2 x tuorepuuro

Moikka! Tässä tulee mun kaksi lempparia aamupalareseptiä! Rakastan syödä aamuisin puuroa, etenkin tuorepuuroa. Tuorepuurot ovat mahtavia, koska ne voi valmistaa jääkaappiin jo illalla. Aamulla aikaa jää sitten kaikelle muulle, kun ravitseva ja täyttävä aamupala on jo valmiina. Ihan lempparivinkki kiireiseen arkeen! ❤

Eri reseptejä kokeiltuani, kahdesta tuorepuuroreseptistä on tullut minulle ihan ykkösiä. Reseptit ovat kehittyneet käsissäni aikojen saatossa, joten tarkkoja mittoja ainesosista en osaa edes antaa. Tässä kuitenkin puurojen reseptit noin suunnilleen:

OMENATUOREPUURO

kaurahiutaleita

vettä / kauramaitoa / sitruunamehua

1 omena (raastettuna)

loraus jogurttia / kaura- tai soijajogurttia

Sekoita keskenään kaurahiutaleet ja neste: joko vesi, sitruunamehu tai kauramaito. Kaurahiutaleiden ja nesteen suhde on sellainen, että puurokupissa neste peittää kaurahiutaleet juuri ja juuri. Lisää joukkoon raastettu omena ja laita puuro tiivistymään jääkaappiin yön ylitse. Aamulla sekoita joukkoon jogurtti ja koristele marjoilla.

Voit myös sekoittaa raastetun omenan joukkoon vasta aamulla, jolloin se ei tummene ja maistuu hieman erilaiselta. Tällöin yön yli jääkaapissa tiivistyy vain neste sekä kaurahiutaleet. Kannattaa kokeilla, kummasta pitää enemmän!

CHIA-TUOREPUURO

1/2 prk maitorahkaa / soija- tai kaurarahkaa

loraus jogurttia / kaura- tai soijajogurttia

loraus mustikkakeittoa

chiasiemeniä (+ halutessasi esimerkiksi auringonkukansiemeniä)

kaurahiutaleita

Sekoita rahka, jogurtti ja mustikkakeitto yhteen ja lisää sitten chiasiemenet ja kaurahiutaleet. Mitä enemmän puurossa on chiasiemeniä ja kaurahiutaleita, sitä paksumpaa siitä yön aikana tulee. Kokeilemalla saat selville koostumuksen, josta itse pidät. Nosta puuro yöksi jääkaappiin tiivistymään ja nauti aamulla marjojen kanssa!

Sain alunperin tämän reseptin ihanalta hotellin aamiaistarjoilijalta. Kehuin tuorepuuron olevan niin hyvää, että lähtiessäni tarjoilija toi paperille kirjoitetun reseptin mukaani. Mahtavaa asiakaspalvelua ❤

Aurinkoista heinäkuuta!

Terveydellä,

Saara

Koululiikunnan vihaajasta himoliikkujaksi

Tämä on tarina siitä, miten minusta – koululiikuntatuntien armottomasta vihaajasta – syntyi vuosien saatossa liikunnan rakastaja, jopa himoliikkuja. Tarina siitä, miten löysin liikunnan ilon useiden, lannistavien vuosien ja kipeiden kokemusten jälkeen.

Ala- ja yläasteella minä vihasin koululiikuntaa. Ihan oikeasti vihasin. Tykkäsin pelailla isäni kanssa jalkapalloa omalla pihalla, suunnistaa sekä harrastaa monenlaista tanssia, mutta koululiikuntaa minä vihasin. En oikeastaan muista, oliko asia aina ollut niin, vai milloin se sai alkunsa – muistan kuitenkin, että alakouluiässä jännitin usein liikuntatunteja niin paljon, että pääni tai vatsani olivat useita päiviä niin kipeitä, etten voinut lähteä kouluun laisinkaan. Kaikista pahimpia painajaisia minulle olivat etenkin koulu-uinti sekä telinevoimistelutunnit, mutta myös lähes kaikki pallolajit saivat minut paniikkiin.

Mistä kammoni oikein johtui? En koskaan kokenut liikuntatunneilla suoraa syrjimistä tai kiusaamista, joten negatiiviset kokemukseni eivät johtuneet siitä. Myöskään liikunnanopettajani eivät olleet kamalia tai epäreiluja tyyppejä, vaan itse asiassa ihan mukavia ja kannustavia naisia. Luulen, että vihasin koululiikuntaa sen kilpailuhenkisyyden vuoksi. Inhoan kilpailemista, enkä ole luonteeltani lainkaan kilpailuhenkinen, tänäkään päivänä. Mutta kilpailua liikuntatunnit itse asiassa olivat – kilpailua siitä, kuka tekee eniten maaleja tai pisteitä, kuka valitsee kenetkin joukkueeseensa nimenhuudossa, kuka tekee parhaan suorituksen tai kuka nopeimman juoksuajan. Ehkä vihasin liikuntatunneilla kilpailemista siksikin, koska en ollut missään lajissa tai suorituksessa se kaikista paras: pallojen kanssa olin huono ja kuntotesteissä keskivertainen. En tietenkään ollut koskaan kärkipäässä nimenhuudossakaan. Ainoastaan tanssimista rakastin, ja tanssitunneilla olinkin mielestäni hyvä.

Hyvin harva varmasti tietää, että vihasin koululiikuntaa niin paljon. Piilotin paljon negatiivisia tunteita positiivisuuden taakse, sillä tiesin, että liikunnasta saa hyvän numeron, jos jaksaa edes yrittää. Yläasteella petrasin paljonkin, ja yritin opetella positiivisen asenteen kautta myös löytämään sellaisia lajeja, joista koululiikunnassa pitäisin. Yläasteella liikunnasta sain numeroksi aina kahdeksikon. Se harmitti minua silloin paljonkin, ja ajattelin, että numero kuvastaa minua liikkujana: ihan hyvä, mutta ei loistavakaan. Minun mielestäni numero oli epäreilu, sillä ajattelin tuolloin, että olin yrittänyt tunneilla enemmän kuin kasin arvoisesti. Koin, että huonot fyysiset suoritukseni ja taitoni vaikuttivat numeroon, vaikka niiden ei olisi pitänyt. Oliko se sitten niin, sitä en tiedä, mutta nykyään koen liikunnan numeroni olleen todella hyvä siihen nähden, että enhän minä oikeasti pitänyt liikunnasta lainkaan.

Ysiluokan loppupuolella ja lukion alkaessa minä heräsin. Halusin aloittaa liikunnan harrastamisen oma-aloitteisesti. Tiesin, että negatiivinen suhtautuminen liikuntaan tai huonot koululiikuntakokemukset saattaisivat pidemmän päälle johtaa siihen, että en koskaan löytäisi liikunnan iloa. Että jäisin sohvalle koko elämäkseni. Se ei käynyt päinsä, ja ensimmäiseksi lähdin lenkille. Säännöllisen lenkkeilyn jälkeen aloin jumpata kotona: katsoin videoita YouTubesta ja keksin erilaisia kotitreenejä itse. Lopulta uskaltauduin myös kuntosalille silloisen poikaystäväni opastuksella. Kuntosalille uskaltautuminen oli minulle oikeasti kova paikka ja pelotti hirveästi! Muistan miettineeni monta kuukautta, uskallanko minä, epäurheilullinen koululiikunnan vihaaja, astua jalallanikaan kuntosalin puolelle. Se tuntuu näin jälkikäteen ihan naurettavalta.

 Oma-aloitteisen liikunnan tuomien hyvien kokemusten kautta löysin liikunnan iloa myös lukion koululiikuntatunneilta, eivätkä tunnit enää olleet viikon kamalimpia juttuja. Lukiossa liikuntaryhmämme oli todella mukava ja kannustava, ja saimme vaikuttaa liikuntatuntien sisältöön aika paljonkin. Ilmoittauduin muistaakseni jopa ylimääräisille liikunnan kursseille, sillä liikuntakärpänen oli puraissut minua ihan kunnolla. Näiltä kursseilta onkin jäänyt yhdet parhaista lukiomuistoista!

Ja siinä se sitten oli. Pikkuhiljaa opin rakastamaan liikuntaa. Lisäsin liikuntaa hiljalleen osaksi arkeani, kunnes tajusin harrastavani sitä jossain muodossa ihan joka päivä. Nykyään liikunta on minulle henkireikä, lääke, rakas harrastus, päivien piristäjä ja ennen kaikkea hyvän olon tuoja. Kun pää on jumissa ihmissuhdesotkuista, suruista, työ- tai opiskelukuormasta tai ihan mistä arkisesta tahansa, löydän itseni juoksemasta ajatuksiani selviksi. Kun suututtaa, käyn karistamassa ajatukset hartioilta kunnon kuntosalitreenillä.

Tämä tarinani ei ole lainkaan ainutlaatuinen – todella moni on vihannut lapsuudessaan ja nuoruudessaan koululiikuntaa, ja joutunut kokemaan liikuntatunneilla vielä pahempia kokemuksia kuin minä. Monia on kiusattu, syrjitty ja monet on valittu aina viimeisenä joukkueeseen nimenhuudossa. Liikunnanopettajat ovat olleet epäreiluja tai jopa toimineet lainvastaisesti monella eri tapaa. Vaikka kokemukseni eivät ole traumaattisia, ovat ne silti tärkeitä. Tästä aiheesta on ollut ihanaa ja puhdistavaa kirjoittaa.

Tarinassani on kuitenkin opetus. Olen ikävistä kokemuksistani huolimatta löytänyt pitkän ajan kuluessa liikunnan ilon. Se on vaatinut paljon työtä, itkua ja uskaltamista, mutta ilo liikkumiseen on löytynyt. En edelleenkään koe olevani hyvä liikunnassa, enkä pärjää esimerkiksi pallolajeissa ollenkaan. Nykyäänkin negatiiviset tunteet nousevat pintaan joukkue- ja pallolajeissa – usein saattaa jopa itkettää. Olen kuitenkin löytänyt ne lajit, joissa olen tosi hyvä, ja joista ennen kaikkea nautin.

Minun lajeikseni muodostuivat kuntosali, juoksu, tanssiminen, toiminnalliset treenit sekä ryhmäliikuntatunnit. Kaikki näistä ovat yksilölajeja, mutta ei minun tarvitsekaan oppia rakastamaan kaikkea liikuntaa. Se, että olen oppinut jo tämän verran, on aivan ihanaa!

Terveydellä,

Saara

Terveellistä matkaa!

Kesä on lomailun ja ulkomaanmatkailun kulta-aikaa. Lomamatkat ovat ihania ja elämyksellisiä juttuja, mutta eivät valitettavasti usein riskittömiä. Ulkomaanmatkalle lähtiessä on hyvä huolehtia muutamat perusasiat kuntoon, ja tänään halusinkin perehtyä siihen, miten matkustamisesta voi tehdä terveellistä ja mahdollisimman riskitöntä. Tätä postausta varten oli ihanaa myös selata kuvia ja muistoja menneiltä lomamatkoilta ❤

Terveellistä matkaa rakentaessa tärkein juttu on tutustua matkakohteeseen ja sen terveysriskeihin etukäteen. Euroopanmatkalla matkailijan terveysriskit ovat hyvin erilaisia, kuin vaikkapa Aasiaan, Väli- ja Etelä-Amerikkaan tai Afrikkaan suunnatessa. Matkalle lähdettäessä on hyvä selvittää erityisesti etukäteen otettavien rokotteiden tarve, kohdemaan hygieniataso, maan turvallisuustilanne sekä tarve mahdolliseen sairauksia ehkäisevään lääkitykseen, kuten malarialääkitykseen.

Matkailijan yleisin tarvittava rokote on A- ja B-hepatiittiviruksilta suojaava hepatiittirokote. Myös kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet, kuten jäykkäkouristusrokote, ovat matkaillessa elintärkeitä. Kannattaakin siis matkalle lähtiessä tarkistaa, onko oma rokotesuoja ajan tasalla. Kun tarvittavat rokotukset on hommattu ja myös matkavakuutus kunnossa, voi lomasta nauttia täysillä!

Etenkin kesäaikaan on matkaillessa tärkeää huolehtia myös aurinkosuojasta. Ihon polttaminen auringossa on typerää, sillä aurinkosuoja on niin yksinkertainen ja edullinen tapa välttää auringon riskit. Nämä riskit saattavat kulkea mukana koko loppuelämän. Vakavin seuraus ihon toistuvasta polttamisesta on ihosyöpä, joka onkin yleistynyt väestössä huomattavasti matkailun yleistyttyä.

Myöskään terveellisiä elintapoja ei reissatessa tarvitse heittää menemään. Terveellinen ruoka, hallittu alkoholinkäyttö, liikkuminen ja riittävä nesteytys ovat matkallakin hyvä pitää mielessä – näin hyvä olo ja fiilis pysyvät arjen lisäksi yllä lomallakin! Esimerkiksi liikuntaa kertyy helposti ja stressittömästi matkalla vaikka nähtävyyksiä katsellessa. Omilla matkoillani on ollut ihanaa höllätä perinteisestä kuntosalitreenaamisesta, ja sen vastapainoksi vain kävellä matkakohteen maisemia ja nähtävyyksiä katsellen. Tyypillisesti kävelyä on tullut lähes 20 000 askelta per päivä, ihan huomaamatta!

Alkoholin riskit pätevät yhtä lailla lomallakin – kohtuullisen käytön muistaminen helpottaa huomattavasti arkirytmiin palaamista loman jälkeen. On totta, että alkoholin liikakäyttö matkalla voi johtaa tilanteeseen, jossa esimerkiksi paluu työelämään on lomamatkan jälkeen haastavaa tai jopa mahdotonta. Alkoholin kohtuukäyttö myös pienentää huomattavasti matkailijan terveysriskejä: alkoholi kun on usein yhteydessä etenkin matkatapaturmiin.

Erityisesti ruoan kanssa matkalla täytyy olla varovainen: iso osa matkailijoiden terveysongelmista johtuukin ruoasta tai pilaantuneesta juomavedestä. Henkilökohtaisesti tykkään matkoilla kokeilla kaikkea uutta ja paikallista sekä suosia monipuolista ja kokeilevaa ruokavaliota. Silti tietyt kulmakivet ulkomailla syödessä on tärkeä muistaa ruokamyrkytyksien välttämiseksi.

Mikäli kohdemaan hygieniataso on puutteellinen, kannattaa ruokaa valittaessa välttää esimerkiksi kananmunaa, majoneesia, raakaa kalaa, lihaa ja kalaa sekä pastöroimattomia maitotuotteita, jääpaloja ja sellaisia marjoja ja hedelmiä, joita ei voi itse pestä tai kuoria. Vesi kannattaa juoda pullotettuna. Ruoan ja juoman välityksellä leviävää hepatiitti A-virusta esiintyy jo Euroopassakin.

Mutta hei! Reissussa kuitenkin saa ja pitää höllätä rutiineista ja elintavoista. Se on lomalla tärkein juttu pitää mielessä. Riskit tiedostaen matkustaminen on vain tosi paljon mukavampaa 🙂

Nauttikaahan kesästä ja tulevista matkoista!

Terveydellä, Saara

Matkakohteena: Napoli

Heippa! Terveysaiheista poiketen kirjoitan tänään jostain aivan muusta – halusin nimittäin kirjoittaa ja avata ajatuksiani italianmatkasta, jolta juuri palasimme ystävieni kanssa. Palkintona kiireisestä kandi-, opinto- ja työvuodesta päätimme Kian ja Iidan kanssa suunnata huilaamaan reiluksi viikoksi Italiaan. Viime vuoden rantalomamme suuntautui kauniiseen Kroatiaan, mutta tänä vuonna kaipasimme jotain erilaista. Sitä saimmekin – rannat vaihtuivatkin tällä kertaa pizzan synnyinsijaan, autenttiseen Napoliin!

Napoli oli autenttinen pala Italiaa. Hurja liikenne, suuri vanhakaupunki kapeine kujineen, toinen toistaan houkuttelevammat pizzeriat ja trattoriat, vahvan italialainen ruokakulttuuri sekä kiinnostavat lähialueet tekivät Napolista mielenkiintoisen matkakohteen. Ennen kaikkea Napoli olikin makumatka – pizzaa, pastaa ja gelatoa löytyi jokaisesta kadunkulmasta, eivätkä suomalaisella mittapuulla herkut maksaneet juuri mitään. Oli upeaa maistaa pizzaa siellä, missä se on perimätiedon mukaan syntynytkin! Ja voi, olihan se hyvää. Ravintolat olivatkin ehdottomasti Napolin parasta antia. Napolin vanhakaupunki oli upea ja italialainen – se kätki sisälleen kauniita kirkkoja ja kiinnostavia katuja. Joka päivä kaupunki näytti itsestään jotain uutta, joten tutkittavaa riitti koko viikoksi.

Kolmelle seikkailunhaluiselle matkailijalle Napoli oli kuitenkin ennen kaikkea juuri se, seikkailu!

Kommelluksilta Napolissa ei kuitenkaan vältytty. Paikalliset eivät olleet kaikista turistiystävällisimpiä, joka johti harmillisen usein tilanteisiin, joissa meiltä esimerkiksi yritettiin huijata rahaa. Lähinnä ainoastaan ravintoloissa asiakaspalvelu oli hyvää – muualla edes yhteistä kieltä ei löytynyt. Köyhyys ja Napolin jäteongelma näkyivät turistillekin hyvin selkeästi, eikä Napolin siksi voikaan sanoa olevan viihtyisin matkakohde. Hurja ja ajoittain kaoottinen liikenne teki lomasta välillä jopa stressaavan, sillä jatkuvasti täytyi olla varuillaan skoottereiden ja pikkukujilla hurjastelevien autojen varalta. Rikollisuuden vuoksi turistien ei suositella myöskään liikkuvan Napolissa ilta-aikaan, joten Napolin iltakulttuuri jäi kolmen tytön porukalta lähes täysin kokematta. Kolmelle seikkailunhaluiselle matkailijalle Napoli oli kuitenkin ennen kaikkea juuri se, seikkailu!

Napolin hälinään kyllästyneinä lähdimme etsimään rauhaa läheisestä Sorrenton kylästä. Sorrento oli kaunis, sitruunapuiden ja upean sinisen merimaiseman koristama kylä. Koko kylä tuoksuikin sitruunalta, sillä siellä valmistettiin siitä ihan kaikkea: saippuaa, limoncelloa, ruokaa, tuoksuja ja kosmetiikkaa. Sorrentosta löytyivätkin matkan ihanimmat tuliaiset! Sorrentossa liikenne oli rauhallista, jopa hiljaista, mutta hinnat jo korkeammat. Kylä olikin jo toukokuussa melko täynnä turisteja. Ennen kaikkea Sorrento oli silmiä hivelevän kaunis. Rannat olivat jo täynnä, ja mekin pääsimme nauttimaan merivedestä ja auringosta.

Teimme päiväretken myös Pompeijiin, melkein 2000 vuotta sitten tuhkan alle jääneeseen kaupunkiin. Vesuviuksen purkauksen jäljiltä vuonna 79 kadonnut kaupunki on myöhemmin löydetty ja osittain saatu kaivettua esiin. Tuhkan alla vuosituhansia uinunut kaupunki on tarjonnut tärkeää perimätietoa siitä, miten ihmiset ovat eläneet kauan sitten, Rooman vallan alla. Vierailu Pompeijiin olikin yksi matkamme parhaista jutuista ja päätös osallistua opastetulle kierrokselle yksi parhaimmista päätöksistä. Pompeiji on kokonainen kaupunki, jonka kiertämiseen menisi useita päiviä – oppaamme kuitenkin osasi valita ne tärkeimmät, opettavaisimmat ja mielenkiintoisimmat kohteet muinaisessa kaupungissa. Pääsimme sisään ikivanhoihin taloihin, palatseihin sekä kylpylöihin sekä kävelemään samoja katuja, joita käveltiin jo 2000 vuotta sitten.

Matkan huipennukseksi siirryimme vielä kahdeksi yöksi Roomaan – ikuiseen kaupunkiin. Rooma oli upea ja uskomattoman kaunis kaupunki, jonka jokaisella kulmalla odotti toinen toistaan upeampaa vanhaa arkkitehtuuria. Kiersimme lähes kaikki Rooman nähtävyydet, ja meidän onneksemme pieni sade oli häätänyt suurimmat turistimassat muualle. Hintataso Roomassa oli jo huomattavasti kalliimpi kuin Napolin alueella, mutta löysimme myös Roomasta ihania ravintoloita, joissa söimmekin varmasti yhdet reissun parhaimmista annoksista. Autenttiselle makumatkalle pääsee siis varmasti Roomassakin, jos vain on valmis pulittamaan annoksista lähes puolet enemmän. Kävelyä ikuisessa kaupungissa tuli matkapäivistä eniten, noin 20 kilometriä päivässä.

Italia oli ihana! Mutta kuten aina, Italiankin jälkeen oli ihana palata myös kotiin, arkeen ja ennen kaikkea tavalliseen arkiruokavalioon. Pizza-, pasta- ja gelatokiintiöt ovat nyt pitkäksi aikaa visusti täynnä!

Matkailuteema jatkuu vielä seuraavassakin postauksessa – hieman terveellisemmästä näkökulmasta. Ihanaa lauantai-iltaa!

Terveydellä,

Saara

Mistä aiheesta kirjoitin mun kandin?

Kevät alkaa olla jo pitkällä ja opiskelijavappu taas juhlittu! Kolmas opiskelijavappu ja kolme vuotta suunnitelmien mukaan rullanneet opinnot tarkoittavat sitä, että valmistun terveystieteiden kandidaatiksi tänä keväänä. Tänään päätin avata teille ajatuksia mun kandiprosessista sekä kertoa, mistä aiheesta kandini kirjoitinkaan.

Kandin kirjoittamisen koin päivätyön ohella melko haastavaksi ja raskaaksi, mutta kirjoitusprosessi myös antoi paljon. Suurta kiitollisuutta koen etenkin siitä, että sain kirjoittaa kandini täysin itse valitsemastani, minua eniten kiehtovasta aiheesta. Se teki kirjoitusprosessista myös mielenkiintoista ja opettavaista.

Näihin kolmeen vuoteen on minulla terveystieteiden opintojen lisäksi mahtunut myös mediakulttuurin ja viestinnän sivuaineopintoja. Tähän sivuainevalintaan päädyin, sillä halusin koulutuspohjaa minua kiinnostaville työtehtäville. Olin jo aiemmin toiminut useissa viestinnän tehtävissä, oikeastaan ilman mitään koulutusta. Melko pian sivuaineen opinnot aloitettuani olikin sitten selvää, että haluan kirjoittaa kandin ja gradun, jotka liittyvät terveyden edistämisen lisäksi myös viestinnän maailmaan.

Erilaisia minua kiehtoneita aiheita aikani päässä pyöriteltyäni päätin kirjoittaa kandini sosiaalisen median ja terveyden yhteyksistä. Kandini saikin nimekseen Terveyden edistäminen sosiaalisen median terveysviestintää hyödyntäen. Kandityössäni halusin keskittyä sosiaalisen median tarjoamiin terveyden edistämisen mahdollisuuksiin – paljon puhuttujen somen haittapuolien sijaan. Etenkin Suomessa sosiaaliseen mediaan ja sen luomiin terveyshyötyihin suhtaudutaan vielä melko varautuneesti. Sosiaalinen media on kuitenkin tullut jäädäkseen – sen vuoksi onkin tärkeää nähdä somen luomat mahdollisuudet, positiivisen kautta!

Sitten siihen itse aiheeseen! Sosiaalisen median suosio on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisista 16-24-vuotiaista 93% ja koko väestöstä yli puolet käyttää sosiaalista mediaa päivittäin. Se on aika paljon. Somen räjähdysmäisen kasvun vuoksi sitä on alettu hyödyntää myös terveyden edistämisessä. Tutkimuksissa onkin havaittu, että sosiaalinen media on toimiva ja monipuolinen terveyden edistämisen väline – etenkin tulevaisuuden väline. Aihe on siis hyvinkin ajankohtainen ja kiehtova.

Miksi sosiaalisella medialla sitten kannattaa vaikuttaa väestön terveyteen? Sosiaalinen media on ennen kaikkea edullinen ja kustannustehokas viestintäväline. Se tavoittaa miljardeja ihmisiä päivittäin ja ympäri maailman – se halkoo aikavyöhykkeet ja liikuttaa informaatiota sekunneissa. Sosiaalisen median terveysviestit tavoittavat myös sellaiset ihmisryhmät, jotka eivät seuraa perinteistä mediaa, kuten televisiota, radiota tai sanomalehtiä. Somessa tietoa voi tarjota toki perinteisellä tekstillä, mutta myös videoin, kuvin tai vaikkapa livelähetyksin. Sosiaalinen media on myös helppokäyttöinen ja mukana ihmisten arjessa, joka päivä.

Miten sosiaalisella medialla sitten voidaan muka edistää terveyttä? Moninkin tavoin. Esimerkiksi sosiaalisen median yhteisöjä, kuten Facebook-ryhmiä, on tutkittu paljon. Sosiaalisen median tarjoama vertaistuki ja yhteisöllisyyden kokemukset ovat auttaneet ihmisiä muuttamaan elintapojaan: lopettamaan tupakoinnin, aloittamaan liikuntaharrastuksen tai muuttamaan ruokavaliotaan. Yhteisöllisyys sosiaalisessa mediassa on positiivisesti yhteydessä myös mielenterveyteen. Vertaistuki muilta sairastuneilta tai elintapamuutosten kanssa painivilta on todella tärkeää.

Sosiaalinen media on myös terveystiedon lähde. Somessa terveystieto on kiinnostavaa – toisin kuin esimerkiksi tavallisissa sanomalehdissä tai vaikkapa oppikirjoissa. Terveystieto voidaan omaksua videoista, kuvista, tai vaikka kiinnostavilta somepersoonilta. Somessa on kuitenkin aina oltava varpaillaan, sillä kaikki tieto siellä ei ole luotettavaa. Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi olla ”ammattilainen” ja tarjota omia mielipiteitään faktatietona.

Sosiaalista mediaa hyödynnetään Suomessa terveyden edistämiseen vielä harmillisen vähän. Minun visioni on, että tulevaisuudessa sosiaalinen media ja esimerkiksi älypuhelimet voivat toimia luotettavina terveystiedon lähteinä ja osana terveyden edistämistä. Toivon, että yhä useampi terveyden ammattilainen suuntaa tiensä sinne, missä väestö viettää aikaa – eli sosiaaliseen mediaan.

Sosiaalisessa mediassa voi piillä terveyden edistämisen tulevaisuus!

Terveydellä,

Saara