren perusteella: jos jonkun toisen elämä vaikuttaa todella terveelliseltä tai epäterveelliseltä ulospäin, voi totuus olla aivan toinen. Vaikutelman takana voi myös olla tuhansia valintoja, jotka kaikki linkittyvät ihmisen kokemuksiin, arvoihin, tietoon, sosioekonomiseen asemaan ja biologisiin tekijöihin. Niin elämän haasteet kuin helpommatkin ajanjaksot määrittävät paljon, kuinka paljon ihmisellä on resursseja käytettävänään hyvinvointinsa eteen.

Loppujen lopuksi siis elämäntavat ovat jokaisen oma asia, johon mielestäni muilla ei ole asiaa puuttua, tai valtaa arvostella niitä. On kuitenkin poikkeustilanteitakin – esimerkiksi silloin, jos ystävä tai tuttava elää huolestuttavan epäterveellisesti. Puhutaan seuraavaksi siitä.

Saako epäterveellisiin elämäntapoihin puuttua?

Elämäntapojen arvostelua on myös toiseen suuntaan: koska oma kokemukseni liittyy niin sanottuihin terveellisiin elämäntapoihin, on hyvä myös pohtia asiaa päinvastaiselta kantilta. Mitä jos elämäntavat ovat epäterveelliset? Saako niihin puuttua, ja missä vaiheessa?

Varmasti moni kokee huolta ja arvostelua ystäviltään ja tutuiltaan myös silloin, kun elämäntavat ovat niin sanotusti epäterveellisiä. Voi esimerkiksi olla, että joku juo toistuvasti liikaa ja on humalassa aina kavereidensa armoilla – tai joku haluaa suosia liharuokia, vaikka viettää aikaa vegaaniruokaa suosivassa kaveriporukassa. Joku ei ole ehkä urheillut moneen kuukauteen, koska elämän resurssit eivät ole siihen riittäneet, tai joku ei koskaan koe miellyttäväksi liittyä perheen yhteisiin ulkopelihetkiin.

Vaikka jokaisen elämäntavat ovatkin lähtökohtaisesti jokaisen oma asia, on läheisen terveyttä vahingoittava elämäntyyli tai kauan jatkuneet epäterveelliset elämäntavat hankalia asioita sivuuttaa. Hankalaa puuttumattomuus on etenkin silloin, jos elämäntavoista, kuten esimerkiksi päihteidenkäytöstä, on merkittävää haittaa yksilölle itselleen. Tällöin on hyvä, mikäli esimerkiksi perhe, ystävät tai muu lähipiiri voivat tarjota tukea tai apua tilanteen muuttamiseksi kohti parempaa. Hankalissa tilanteissa voi myös aina kääntyä ammattiavun piiriin.

Siispä: kaikkia toisen tekemiä valintoja ei voi, eikä edes kannata sivuuttaa. Jos ystävän meininki huolestuttaa, saa mielestäni asian nostaa esille, toisen tunteita kunnioittaen.

Elämäntaparauhaa, kiitos!

Tällä kirjoituksella haluan toivottaa elämäntaparauhaa ihan jokaiselle meistä. On totta, että omia valintoja ja elämäntapoja on hyvä välillä kyseenalaistaa – sekä pohtia, olisiko niissä petrattavaa tai ehkä höllennettävää. Tulevatko elämäntavat rutiinien sanelemana, vai oikeasti oman hyvinvoinnin ehdoilla? Sekin on totta, että välillä tässä kyseenalaistamisessa auttavat juurikin he, jotka elävät itse kovin erilaisella tavalla. Välillä on hienoa kohdata ja keskustella näistä elämäntapojen erilaisuuksista, kunhan keskustelussa säilyy molemminpuolinen arvostus. Näin on usein käynyt minullekin!

Liika kyseenalaistaminen tai oman elämäntyylin jatkuva selitteleminen ei tee kuitenkaan kenellekään hyvää. Jos tällaisiin tilanteisiin ajautuu jatkuvasti, on asiasta hyvä mainita ääneen ja toivoa rauhaa omille valinnoilleen.

Elämäntaparauha voi syntyä myös siitä, että kyseenalaistaa välillä myös sen, mitä oikein tarkoittavat terveelliset tai epäterveelliset elämäntavat. Kuka ne määrittelee? Vai onko kokemus elämäntavoista enemmänkin subjektiivinen? Minä tosiaan luulen, että jokaisella meistä on omanlaisensa käsitys ja määrittely elämäntavoille. Toki epäterveelliset elämäntavat huomataan helposti ja ne on myös helppo määritellä epäterveelliseksi, mutta on myös hyvä miettiä, voivatko myös terveelliset elämäntavat mennä liian pitkälle. Huomataanko sitä yhtä helposti? Milloin liika on liikaa?

Lopuksi: Mieti, ennen kuin tuomitset, arvostelet tai kyseenalaistat toisen elämäntapoja tai niihin liittyviä valintoja. Ikävät sanat voivat jättää haavat pitkäksikin aikaa, koska elämäntavat ovat sellaisia asioita, jotka kertovat syvällisesti ja henkilökohtaisesti meistä jokaisesta. Puutu kuitenkin, jos läheisen epäterveelliset elämäntavat tuntuvat vahingoittavilta tai ovat jatkuneet liian pitkään. Ollaan kilttejä toisillemme! ❤

Terveydellä ja elämäntaparauhaa vaalien,

Saara

LÄHTEET:

Terveellistä matkaa!

Kesä on lomailun ja ulkomaanmatkailun kulta-aikaa. Lomamatkat ovat ihania ja elämyksellisiä juttuja, mutta eivät valitettavasti usein riskittömiä. Ulkomaanmatkalle lähtiessä on hyvä huolehtia muutamat perusasiat kuntoon, ja tänään halusinkin perehtyä siihen, miten matkustamisesta voi tehdä terveellistä ja mahdollisimman riskitöntä. Tätä postausta varten oli ihanaa myös selata kuvia ja muistoja menneiltä lomamatkoilta ❤

Terveellistä matkaa rakentaessa tärkein juttu on tutustua matkakohteeseen ja sen terveysriskeihin etukäteen. Euroopanmatkalla matkailijan terveysriskit ovat hyvin erilaisia, kuin vaikkapa Aasiaan, Väli- ja Etelä-Amerikkaan tai Afrikkaan suunnatessa. Matkalle lähdettäessä on hyvä selvittää erityisesti etukäteen otettavien rokotteiden tarve, kohdemaan hygieniataso, maan turvallisuustilanne sekä tarve mahdolliseen sairauksia ehkäisevään lääkitykseen, kuten malarialääkitykseen.

Matkailijan yleisin tarvittava rokote on A- ja B-hepatiittiviruksilta suojaava hepatiittirokote. Myös kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet, kuten jäykkäkouristusrokote, ovat matkaillessa elintärkeitä. Kannattaakin siis matkalle lähtiessä tarkistaa, onko oma rokotesuoja ajan tasalla. Kun tarvittavat rokotukset on hommattu ja myös matkavakuutus kunnossa, voi lomasta nauttia täysillä!

Etenkin kesäaikaan on matkaillessa tärkeää huolehtia myös aurinkosuojasta. Ihon polttaminen auringossa on typerää, sillä aurinkosuoja on niin yksinkertainen ja edullinen tapa välttää auringon riskit. Nämä riskit saattavat kulkea mukana koko loppuelämän. Vakavin seuraus ihon toistuvasta polttamisesta on ihosyöpä, joka onkin yleistynyt väestössä huomattavasti matkailun yleistyttyä.

Myöskään terveellisiä elintapoja ei reissatessa tarvitse heittää menemään. Terveellinen ruoka, hallittu alkoholinkäyttö, liikkuminen ja riittävä nesteytys ovat matkallakin hyvä pitää mielessä – näin hyvä olo ja fiilis pysyvät arjen lisäksi yllä lomallakin! Esimerkiksi liikuntaa kertyy helposti ja stressittömästi matkalla vaikka nähtävyyksiä katsellessa. Omilla matkoillani on ollut ihanaa höllätä perinteisestä kuntosalitreenaamisesta, ja sen vastapainoksi vain kävellä matkakohteen maisemia ja nähtävyyksiä katsellen. Tyypillisesti kävelyä on tullut lähes 20 000 askelta per päivä, ihan huomaamatta!

Alkoholin riskit pätevät yhtä lailla lomallakin – kohtuullisen käytön muistaminen helpottaa huomattavasti arkirytmiin palaamista loman jälkeen. On totta, että alkoholin liikakäyttö matkalla voi johtaa tilanteeseen, jossa esimerkiksi paluu työelämään on lomamatkan jälkeen haastavaa tai jopa mahdotonta. Alkoholin kohtuukäyttö myös pienentää huomattavasti matkailijan terveysriskejä: alkoholi kun on usein yhteydessä etenkin matkatapaturmiin.

Erityisesti ruoan kanssa matkalla täytyy olla varovainen: iso osa matkailijoiden terveysongelmista johtuukin ruoasta tai pilaantuneesta juomavedestä. Henkilökohtaisesti tykkään matkoilla kokeilla kaikkea uutta ja paikallista sekä suosia monipuolista ja kokeilevaa ruokavaliota. Silti tietyt kulmakivet ulkomailla syödessä on tärkeä muistaa ruokamyrkytyksien välttämiseksi.

Mikäli kohdemaan hygieniataso on puutteellinen, kannattaa ruokaa valittaessa välttää esimerkiksi kananmunaa, majoneesia, raakaa kalaa, lihaa ja kalaa sekä pastöroimattomia maitotuotteita, jääpaloja ja sellaisia marjoja ja hedelmiä, joita ei voi itse pestä tai kuoria. Vesi kannattaa juoda pullotettuna. Ruoan ja juoman välityksellä leviävää hepatiitti A-virusta esiintyy jo Euroopassakin.

Mutta hei! Reissussa kuitenkin saa ja pitää höllätä rutiineista ja elintavoista. Se on lomalla tärkein juttu pitää mielessä. Riskit tiedostaen matkustaminen on vain tosi paljon mukavampaa 🙂

Nauttikaahan kesästä ja tulevista matkoista!

Terveydellä, Saara

Tuntematon, tärkeä aivoterveys

Blogini alkumetreillä sain opiskelijakaveriltani Taijalta haasteen kirjoittaa minulle entuudestaan tuntemattomasta aiheesta: aivoterveydestä ja sen edistämisestä. Taija siirtyi hiljattain työtehtäviin Aivoliittoon ja osasi kertoa, että vuosi 2019 on kansanterveydellisesti aivoterveyden teemavuosi. Päätin siis ottaa haasteen vastaan!

Mitä ihmettä siis tarkoittaa aivoterveyden edistäminen? Kuten kokonaisvaltaista terveyttäkin, myös aivoterveyttä edistetään suurelta osin terveellisillä elintavoilla. Halusin lähteä selvittämään vielä syvällisemmin, mitkä asiat pitävät aivot terveinä ja virkeinä.

Kuten jo mainitsinkin, aivojen terveyttä hoidetaan jo ennalta tutuilla terveellisillä elintavoilla. Liikunta ja ravitsemus ovat aivoterveyden tärkeimpiä kulmakiviä. Aivoja kaikista hellivimpiä liikuntamuotoja ovat ne, jotka tuottavat liikkujalle eniten nautintoa ja iloa. Myös itsensä haastaminen uusilla aktiviteeteilla pistää aivot töihin! Aivot ja aivojen verisuonisto rakastavat liikuntaa ja siitä syntyviä endorfiineja.

Aivojen lempiruokaa taas ovat värikkäät, monipuoliset ja terveelliset ruoat. Väriä lautaselle saa lisäämällä monipuolisesti erilaisia kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Aivojen toiminnalle välttämättömiä ovat omega-3 rasvahapot, joita saa esimerkiksi kalasta, kasviöljyistä, pähkinöistä, siemenistä ja avokadosta. Myös täysjyväviljatuotteet hellivät aivoja ja samalla myös suolistoa, jonka sanotaankin olevan elimistön toiset aivot. Aivojen vihollinen on puolestaan suola. Runsassuolaisen ruoan lisäksi kovaa rasvaa sisältävät ruoat eivät maistu aivoille.

Terveellisten elintapojen lisäksi aivot vaativat muutakin pysyäkseen terveinä ja reippaina. Ne asiat, jotka tekevät hyvää sinulle, tekevät usein hyvää myös aivoillesi. Onnellinen arki, uusien asioiden oppiminen, toimivat ihmissuhteet ja läheisyys tuovat hyvää oloa myös aivoille. Kova stressi, päihteet ja jatkuva digilaitteiden käyttäminen taas kuormittavat aivoja negatiivisesti. Ennen kaikkea tärkeintä aivoille on uni, lepo ja palautuminen. Uni on aivojen elinehto, josta ei kannata tinkiä koskaan.

Mitä sitten käy, jos aivojen terveydestä ei pidä huolta? Aivoterveys on vahvasti yhteydessä elintapoihin ja koko muun elimistön terveyteen. Sydän- ja verisuonitaudit, korkea verenpaine, verisuonten huono terveys, tyypin 2 diabetes, korkea kolesteroli ja huonot elintavat altistavat myös aivojen sairauksille. Aivoverenkiertohäiriö (AVH) aiheuttaa aivojen toimintahäiriön, josta seurauksena on usein motorisia ja kielellisiä vaikeuksia. Aivoverenkiertohäiriöitä ovat esimerkiksi aivoinfarkti ja aivoverenvuoto. Aivoverenkiertohäiriön aiheuttama vaurio aivokudokseen vaikuttaa usein lopun ikää sairastuneen kykyyn toimia fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti. Siksi on ehdottoman tärkeää huolehtia omasta aivoterveydestään.

Huh mikä tietopläjäys tälle kertaa! Lähteenä tekstissä käytin Aivoliiton nettisivuja ja kaikkea aiemmin oppimaani.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja edessä siintävää opiskelijoiden riemujuhlaa, vappua!

Terveydellä,

Saara