Someahdistus vai someinnostus?

Ahdistaako sosiaalinen media? Niin muakin, ainakin välillä. Sosiaalisessa mediassa voivat ahdistaa sen luomat ulkonäköpaineet, sovellusten koukuttavuus ja somen jatkuva selailu tai jopa yksinäisyys. Vaikka some välillä ahdistaakin, on siinä myös valtavasti hyvää – terveydenkin näkökulmasta. Some innostaa ja inspiroi, tarjoaa alustan itsensä toteuttamiselle ja opettaa uusia asioita esimerkiksi terveydestä kiinnostavalla tavalla.

Tänään puhutaan ihan roppakaupalla somesta!

Mua on jo pitkään kiehtonut sosiaalisen median ja terveyden yhteydet, sekä se, miten terveysaiheet näkyvät sosiaalisessa mediassa. Sen takia teinkin hiljattain erään kurssin lopputyönä minitutkimuksen siitä, miten sosiaalisesta mediasta saadaan tai etsitään terveystietoa ja millaisia muutoksia tai vaikutuksia somesta saatu terveystieto voi tuoda elämäämme. Koska kyseessä oli laadullinen tutkimus, antoivat tutkittavieni vastaukset paljon näkemyksiä liittyen myös sosiaalisen median herättämiin tunteisiin ja ajatuksiin. Näiden näkemysten ja oikeiden tutkimuslähteiden nojalla lähdinkin sukeltamaan someahdistukseen ja sen syihin ihan huolella. En kuitenkaan halunnut jättää somen hyviä puolia tekstistäni uupumaan – tälläkin kolikolla on kaksi puolta!

Sosiaalisen median ahdistavat puolet on hyvä tunnistaa ja siten oppia ennaltaehkäisemään omaa mahdollista someahdistusta. Samalla somen hyvät, inspiroivat ja innostavat puolet kannattaa omassa elämässä nostaa esiin, huomata ja vaalia niitä. Some on merkittävä ja kokonaisvaltainen osa varsinkin meidän nuorten aikuisten elämää, minkä vuoksi someahdistuksesta ja somen monista eri puolista on hyvä välillä puhua ääneen.

SOMEAHDISTUS

Omaan elämääni someahdistus on hiipinyt vasta ihan hiljattain. Some on alkanut ahdistaa erityisesti silloin, kun muu elämä on ollut kiireistä ja stressaavaa. On tuntunut, että ennen omaan elämään inspiraatiota tarjonnut some on nyt vain kuormittanut jo valmiiksi kierroksilla olevaa mieltä. Onneksi en ole asian kanssa yksin.

Tutkimusten ja oman kyselyni mukaan someahdistusta voivat aiheuttaa:

  • Ulkonäköpaineet ja positiiviset mielikuvat toisten elämästä. Sosiaalinen media luo helposti täydellistä kuvaa muiden elämästä, harrastuksista tai tekemisistä. Omaa elämää alkaa helposti vertaamaan sosiaalisen median sisältöihin, vaikka kaikkihan me tiedämme, että somessa näytetään usein vain kiillotettua pintaa. Nuorilla myös somen aiheuttamat ulkonäköpaineet ovat harmittavan yleisiä.
  • Terveyteen, hyvinvointiin ja syömiseen liittyvät aiheet. Myös omia elämäntapojaan on helppoa vertailla somessa. Toinen tuntuu käyvän salilla jatkuvasti, toinen taas syövän vain pieniä annoksia ja aina superterveellistä ruokaa. Vaikka itse rakastankin jakaa terveysasioita somessa, tiedän, että joskus terveyssisältö saattaa ahdistaa. Siksi vaikuttajien on ehdottoman tärkeää miettiä, miten terveysasioista somessa puhutaan!
  • Somessa liikkuva väärä tieto. Tähän joukkoon kuulun ehdottomasti itsekin: somen väärä tieto erityisesti terveydestä  a h d i s t a a ! Kuka vain voi somessa jakaa mitä vain ja samalla väittää olevansa asiantuntija. Medialukutaito on tärkeämpää kuin koskaan!
  • Tunne siitä, että käyttää somea liikaa. Sosiaalisen median sisältö on koukuttavaa, ja sovellusten algoritmit on luotu niin, että kukin käyttäjä viihtyisi somessa mahdollisimman pitkään. Tämän vuoksi somen selaaminen saattaa olla hyvinkin koukuttavaa, ja rajat sille pitää osata asettaa itse. Monet ahdistuvat siitä, että somen selailu haukkaa liian ison osan vuorokauden tunneista. Myös ilmoitusäänet ja kännykän jatkuva piippaaminen ahdistavat.
  • Aidon, kasvokkaisen vuorovaikutuksen puute. Somen yksi suurimmista heikkouksista on se, ettei se voi tarjota koskaan täysin samaa vuorovaikutuskokemusta, kun ihmisten tavatessa kasvokkain. Moni somen käyttäjä saattaa tuntea olonsa yksinäiseksi, vaikka some tarjoaisikin ystäviä ja vuorovaikutuskokemuksia.
  • Somekiusaaminen. Äärimmäisin ja ehdottomasti pahin somen haittapuoli. Tämän viikon hyvä uutinen oli, että esimerkiksi Jodelin juorukanavat aiotaan lopettaa. Ollaan yhtenä rintamana kaikkea somekiusaamista vastaan ❤

Huh, kuulostaa aika hurjalta… Somen haittapuolia voi kuitenkin välttää ennen kaikkea luomalla rajat omalle somenkäytölle. Ja laittamalla somen yksinkertaisesti kiinni. Kun some ahdistaa, tykkään leikkiä ajatuksella, ettei somea huomenna olisikaan. Se jos mikä auttaa miettimään, mikä on oikeasti elämässä tärkeää ja murehtimisen arvoista.

SOMEINNOSTUS!

Vaikka some saattaa aika ajoin ahdistaakin, on sosiaalisessa mediassa ihan hurjan paljon hyvää. Tutkimusten mukaan sosiaalinen media on myös vallan mainio terveyden edistäjä, kunhan sitä käytetään oikein. Mä itse samaistun vahvasti sosiaalisen median positiivisiin puoliin ja haluan puhua myös niiden puolesta.

Parhaimmillaan sosiaalinen media voi:

  • Inspiroida ja innostaa monilla elämän osa-alueilla. Monet ovat somessa ennen kaikkea kerätäkseen inspiraatiota ja ideoita omaan elämäänsä. Terveyden näkökulmasta sosiaalinen media voi innostaa esimerkiksi kokeilemaan terveellisempiä elintapoja. Aika siistiä!
  • Olla alustana omalle luovuudelle. Somessa voi jakaa luomiaan kuvia, tekstejä, ajatuksia, grafiikoita tai vaikka puhetta. Koen itsekin vahvasti, että sosiaalinen media on yksi keino toteuttaa itseäni. Ja se jos mikä tuo elämään merkityksellisyyden tunnetta ❤
  • Tarjota vertaistukea tai jopa uusia ystäviä ja tuttavia. Vaikka vuorovaikutuskokemus somessa ei ole koskaan samanlainen kuin kasvotusten, kokevat monet somen vuorovaikutuksellisuuden tärkeäksi. Some on myös loistava vertaistuen tarjoaja – vain maailma on rajana sille, että somesta voi etsiä ja löytää ihmisiä, jotka ajattelevat tai kokevat samoja asioita kuin itse.
  • Tuoda kauneusihanteiden sijaan elämään armollisuutta sekä ajatuksen siitä, ettei kenenkään elämä ole täydellistä. Somessa on ihana uusi ilmiö: täydellisyyden verho rakoilee, ja sen takaa ilmestyy normaaleita ihmisiä, arkea ja kaikkia elämän tunteita. Ihmiset somessa ovat samaistuttavia ja muistuttavat, että huonoja päiviä on ihan jokaisella.
  • Tarjota terveystietoa kiinnostavalla ja visuaalisella tavalla. Ah, oma henkilökohtainen lemppari ❤ Somessa on  v a l t a v a s t i  hyödynnettävää potentiaalia terveyden edistämiseen. Aika näyttää, millaisia timantteja somen luotettavasta terveystiedosta voi vielä hioutua.

Voisin listata somen hyviä puolia vieläkin enemmän, mutta jätän listauksen tällä kertaa tähän. Somessa on paljon hyvää – huomataanhan ne piirteet ja muistetaan vaalia niitä! Otetaan kaikki irti tästä ilmaisesta, käden ulottuvilla olevasta mahdollisuudesta, kukin omalla tavallamme. Muistetaanhan välillä kuitenkin laitaa puhelin sivuun ja katsoa toisiamme silmiin, ihailla upeaa luontoa ja toteuttaa itseämme vaikka maalin ja pensselein ❤

Terveydellä, Saara

LÄHTEET:

Miksi ajatus välivuodesta pelotti?

Välivuosi antoi paljon, mutta ei ottanut vastineeksi mitään – Miksi ajatus siitä silti pelotti? Tässä postauksessa avaan tarinaani välivuoden jälkeen, sekä sitä, mitä kaikkea välivuosi antoikaan lahjakseen.

Moi!

Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että syksy on pyörähtänyt täydellä tohinalla käyntiin, ja etäopinnot poisluettuna vielä melko normaaleissakin olosuhteissa ❤ Uskomattomalta myös siksi, että siitä on jo yli vuosi, kun tein itselleni ison ja pelottavan siirron elämässä ja päätin pitää välivuoden opinnoistani. Nyt tuo vuosi on ohi, ja minä jo pari kurssia lähempänä maisterin papereita.

Olen käynyt monen kanssa todella hyviä ja pitkiäkin keskusteluja välivuoteen liittyen. Olen saanut monia viestejä, joissa pyydetään vertaistukea pelottavalta tuntuvan valinnan edessä. Olen vastannut kysymyksiin siitä, miltä valintani on tuntunut. Onko se ollut oikea? Olen saanut välivuoden aikana myös valtavasti kannustusta – ennen kaikkea itseäni vanhemmilta ihmisiltä. He ovat sanoneet, että olen tehnyt rohkeasti, ja rohkeasti myös siksi, että olen tajunnut, ettei elämässä ole mikään kiire. Ainakaan kiire kohti älyttömän pitkää työelämää.

Koska välivuosiaihe selvästi kiinnostaa – ja koska tämä välivuoteni taustoista kertova postaus on yksi blogini luetuimmista, päätin vielä kertaalleen palata tämän aiheen äärelle. Tänään pohdiskelen sitä, miksi ajatus välivuodesta tai -vuosista pelottaa, miksi se pelotti minua, ja mitä hyvää välivuosi antoi minulle. Aluksi tämä postaus kulki otsikolla ”Välivuoden plussat ja miinukset”, mutta minun oli pakko tarkastella aihetta vähän eri näkökulmasta, sillä en lopulta keksinyt yhden yhtä miinusta. Ehkä se kertoo asiasta jo paljonkin.

MIKSI AJATUS VÄLIVUODESTA PELOTTI?

Mitä jos jään jälkeen? Mitä jos en saa opintolainahyvitystä? Mitä jos tipun vuosikurssilaisteni kelkasta ja valmistun ihan viimeisenä? Mitä jos en enää välivuoden jälkeen jaksa opiskella ollenkaan? Mitä jos välivuosi onkin ihan kamala? Mitä jos teen ennen kaikkea ihan täysin väärän valinnan?

Nämä ja lukuisat muut kysymykset pyörivät mielessäni välivuoteen astumisen kynnyksellä. Silloin ne tuntuivat todellisilta, suurilta ja oikeasti pelottavilta – mutta nyt, tuon vuoden jälkeisinä hetkinä, huomaan ajattelevani, että jokainen pelkoni on osoittautunut turhaksi. Muistan, että ihan eniten minua pelotti ajatus siitä, että pitämällä välivuoden opinnoistani jään jälkeen jostakin. Jostakin merkittävästä ja suuresta! Ehkä elämästä, ehkä yhteiskunnan normeista, ehkä tutkinnon tavoiteajasta. Tuntui, että jään jälkeen niistä odotuksista, jotka ylleni on asetettu. Mutta mitä ihmettä? Enhän minä ole jäänyt jälkeen mistään.

On mielestäni huolestuttavaa, että vuosittain lukuisat nuoret potevat huonoa omaatuntoa siitä, ettei elämä ole mennyt niin kuin odotetaan: Jollekulle ei lukion jälkeen ole avautunut opiskelupaikkaa vuosienkaan lukemisen jälkeen. Jonkun opinnot ovat venähtäneet vuosikausien mittaisiksi. Joku ei ole jaksanut opiskella enää ollenkaan. Työmahdollisuudet ovat vieneet jonkun meistä mennessään. Jonkun mielenterveys on pettänyt. Joku on vaihtanut alaa. Useastikin. Jonkun meistä rakkaus on vienyt toiselle puolelle maailmaa. Ja joku ei ole löytänyt omaa suuntaansa vieläkään. Kaikki näistä, edellä mainituista elämäntarinoista, ovat arvokkaita. On uskomatonta ja huolestuttavaa, että ihan tavallisesta elämästä, sen kiemuroista ja pyörteistä, pitää tuntea huonoa omaatuntoa. Mä en ainakaan jaksa.

Niin, oletko koskaan miettinyt, että mihin meillä on ihan oikeasti kiire. Kuolemaanko? Ei elämää mielestäni pidä suorittaa, vaan se pitää elää. Vahvasti ja väkevästi, omalla tavallamme. Juuri sellaisella tavalla, joka tekee meistä onnellisia. Pidä siis välivuosi, tai vaikka kaksi! Mulle se antoi paljon, eikä ottanut vastineeksi yhtään mitään.

VÄLIVUOSI ANTOI MULLE PALJON

Seuraavaksi haluan kertoa, mitä kaikkea vuoden aikana voikaan ihminen tajuta itsestään ja elämästään 😀 Välivuosi antoi minulle…

  • Ammatillista kiinnostusta omaa alaani kohtaan. Huomasin, että olen oikeasti paljon kiinnostuneempi omasta alastani, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Kun opiskeltavaa aihetta pääsi tarkastelemaan tavallaan etäältä, sai se ihan uuden merkityksen. Aina ei siis kannata istua vain nenä kiinni kirjassa – uusi perspektiivi tuo mukanaan uusia oivalluksia!
  • Uudenlaisen näkökulman opintoihini. Aiemmin ajattelin enemmän opintopistemääriä, valmistumisaikataulua ja arvosanoja. Nyt taas tuntuu siltä, että janoan lähinnä uutta tietoa, eikä näillä seikoilla ole mitään väliä.
  • Korvaamatonta työkokemusta. Läksiäisissäni pääsi kyyneleet, koska vuosi ylioppilaskunnassa oli kokemuksena korvaamaton, opettavainen ja rakas. Myös melkoinen matka omaan itseeni ja omaan työminääni tuli tehtyä!
  • Arvostusta itseäni kohtaan. Vaikean valinnan tehtyäni – ja huomattuani, ettei mikään mennytkään kuten pelkäsin – on varmuus omista valinnoistani vahvistunut. Mä osaan tehdä oman elämäni päätökset – ja niitä tosiaan aionkin tehdä, rohkeasti!
  • Rahaa säästöön. Konkreettinen käteen jäänyt hyöty välivuodestani. Onhan se totta, että opiskelijabudjetilla eläminen on välillä tiukkaa. Sain myös palkkarahoilla tehtyä hankintoja, jotka oli pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa.

Tässäpä ajatuksiani välivuodesta, sen aiheuttamista paineista ja peloista, sekä lopulta sen opettamista hienoista asioista. Ihana jos luit tänne asti ❤ Jätä kommentti, jos tuntuu siltä.

Terveydellä, Saara