Miksi ajatus välivuodesta pelotti?

Välivuosi antoi paljon, mutta ei ottanut vastineeksi mitään – Miksi ajatus siitä silti pelotti? Tässä postauksessa avaan tarinaani välivuoden jälkeen, sekä sitä, mitä kaikkea välivuosi antoikaan lahjakseen.

Moi!

Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että syksy on pyörähtänyt täydellä tohinalla käyntiin, ja etäopinnot poisluettuna vielä melko normaaleissakin olosuhteissa ❤ Uskomattomalta myös siksi, että siitä on jo yli vuosi, kun tein itselleni ison ja pelottavan siirron elämässä ja päätin pitää välivuoden opinnoistani. Nyt tuo vuosi on ohi, ja minä jo pari kurssia lähempänä maisterin papereita.

Olen käynyt monen kanssa todella hyviä ja pitkiäkin keskusteluja välivuoteen liittyen. Olen saanut monia viestejä, joissa pyydetään vertaistukea pelottavalta tuntuvan valinnan edessä. Olen vastannut kysymyksiin siitä, miltä valintani on tuntunut. Onko se ollut oikea? Olen saanut välivuoden aikana myös valtavasti kannustusta – ennen kaikkea itseäni vanhemmilta ihmisiltä. He ovat sanoneet, että olen tehnyt rohkeasti, ja rohkeasti myös siksi, että olen tajunnut, ettei elämässä ole mikään kiire. Ainakaan kiire kohti älyttömän pitkää työelämää.

Koska välivuosiaihe selvästi kiinnostaa – ja koska tämä välivuoteni taustoista kertova postaus on yksi blogini luetuimmista, päätin vielä kertaalleen palata tämän aiheen äärelle. Tänään pohdiskelen sitä, miksi ajatus välivuodesta tai -vuosista pelottaa, miksi se pelotti minua, ja mitä hyvää välivuosi antoi minulle. Aluksi tämä postaus kulki otsikolla ”Välivuoden plussat ja miinukset”, mutta minun oli pakko tarkastella aihetta vähän eri näkökulmasta, sillä en lopulta keksinyt yhden yhtä miinusta. Ehkä se kertoo asiasta jo paljonkin.

MIKSI AJATUS VÄLIVUODESTA PELOTTI?

Mitä jos jään jälkeen? Mitä jos en saa opintolainahyvitystä? Mitä jos tipun vuosikurssilaisteni kelkasta ja valmistun ihan viimeisenä? Mitä jos en enää välivuoden jälkeen jaksa opiskella ollenkaan? Mitä jos välivuosi onkin ihan kamala? Mitä jos teen ennen kaikkea ihan täysin väärän valinnan?

Nämä ja lukuisat muut kysymykset pyörivät mielessäni välivuoteen astumisen kynnyksellä. Silloin ne tuntuivat todellisilta, suurilta ja oikeasti pelottavilta – mutta nyt, tuon vuoden jälkeisinä hetkinä, huomaan ajattelevani, että jokainen pelkoni on osoittautunut turhaksi. Muistan, että ihan eniten minua pelotti ajatus siitä, että pitämällä välivuoden opinnoistani jään jälkeen jostakin. Jostakin merkittävästä ja suuresta! Ehkä elämästä, ehkä yhteiskunnan normeista, ehkä tutkinnon tavoiteajasta. Tuntui, että jään jälkeen niistä odotuksista, jotka ylleni on asetettu. Mutta mitä ihmettä? Enhän minä ole jäänyt jälkeen mistään.

On mielestäni huolestuttavaa, että vuosittain lukuisat nuoret potevat huonoa omaatuntoa siitä, ettei elämä ole mennyt niin kuin odotetaan: Jollekulle ei lukion jälkeen ole avautunut opiskelupaikkaa vuosienkaan lukemisen jälkeen. Jonkun opinnot ovat venähtäneet vuosikausien mittaisiksi. Joku ei ole jaksanut opiskella enää ollenkaan. Työmahdollisuudet ovat vieneet jonkun meistä mennessään. Jonkun mielenterveys on pettänyt. Joku on vaihtanut alaa. Useastikin. Jonkun meistä rakkaus on vienyt toiselle puolelle maailmaa. Ja joku ei ole löytänyt omaa suuntaansa vieläkään. Kaikki näistä, edellä mainituista elämäntarinoista, ovat arvokkaita. On uskomatonta ja huolestuttavaa, että ihan tavallisesta elämästä, sen kiemuroista ja pyörteistä, pitää tuntea huonoa omaatuntoa. Mä en ainakaan jaksa.

Niin, oletko koskaan miettinyt, että mihin meillä on ihan oikeasti kiire. Kuolemaanko? Ei elämää mielestäni pidä suorittaa, vaan se pitää elää. Vahvasti ja väkevästi, omalla tavallamme. Juuri sellaisella tavalla, joka tekee meistä onnellisia. Pidä siis välivuosi, tai vaikka kaksi! Mulle se antoi paljon, eikä ottanut vastineeksi yhtään mitään.

VÄLIVUOSI ANTOI MULLE PALJON

Seuraavaksi haluan kertoa, mitä kaikkea vuoden aikana voikaan ihminen tajuta itsestään ja elämästään 😀 Välivuosi antoi minulle…

  • Ammatillista kiinnostusta omaa alaani kohtaan. Huomasin, että olen oikeasti paljon kiinnostuneempi omasta alastani, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Kun opiskeltavaa aihetta pääsi tarkastelemaan tavallaan etäältä, sai se ihan uuden merkityksen. Aina ei siis kannata istua vain nenä kiinni kirjassa – uusi perspektiivi tuo mukanaan uusia oivalluksia!
  • Uudenlaisen näkökulman opintoihini. Aiemmin ajattelin enemmän opintopistemääriä, valmistumisaikataulua ja arvosanoja. Nyt taas tuntuu siltä, että janoan lähinnä uutta tietoa, eikä näillä seikoilla ole mitään väliä.
  • Korvaamatonta työkokemusta. Läksiäisissäni pääsi kyyneleet, koska vuosi ylioppilaskunnassa oli kokemuksena korvaamaton, opettavainen ja rakas. Myös melkoinen matka omaan itseeni ja omaan työminääni tuli tehtyä!
  • Arvostusta itseäni kohtaan. Vaikean valinnan tehtyäni – ja huomattuani, ettei mikään mennytkään kuten pelkäsin – on varmuus omista valinnoistani vahvistunut. Mä osaan tehdä oman elämäni päätökset – ja niitä tosiaan aionkin tehdä, rohkeasti!
  • Rahaa säästöön. Konkreettinen käteen jäänyt hyöty välivuodestani. Onhan se totta, että opiskelijabudjetilla eläminen on välillä tiukkaa. Sain myös palkkarahoilla tehtyä hankintoja, jotka oli pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa.

Tässäpä ajatuksiani välivuodesta, sen aiheuttamista paineista ja peloista, sekä lopulta sen opettamista hienoista asioista. Ihana jos luit tänne asti ❤ Jätä kommentti, jos tuntuu siltä.

Terveydellä, Saara