Miksi ajatus välivuodesta pelotti?

Välivuosi antoi paljon, mutta ei ottanut vastineeksi mitään – Miksi ajatus siitä silti pelotti? Tässä postauksessa avaan tarinaani välivuoden jälkeen, sekä sitä, mitä kaikkea välivuosi antoikaan lahjakseen.

Moi!

Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että syksy on pyörähtänyt täydellä tohinalla käyntiin, ja etäopinnot poisluettuna vielä melko normaaleissakin olosuhteissa ❤ Uskomattomalta myös siksi, että siitä on jo yli vuosi, kun tein itselleni ison ja pelottavan siirron elämässä ja päätin pitää välivuoden opinnoistani. Nyt tuo vuosi on ohi, ja minä jo pari kurssia lähempänä maisterin papereita.

Olen käynyt monen kanssa todella hyviä ja pitkiäkin keskusteluja välivuoteen liittyen. Olen saanut monia viestejä, joissa pyydetään vertaistukea pelottavalta tuntuvan valinnan edessä. Olen vastannut kysymyksiin siitä, miltä valintani on tuntunut. Onko se ollut oikea? Olen saanut välivuoden aikana myös valtavasti kannustusta – ennen kaikkea itseäni vanhemmilta ihmisiltä. He ovat sanoneet, että olen tehnyt rohkeasti, ja rohkeasti myös siksi, että olen tajunnut, ettei elämässä ole mikään kiire. Ainakaan kiire kohti älyttömän pitkää työelämää.

Koska välivuosiaihe selvästi kiinnostaa – ja koska tämä välivuoteni taustoista kertova postaus on yksi blogini luetuimmista, päätin vielä kertaalleen palata tämän aiheen äärelle. Tänään pohdiskelen sitä, miksi ajatus välivuodesta tai -vuosista pelottaa, miksi se pelotti minua, ja mitä hyvää välivuosi antoi minulle. Aluksi tämä postaus kulki otsikolla ”Välivuoden plussat ja miinukset”, mutta minun oli pakko tarkastella aihetta vähän eri näkökulmasta, sillä en lopulta keksinyt yhden yhtä miinusta. Ehkä se kertoo asiasta jo paljonkin.

MIKSI AJATUS VÄLIVUODESTA PELOTTI?

Mitä jos jään jälkeen? Mitä jos en saa opintolainahyvitystä? Mitä jos tipun vuosikurssilaisteni kelkasta ja valmistun ihan viimeisenä? Mitä jos en enää välivuoden jälkeen jaksa opiskella ollenkaan? Mitä jos välivuosi onkin ihan kamala? Mitä jos teen ennen kaikkea ihan täysin väärän valinnan?

Nämä ja lukuisat muut kysymykset pyörivät mielessäni välivuoteen astumisen kynnyksellä. Silloin ne tuntuivat todellisilta, suurilta ja oikeasti pelottavilta – mutta nyt, tuon vuoden jälkeisinä hetkinä, huomaan ajattelevani, että jokainen pelkoni on osoittautunut turhaksi. Muistan, että ihan eniten minua pelotti ajatus siitä, että pitämällä välivuoden opinnoistani jään jälkeen jostakin. Jostakin merkittävästä ja suuresta! Ehkä elämästä, ehkä yhteiskunnan normeista, ehkä tutkinnon tavoiteajasta. Tuntui, että jään jälkeen niistä odotuksista, jotka ylleni on asetettu. Mutta mitä ihmettä? Enhän minä ole jäänyt jälkeen mistään.

On mielestäni huolestuttavaa, että vuosittain lukuisat nuoret potevat huonoa omaatuntoa siitä, ettei elämä ole mennyt niin kuin odotetaan: Jollekulle ei lukion jälkeen ole avautunut opiskelupaikkaa vuosienkaan lukemisen jälkeen. Jonkun opinnot ovat venähtäneet vuosikausien mittaisiksi. Joku ei ole jaksanut opiskella enää ollenkaan. Työmahdollisuudet ovat vieneet jonkun meistä mennessään. Jonkun mielenterveys on pettänyt. Joku on vaihtanut alaa. Useastikin. Jonkun meistä rakkaus on vienyt toiselle puolelle maailmaa. Ja joku ei ole löytänyt omaa suuntaansa vieläkään. Kaikki näistä, edellä mainituista elämäntarinoista, ovat arvokkaita. On uskomatonta ja huolestuttavaa, että ihan tavallisesta elämästä, sen kiemuroista ja pyörteistä, pitää tuntea huonoa omaatuntoa. Mä en ainakaan jaksa.

Niin, oletko koskaan miettinyt, että mihin meillä on ihan oikeasti kiire. Kuolemaanko? Ei elämää mielestäni pidä suorittaa, vaan se pitää elää. Vahvasti ja väkevästi, omalla tavallamme. Juuri sellaisella tavalla, joka tekee meistä onnellisia. Pidä siis välivuosi, tai vaikka kaksi! Mulle se antoi paljon, eikä ottanut vastineeksi yhtään mitään.

VÄLIVUOSI ANTOI MULLE PALJON

Seuraavaksi haluan kertoa, mitä kaikkea vuoden aikana voikaan ihminen tajuta itsestään ja elämästään 😀 Välivuosi antoi minulle…

  • Ammatillista kiinnostusta omaa alaani kohtaan. Huomasin, että olen oikeasti paljon kiinnostuneempi omasta alastani, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Kun opiskeltavaa aihetta pääsi tarkastelemaan tavallaan etäältä, sai se ihan uuden merkityksen. Aina ei siis kannata istua vain nenä kiinni kirjassa – uusi perspektiivi tuo mukanaan uusia oivalluksia!
  • Uudenlaisen näkökulman opintoihini. Aiemmin ajattelin enemmän opintopistemääriä, valmistumisaikataulua ja arvosanoja. Nyt taas tuntuu siltä, että janoan lähinnä uutta tietoa, eikä näillä seikoilla ole mitään väliä.
  • Korvaamatonta työkokemusta. Läksiäisissäni pääsi kyyneleet, koska vuosi ylioppilaskunnassa oli kokemuksena korvaamaton, opettavainen ja rakas. Myös melkoinen matka omaan itseeni ja omaan työminääni tuli tehtyä!
  • Arvostusta itseäni kohtaan. Vaikean valinnan tehtyäni – ja huomattuani, ettei mikään mennytkään kuten pelkäsin – on varmuus omista valinnoistani vahvistunut. Mä osaan tehdä oman elämäni päätökset – ja niitä tosiaan aionkin tehdä, rohkeasti!
  • Rahaa säästöön. Konkreettinen käteen jäänyt hyöty välivuodestani. Onhan se totta, että opiskelijabudjetilla eläminen on välillä tiukkaa. Sain myös palkkarahoilla tehtyä hankintoja, jotka oli pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa.

Tässäpä ajatuksiani välivuodesta, sen aiheuttamista paineista ja peloista, sekä lopulta sen opettamista hienoista asioista. Ihana jos luit tänne asti ❤ Jätä kommentti, jos tuntuu siltä.

Terveydellä, Saara

Elämäni teksti

Moi kaikille! ❤

Nyt hypätään terveysaiheista vähän sivuraiteelle (no, ehkä jotenkuten mielenterveyden puolelle) – mulle nimittäin iski eräänä päivänä inspiraatio jakaa täällä blogissa eräs teksti ja siihen liittyvä video, jotka ovat koskettaneet minua syvästi ihan koko nuoruuteni ajan. Tämä teksti on ollut sellainen, johon olen aina palannut aika ajoin: Silloin, kun elämä on erityisen kovasti kolhinut. Silloin, kun olen kaivannut rohkaisua, tai ylipäänsä vahvistusta sille, mihin suuntaan olen elämässäni menossa. Silloin, kun olen etsinyt ajattelemisen aihetta. Silloin, kun olen pirskahdellut onnesta ja ilosta. Silloin, kun olen tarvinnut edes pientä valonsädettä talven harmauden keskelle.

Tämän postauksen julkaiseminen ehkä vähän jopa hävettää. Siksi se pitääkin tehdä – ja julkaista. Kyseinen teksti nimittäin on mainosteksti (osa Ylen kahdeksan vuoden takaista mainoskampanjaa) ja tehty varmastikin kaupallisiin tarkoituksiin. Miten juuri se on voinut koskettaa minua niin paljon? Edes tekstin kirjoittaja ei ole minulle mitenkään entuudestaan tuttu: se ei ole lempiartistini, -runoilijani tai -kirjailijani, eikä minulla ole muutakaan tunnesiteitä tämän tekstin kirjoittajiin tai videon luojiin.

Kerran kuitenkin satuin tuon tekstin kuulemaan ja näkemään, siis ihan vaan mainoksen, ja se pysäytti minut niille sijoilleen. Joka ikinen sana tuossa tekstissä kolahti minulla syvälle, ja kolahtaa edelleen. Eri kohdat puhuttelevat minua eri aikakausina. Ne lohduttavat, ilahduttavat, rohkaisevat, hillitsevät, työntävät eteenpäin, kehottavat pysähtymään. Tuo teksti on yksinkertaisesti minulle se tärkein. Ja siksi tänään sen halusinkin jakaa.

Onko sulla mitään tekstiä, lyriikkaa, runoa, kirjaa tai vaikka videota, johon palaat aina aika ajoin? Joka antaa ehkä voimaa, puhuttelee vaikeina hetkinä tai tekee aina olon edes vähän paremmaksi? Joka rohkaisee menemään eteenpäin? Jota on aina yhtä ihana lukea, tai katsoa?

Mulle se on tämä seuraava. Myös tuo upea video ansaitsee tulla nähdyksi ❤

SINUN TARINASI

Kuuntele. Kuuletko?

Sinua odotetaan. Koko maailma ja kaikki sen pienet ihmeet odottavat, että löytäisit ne. Edessä on niin paljon uutta ja vierasta, että moni kavahtaa pienuuttaan ja pelkää.

Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä. Pidä silmäsi auki niin olet vapaa näkemään kaiken. Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia.

Toiset uskovat omistavansa jotain, jotkut paljonkin. Mutta maailma, se kuuluu elämänhaluisille. Ja tulevaisuus – se kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Eikä kauneudesta voi saada kyllikseen. Ahmi siis elämää, sillä siinä kohtuus on ehdottomasti liian vähän.

Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon – niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse. Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. Ja muista, että kyllä sinussa voimaa piisaa. Aina et ehkä tiedä, oletko onnellinen vai surullinen, tai kumpaa edes pitäisi olla.

Pysähdy ajattelemaan, mutta pysähdy vain ajatellaksesi. Et koskaan saa taltutettua hevosta, jos jäät aidalle istumaan. Naura elämälle. Naura vastoinkäymisille. Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät.

Lähde matkaan ja etsi polku, jotta voit kulkea sen sivussa. Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella. Jos etsit vain yhtä asiaa, se jää ainoaksi, jonka ikinä löydät. Etsi tarinasi. Sinun tarinasi.

Teksti: Antti Huttunen

Ihanaa ja rauhoittavaa sunnuntaita! Lukekaa elämänne tekstejä, se tekee hyvää ❤

Terveydellä, Saara

Elämäntaparauhaa, kiitos!

Olivat sitten yksilön elämäntavat millaiset tahansa – terveelliset tai epäterveelliset – ne ovat jokaisen omat. Elämäntapojen ja terveysvalintojen taustalla vaikuttaa liuta asioita iästä ja sukupuolesta omiin arvoihin ja kokemuksiin asti. Siksi on mahdotonta nähdä, mistä syistä toinen tekee valintojaan.

Omassa elämässäni elämäntapani ovat tulleet arvostelluksi lukuisia kertoja – ja tiedän, että en ole ainut. Tällä seuraavalla kirjoituksellani toivon ihan jokaiselle meistä elämäntaparauhaa – rauhaa tehdä omia valintoja, omista lähtökohdista käsin. Ei arvostella tai pilkata toistemme elämäntapoja, sillä se voi haavoittaa syvälle ❤ Muistetaan kuitenkin pitää toisistamme huolta niissä tilanteissa, joissa huonot elämäntavat laittavat toisen elämän vaaraan.

Puhun tässä postauksessa elämäntavoista elintapojen sijaan. Sana ”elintavat” kuvaa juurikin terveyteen liittyviä valintoja ja sana ”elämäntavat” taas kuvaa kokonaista elämäntyyliä laajemmin. Tämän kirjoituksen kohdalla kuitenkin koen, että puhun tavallaan kummastakin näkökulmasta: niin terveyttä määrittävistä valinnoista, kuin niistä seuraavasta kokonaisesta elämäntyylistäkin. Siksi käyttöön valikoitui ja tekstiin asettui paremmin sana ”elämäntavat”.

Nyt itse asiaan!

Voi kuinka monta kertaa minulle onkaan naurettu baaritiskillä, kun olen halunnut tilata vain vettä.

Kuinka monta kertaa olenkaan joutunut selittelemään, miksi haluan lähteä aikaisin juhlista kotiin, ja miksi muka haluan mieluummin urheilla seuraavana päivänä, kuin jäädä juhliin.

Voi kuinka monesti olen tuonut yhteiseen illanviettoon tai grilli-iltaan omat kasvisruokani ja joutunut kuulemaan ihan kaikenlaisia reaktioita ihmetyksestä iljetykseen.

Kuinka lukemattomia kertoja olenkaan ollut porukalla juhlimassa ja juonut koko illan vähemmän kuin muut ja siksi saanut kuulla, että seurassani ei haluta juhlia, koska tulen aamulla muistamaan illasta enemmän kuin muut.

Kuinka usein olenkaan tilannut ravintolassa pizzan tai pihvin sijaan kasvisruoan tai vaikkapa salaatin ja joutunut kuulemaan, että en siksi osaa relata enkä varsinkaan herkutella.

Kuinka usein olenkaan saanut kuulla epäihailevaan sävyyn olevani ”ylireipas” tai ”ylikunnossa”, koska tykkään treenata aamuisin, enkä iltaisin.

Ja kuinka olenkaan oppinut kuulemaan valitusta silloinkin, kun juhlailtana tahdonkin juoda tavallista enemmän: kuinka olen silloin tekopyhä, enkä elä edes omien arvojeni mukaisesti.

Jokaisessa yllä kuvailemassani tilanteessa mieleni on tehnyt jäädä selittämään itseäni ja elämäntapojani: En halua juoda paljon, koska alkoholi tekee minusta kärttyisen ja väsyneen. Syön kasvisruokaa, jotta pysyisin terveempänä. Tai että, osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin, enkä missään nimessä tuomitse muita! Tai, mieleni on ollut maassa viime aikoina, ja tiedän urheilun olevan itselleni parasta lääkettä siihen. Rakastan pizzaa, mutta mahani on ollut tänään kipeä. Tai, treenaan aamuisin, koska iltaisin en vain jaksa.

Mutta useimmiten en jää selittämään, koska miksi pitäisikään. Ei omia elämäntapojaan tarvitse perustella muille, vaikka vaikuttaisinkin muiden silmissä kuinka tylsältä tyypiltä.

Usein erilaisten elämäntapojen kohdatessa syntyy monenlaisia erimielisyyksiä ja väärinymmärryksiä. Usein suhtautumiseni esimerkiksi kasvisruokaan, liikuntaan tai varsinkin alkoholiin koetaan hyökkäyksenä heitä kohtaan, jotka suhtautuvat asioihin erilaisella tavalla. Oletetaan, että koska syön kasvisruokaa, tuomitsen välittömästi kaikki sekasyöjät – tai koska en halua juoda paljon, en halua tai voi pitää hauskaa enemmän nauttivien seurassa. Koska oletus on väärin, enkä todellakaan ole elämäntavoillani tuomitsemassa muita, saatan seuraavalla kerralla taipua juomaan enemmän tai vaikka syömään pizzan, vaikken haluaisi. Naurettavaa, mutta suora katsaus mun elämään.

Edellä olevat esimerkit ovat toki myös kärjistettyjä, ja olenkin onnellinen siitä, että lähipiirini useimmiten ymmärtää elämäntapani ja valintojeni takana olevat taustat. Kuitenkin turhan usein joudun tilanteeseen, jossa jollain tavalla arvostellaan tekemiäni valintoja. Siksi tästä aiheesta niin intohimolla kirjoitankin!

Saako toisen elämäntapoja arvostella?

Elämäntavat muotoutuvat monien eri asioiden summana: niihin vaikuttavat niin yksilön sosiaaliset tekijät (kuten ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema tai koulutustausta), taloudelliset tekijät (kuten rahatilanne) kuin kulttuurisetkin tekijät (kuten opittu alkoholikulttuuri tai vaikkapa oman ystäväpiirin toimintatavat). Myös vanhemmilta opitaan ja peritään elämäntapoja jo varhaislapsuudessa. Elämäntapojen valitsemiseen ja syntymiseen vaikuttavat myös perinteet sekä omat arvot ja asenteet. Suuri osa elämäntavoista koostuu myös omista, melko tiedostamattomistakin tavoista ja tottumuksista. 

Yksilön valinnat kytkeytyvätkin niin vahvasti kaikkiin elämän osa-alueisiin, että ensisilmäyksellä on mahdotonta sanoa, miksi toinen tekee tietynlaisia valintoja, tai miksi noudattaa tietynlaisia elämäntapoja. Siksikin on typerää arvostella muita pelkän ulkokuoren perusteella: jos jonkun toisen elämä vaikuttaa todella terveelliseltä tai epäterveelliseltä ulospäin, voi totuus olla aivan toinen. Vaikutelman takana voi myös olla tuhansia valintoja, jotka kaikki linkittyvät ihmisen kokemuksiin, arvoihin, tietoon, sosioekonomiseen asemaan ja biologisiin tekijöihin. Niin elämän haasteet kuin helpommatkin ajanjaksot määrittävät paljon, kuinka paljon ihmisellä on resursseja käytettävänään hyvinvointinsa eteen.

Loppujen lopuksi siis elämäntavat ovat jokaisen oma asia, johon mielestäni muilla ei ole asiaa puuttua, tai valtaa arvostella niitä. On kuitenkin poikkeustilanteitakin – esimerkiksi silloin, jos ystävä tai tuttava elää huolestuttavan epäterveellisesti. Puhutaan seuraavaksi siitä.

Saako epäterveellisiin elämäntapoihin puuttua?

Elämäntapojen arvostelua on myös toiseen suuntaan: koska oma kokemukseni liittyy niin sanottuihin terveellisiin elämäntapoihin, on hyvä myös pohtia asiaa päinvastaiselta kantilta. Mitä jos elämäntavat ovat epäterveelliset? Saako niihin puuttua, ja missä vaiheessa?

Varmasti moni kokee huolta ja arvostelua ystäviltään ja tutuiltaan myös silloin, kun elämäntavat ovat niin sanotusti epäterveellisiä. Voi esimerkiksi olla, että joku juo toistuvasti liikaa ja on humalassa aina kavereidensa armoilla – tai joku haluaa suosia liharuokia, vaikka viettää aikaa vegaaniruokaa suosivassa kaveriporukassa. Joku ei ole ehkä urheillut moneen kuukauteen, koska elämän resurssit eivät ole siihen riittäneet, tai joku ei koskaan koe miellyttäväksi liittyä perheen yhteisiin ulkopelihetkiin.

Vaikka jokaisen elämäntavat ovatkin lähtökohtaisesti jokaisen oma asia, on läheisen terveyttä vahingoittava elämäntyyli tai kauan jatkuneet epäterveelliset elämäntavat hankalia asioita sivuuttaa. Hankalaa puuttumattomuus on etenkin silloin, jos elämäntavoista, kuten esimerkiksi päihteidenkäytöstä, on merkittävää haittaa yksilölle itselleen. Tällöin on hyvä, mikäli esimerkiksi perhe, ystävät tai muu lähipiiri voivat tarjota tukea tai apua tilanteen muuttamiseksi kohti parempaa. Hankalissa tilanteissa voi myös aina kääntyä ammattiavun piiriin.

Siispä: kaikkia toisen tekemiä valintoja ei voi, eikä edes kannata sivuuttaa. Jos ystävän meininki huolestuttaa, saa mielestäni asian nostaa esille, toisen tunteita kunnioittaen.

Elämäntaparauhaa, kiitos!

Tällä kirjoituksella haluan toivottaa elämäntaparauhaa ihan jokaiselle meistä. On totta, että omia valintoja ja elämäntapoja on hyvä välillä kyseenalaistaa – sekä pohtia, olisiko niissä petrattavaa tai ehkä höllennettävää. Tulevatko elämäntavat rutiinien sanelemana, vai oikeasti oman hyvinvoinnin ehdoilla? Sekin on totta, että välillä tässä kyseenalaistamisessa auttavat juurikin he, jotka elävät itse kovin erilaisella tavalla. Välillä on hienoa kohdata ja keskustella näistä elämäntapojen erilaisuuksista, kunhan keskustelussa säilyy molemminpuolinen arvostus. Näin on usein käynyt minullekin!

Liika kyseenalaistaminen tai oman elämäntyylin jatkuva selitteleminen ei tee kuitenkaan kenellekään hyvää. Jos tällaisiin tilanteisiin ajautuu jatkuvasti, on asiasta hyvä mainita ääneen ja toivoa rauhaa omille valinnoilleen.

Elämäntaparauha voi syntyä myös siitä, että kyseenalaistaa välillä myös sen, mitä oikein tarkoittavat terveelliset tai epäterveelliset elämäntavat. Kuka ne määrittelee? Vai onko kokemus elämäntavoista enemmänkin subjektiivinen? Minä tosiaan luulen, että jokaisella meistä on omanlaisensa käsitys ja määrittely elämäntavoille. Toki epäterveelliset elämäntavat huomataan helposti ja ne on myös helppo määritellä epäterveelliseksi, mutta on myös hyvä miettiä, voivatko myös terveelliset elämäntavat mennä liian pitkälle. Huomataanko sitä yhtä helposti? Milloin liika on liikaa?

Lopuksi: Mieti, ennen kuin tuomitset, arvostelet tai kyseenalaistat toisen elämäntapoja tai niihin liittyviä valintoja. Ikävät sanat voivat jättää haavat pitkäksikin aikaa, koska elämäntavat ovat sellaisia asioita, jotka kertovat syvällisesti ja henkilökohtaisesti meistä jokaisesta. Puutu kuitenkin, jos läheisen epäterveelliset elämäntavat tuntuvat vahingoittavilta tai ovat jatkuneet liian pitkään. Ollaan kilttejä toisillemme! ❤

Terveydellä ja elämäntaparauhaa vaalien,

Saara

LÄHTEET:

Paremman arjen resepti

Kaksi viikkoa sitten olin työmatkalla Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) avausseminaarissa Tampereella. Reissu oli antoisa, verkostoiva ja ennen kaikkea täynnä hyviä puheenvuoroja. Kaikista päällimmäisenä mieleen jäi SYL:n hallituksen puheenjohtajan Tapio Hautamäen aloituspuheenvuoro. Hautamäki puhui tuleville ylioppilaskuntien hallitustoimijoille sanoen: ”Elä tämä vuosi niin, että haluaisit elää sen aina uudelleen.” Tällä hän tarkoitti sitä, että tulevasta vuodesta saisi varmasti enemmän irti, jos malttaa mielensä ja ottaa vain sen verran tehtäviä itselleen, ettei pala loppuun.

Tuo puheenvuoro pysäytti itsenikin. Olenko todella elänyt viime ajat niin, että eläisin ne mielelläni uudelleen? Täysin rehellinen vastaus olisi ehkä ei. Olen ehdottomasti kuormittanut itseäni liikaa, eikä niihin tunteisiin olisi mukava palata. Siksi istahdinkin alas kirjoittamaan aiheesta. Minä, kuten varmasti ihan jokainen, haluan nauttia jokaisesta elämäni vuodesta siten, että haluaisin elää ne kaikki uudelleen. Tänään puhutaan siis tärkeämpääkin tärkeästä arjesta!

ARKI ❤

Aloin miettiä arjen todella tärkeää merkitystä elämällemme. Me elämme tavallista arkea ihan joka päivä: sitä, johon kuuluu opinnot tai työ, aikaiset herätykset ja ehkä väsyneet illat. Kiire ja stressi. Mutta arkeen kuuluu myös valtavasti hyviä hetkiä: ystäviä ja läheisiä, mukavia puhelinsoittoja, nopeasti vaihdettuja hymyjä, maistuvia kahvikupposia. Pieniä hetkiä! Arjen ei tarvitse olla sen kummempaa, mutta on kuitenkin tärkeää, että arki olisi pääosin onnellista. Suurin osa elämästämme nimittäin on vain sitä ihan tavallista arkea. 

Jos kaikki sitten menisi kuin hulluissa unelmissamme, millaista täydellinen arki olisi? Entä mitä arkeen ei kuuluisi lainkaan? Minun arkeni olisi ainakin rennompaa. Vapaa-aikaa ja aikaa luovuudelle olisi ehdottomasti enemmän ja stressiä ei juuri lainkaan. Olisi ennen kaikkea paljon enemmän aikaa ystäville ja perheelle. Olisi vähemmän turhaa murehtimista ja huolehtimista. Olisi enemmän spontaaneja suunnitelmia ja matkustelua. Ei olisi ehkä säännöllistä työaikaa, vaan rentoa ja spontaania elämistä.

Voisiko elämä sitten olla näiden unelmien mukaista? Varmaankin kyllä, tai ainakin jotain sinnepäin. Unelmien ja ajatusten ei tarvitse olla vain ajatuksia, vaan asioille voi aina tehdä jotakin, edes ihan vähän.  Itse olen tehnyt arjesta mukavampaa esimerkiksi neuvottelemalla työni siten, että saan tehdä joka perjantai töitä kotoa käsin. Olen myös päättänyt sopia tai varata jokaiselle viikolle jotakin odottamisen arvoista ja mukavaa: esimerkiksi avantouintitreffit, leffaillan, sushi-illallisen, kahvihetken tai maratonpuhelun ystävän kanssa. Parannettavan varaakin löytyy: Haluaisin oppia hallitsemaan stressiä paremmin ja murehtimaan vähemmän.

MUN VINKIT PAREMPAAN ARKEEN:

  1. Huolehdi arjen perusteista ja terveellisistä elintavoista, eli riittävästä levosta, terveellisestä ravinnosta ja monipuolisesta liikunnasta. Liikunnan pitäisi ehdottomasti olla sellaista, joka tuottaa hyvää mieltä ja onnea, eikä mitään väkisin vääntämistä! Terveelliset elintavat antavat vahvan perustan energiselle arjelle. Muista myös nukkua, oikeasti.
  2. Sovi jokaiselle viikolle joku mukava meno, tai joku asia, jota odottaa. Toiset taas nauttivat siitä, että heillä on jotain isompaa odotettavaa – vaikka tulevaisuudessa häämöttävä ulkomaanmatka tai viikonloppuloma.
  3. Muista olla itsellesi myös kiltti: stressaavina aikoina on ihan ok olla tekemättä iltaisin yhtään mitään.
  4. Tee ihan mitä huvittaa, juuri sellaisia asioita, joista nautit!
  5. Valitse ympärillesi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihdyt ja joiden seurasta nautit. Paremmassa arjessa ei ole tilaa ihmisille, jotka saavat sinut voimaan huonosti.        
  6. Parempi arki on siis oikeastaan yksinkertaisesti sitä, että tekee juuri sellaisia asioita, joista itse nauttii.

Tietenkään kaikkeen ei elämässään voi vaikuttaa. Elämään kuuluu sellaisia tapahtumia, oikkuja ja onnettomuuksia, joille ei voi yksinkertaisesti mitään. Kuitenkin paljoon ja moneen voi – esimerkiksi omaan asenteeseensa ja suhtautumiseensa. Arkielämä on elämän arvokkainta aikaa, ja miksipä siitä ei voisi olla nauttimatta täysin rinnoin? Siksi rohkaisenkin ennen kaikkea itseäni ja kaikkia teitä muitakin elämään juuri sellaista parasta arkea, joka omien resurssien puitteissa on mahdollista!

Terveydellä, Saara

Elämän risteyskohdassa

Viimeiset kolme viikkoa ovat elämässäni kuluneet melko pohdiskelevissa tunnelmissa. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut tilanteeseen, jossa eteeni on tullut tiukka valinnan paikka: valitako uusi ja tuntematon vai pitäytyä vanhassa ja tutussa? Tilanteeseen, jossa elämässäni on edessä muutos, mikäli haluan valita sen. Valinnan paikasta on tullut erityisen haastava, sillä tarkoituksenani on ollut valita kahdesta hyvästä vaihtoehdosta se parempi – ja samalla yrittää nähdä tulevaisuuteen, kumpi valinta minusta tekisi mahdollisesti onnellisemman.

Tilanteen pohdiskelu ja pyörittely on johtanut siihen, että olen kolmen viimeisen viikon ajan ollut melko stressaantunut ja ärtynyt – ajattelutyö on vienyt suunnattomasti voimiani. Siksi päätinkin kirjoittaa ajatussolmujani auki ja pohdiskella muutoksen ja valintojen herättämiä ajatuksia.

Eniten pintaan ovat nousseet pelon ja jännityksen tunteet, joita muutoksen mahdollisuus aiheuttaa. Miksi muutos pelottaa? Kaikista pelottavin ajatus minulle on se, että valitsen väärin. Mitä jos valitsenkin kahdesta vaihtoehdosta sen huonomman, eikä paluuta entiseen enää ole? Mitä jos kadun valintaa myöhemmin? Koska elämänmuutoksen takana on itselläni aina toive onnellisuudesta ja haaveideni toteutumisesta, tuntuu pelissä olevan välillä liiankin suuret panokset. Valinnan tekeminen tuntuu pelottavalta ja riskialttiilta, eikä sitä haluaisi tehdä laisinkaan.

Mutta – mitä jos lopulta kadun eniten sitä, etten hypännyt muutoksen kelkkaan laisinkaan? Että pelkäsin muutosta liikaa sanoakseni sille kyllä? Tärkeitä kysymyksiä nämäkin, ja niihin olen näiden viikkojen aikana luultavasti löytänytkin ratkaisun. Muutokset ja valinnat kuuluvat elämään, eikä elämä muuta välillä olekaan, kuin alati tapahtuvaa muutosta. Siksi olen aina ollut valmis sanomaan muutoksille ja valinnan paikoille kyllä – sillä ne useimmiten vievät eteenpäin ja kohti uusia, hienoja asioita.

Olen vähän sellainen tyyppi, että luotan elämäni suurissa päätöksissä intuitioon, en niinkään järkeen. Ehkä näiden viikkojen aikana olen ahdistunut siitä, että olen liiaksi yrittänyt kuunnella järkeäni. Kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut tiukan valinnan eteen, olenkin ahdistunut ja hämmentynyt. Tiedän, että loppujen lopuksi tämäkin valinnan mahdollisuus tarjoaa minulle omat oppinsa, ja tulevaisuudessa eteeni tulevat valinnat ja muutoksen voivat olla helpompia käsitellä. Ja mitä siihen intuitioon tulee – jatkossa yritän luottaa siihen, mitä se yrittää minulle kertoa ja opetella ottamaan rennommin!

Miten tämän ajatuksenjuoksun tiivistäisinkään? Muutokset ja elämän risteyspaikat eivät aina ole pahoja juttuja, vaikka ne vähän ahdistavatkin. Tällöin on annettava tilaa omalle intuitiolle ja pohdiskelulle siitä, mitä elämässään seuraavaksi haluaakaan tehdä. Antaa aikaa myös ajatuksille omista unelmista, sekä siitä, mikä tie vie kohti niitä parhaiten. Usein myös ahdistus, stressi tai tyytymättömyys omaan elämäntilanteeseen ovat avaimia muutokseen – eikä niitä sen takia pidä väheksyä. Muutos kannattaa usein, mutta joskus on syytä myös pitäytyä tutussa ja turvallisessa – mutta se jokaisen täytyy päättää ihan itse.

Oletteko itse joutuneet painimaan muutoksen ja valintojen edessä? Miten olette tilanteet ratkaisseet?

Terveydellä, Saara