Jos koronavirus ahdistaa, lue tämä

Moi.

Mulla oli tarkoitus kirjoittaa tänään jostain ihan muusta, mutta tässä maailmantilanteessa tuntuu vähän hölmöltä puhua mistään kevyestä, tai edes mistä tahansa muusta aiheesta, kuin koronaviruksesta. Some, iltapäivälehdet ja ennennäkemättömän pituiset kauppajonot huutavat meille sitä totuutta, joka nyt maailmassa vallitsee. Se alkaa pelottaa ja ahdistaa.

Minunkin elämääni korona iski aika tavalla, yhdessä rysäyksessä – monet pitkän aikaa odottamani tapahtumat peruttiin ja esimerkiksi työnteosta putosi pois paljon merkittävää sisältöä. Kalenteri tyhjeni kertaheitolla pitkälle kesään saakka. Samaan aikaan ihmiset ryntäsivät kauppoihin hamstraamaan vessapaperia. Kyllä siinä ensimmäisenä reaktiona iski paniikki, ja sitten ahdistus.

Tänään halusin kirjoittaa tästä aiheesta, ehkä eniten omaa mieltäni tyynnytelläkseni. Ihan aluksi haluan todeta, että tilanteesta ahdistuminen on varmasti täysin normaalia ja terve reaktio täysin uudenlaiseen tilanteeseen. Vaikka en ole lainkaan alan asiantuntija, voin varmastikin todeta, että ahdistukseen ei ole hyvä jäädä pitkäksi aikaa kiinni. Ahdistusta ei myöskään helpota mahdollinen velvoite tai vapaaehtoinen päätös pysytellä kotona, neljän seinän sisällä. Siksikin päätin listata tähän postaukseen muutamia juttuja, joilla korona-ahdistusta voisi lievittää, sekä myös sellaisia kivoja tekemisiä, joita kotona pysyessään voi tehdä ja joilla päiväänsä rytmittää. Muistathan, että jos ahdistuksesi on vakavaa tai koet olosi todella vaikeaksi, käänny aina terveydenhuollon ammattilaisen puoleen!

Jos koronavirus ahdistaa, siihen voi auttaa…

  • Puhuminen, esimerkiksi soitteleminen ystävien/läheisten kanssa. Onneksi nykyisin meillä on käytössä kaikenlaiset mahdollisuudet esimerkiksi videopuheluihin ❤ Myös viestittely voi helpottaa! Tämän hetken ohjeistuksella myös kylässä voi käydä, eli ystävien kanssa hengaaminen auttaa aina.
  • Keskittyminen johonkin muuhun, kuin murehtimiseen: vaikka lukemiseen, sarjoihin, tai käsitöihin. Alempana tässä postauksessa on vinkkejä, mitä kaikkea kivaa kotona voi tehdä.
  • Sosiaalisen median selailun vähentäminen. Jatkuva uutisointi voi herättää valtavaa huolta ja lisätä ahdistuneisuutta. Seuraa vaikka vain yhtä luotettavaa tietolähdettä, kuten THL:ää.
  • Toistemme tsemppaaminen! Tästä nimittäin selvitään yhdessä, ennemmin tai myöhemmin ❤

Nyt, kun joudut olemaan paljon kotona, voit vaikka…

  • Kotijumpata! Kivoja jumppavideoita löytyy esimerkiksi Youtubesta tältä kanavalta tai Instasta tililtä @ansaivo
  • Lukea kirjoja ❤
  • Siivota kaikki kaapit ja samalla tsekata, mitkä vaatteet joutaisivat kirpparille
  • Kokata uusia reseptejä, tai vaikka vanhoja ja toimivia lemppareita
  • Tehdä käsitöitä, esimerkiksi vaikka kestovanulappuja
  • Ja tietty katsoa Netflixiä! Mun tän hetken lempisarjoja on Outlander ja How to Get Away With Murder

Jos haluaa suhtautua asiaan positiivisesti, voi ajatella, että nyt on aikaa sille kiireettömälle kotona olemiselle, jota kiireisessä arjessa harvoin on. Vielä tätä kirjoittaessani kotoa postuminenkin on ihan ok, joten esimerkiksi luonnossa liikkuminen on ihanaa, jos vaikka oma kuntosali on mennyt kiinni. Ainakin täällä Kuopiossa jäätilanne on täydellinen luistimilla kiitelemiseen! Instaan on myös syntynyt tämän teeman ympärille jopa oma hashtaginsa, #koronakotoilu, jonka takaa varmasti löytää lisävinkkejä kotona pysymisen ajankuluksi.

Mut hei! Tähän asiaan ei tarvitse todellakaan suhtautua positiivisesti juuri nyt, jos se tuntuu mahdottomalta. Myös ikävien tunteiden tunteminen on tärkeää. Aiheesta lukeminen voi rauhoittaa – esimerkiksi THL julkaisi tänään hyvän artikkelin koronavirusahdistuksesta. Pääset lukemaan sen täältä.

Koronavirus myös opettaa

Jo tässä vaiheessa koronavirus on opettanut minulle äärettömän paljon. Kuinka itsestäänselvyytenä olenkaan pitänyt vapaata liikkumista paikasta toiseen, opintoja ja työtä, vapaa-ajanharrastuksia ja omaa terveydentilaa. Tai tulevaisuutta ylipäänsä! Kuinka sokeasti sitä luottaakaan tulevaisuuteen ja siihen, että kaikki suunnitelmat melko varmasti toteutuvat. Koronavirus osoitti sen, että oikeasti mitään ei voi koskaan täysin ennustaa tai suunnitella. On oikeasti elettävä hetkessä.

Koronavirus harmittaa ja ahdistaa, mutta ainakin olen oppinut paljon jo nyt. Olen oppinut…

  • Kunnioittamaan hoitohenkilökuntaa aivan uudessa valossa.
  • Kunnioittamaan vapautta liikkua, tehdä omat päätökset ja suunnitella elämää.
  • Sen, että usko tulevaisuuteen on minua vahvasti kannatteleva voima. Kun se viedään, tuntuu olo tyhjältä.
  • Sen, kuinka tärkeää on osata elää hetkessä.
  • Arvostamaan ja huolehtimaan läheisistäni taas ihan uudella tavalla.

Haluan toivottaa hirmuisesti tsemppiä meille kaikille uuden ja vieraan tilanteen edessä! Nyt meidän pitää tehdä reippaasti yhdessä töitä sen eteen, että riskiryhmään kuuluvat läheisemme pysyisivät terveinä ja että virus saataisiin loppujen lopuksi kuriin.

Rakkaudella, Saara  

Hurahdin avantouintiin! – Mitä se tekee terveydelle ja elimistölle?

Kun ensimmäistä kertaa koskaan pulahdin avantoon, tuli vedestä ylös noustessa euforisen hyvä olo. Jos tietäisin, miltä huumeet tuntuvat, voisin varmaan sanoa sen tuntuneen ihan samalta. Itsensä ylittäminen sekä kylmäshokki saivat ylle maagisen tunteen, joka jatkui pitkään. Kiinnostuin. Innostuin! Lopulta hurahdin avantouintiin ihan täysin.

Tänä talvena olen käynyt avantouimassa säännöllisemmin kuin koskaan, noin kerrasta kahteen kertaan viikossa. Tänä aikana olen huomannut lukuisia terveysvaikutuksia, joita avantouinti on tuonut mukanaan. Vaikka terveysvaikutukset ovat aina useiden asioiden summia, olen varma, että omalla kohdallani juuri avantouinti on merkittävästi vaikuttanut näihin asioihin. Olen huomannut ainakin seuraavanlaisia terveyshyötyjä:

  • Uni ja unenlaadun paraneminen. Olen aina ollut hieman kehno nukkuja, enkä koskaan ole erityisesti ”tykännyt nukkumisesta”. Avantouinti on kuitenkin mullistanut nukkumiskokemukseni: etenkin niinä päivinä, jolloin olen avannossa käynyt, tulee uni hetkessä ja uni on myös laadukasta. Olen huomannut myös pitkäkestoisia, positiivisia vaikutuksia uneeni, ja nykyään saan unen päästä kiinni nopeammin kuin ennen.
  • Vatsaoireiden ja turvotuksen väheneminen. Minulla on todella herkkä vatsa, joka oireilee helposti viikottainkin. Nyt avantouinnin säännöllistyttyä ovat vatsaoireet kadonneet lähes kokonaan. Myös turvotukset ovat helpottaneet ja aineenvaihdunta tuntuu nopeutuneen.  
  • Hiusten kunnon parantuminen. Kampaajani sanoi, että ilmeisesti suuret lämpötilanvaihtelut ovat muuttaneet hiustyyppiäni huomattavasti. Aiemmat karkeat hiukseni ovat pehmentyneet, eivätkä oikkuile enää entiseen tapaan.
  • Ja se tärkein – stressin lieventyminen. Tähän sanon vain, että on ollut maagista huomata, kuinka avantosaunassa ja jääkylmässä vedessä unohtuvat ihan kaikki murheet ja arkiset asiat. Parasta huumetta!

Koska mutuilu ei koskaan riitä minulle, halusin selvittää avantouinnin ihan todellisia, tieteellisesti todistettuja terveyshyötyjä. Miten jäätävän kylmä vesi ja lämpötilavaihtelut vaikuttavat elimistöömme ja terveyteemme?

ELIMISTÖ

Sitten niitä faktoja tiskiin! Avantouintia ei ole tutkittu vielä paljon, eikä sen terveysvaikutuksia tunneta kovin tarkasti. Jonkinlaista näyttöä ja kokemustietoa kuitenkin löytyy jonkin verran.

Kylmän veden on tutkittu aktivoivan sympaattista hermostoa. Sympaattinen hermosto säätelee esimerkiksi verenkiertoelimistön toimintaa. Kylmässä vedessä veren virtausnopeus kasvaa ja pintaverisuonet supistuvat, jotta lämmönhukka vähenisi. Avannossa verenpaine nousee hetkellisesti, koska kehon ääreisosien verisuonet supistuvat ja verenkierron vastus lisääntyy. Avantouinnin on havaittu parantavan verenkiertoa ja samalla kudosten aineenvaihduntaa. Kylmäaltistus myös hidastaa solujen vanhenemista ja säilyttää esimerkiksi ihon kimmoisuutta. Säännöllisesti kylmässä vedessä uivien perusverenpaineen, etenkin systolisen paineen, on huomattu laskevan pysyvästi. Muutokset verenpaineessa näkyvät usein noin kolmen kuukauden säännöllisen avantouinnin jälkeen.

Avantouinti ja kylmäaltistus vaikuttavat myös elimistön ruskean rasvan määrään. Avantouinti lisää elimistön ruskeaa rasvakudosta. Toisin kuin valkoinen rasvakudos, ruskea rasvakudos kykenee polttamaan ylimääräistä energiaa elimistöstä. Sen kasvavalla määrällä ja aktiivisuudella on siis merkitystä painonhallintaan sekä diabeteksen ehkäisyyn. Kun ruskeaa rasvaa on paljon, vaikuttaa se myönteisesti painonhallintaan ja terveyteen.

Avantouinti vaikuttaa positiivisesti myös kylmänsietokykyyn. Säännöllisesti avantouivilla elimistö sopeutuu kylmään, eikä enää reagoi siihen yhtä voimakkaasti. Myös vilunväristykset vähenevät. Säännöllinen talviuinti voi kehittää elimistön lämmöntuottoa, joka taas parantaa toimintakykyä ja valppautta kylmässä. Avantouinnin on kylmänkestävyyden paranemisen lisäksi myös havaittu nostavan kipukynnystä ja lievittävän kipuja. Esimerkiksi reuma- ja astmapotilaat ovat saaneet kylmästä apua kivunlievitykseen. Reuman ja astman oireiden lievittyminen johtuu aivolisäkkeestä kylmäaltistuksessa erittyvästä ACTH-hormonista. Avantouinti parantaa myös vastustuskykyä, kun elimistön immuunitoiminta aktivoituu.

STRESSI

Halusin nostaa stressin ihan oman otsikkonsa alle, koska suurin avantouinnista saamani terveyshyöty liittyy ehdottomasti juuri stressiin. Avantouinti on lievittänyt stressiäni sekä antanut uuden tavan hallita sitä.

Kehon säännöllinen kylmälle altistaminen vaikuttaa positiivisesti elimistöön ja näiden muutosten kautta myös psyykkisiin ominaisuuksiin. Avantouinnilla onkin todettu piristäviä sekä mielihyvää tuottavia vaikutuksia. Virkistyminen sekä piristyminen johtuvatkin kylmän kylvyn tuottamasta hormoniruiskeesta. Avantouidessa aivolisäkkeestä vapautuu betaendorfiinia, joka tuottaa mielihyvän tunteita, laskee kipukynnystä sekä poistaa väsymystä. Uidessa erittyy myös kortisolihormonia, joka on taas yhteydessä parantuneeseen stressinsietokykyyn sekä tehostuneeseen lihasten palautumiseen. Kylmäaltistuksessa erittyvä serotoniini taas parantaa unensaantia. Hormonien yhteisvaikutus siis lisää mielihyvää, alentaa stressiä ja helpottaa nukahtamista.

Oulun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa uimarit sanoivat upottaneensa stressin tunteensa jään alle. Säännöllinen pulahdus hyytävään veteen kohensi tutkimuksen mukaan uimareiden mielialaa ja vähensi jopa masentuneisuutta. Talviuimarit kokivat myös itsetuntonsa kohentuneen, sillä avantouinti nähtiin haasteena, jonka voittamisen jälkeen syntyi itsensä voittamisen tunteita. Toistuva itsensä voittaminen taas vaikutti osaltaan itseluottamukseen. Täytyy myöntää, että tutulta kuulostaa.

ONKO AVANTOUINNISTA JOTAIN HAITTAA TERVEYDELLE?

No, mites sitten ne haittavaikutukset?

Avantouinti sopii lähes kaikille, mutta sairauksista kärsivien on hyvä neuvotella lääkärin kanssa harrastuksen riskeistä. Etenkin sydänsairaille ja verenpaineoireisille avantouinti voi aiheuttaa terveyshaittoja. Verisuonten supistuminen voi aiheuttaa haittoja etenkin sepelvaltimosairaudesta kärsiville. Riskiryhmään kuuluvat myös hengityselinsairaat, kroonisesti sairaat sekä ikäihmiset.

Talviuinnin terveysvaikutuksen ovat aina yksilöllisiä ja ne ovat riippuvaisia monesta tekijästä. Etenkin aloittelijana kannattaa olla varuillaan ensimmäisinä kertoina pulahtaessaan avantoon, ja viipyä siellä aluksi vain muutamia sekunteja. Kun keho sopeutuu kylmään, voi kylmäaltistusta pidentää turvallisesti. Ensimmäisillä kerroilla kylmä vesi voi aiheuttaa hengityksen salpautumista, joka on luonnollinen ja vaaraton elimistön reaktio kylmän veden yllättäessä. Kokemuksen lisääntyminen sekä hengitysharjoitukset auttavat löytämään itselle oikean avantouintityylin. Alkoholin vaikutuksen alaisena ei pidä koskaan mennä avantoon.

KOKEILE JA KOE ❤

Lopuksi haluan vain sanoa: anna avantouinnille mahdollisuus! En minäkään olisi kaksi vuotta sitten uskonut, että joskus menisin vapaaehtoisesti uimaan jääkylmään veteen ja vieläpä useita kertoja viikossa. Ja nauttien siitä. Avantosaunassa on omanlaisensa tunnelma, jollaista ei ole missään muualla. Kotoisa ja lempeä. Tunsipa muita saunojia tai ei, juttua ja naurunaiheita riittää. Koen siis, että avantouinnilla on myös merkittäviä sosiaalisia vaikutuksia.

Avannossa tuntee olevansa osa jotain villiä ja vapaata suomalaista luontoa, enkä lähemmäksi sellaista tunnetta ole kaupungissa päässyt. Ja kun avantouintireissulta kotiin pääsee, on olo vapautunut ja kevyt. Avantouintia ei voi selittää, se täytyy ehdottomasti kokea.

Terveydellä, Saara

LÄHTEET (klikkaamalla pääset lukemaan lisää)

Projekti mielenterveyden hyväksi

Viime vuoden aikana olin mukana toteuttamassa hyväntekeväisyysprojektia, josta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään! Vihdoin ehdin istahtaa alas ja kirjoittaa kaiken aiheesta. Viime vuonna minut siis pyydettiin mukaan projektiin, jonka toteuttamiseksi sain pitkästä aikaa kaivaa ihan oikean kamerani kaapista pölyttymästä. Kuvasin mielenterveyskuntoutumista ja mielenterveyskuntoutujien vertaistukitoimintaa tukevalle yhdistykselle seinäkalenterin, jonka myyntitulot suunnattiin lyhentämättöminä yhdistyksen toimintaan, eli mielenterveystyöhön.

Kalenterin sivuille otettiin mukaan asioita, joita tapaamani mielenterveyskuntoutujat kertoivat arvostavansa, rakastavansa, harrastavansa tai josta he saivat voimaa arkeensa. Jokainen kalenterin tekemiseen osallistunut ihminen oli erilainen persoona, ja sivuille päätyikin kuvia hyvin erilaisista teemoista: käsitöistä, luonnosta, eläimistä, uskonnosta, omien juurien ja perheen arvojen vaalimisesta sekä vuodenaikojen vaihtumisesta.

Tätä postausta kuvittaa osa valmiista kuvista, joihin valittiin sellaisia lauseita ja sanoja, jotka ovat tsempanneet kuntoutujia läpi harmaimpien aikojen.

Päällimmäisenä projektista mieleen jäi valtava kiitollisuus ja arvostus mielenterveysyhdistyksen tekemää työtä kohtaan. Eikä kyseessä ole laisinkaan vain tämä yhdistys, vaan ympäri Suomen lukuisat yhdistykset ja järjestöt tekevät arvostettavaa ja merkittävää työtä, joka päivä. Yhdistykset ja järjestöt toimivat usein hyvin pienillä resursseilla ja hyväntekeväisyysvoimin, joka nostattaa arvostustani entisestään. Kuinka hienoa olikaan antaa oma panoksensa toiminnalle, jolla on valtavan tärkeä merkitys monelle ihmiselle, jonka mielenterveys on järkkynyt.

JOKA VIIDES SUOMALAINEN KOKEE MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖN VUOSITTAIN

Suomessa on tuhansia mielenterveyskuntoutujia. Mielenterveyskuntoutujan käsitettä on hankala määritellä, sillä useat mielenterveyden häiriötkin ovat hyvin monisyisiä, keskenään erilaisia ja muuttuvia, joka tekee ilmiöiden määrittelemisestä hankalaa. Yli puolet (50,6%) suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden häiriöistä, joka on valtavan suuri määrä. Yhä useammin suomalaiset siis joutuvat jättäytymään työelämän ulkopuolelle jonkin mielenterveyden häiriön vuoksi. Työelämän ulkopuolelle jättäytyminen taas altistaa syrjäytymisriskille ja riskille jäädä vaille terveydenhuollon palveluita.  

On arvioitu, että vähintään joka viides suomalainen kokee mielenterveyden häiriön vuosittain ja joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana. Arvioiden mukaan mielenterveyden häiriöt aiheuttavat yhteiskunnalle vuosittain yli 11 miljardin euron kustannukset. Se on valtavan suuri summa. Mielenterveyspalveluihin ei 2000-luvulla ole kuitenkaan panostettu rahallisesti samoissa määrin, kuin muuhun terveydenhuoltoon.

Mielenterveys, mielenterveyden häiriöt ja niistä kuntoutuminen koskettavat siis lähes jokaista meistä, ja aihe on niin tärkeä, että siksi siitä myös kirjoitan. Tieto ja sen levittäminen vähentävät myös mielenterveyden häiriöihin liittyviä ennakkoluuloja.

KOHTI KUNTOUTUMISTA

Mielenterveyden häiriöitä on mahdollista ehkäistä ja hoitaa – ja vakavistakin mielenterveyden häiriöistä on myös mahdollista toipua. Muistammehan, että mielenterveyshäiriöistä kärsivän elämä voi olla laadukasta ja mielekästä, vaikka sairaus asettaakin rajoituksia elämälle. Jokaisen elämä on myös arvokasta ja arvostettavaa.  Suomessa on tehty loistavaa työtä mielenterveyden edistämiseksi sekä etenkin mielenterveyteen liittyvän stigman poistamiseksi. Kun mielenterveydestä puhutaan avoimesti, on hoitoon myös helpompi hakeutua.

Suomessa mielenterveyspalveluja tuottavat terveyskeskukset, erikoissairaanhoito, sosiaalipalvelut, yksityinen sektori sekä lukuisat järjestöt ja yhdistykset. Mielenterveyskuntoutus on useiden palvelujen kokonaisuus, jossa tuetaan mielenterveyskuntoutujan kuntoutumista ja selviytymistä arjessa. Mielenterveyden hoidossa on tärkeää ehkäiseminen, jolloin ongelmiin voidaan puuttua ennen niiden puhkeamista vakaviksi.

Ehkäisevistä palveluista puhuttaessa yhdistykset ja järjestöt astuvat esiin. Yhdistysten ja järjestöjen toiminta on usein matalan kynnyksen toimintaa, joka tarkoittaa sitä, että palveluiden piiriin on helppoa ja nopeaa hakeutua. Järjestöt tarjoavat esimerkiksi keskusteluapua ja ryhmiä, joita on vain vähän tarjolla terveydenhuollossa. Ne ovat kuitenkin todella tärkeitä mielenterveysongelmien kanssa painiville. Järjestötoiminta tukee myös mielenterveyskuntoutujien arkirytmin säilyttämistä sekä tarjoaa vuorovaikutuksen kokemuksia ja yhteisön toimintaan osallistumista. Varhainen tuki, eli juurikin ehkäisevät toimet, vähentävät mielenterveyden kustannuksia kaikista eniten, joten ne ovat hurjan tärkeitä.

PUHUTAAN JA ARVOSTETAAN

Toivon, että Suomessa jatkettaisiin jo syntynyttä avointa mielenterveyskeskustelua, jolla jo itsessään on parantava vaikutus. Muistetaan arvostaa mielenterveyden kanssa kamppailevia tai kamppailleita.  Arvostetaan myös vaativaa mielenterveystyötä tekeviä vapaaehtoisia, järjestötoimijoita sekä myös korvaamatonta terveydenhuollon ja sairaanhoidon väkeä.

Mielenterveydellä,

Saara

LÄHTEET (klikkaamalla pääset lukemaan lisää)

Terveyden ammattilaiset – menkää someen!

Terveystieteiden opintojen valtavan laajasta kokonaisuudesta minua on opiskeluvuosieni alkanut kiinnostaa erityisesti terveys ja media – ja tämän aihepiirin monet kasvot ja yhteydet. Se, miten terveydestä puhutaan mediassa, miten sosiaalinen media käsittelee terveysaiheita, miten media vaikuttaa terveyteen ja ennen kaikkea, miten median ja somen saisi valjastettua toimimaan terveyttä edistävästi. Myös kandidaatin tutkintoni kirjoitin liittyen sosiaaliseen mediaan ja terveyden edistämiseen. 

Mediassa ja somessa puhutaan valtavasti terveydestä. On mediapersoonia, terveysvaikuttajia, fitness-urheilijoita sekä erilaisten ruokavalioiden, nettivalmennusten ja muiden elämäntapavinkkien tarjoajia. Tässä hurjassa mediaviidakossa tarvitaan terveystieteiden ammattilaisia – etenkin meitä tulevia, mutta myös heitä, jotka jo kokevat itsensä ammattilaisiksi. Tarvitaan hyviä tyyppejä, jotka kykenevät puhumaan terveydestä tutkittuun tietoon nojaten, kumoamaan vääriä luuloja, ilmaisemaan mielipiteitään ja ennen kaikkea hyödyntämään ammattitaitoaan somessa siten, että terveyden edistäminen tulee osaksi sosiaalisen median kulttuuria ja keskusteluja. Ammattilaisia, jotka kykenevät tekemään tutkitusta terveystiedosta mielenkiintoista, monipuolista ja puhuttelevaa – ja samalla keräämään osakseen huomiota samalla tavoin kun jo nyt useat kokemusasiantuntijat tai fitness-urheilijat.  

Sosiaalisessa mediassa liikkuu kaikenlaisia ihmisiä ja mediapersoonia. Suurin osa heistä pohjaa tietonsa omakohtaisiin kokemuksiin, eli ovat ns. “kokemusasiantuntijoita”. He kertovat terveydestä omista lähtökohdistaan, omien tunteidensa ja kohtaamiensa haasteiden perusteella. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta usein somessa oikean tiedon ja kokemustiedon rajat häivyttyvät ja sekoittuvat. Tämä johtaa siihen, että toisella ihmisellä hyvin toiminut ruokavalio, treenimuoto, laihdutuskeino, dieetti tai muu elämäntapa omaksutaan faktatietona osaksi omaa elämää. On muistettava, että toisen ihmisen kokemus on aina hänen omansa, eikä se sovi jokaiselle.  

Kokemustiedon vastaääneksi on saatava lisää terveyden ammattilaisia. Vastaääni on ehdottoman tarpeellinen, sillä uskon somen terveyskeskustelujen tulevaisuudessa vain kiihdyttävän tahtiaan. Terveydestä tullaan keskustelemaan mediassa ihan aina, sillä terveys koskettaa jokaista ihmistä, ja etenkin suomalaiset ovat terveysaiheista tunnetusti hyvin kiinnostuneita. On tärkeää, että kokemustiedon lisäksi mediassa ääneen pääsevät myös he, jotka pystyvät tuomaan keskusteluun mukaan tutkimusnäkökulmaa ja tutkittua, todellista tietoa terveydestä. Heitä, jotka ammattimaisesti muistuttavat, että kaikki somessa liikkuva ei todellakaan ole totta, eikä jokainen juttu toimi jokaisella. Heitä, jotka tarjoavat tutkittua tietoa ja totuuksia, jotka toimivat edes jollakin joukolla.

Terveyden ammattilaisilla on mahdollisuus tehdä sosiaalisesta mediasta terveyttä edistävä paikka, jossa puhutaan terveydestä positiiviseen sävyyn, nykyisen melko negatiivisen ja sensaatiohakuisen sävyin sijaan. Paikka, jossa vältetään draamaa ja puhutaan terveyden tosiasioista, luotettavasti mutta kiinnostavasti. Luotettavakin terveystieto voi olla tulevaisuudessa trendikästä, ja terveyden ammattilaiset voivat brändätä itsensä yhtä hyvin kuin muutkin somepersoonat. Kirjoittamalla omaa blogia, julkaisemalla tietoiskuja Instagramissa tai vaikkapa kuvaamalla videoita YouTubeen terveystieto tuodaan lähelle somen käyttäjiä – ja osaksi somekäyttäjän arkipäivää.  

On ihanaa, että lähipiiristäni on alkanut kummuta hyviä esimerkkejä siitä, miten sosiaalista mediaa voi luovasti hyödyntää terveydestä puhumiseen. Esimerkiksi ystäväni Heidi on perustanut opiskelukavereidensa kanssa oman podcastin, jossa puhutaan ravitsemuksesta luotettavasti ja ennen kaikkea kiinnostavasti. Podcast kantaa nimeä Ruokaklinikka, ja kuuntelemaan pääset esimerkiksi klikkaamalla tästä. Myös tällä omalla blogiprojektillani haluan osoittaa, millaisella tavalla terveysaiheita voi nostaa esille.  

Tämän pohdiskelun päätteeksi muistutan ennen kaikkea yhdestä jutusta. Muista aina, että somessa liikkuvilla mediapersoonilla ja terveysvaikuttajilla on aina omanlaisensa koulutustausta – eikä osa heistä ole kouluttautunut laisinkaan. Itseään ammattilaiseksi väittävä ei aina ole sitä – ja joku, joka pitää itsestään pienempää meteliä, voi olla hyvinkin korkeasti koulutettu. Ota selvää, kysy ja kyseenalaista. Näin somesta ja mediasta saadaan tehtyä yhdessä parempia, terveellisempiä ja luotettavampia paikkoja!  

 Terveydellä, Saara  

Ruokaa omasta maasta!

Minua pyydettiin keväällä kuvaajaksi erääseen ihanaan projektiin, josta kerron varmasti lisää vähän myöhemmin. Eräät projektiin liittyvät kuvaukset veivät minut vähän aikaa sitten äitini ystävän kasvimaatilkulle, ja siellä ottamistamme kuvista tuli sen verran lämminhenkisiä ja kivoja, että päätin jakaa niitä täälläkin.

Kyseinen kuvausreissu sai minut myös miettimään paljon oman ruoan kasvattamisen hienoutta. Ja sitä, että en itse tiedä kyseisestä aihepiiristä juuri mitään. Se harmittaa! Puhuimme kuvausten aikana paljon siitä, kuinka todella moni on nykyisin erkaantunut siitä tiedosta, mistä ruoka tulee ja miten sitä kasvatetaan. Myönnän, että niin olen itsekin. Suurin osa meistä vain kävelee kauppaan, nappaa sieltä muoviin pakattua ja jalostettua ruokaa ja sitten lastaa tuotteet kotonaan jääkaappiin. Kaikki ruoan tuotantoketjun vaiheet on piilotettu, eivätkä ne monia kiinnostakaan.

Kuvausreissu oli silmiä avaava: minä haluan tietää ja haluan kiinnostua! Sain kuvausten jälkeen kerätä kyseisen illan grillipöytään puutarhan antimia: sipulia, perunaa, kesäkurpitsaa ja salaattia. Ja kuinka hyvältä ne maistuivatkaan – varmaan elämäni parhailta. Ja vain siksi, että olin saanut nostaa ne itse maasta ja sotkea käteni multaan. Kuinkahan hyvältä ruoka olisi maistunut, jos sen olisi kasvattanut alusta asti itse? Ruoan kasvattaminen liittyy vahvasti myös ekologiseen ja terveelliseen elämäntapaan, sillä mikäs sen ekologisempaa olisikaan, kuin itsekasvatettu ruoka. Ja mikäs sen terveellisempää, kuin lisäaineettomat, oman maan suomalaiset kasvikset?

Minua taisi puraista kyllä jonkinlainen puutarhakärpänen, sillä innostuin suunnattomasti siitä ajatuksesta, että joku päivä oman ruoan kasvattaminen olisi minullekin mahdollista. Ja kuinka hassu ajatus se onkaan – siitä ei ole kovinkaan kauan, kun ruoka kasvatettiin aina itse, poikkeuksetta. Nykyään kyseinen puuha vaatii järjestelyä ja suunnittelua: omassa elämäntilanteessanikaan ruoan kasvattamiselle tuskin olisi tarpeeksi aikaa, eikä tilaa. Onneksi on oma parveke, joka varmasti tulevana kesänä saa toimia pienenä kasvihuoneena!

Terveydellä,

taas yhdestä uudesta jutusta innostunut Saara

10 hyvää syytä lukea kirjoja

Kesä on ihan parasta aikaa lukemiselle! Aina kesäisin muistan, kuinka paljon lukemista rakastankaan – se vaan pääsee unohtumaan kiireisen työ- ja lukuvuoden aikana. Viime kesänä lupasin itselleni, että lukisin kirjoja syksyn ja talvenkin aikana, ja lupaukseni piti melko hyvin. Sain luettua noin yhden kirjan kuukaudessa kiireistä huolimatta.

Harmittaa, että monella lukeminen jää nykyään kakkoseksi älylaitteiden rinnalla. Iltaisin sängyssä puhelinta selataan paljon kirjan lukemista mieluummin. Pikkuveljeni ikäluokassa kirjoja on tuskin luettu harrastusmielessä koskaan, ja meillä aikuisillakin älylaitteet ovat pysyvästi korvanneet monelle rakkaan lukuharrastuksen.

Tämä postaus on ylistys kirjoille. Toivottavasti tällä kirjoituksella saisin edes yhden kadonneen lukuinnon taas syttymään!

Itse olen aina rakastanut lukemista. Opin lukemaan melko varhain, jo ennen kuin menin kouluun. Lapsena aloitin Neiti Etsivillä, teininä luin Twilighteja, Harry Pottereita ja muuta fantasiaa, ja nykyään kirjamakuni on melko monipuolinen. En ole itse koskaan kokenut e- tai äänikirjoja itselleni mieluisiksi tai toimiviksi lukukokemuksiksi, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että ne ovat mahtavia uusia tapoja lukea kirjoja. Parasta niissä on, että ne ovat varmasti avanneet kirjallisuuden maailmaa myös täysin uudelle yleisölle.

Itse olen aina ollut konkreettisen, perinteisen kirjan puolella – rakastan sitä, miltä kirja tuntuu käsissä ja miltä sivujen kääntäminen kuulostaa. Olen pohjimmiltani aikamoinen kirjafiilistelijä! Tykkään tosi paljon myös käydä kirjastossa ja etsiä hyviä kirjoja ajan kanssa, enkä siksi itse omista juuri lainkaan kirjoja.

Nyt annan teille 10 hyvää syytä lukea kirjoja:

1. Kirjojen lukeminen rikastuttaa ja kehittää mielikuvitusta. Kirjallisuus on mahtava pakokeino arjesta ja arjen murheista, ja usein tuntuukin, että hyvän lukuhetken jälkeen myös arjen ongelmat ovat selvinneet pään sisällä. Mielikuvitus kasvattaa luovuutta ja saa ihmisen unelmoimaan. Kirjallisuus on vienyt minua usein kohti omia unelmiani ja saanut tajuamaan, mitä elämältä seuraavaksi haluankaan.

2. Kirjallisuuden lukeminen kehittää kirjoitus- ja lukutaitoa sekä kasvattaa sanavarastoa. Siksi paljon kirjoja lapsuudessa ja nuoruudessa lukeneet pärjäävät usein hyvin koulussa, etenkin kirjoitustaitoa vaativissa aineissa. Kirjojen lukemisesta on ollut ehdottoman paljon hyötyä myös korkeakoulumaailmassa: esseet usein kirjoittuvat kuin itsestään, kun sana on hallussa. Myös tämä blogini on syntynyt rakkaudestani kirjoittamiseen, eli loppujen lopuksi rakkaudestani kirjallisuuteen.

3. Kirjallisuus on loistavaa vastapainoa opiskelulle ja koulukirjoille. Kevyempi lukeminen tekee välillä todella hyvää teorian pänttäämisen ohessa. Pitkään ajattelin, että en jaksa lukea enää vapaa-ajallani, kun luen tietokirjallisuutta opiskellessani niin paljon. Tämä kuitenkin osoittautui vääräksi luuloksi ja nyt ajattelenkin päinvastoin!

4. Kirjallisuudesta ja kirjojen valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin. On fantasiaa, realismia, klassikoita, romantiikkaa, kauhua, jännäreitä ja sellaisia genrejä, joissa sekoitetaan tätä kaikkea. Itse luen mieluiten joko tulevaisuuteen sijoittuvia dystopioita, historiaan sijoittuvia kirjoja tai tositarinoita.

5. Lukea voi missä vain. Kuvittele, kuinka ihanaa on ottaa kirja mukaan vaikka kotoisaan kahvilaan tai hellepäivänä rannalle. Ei ole parempaa!

6. Lukeminen on ilmaista. Suomalainen kirjastojärjestelmä on yksi hienoimmista keksinnöistä ikinä! Kirjoja voi lainata ilmaiseksi, niin paljon kuin haluaa. Lukemattomuuden tekosyynä ei siis varmasti voi olla hinta.

7. Lukeminen kartuttaa myös yleissivistystä. Kirjoja lukemalla olen perehtynyt moneen historialliseen tapahtumaan, yhteiskunnalliseen ilmiöön tai ongelmaan, ihmisryhmään tai vaikkapa tieteelliseen keksintöön mielenkiintoisella tavalla.

8. Lukeminen on ennen kaikkea myös terveellistä. Tutkimuksien mukaan lukeminen voi hidastaa esimerkiksi dementian tai Alzheimerin taudin puhkeamista. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset, jotka lukevat, elävät myös pidempään. Voidaanko siis jopa sanoa, että lukeminen pidentää ikää?

9. Yksi merkittävimmistä lukemisen terveyshyödyistä liittyy ehdottomasti stressiin. Kirjan lukeminen rauhoittaa ja lievittää stressiä ja näin muodostaa myös hyvän olon tunteita. Itselleni kirja on yksi tärkeimmistä stressinlievityskeinoista.

10. Kirjan lukeminen voi auttaa myös nukahtamaan. Kirjan rauhoittava vaikutus toimii mahtavasti unilääkkeenä: ajatus ei harhaile stressaavissa jutuissa, vaan keskittyy kirjan tapahtumiin. Sänkyyn mukaan otettu kirja pitää myös älylaitteet loitolla, joka parantaa taatusti unta ja auttaa nukahtamaan!

Ja sitten vauhdilla kirjastoon tai kaverin kirjahyllylle!

Terveydellä,

Saara

2 x tuorepuuro

Moikka! Tässä tulee mun kaksi lempparia aamupalareseptiä! Rakastan syödä aamuisin puuroa, etenkin tuorepuuroa. Tuorepuurot ovat mahtavia, koska ne voi valmistaa jääkaappiin jo illalla. Aamulla aikaa jää sitten kaikelle muulle, kun ravitseva ja täyttävä aamupala on jo valmiina. Ihan lempparivinkki kiireiseen arkeen! ❤

Eri reseptejä kokeiltuani, kahdesta tuorepuuroreseptistä on tullut minulle ihan ykkösiä. Reseptit ovat kehittyneet käsissäni aikojen saatossa, joten tarkkoja mittoja ainesosista en osaa edes antaa. Tässä kuitenkin puurojen reseptit noin suunnilleen:

OMENATUOREPUURO

kaurahiutaleita

vettä / kauramaitoa / sitruunamehua

1 omena (raastettuna)

loraus jogurttia / kaura- tai soijajogurttia

Sekoita keskenään kaurahiutaleet ja neste: joko vesi, sitruunamehu tai kauramaito. Kaurahiutaleiden ja nesteen suhde on sellainen, että puurokupissa neste peittää kaurahiutaleet juuri ja juuri. Lisää joukkoon raastettu omena ja laita puuro tiivistymään jääkaappiin yön ylitse. Aamulla sekoita joukkoon jogurtti ja koristele marjoilla.

Voit myös sekoittaa raastetun omenan joukkoon vasta aamulla, jolloin se ei tummene ja maistuu hieman erilaiselta. Tällöin yön yli jääkaapissa tiivistyy vain neste sekä kaurahiutaleet. Kannattaa kokeilla, kummasta pitää enemmän!

CHIA-TUOREPUURO

1/2 prk maitorahkaa / soija- tai kaurarahkaa

loraus jogurttia / kaura- tai soijajogurttia

loraus mustikkakeittoa

chiasiemeniä (+ halutessasi esimerkiksi auringonkukansiemeniä)

kaurahiutaleita

Sekoita rahka, jogurtti ja mustikkakeitto yhteen ja lisää sitten chiasiemenet ja kaurahiutaleet. Mitä enemmän puurossa on chiasiemeniä ja kaurahiutaleita, sitä paksumpaa siitä yön aikana tulee. Kokeilemalla saat selville koostumuksen, josta itse pidät. Nosta puuro yöksi jääkaappiin tiivistymään ja nauti aamulla marjojen kanssa!

Sain alunperin tämän reseptin ihanalta hotellin aamiaistarjoilijalta. Kehuin tuorepuuron olevan niin hyvää, että lähtiessäni tarjoilija toi paperille kirjoitetun reseptin mukaani. Mahtavaa asiakaspalvelua ❤

Aurinkoista heinäkuuta!

Terveydellä,

Saara

Koululiikunnan vihaajasta himoliikkujaksi

Tämä on tarina siitä, miten minusta – koululiikuntatuntien armottomasta vihaajasta – syntyi vuosien saatossa liikunnan rakastaja, jopa himoliikkuja. Tarina siitä, miten löysin liikunnan ilon useiden, lannistavien vuosien ja kipeiden kokemusten jälkeen.

Ala- ja yläasteella minä vihasin koululiikuntaa. Ihan oikeasti vihasin. Tykkäsin pelailla isäni kanssa jalkapalloa omalla pihalla, suunnistaa sekä harrastaa monenlaista tanssia, mutta koululiikuntaa minä vihasin. En oikeastaan muista, oliko asia aina ollut niin, vai milloin se sai alkunsa – muistan kuitenkin, että alakouluiässä jännitin usein liikuntatunteja niin paljon, että pääni tai vatsani olivat useita päiviä niin kipeitä, etten voinut lähteä kouluun laisinkaan. Kaikista pahimpia painajaisia minulle olivat etenkin koulu-uinti sekä telinevoimistelutunnit, mutta myös lähes kaikki pallolajit saivat minut paniikkiin.

Mistä kammoni oikein johtui? En koskaan kokenut liikuntatunneilla suoraa syrjimistä tai kiusaamista, joten negatiiviset kokemukseni eivät johtuneet siitä. Myöskään liikunnanopettajani eivät olleet kamalia tai epäreiluja tyyppejä, vaan itse asiassa ihan mukavia ja kannustavia naisia. Luulen, että vihasin koululiikuntaa sen kilpailuhenkisyyden vuoksi. Inhoan kilpailemista, enkä ole luonteeltani lainkaan kilpailuhenkinen, tänäkään päivänä. Mutta kilpailua liikuntatunnit itse asiassa olivat – kilpailua siitä, kuka tekee eniten maaleja tai pisteitä, kuka valitsee kenetkin joukkueeseensa nimenhuudossa, kuka tekee parhaan suorituksen tai kuka nopeimman juoksuajan. Ehkä vihasin liikuntatunneilla kilpailemista siksikin, koska en ollut missään lajissa tai suorituksessa se kaikista paras: pallojen kanssa olin huono ja kuntotesteissä keskivertainen. En tietenkään ollut koskaan kärkipäässä nimenhuudossakaan. Ainoastaan tanssimista rakastin, ja tanssitunneilla olinkin mielestäni hyvä.

Hyvin harva varmasti tietää, että vihasin koululiikuntaa niin paljon. Piilotin paljon negatiivisia tunteita positiivisuuden taakse, sillä tiesin, että liikunnasta saa hyvän numeron, jos jaksaa edes yrittää. Yläasteella petrasin paljonkin, ja yritin opetella positiivisen asenteen kautta myös löytämään sellaisia lajeja, joista koululiikunnassa pitäisin. Yläasteella liikunnasta sain numeroksi aina kahdeksikon. Se harmitti minua silloin paljonkin, ja ajattelin, että numero kuvastaa minua liikkujana: ihan hyvä, mutta ei loistavakaan. Minun mielestäni numero oli epäreilu, sillä ajattelin tuolloin, että olin yrittänyt tunneilla enemmän kuin kasin arvoisesti. Koin, että huonot fyysiset suoritukseni ja taitoni vaikuttivat numeroon, vaikka niiden ei olisi pitänyt. Oliko se sitten niin, sitä en tiedä, mutta nykyään koen liikunnan numeroni olleen todella hyvä siihen nähden, että enhän minä oikeasti pitänyt liikunnasta lainkaan.

Ysiluokan loppupuolella ja lukion alkaessa minä heräsin. Halusin aloittaa liikunnan harrastamisen oma-aloitteisesti. Tiesin, että negatiivinen suhtautuminen liikuntaan tai huonot koululiikuntakokemukset saattaisivat pidemmän päälle johtaa siihen, että en koskaan löytäisi liikunnan iloa. Että jäisin sohvalle koko elämäkseni. Se ei käynyt päinsä, ja ensimmäiseksi lähdin lenkille. Säännöllisen lenkkeilyn jälkeen aloin jumpata kotona: katsoin videoita YouTubesta ja keksin erilaisia kotitreenejä itse. Lopulta uskaltauduin myös kuntosalille silloisen poikaystäväni opastuksella. Kuntosalille uskaltautuminen oli minulle oikeasti kova paikka ja pelotti hirveästi! Muistan miettineeni monta kuukautta, uskallanko minä, epäurheilullinen koululiikunnan vihaaja, astua jalallanikaan kuntosalin puolelle. Se tuntuu näin jälkikäteen ihan naurettavalta.

 Oma-aloitteisen liikunnan tuomien hyvien kokemusten kautta löysin liikunnan iloa myös lukion koululiikuntatunneilta, eivätkä tunnit enää olleet viikon kamalimpia juttuja. Lukiossa liikuntaryhmämme oli todella mukava ja kannustava, ja saimme vaikuttaa liikuntatuntien sisältöön aika paljonkin. Ilmoittauduin muistaakseni jopa ylimääräisille liikunnan kursseille, sillä liikuntakärpänen oli puraissut minua ihan kunnolla. Näiltä kursseilta onkin jäänyt yhdet parhaista lukiomuistoista!

Ja siinä se sitten oli. Pikkuhiljaa opin rakastamaan liikuntaa. Lisäsin liikuntaa hiljalleen osaksi arkeani, kunnes tajusin harrastavani sitä jossain muodossa ihan joka päivä. Nykyään liikunta on minulle henkireikä, lääke, rakas harrastus, päivien piristäjä ja ennen kaikkea hyvän olon tuoja. Kun pää on jumissa ihmissuhdesotkuista, suruista, työ- tai opiskelukuormasta tai ihan mistä arkisesta tahansa, löydän itseni juoksemasta ajatuksiani selviksi. Kun suututtaa, käyn karistamassa ajatukset hartioilta kunnon kuntosalitreenillä.

Tämä tarinani ei ole lainkaan ainutlaatuinen – todella moni on vihannut lapsuudessaan ja nuoruudessaan koululiikuntaa, ja joutunut kokemaan liikuntatunneilla vielä pahempia kokemuksia kuin minä. Monia on kiusattu, syrjitty ja monet on valittu aina viimeisenä joukkueeseen nimenhuudossa. Liikunnanopettajat ovat olleet epäreiluja tai jopa toimineet lainvastaisesti monella eri tapaa. Vaikka kokemukseni eivät ole traumaattisia, ovat ne silti tärkeitä. Tästä aiheesta on ollut ihanaa ja puhdistavaa kirjoittaa.

Tarinassani on kuitenkin opetus. Olen ikävistä kokemuksistani huolimatta löytänyt pitkän ajan kuluessa liikunnan ilon. Se on vaatinut paljon työtä, itkua ja uskaltamista, mutta ilo liikkumiseen on löytynyt. En edelleenkään koe olevani hyvä liikunnassa, enkä pärjää esimerkiksi pallolajeissa ollenkaan. Nykyäänkin negatiiviset tunteet nousevat pintaan joukkue- ja pallolajeissa – usein saattaa jopa itkettää. Olen kuitenkin löytänyt ne lajit, joissa olen tosi hyvä, ja joista ennen kaikkea nautin.

Minun lajeikseni muodostuivat kuntosali, juoksu, tanssiminen, toiminnalliset treenit sekä ryhmäliikuntatunnit. Kaikki näistä ovat yksilölajeja, mutta ei minun tarvitsekaan oppia rakastamaan kaikkea liikuntaa. Se, että olen oppinut jo tämän verran, on aivan ihanaa!

Terveydellä,

Saara

Terveellistä matkaa!

Kesä on lomailun ja ulkomaanmatkailun kulta-aikaa. Lomamatkat ovat ihania ja elämyksellisiä juttuja, mutta eivät valitettavasti usein riskittömiä. Ulkomaanmatkalle lähtiessä on hyvä huolehtia muutamat perusasiat kuntoon, ja tänään halusinkin perehtyä siihen, miten matkustamisesta voi tehdä terveellistä ja mahdollisimman riskitöntä. Tätä postausta varten oli ihanaa myös selata kuvia ja muistoja menneiltä lomamatkoilta ❤

Terveellistä matkaa rakentaessa tärkein juttu on tutustua matkakohteeseen ja sen terveysriskeihin etukäteen. Euroopanmatkalla matkailijan terveysriskit ovat hyvin erilaisia, kuin vaikkapa Aasiaan, Väli- ja Etelä-Amerikkaan tai Afrikkaan suunnatessa. Matkalle lähdettäessä on hyvä selvittää erityisesti etukäteen otettavien rokotteiden tarve, kohdemaan hygieniataso, maan turvallisuustilanne sekä tarve mahdolliseen sairauksia ehkäisevään lääkitykseen, kuten malarialääkitykseen.

Matkailijan yleisin tarvittava rokote on A- ja B-hepatiittiviruksilta suojaava hepatiittirokote. Myös kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet, kuten jäykkäkouristusrokote, ovat matkaillessa elintärkeitä. Kannattaakin siis matkalle lähtiessä tarkistaa, onko oma rokotesuoja ajan tasalla. Kun tarvittavat rokotukset on hommattu ja myös matkavakuutus kunnossa, voi lomasta nauttia täysillä!

Etenkin kesäaikaan on matkaillessa tärkeää huolehtia myös aurinkosuojasta. Ihon polttaminen auringossa on typerää, sillä aurinkosuoja on niin yksinkertainen ja edullinen tapa välttää auringon riskit. Nämä riskit saattavat kulkea mukana koko loppuelämän. Vakavin seuraus ihon toistuvasta polttamisesta on ihosyöpä, joka onkin yleistynyt väestössä huomattavasti matkailun yleistyttyä.

Myöskään terveellisiä elintapoja ei reissatessa tarvitse heittää menemään. Terveellinen ruoka, hallittu alkoholinkäyttö, liikkuminen ja riittävä nesteytys ovat matkallakin hyvä pitää mielessä – näin hyvä olo ja fiilis pysyvät arjen lisäksi yllä lomallakin! Esimerkiksi liikuntaa kertyy helposti ja stressittömästi matkalla vaikka nähtävyyksiä katsellessa. Omilla matkoillani on ollut ihanaa höllätä perinteisestä kuntosalitreenaamisesta, ja sen vastapainoksi vain kävellä matkakohteen maisemia ja nähtävyyksiä katsellen. Tyypillisesti kävelyä on tullut lähes 20 000 askelta per päivä, ihan huomaamatta!

Alkoholin riskit pätevät yhtä lailla lomallakin – kohtuullisen käytön muistaminen helpottaa huomattavasti arkirytmiin palaamista loman jälkeen. On totta, että alkoholin liikakäyttö matkalla voi johtaa tilanteeseen, jossa esimerkiksi paluu työelämään on lomamatkan jälkeen haastavaa tai jopa mahdotonta. Alkoholin kohtuukäyttö myös pienentää huomattavasti matkailijan terveysriskejä: alkoholi kun on usein yhteydessä etenkin matkatapaturmiin.

Erityisesti ruoan kanssa matkalla täytyy olla varovainen: iso osa matkailijoiden terveysongelmista johtuukin ruoasta tai pilaantuneesta juomavedestä. Henkilökohtaisesti tykkään matkoilla kokeilla kaikkea uutta ja paikallista sekä suosia monipuolista ja kokeilevaa ruokavaliota. Silti tietyt kulmakivet ulkomailla syödessä on tärkeä muistaa ruokamyrkytyksien välttämiseksi.

Mikäli kohdemaan hygieniataso on puutteellinen, kannattaa ruokaa valittaessa välttää esimerkiksi kananmunaa, majoneesia, raakaa kalaa, lihaa ja kalaa sekä pastöroimattomia maitotuotteita, jääpaloja ja sellaisia marjoja ja hedelmiä, joita ei voi itse pestä tai kuoria. Vesi kannattaa juoda pullotettuna. Ruoan ja juoman välityksellä leviävää hepatiitti A-virusta esiintyy jo Euroopassakin.

Mutta hei! Reissussa kuitenkin saa ja pitää höllätä rutiineista ja elintavoista. Se on lomalla tärkein juttu pitää mielessä. Riskit tiedostaen matkustaminen on vain tosi paljon mukavampaa 🙂

Nauttikaahan kesästä ja tulevista matkoista!

Terveydellä, Saara