Ruokaa omasta maasta!

Minua pyydettiin keväällä kuvaajaksi erääseen ihanaan projektiin, josta kerron varmasti lisää vähän myöhemmin. Eräät projektiin liittyvät kuvaukset veivät minut vähän aikaa sitten äitini ystävän kasvimaatilkulle, ja siellä ottamistamme kuvista tuli sen verran lämminhenkisiä ja kivoja, että päätin jakaa niitä täälläkin.

Kyseinen kuvausreissu sai minut myös miettimään paljon oman ruoan kasvattamisen hienoutta. Ja sitä, että en itse tiedä kyseisestä aihepiiristä juuri mitään. Se harmittaa! Puhuimme kuvausten aikana paljon siitä, kuinka todella moni on nykyisin erkaantunut siitä tiedosta, mistä ruoka tulee ja miten sitä kasvatetaan. Myönnän, että niin olen itsekin. Suurin osa meistä vain kävelee kauppaan, nappaa sieltä muoviin pakattua ja jalostettua ruokaa ja sitten lastaa tuotteet kotonaan jääkaappiin. Kaikki ruoan tuotantoketjun vaiheet on piilotettu, eivätkä ne monia kiinnostakaan.

Kuvausreissu oli silmiä avaava: minä haluan tietää ja haluan kiinnostua! Sain kuvausten jälkeen kerätä kyseisen illan grillipöytään puutarhan antimia: sipulia, perunaa, kesäkurpitsaa ja salaattia. Ja kuinka hyvältä ne maistuivatkaan – varmaan elämäni parhailta. Ja vain siksi, että olin saanut nostaa ne itse maasta ja sotkea käteni multaan. Kuinkahan hyvältä ruoka olisi maistunut, jos sen olisi kasvattanut alusta asti itse? Ruoan kasvattaminen liittyy vahvasti myös ekologiseen ja terveelliseen elämäntapaan, sillä mikäs sen ekologisempaa olisikaan, kuin itsekasvatettu ruoka. Ja mikäs sen terveellisempää, kuin lisäaineettomat, oman maan suomalaiset kasvikset?

Minua taisi puraista kyllä jonkinlainen puutarhakärpänen, sillä innostuin suunnattomasti siitä ajatuksesta, että joku päivä oman ruoan kasvattaminen olisi minullekin mahdollista. Ja kuinka hassu ajatus se onkaan – siitä ei ole kovinkaan kauan, kun ruoka kasvatettiin aina itse, poikkeuksetta. Nykyään kyseinen puuha vaatii järjestelyä ja suunnittelua: omassa elämäntilanteessanikaan ruoan kasvattamiselle tuskin olisi tarpeeksi aikaa, eikä tilaa. Onneksi on oma parveke, joka varmasti tulevana kesänä saa toimia pienenä kasvihuoneena!

Terveydellä,

taas yhdestä uudesta jutusta innostunut Saara

Muoviton maaliskuu #3 – Ekologinen ulkonäkö

Ekologiseen ja kestävään elämäntapaan pyrkiessäni olen alkanut kyseenalaistaa myös ulkonäön aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Vaatteet, ihonhoito, meikit, kengät, hiukset, asusteet ja uusimpien trendien seuraaminen syövät rahaa ja kuluttavat ympäristöä. Yhteiskunnan rakenteet ja esimerkiksi mainokset saavat meidät tuntemaan, että tarvitsemme valtavasti kaikkea, jotta näyttäisimme hyvältä. Mutta voisimmeko pärjätä vähemmälläkin? Voiko ulkonäköön panostaa ekologisesti ja silti näyttää hyvältä?

Kauneudenhoidossa olen aina luottanut siihen, että vähemmän on enemmän. En ole koskaan kokenut tarvetta lukuisille erilaisille ihonhoito- tai hiustuotteille, vaan olen tullut toimeen muutamalla toimivalla luottotuotteella. Toki tämä voi kertoa halusta säästää rahaa, mutta myöhemmin ajatus on istunut mainiosti myös ekologiseen ajattelutapaan. Kauneudenhoitotuotteet ovat usein pakattu muoviin tai muihin vastaaviin pakkauksiin, joita ei voi kierrättää. Usein muovipakkaus lisää kauneudenhoitotuotteen säilyvyyttä, mutta pakkaukset kuluttavat silti runsaasti luonnonvaroja. Olen hiljalleen pyrkinyt vaihtamaan käyttämäni tuotteet ympäristöystävällisimpiin vaihtoehtoihin.

Tällä hetkellä minulla on käytössä yllä olevassa kuvassa näkyvät jätteettömät kauneudenhoitotuotteet: luonnonmateriaaleista valmistettu, kierrätettävä hammasharja, peltirasiassa kulkeva shampoopala, hiusten palahoitoaine sekä itse tehty deodorantti. Lisäksi käytössäni on myös meikin puhdistava kasvoliina, jonka voi muutaman käyttökerran jälkeen pestä pesukoneessa ja käyttää uudelleen. Suihkussa suihkugeelien tai -saippuoiden sijaan käytän palasaippuaa. Monet ystäväni ovat kauhistelleet ekologisia kauneudenhoitotuotteitani, mutta itse olen ollut tuotteisiin ja niiden mukanaan tuomiin muutoksiin enemmän kuin tyytyväinen. Ihoni ja erityisesti hiukseni ovat alkaneet voida paremmin, kun olen vähitellen karsinut turhia kauneudenhoitotuotteiden ainesosia.

Itse tehty deodorantti on toiminut käytössä ennakkoluuloistani huolimatta loistavasti. Kaikista hikisintä rääkkitreeniä se ei pidä, mutta arkikäytössä natsaa loistavasti. Deodorantin ohje on myös maailman yksinkertaisin, sillä sen tarpeet löytyvät keittiön kaappeja penkomalla. Tämä dödö säästää myös rahaa!

Näin teet itse deodorantin:

  • 6 tl kookosöljyä
  • 4 tl ruokasoodaa
  • 4 tl maissitärkkelystä
  • 10 tippaa jotain eteeristä öljyä (minulla laventeli)

Ainesosat sekoitetaan yhteen ja tuote säilötään tiiviiseen rasiaan. Jotkut tykkäävät käyttää seosta pikaisesti pakastimessa ennen sen käyttöönottoa.

Meikkipussiini jätteetön ja ekologinen kosmetiikka ei ole kuitenkaan vielä täysin löytänyt tietänsä. Edullisia, ekologisia meikkimerkkejä metsästäessäni olen pyrkinyt käyttämään meikkejä mahdollisimman pitkän aikaa ja myös kohtelemaan tuotteita niin, että ne kestävät hieman kauemmin. Ekologisia meikkejä ja muita kauneudenhoitotuotteita olen ostanut tähän mennessä ainakin Lushilta, josta on tullut yksi lempimerkeistäni. Vinkkejä opiskelijan lompakolle sopivista, ekologisista meikeistä otetaan lämmöllä vastaan!

Ihon- ja kauneudenhoidon lisäksi ulkonäköön kuuluu vahvasti myös pukeutuminen. Vaateteollisuus on yksi suurimmista maapallomme saastuttajista. Etenkin halpa- ja pikamuoti ovat vaateteollisuuden ongelman ydinkohtia. Koska trendit vaihtuvat useasti, ei halpaa muotia tarvitse tehdä kestäväksi: usein vaatteet tehdäänkin tarkoituksella lyhytikäisiksi. Vaatteet tuotetaan kaukana, usein epäeettisesti ja lennätetään kauppoihin pitkien matkojen takaa. Vaatteet ovat halpoja ja niiden ostaminen suuressakin määrissä on helppoa – ja kovin yleistä. Vaatteet tulevat usein kauppoihin yksittäispakattuina muovipusseihin, joten kieltäytyminen muovipussista kassalla ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. Vaateteollisuus on vieläpä aihe, joka nousee liian harvoin keskusteluun ilmastonmuutoksesta puhuttaessa.

Vaateahdistuksen keskellä olen löytänyt tieni kirpputoreille ja ihastunut niihin koko sydämestäni. Tällä hetkellä noin 80% vaatekaappini sisällöstä on peräisin kirpputoreilta. Nykyisin vierailen todella harvoin vaatekaupoissa, joista ostankin lähinnä vain alusvaatteita. Käsitys siitä, että kirpputorimuoti olisi nuhjuista tai epätrendikästä, on mielestäni vanhanaikainen. Kirpputoreilla parasta on se, ettei koskaan voi tietää, mitä sattuukaan löytämään. Oma tyylini on kehittynyt paljonkin kirpputorishoppailun myötä: kenties poispäin viimeisimmistä trendeistä, mutta ainakin omannäköisekseni. Viimesimmät ihanat kirpparilöytöni ovat kuvassa näkyvät kevättakit!

Aina ei tarvitse siis ostaa uutta, sillä käytetytkin vaatteet ja asusteet voivat olla uudenveroisessa kunnossa. Kirpputorien lisäksi olen pyrkinyt myös huolehtimaan vaatteistani tarkasti: muun muassa harventamaan niiden pesuväliä, korjaamaan rikkimenneitä, huoltamaan kenkiäni ja säilyttämään vaatteita huolellisesti vaatekaapissa. Näin vaatteiden ja asusteiden käyttöikä pitenee ja ne pysyvät hyväkuntoisina eteenpäinmyyntiä varten.

Tämän postauksen aiheista voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta taitaa olla hyvä leikata juttu poikki tässä kohtaa. Maaliskuu vaihtuu aivan pian huhtikuuksi (jihuu, tervetuloa kevät!) ja samalla postausaiheet palaavat takaisin terveyden pariin. Ihania kevätpäiviä!

Terveydellä,

Saara

Muoviton maaliskuu #1 – Ympäristöterveys

Ihanaa maaliskuuta! En yleensä innostu tipattoman tammikuun tai herkuttoman helmikuun kaltaisista kuukausihaasteista, mutta yksi uusi kuukausihaaste on sellainen, johon osallistun mielelläni – nimittäin muoviton maaliskuu. Näin muovittoman maaliskuun inspiroimana onkin aika kirjoittaa blogiini yhdestä henkilökohtaisesti minulle hyvin tärkeästä terveyteen liittyvästä aiheesta, eli ympäristöterveydestä.

Terveys ja ympäristön terveys kulkevat yhä useammin elämässäni käsi kädessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) määrittelee ympäristöterveyden ytimekkäästi: ”Ihmisellä on oikeus hengittää, syödä ja juoda sekä liikkua ympäristössään niin, ettei hänen terveytensä ole uhattuna.” Ympäristöterveyteen liittyy erityisen keskeisesti ilmastonmuutos sekä sen torjuminen. Tällä hetkellä eri puolella maailmaa vallitsee tilanne, joka ei todellakaan päde Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määritelmään. Ilmansaasteet, huonolaatuinen juomavesi, kuivuus ja luonnon ääri-ilmiöt ovat vain esimerkkejä tästä. Suomessakaan me emme enää ole turvassa ilmastonmuutoksen seurauksilta.

Entä sitten tulevaisuudessa? Viiden, kymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua yhä useampi ei saa oikeutta hengittää, syödä, juoda tai liikkua ympäristössään uhkaamatta terveyttään. Siksi minä kirjoitan tänään – ja tulevaisuudessa – tästä aiheesta. Ilmastonmuutos onkin viime kuukausina ollut usein keskustelun keskiössä ja ihmisten huulilla – ja hyvä niin.

Ympäristö- ja ilmastoasiat ovat olleet minulle jo pitkään ennen kaikkea terveyden kannalta tärkeitä asioita. Esimerkiksi kasvissyönnin aloitin lähinnä terveyssyistä. Kuitenkin ajan myötä, tiedon ja kiinnostuksen karttuessa, myös muita arvoja on tarttunut mukaani. Ympäristöasiat ovat alkaneet kiinnostaa minua niin eettisistä kuin ilmastonmuutosta torjuvistakin perspektiiveistä. Kuitenkin tärkeimpinä arvoina terveys ja ympäristön terveys kulkevat yhä useammin elämässäni käsi kädessä. Ilmastonmuutos sairastuttaa ympäristön, mutta myös meidät ihmiset. Ilmastonmuutoksen torjuminen on tärkeää siis myös väestön terveyden kannalta.

Mutta sitten siihen muovittomaan maaliskuuhun! Maaliskuun ajan sosiaalisessa mediassa pyörii haaste, jossa kannustetaan tekemään arjen valintoja mahdollisimman kestävästi ja vähän jätettä tuottaen. Muoviton maaliskuu kannustaa vähentämään etenkin muovijätettä, mutta haluaa herättää ajatuksia myös ilmastonmuutoksen torjumisesta ja ekologisuudesta. Maaliskuun haasteesta inspiroituneena päätin kirjoittaa blogiini maaliskuun aikana (ainakin) kolmen postauksen postaussarjan, josta ensimmäinen osa on tämä, ympäristöterveydestä kertova kirjoitus.

Tiedän, että tällä hetkellä en ole ainoa, jota ilmastonmuutos ja maapallon tulevaisuus mietityttävät. Sen takia koenkin tärkeäksi, että nostan jatkossa myös näitä aiheita kirjoitusteni keskiöön.

Ympäristöterveydellä,

Saara