Muoviton maaliskuu #1 – Ympäristöterveys

Ihanaa maaliskuuta! En yleensä innostu tipattoman tammikuun tai herkuttoman helmikuun kaltaisista kuukausihaasteista, mutta yksi uusi kuukausihaaste on sellainen, johon osallistun mielelläni – nimittäin muoviton maaliskuu. Näin muovittoman maaliskuun inspiroimana onkin aika kirjoittaa blogiini yhdestä henkilökohtaisesti minulle hyvin tärkeästä terveyteen liittyvästä aiheesta, eli ympäristöterveydestä.

Terveys ja ympäristön terveys kulkevat yhä useammin elämässäni käsi kädessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) määrittelee ympäristöterveyden ytimekkäästi: ”Ihmisellä on oikeus hengittää, syödä ja juoda sekä liikkua ympäristössään niin, ettei hänen terveytensä ole uhattuna.” Ympäristöterveyteen liittyy erityisen keskeisesti ilmastonmuutos sekä sen torjuminen. Tällä hetkellä eri puolella maailmaa vallitsee tilanne, joka ei todellakaan päde Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määritelmään. Ilmansaasteet, huonolaatuinen juomavesi, kuivuus ja luonnon ääri-ilmiöt ovat vain esimerkkejä tästä. Suomessakaan me emme enää ole turvassa ilmastonmuutoksen seurauksilta.

Entä sitten tulevaisuudessa? Viiden, kymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua yhä useampi ei saa oikeutta hengittää, syödä, juoda tai liikkua ympäristössään uhkaamatta terveyttään. Siksi minä kirjoitan tänään – ja tulevaisuudessa – tästä aiheesta. Ilmastonmuutos onkin viime kuukausina ollut usein keskustelun keskiössä ja ihmisten huulilla – ja hyvä niin.

Ympäristö- ja ilmastoasiat ovat olleet minulle jo pitkään ennen kaikkea terveyden kannalta tärkeitä asioita. Esimerkiksi kasvissyönnin aloitin lähinnä terveyssyistä. Kuitenkin ajan myötä, tiedon ja kiinnostuksen karttuessa, myös muita arvoja on tarttunut mukaani. Ympäristöasiat ovat alkaneet kiinnostaa minua niin eettisistä kuin ilmastonmuutosta torjuvistakin perspektiiveistä. Kuitenkin tärkeimpinä arvoina terveys ja ympäristön terveys kulkevat yhä useammin elämässäni käsi kädessä. Ilmastonmuutos sairastuttaa ympäristön, mutta myös meidät ihmiset. Ilmastonmuutoksen torjuminen on tärkeää siis myös väestön terveyden kannalta.

Mutta sitten siihen muovittomaan maaliskuuhun! Maaliskuun ajan sosiaalisessa mediassa pyörii haaste, jossa kannustetaan tekemään arjen valintoja mahdollisimman kestävästi ja vähän jätettä tuottaen. Muoviton maaliskuu kannustaa vähentämään etenkin muovijätettä, mutta haluaa herättää ajatuksia myös ilmastonmuutoksen torjumisesta ja ekologisuudesta. Maaliskuun haasteesta inspiroituneena päätin kirjoittaa blogiini maaliskuun aikana (ainakin) kolmen postauksen postaussarjan, josta ensimmäinen osa on tämä, ympäristöterveydestä kertova kirjoitus.

Tiedän, että tällä hetkellä en ole ainoa, jota ilmastonmuutos ja maapallon tulevaisuus mietityttävät. Sen takia koenkin tärkeäksi, että nostan jatkossa myös näitä aiheita kirjoitusteni keskiöön.

Ympäristöterveydellä,

Saara

Opintoina terveyden edistäminen

Näin yhteishaun alla päätin kirjoittaa oman elämäni yhdestä tärkeimmästä osa-alueesta – eli alasta, jota opiskelen. Oma alani on kasvanut hakijamääriltään valtavasti viimeisinä vuosina ja saan usein uteliaita kysymyksiä liittyen siihen, mitä ihmettä oikein opiskelenkaan. Tässä postauksessa pyrin kertomaan mahdollisimman kattavasti omasta alastani ja toivon, että siitä on apua jollekulle, joka mahdollisesti etsii vielä suuntaa omille opinnoilleen (ja äiti, nyt sun ei tarvitse kysellä enää!). Nyt seuraakin varoitus pitkästä postauksesta ja asiapitoisesta sisällöstä!

Tällä hetkellä opiskelen kolmatta vuotta terveyden edistämistä ja kansanterveystiedettä Itä-Suomen yliopistossa, Kuopiossa. Kolmen viime vuoden ajan opinnot ja opiskelijaelämä muutenkin ovat olleet suuressa ja tärkeässä roolissa elämässäni.

Terveyden edistäminen on ainoastaan Itä-Suomen yliopiston tarjoama opintokokonaisuus, joka kattaa kandidaatin- ja maisterintutkinnot, eli yhteensä opinnot kestävät noin viisi vuotta (180 op + 120 op). Valmistuessaan terveyden edistämisen opiskelijoista tulee terveystieteiden maistereita. Terveyden edistämisen koulutusohjelmassa ensimmäinen vuosi opiskellaan yhteisiä terveyden edistämisen opintoja, jonka jälkeen toisena opintovuonna valitaan pääaine, johon halutaan suuntautua. Pääaineita on kolme: kansanterveystiede, jota itse opiskelen, liikuntalääketiede sekä ergonomia ja työhyvinvointi.

Terveyden edistäminen on opintokokonaisuus, jossa käsitellään laajasti niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat keskeisesti terveyteen. Opinnoissa kerrytetään tietämystä elintavoista, elimistön rakenteesta ja toiminnasta, yhteiskunnan ja politiikan vaikutuksista terveyteen, väestön keskeisimmistä terveysongelmista ja sairauksista sekä terveyden edistämisen malleista ja perusteista.

Pääaineet rajaavat tätä tietokokonaisuutta kohti omia mielenkiinnonkohteita. Kansanterveystiede jatkaa melko laajaa tarkastelukulmaa terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn, kun taas liikuntalääketiede keskittyy lähinnä tutkimaan liikunnan ja fyysisen kunnon yhteyksiä terveyteen. Ergonomian pääaine pyrkii edistämään työhyvinvointia ja työkykyä sekä kehittämään työoloja.

Terveyden edistämisen opiskeleminen on hyvin joustavaa ja verkko-opintopainotteista, joka mahdollistaa tutkinnon tekemisen myös työn ohessa tai kotipaikkakunnalta käsin. Itse kuitenkin olen kokenut kokopäivätyön ja opintojen yhdistämisen melkoisen rankaksi. Osa-aikaisena olen kuitenkin työskennellyt koko opintojeni ajan. Itä-Suomen yliopistossa on vapaa sivuaineoikeus, joten pääaineesta riippuen yhden tai kaksi sivuainetta voi valita vapaasti oikeastaan mistä tahansa aineesta. Tilaa myös muille vapaavalintaisille opinnoille löytyy, joten tutkinnosta saa rakennettua helposti omannäköisensä. Käytännön harjoittelujen ja ulkomaanvaihtojen tekeminen on myös mahdollista ja jopa suositeltavaa!

Miksi minä hain opiskelemaan juuri tätä alaa? Terveelliset elämäntavat, aktiivinen ja positiivinen elämä, liikkuminen ja hyvinvointi ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja ja lähellä sydäntäni. Siksi terveyden edistäminen oli minulle lopulta selvä valinta. En oikeastaan vielä lukion abivuoden alussakaan tiennyt, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä – kun sitten luin terveystiedon kirjoituksiin, sain lopullisen vahvistuksen sille, että siinä on tosiaan aine, joka kiehtoo minua valtavasti. Hain Itä-Suomen yliopistoon, pääsin sisään ja ihastuin ikihyviksi. On ollut unelmien täyttymys päästä rakentamaan elämäntavastani ja minulle tärkeistä arvoista tulevaisuuden ammattiani.

Kaikista useimmiten minulta kysytty ja samalla kaikista hankalin kysymys on, mitä terveyden edistäjistä tulee isona. Terveystieteiden maisteri ei itsessään tarkoita vielä mitään, sillä terveystieteiden maisterit pystyvät sijoittumaan mitä moninaisimpiin työtehtäviin. Olenkin aina vastannut, että omat kiinnostuksenkohteet, pääaine- sekä sivuainevalinnat ja opinnäytetöiden aiheet antavat suuntaa omalle uralle. Alaltamme valmistuneet terveystieteiden maisterit voivat olla mitä tahansa yrittäjien, opettajien, tutkijoiden, asiantuntijoiden, koordinaattorien, suunnittelijoiden tai johtajien väliltä. Näitä ammatteja yhdistää kuitenkin yksi tekijä: väestön terveyden edistäminen.

Mikä minusta sitten tulee isona? En tiedä vielä, enkä toisaalta vielä haluakaan tietää. Omia opintojani olen suunnannut valitsemalla pääaineekseni kansanterveystieteen ja sivuaineekseni mediakulttuurin ja viestinnän opintokokonaisuuden. Nämä valinnat olen puhtaasti tehnyt siltä pohjalta, mikä on tuntunut kiinnostavimmalta ja motivoivimmalta. Tällä hetkellä työstän kandidaatintutkielmaa, joka myös on suuntautunut kohti kiinnostuksen kohteitani: kandidaatintutkielmani käsittelee sosiaalisen median hyötyjä terveyden edistämisessä. Kenties tulevaisuuden urallani haluaisin juurikin vaikuttaa kansanterveyteen viestinnän keinoin, mutta myös esimerkiksi ravitsemus, aikuiskouluttaminen sekä luento- ja puhetyö kiinnostavat minua suuresti.

Omasta alasta puhuminen on minulle tuttua, sillä työskentelin viime lukuvuoden Itä-Suomen yliopiston UEF-lähettiläänä vieraillen kymmenissä ja kymmenissä lukioissa ympäri Suomen kertomassa omasta alastani ja markkinoimassa Itä-Suomen yliopistoa. Sen takia vastaankin mielelläni kysymyksiin liittyen omaan alaani, Itä-Suomen yliopistossa opiskelemiseen tai vaikka opiskelijaelämään. Minulle saa ehdottaa myös postausaiheita, mikäli jokin teema kiinnostaa erityisesti!

Uudet UEF-lähettiläät valitaan vuosittain ja suureksi onneksi tänäkin vuonna terveyden edistämisellä on oma lähettiläs, ystäväni Kia! UEF-lähettiläitä voi seurata Youtubessa ja Instagramissa, ja lisää heistä voi lukea lähettiläiden blogista tai osoitteesta: https://haeyliopistoon.fi/uef-lahettilaat/. Löysin opiskelemaan omaa alaani osittain UEF-lähettiläiden kautta, joten kannustan ehdottomasti tutustumaan heidän tarjoamaansa somesisältöön. Muutenkin kannustan rohkeasti sinua hakemaan omalle alallesi, vaikka se ei olisikaan se kaikista tunnetuin sellainen!

Mikäli kiinnostuit terveyden edistämisestä, lisää tietoa löytyy myös Opintopolusta sekä Itä-Suomen yliopiston sivuilta!

Terveydellä,

Saara

Unelmointi on terveellistä

Minulla on unelmia. Paljonkin. Jotkut niistä ovat suuruudenhulluja, toiset taas realistisempia. Minä unelmoin omannäköisestäni urasta, koko kesän kestävästä reilimatkasta sekä siitä, että osaisin joku päivä tanssia maailman parhaiten ja vetää kymmenen leukaa. Unelmoin pitkästä ja onnellisesta elämästä ja siitä, että voisin tehdä mahdollisimman paljon ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Minä unelmoin Oulun Isokadun vaaleanpunaisesta kattohuoneistosta ja asioista, joita en uskalla tähän edes kirjoittaa. Minä unelmoin, koska se on terveellistä ja rohkeaa!

Aina minä en ole osannut unelmoida. Aiemmin luotin siihen, että elämä kantaa ja tuo eteen vain niitä asioita, joita eteen kuuluukin tulla. Hiljattain olen kuitenkin tajunnut unelmien etsimisen ja niiden tiedostamisen valtavan voiman. Kuinka suuri merkitys unelmilla onkaan oman elämän suunnalle! Enää en halua vain ajelehtia, vaan antaa myös itseni ohjata laivaa. Unelmointi on tärkeää. Unelmointi on rohkeaa! Unelmat ovat asioita, jotka täytyy rohkeasti uskaltaa tunnustaa itselleen. Tunnustaa, että tässä on edessäni nyt asia, jota oikeasti elämältäni haluan.

Unelmat tosin eivät aina tule itsestään. Välillä niitä täytyy etsiä.

Unelmien etsimisen voi aloittaa vaikkapa kokoamalla unelmakartan. Itse olen pyrkinyt tekemään unelmakartan noin puolen vuoden välein. Unelmakartta tehdään selailemalla lehtiä intuitiivisesti ja leikkaamalla kaikki oman huomion kiinnittävät ja omia tavoitteita kuvaavat kuvat niistä irti. Lopulta kuvat sommitellaan ja liimataan isolle paperille. Kartta laitetaan näkyvälle paikalle (itse säilytän sitä vaatekaappini ovessa), josta sen näkee joka päivä.

Miten leikattu ja liimattu paperi voi muka saada unelmat löytymään ja toteutumaan? En tiedä, mutta puolen vuoden jälkeen olen aina huomannut muutaman paperilla olleen unelman toteutuneen. Kun omat tavoitteet ja villeimmät unelmat näkee konkreettisesti paperilla joka päivä, alkaa niitä tavoittelemaan ihan huomaamattaan. Unelmakartta on saanut minut takaisin rakkaan tanssiharrastukseni pariin, opiskelemaan haluamaani alaa, tiedostamaan unelmiani ja tavoitteitani sekä esimerkiksi elämään ympäristöystävällisemmin.

Muina unelmoinnin apuvälineinä olen käyttänyt kovin arkisia aseita: muistivihkoa ja kynää. Olen kirjannut ylös tavoitteen tai unelman ja sen alle niin monta tavoitteen toteuttamiskeinoa, kun vain olen keksinyt. Keksityt keinot voivat olla kuinka typeriä tai villejä tahansa, sillä niiden joukossa on aina muutama hyvä ehdotus. Unelmia ja keinoja niiden saavuttamiseksi voi kirjoittaa ylös vaikka satoja, milloin ja missä tahansa.

Ihminen uskaltaa unelmoida silloin, kun kaikki on elämässä mallillaan ja ihmisen perustarpeet ovat tyydytetty. Aina ei tarvitse jaksaa unelmoida, sillä välillä elämässä täytyy vain selviytyä. Toki unelmat voivat olla tärkeitä toivon kipinöitä myös elämän vaikeissa tilanteissa. Itse koen, että unelmointi on myös terveellistä, etenkin mielelle.

Omien unelmien etsimisellä ja niiden tiedostamisella on valtava voima. Uskalla siis rohkeasti!

Unelmoiden ja terveydellä,

Saara

Kehonhuollon aika

Viime vuosina vallinneen fitnessbuumin tai -trendin sijaan mediassa puhutaan nyt aivan toisesta ääripäästä – armollisuudesta, itsensä hyväksymisestä ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Armollisuus itseä kohtaan on monella tavalla hyvä asia ja siitä puhuminen lisää varmasti keskittymistä omaan hyvinvointiin. Armollisuus ja ajatus kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista vähentää suorittamisen tarvetta. On myös ihanaa, että todella ulkonäkökeskeisen fitnessbuumin tilalle on noussut jotain inhimillisempää. Armollisuus ei ole kuitenkaan tekosyy esimerkiksi liikunnan harrastamisen välttelemiselle. Päinvastoin – se voi kannustaa esimerkiksi kehonhuoltoon treenaamisen ohella.

Omaan elämääni armollisuuden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ajatukset ovat tulleet juurikin kehon huoltamisen kautta. Kiireisen ja välillä stressaavankin elämäntyylin keskellä olen tarvinnut hetkiä pysähtymiselle ja rauhoittumiselle. Kehonhuollosta onkin tullut toimiva keino lievittää niin kehon kuin mielenkin stressiä. Etenkin nyt alkuvuoden ajan olen yrittänyt mahduttaa kehonhuollolle yhä enemmän aikaa kalenteriini.

Tässä postauksessa jaan muutaman lempparivinkkini kehonhuoltoon! Ajan saatossa, vähän kaikkea kokeiltuani, olen löytänyt ne jutut, jotka toimivat minulle ja tuovat eniten hyvinvointia arkeeni. Kehoa huoltavat lempparijuttuni ovat:

Venyttely. Olen ottanut tavoitteekseni venytellä jokaisen treenin päätteeksi. Pieni hetki rauhoittumiselle ja venyttelemiselle joka päivä on osoittautunut toimivaksi kehonhuoltomenetelmäksi.

Jooga. Minulle vielä verraten uusi tuttavuus, joka on vienyt mukanaan välittömästi! Sydämeni on etenkin vienyt yin jooga, joka on todella rauhallinen ja rentouttava joogaharjoitus. Joogatunti on minulle täydellisen pysähtymisen paikka – tunnilla unohtuu ihan kaikki muu. Yin joogassa käyn kuntosalillani, eli se sisältyy sopivasti kuntosalin kuukausimaksuun.

Kehonhuoltovälineet. Erilaiset kehonhuoltovälineet ovat melko edullinen ja tehokas keino huoltaa jumissa olevaa kehoa. Markkinoilta löytyy kaikenlaista, mutta yllä olevan kuvan kaksikosta, hierontarullasta ja yin joogassakin käytettävästä joogatiilestä, on tullut itselleni se toimivin. Kannattaa tsekata myös kuntosalin välinevalikoima, usein välineitä ei tarvitse ostaa edes kotiin!

Nesteytys, ravinto, lepo ja terveelliset elämäntavat. Tärkeimmät kehoa huoltavat jutut ovat niitä, joita ei tule edes ajatelleeksi. On tärkeää pitää huolta riittävästä nesteytyksestä, terveellisestä ravinnosta sekä ennen kaikkea riittävästä levon ja unen määrästä. Terve keho ei luontaisesti tarvitse niin paljon huoltamista, kuin stressaantunut tai ylikuormittunut sellainen.

Nyt kannustankin sinua antamaan aikaa kehosi huoltamiselle. Muista pysähtyä silloin, kun se on tarpeen. Ennen kaikkea kehonhuollon kautta voi löytyä tärkeä väylä käsitellä arjen stressiä!

Terveydellä, Saara

Voiko opiskelijaelämä olla alkoholitonta?

Kulunut viikko on ollut supestressaava, joten päätin vielä hieman fiilistellä viimeviikkoista, rentouttavaa minilomaa Tahkolla sekä reissussa napattuja kauniita kuvia ja reissun herättämiä ajatuksia. Lähdin kolmatta kertaa mukaan ainejärjestöni Terho Ry:n (terveys- ja hoitotieteilijät) jokavuotiselle Spring Breakille, ja reissu oli taas odotusten mukainen – eli ihana!

Kuten aiempinakin vuosina, tänäkin vuonna keskityimme bilettämisen sijaan lähinnä talviurheiluun, saunomiseen, hyvin syömiseen ja rentoutumiseen. Kyllähän matkaan mahtui mukaan myös ripaus juhlaa, mutta etenkin tänä vuonna hektisen arjen keskellä kaipasin kaikkea muuta, kuin biletysviikonloppua. Nauroimmekin ystäviemme kanssa parin tunnin mittaisella hiihtolenkillämme, että emme me tainneetkaan tulla Tahkolle opiskelijabileisiin – vaan hiihtämään.

Monet korkeakoulussa opintonsa aloittavat odottavat opiskelijaelämää ja sen rientoja innolla, kun taas monet saattavat jännittää sitä, mitä uusi elämänvaihe tuokaan mukanaan. Kun itse aloitin terveystieteiden opintoni yliopistossa, olin menevänä tyyppinä innoissani kaikesta uudesta – samalla kuitenkin hieman peläten sitä, kuinka runsasta alkoholin käyttäminen tulisi opiskelijaelämän tiimellyksessä olemaan. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät sen, että en ole suurin alkoholin ystävä. Päässäni pyöri ajatuksia siitä, onko opiskelijabileissä aina pakko juoda, ja jäänkö yksin, jos en niin tee.

Voiko opiskelijaelämä olla alkoholitonta? Lähes kolmen vuoden korkeakouluopintojen jälkeen voin sanoa, että kyllä voi. Itse en ole absolutisti, mutta alkoholinkäyttöni on ollut aina ehkä hieman vähäisempää kuin muilla. Minulla on huono viinapää ja pienikin määrä liikaa alkoholia alkaa väsyttää ja saa minut pian pahantuuliseksi. Siksi olen päättänyt, että vähemmällä käytöllä pysyn iloisena ja energisenä itsenäni.

Siksi minua jännittikin, kun astelin täydellä vauhdilla mukaan opiskelijaelämään. Se oli nimittäin heti menoa! Oli sitsejä, kastajaisia, haalaribileitä, vuosijuhlia, approja ja pikkujouluja – vapusta nyt puhumattakaan. Ensikokemukseni oli, että jokaiseen tapatumaan liittyi vahvasti alkoholi. Pian kuitenkin huomasin, ettei tapahtumissa ole pakko juoda tai niissä voi juoda vain vähän – eikä oikeasti juuri ketään kiinnosta se, että baarissa juo siiderin sijasta vettä.

Kolmen vuoden aikana olen joutunut selittelemään oikeastaan vain muutaman kerran sitä, miksi en aina juo alkoholia. Tähän on vaikuttanut toki suuresti myös omanhenkisen ystävä- ja opiskelijapiirin löytäminen. Mielestäni on hienoa, että nykynuorison mukana kasvava trendi vähemmästä alkoholinkäytöstä näkyy myös opiskelijamaailmassa. Vaikka alkoholia virtaa runsaasti tapahtumasta toiseen, ei juuri kukaan tuomitse sitä, jos joku päättää olla juomatta. Monet sitsit ja juhlat saa alkoholittomina ja baarissa vesilasinkin saa näyttämään coolilta drinkiltä, kun pyytää siihen sitruunaviipaleita. Ja ainahan voi tilata baarissa oikeasti vain sen yhden. Myös sellaisia tapahtumia on paljon, joissa alkoholia ei juoda ollenkaan.

Mukaan opiskelijamaailmaan mahtuvat mielestäni kaikki. Kenenkään alkoholinkäytön vähäisyyden tai absolutismin ei pitäisi olla esteenä siihen maailmaan mukaan hyppäämiselle. Muistetaan se, että alkoholia käytetään opiskelijamaailmassa liikaa, ja alkoholinkäyttö on oikea ongelma monelle opiskelijalle. Ehkä siksikin on rohkeaa valita toisin.

Terveydellä, Saara