TAIDE JA TERVEYS – Miksi luovuus voi pidentää elinikää?

Tiesitkö, että taideharrastus voi edistää terveyttä ja pidentää elinikää? En minäkään, mutta mielenkiintoni aihetta kohtaan heräsi, kun korona-ajan alkaessa ostin maalaustarvikkeet pitkien koti-iltojeni ratoksi. Kun useiden vuosien jälkeen aloitin maalaamisen uudelleen, vei se kerta kaikkiaan mennessään. Maalaaminen on ollut ihanaa vastapainoa urheilupainotteisille harrastuksilleni ja ennen kaikkea ravinnut mielenterveyttä upealla tavalla. Maalatessa on unohtunut kaikki muu!

Siksi sisäinen terveysbloggaajani halusi selvittää lisää, ja aloinkin heti keräämään taustatietoa maalaamisen, sekä laajemmin taiteen ja luovuuden, merkityksestä terveydelle. Koska uusi harrastukseni on tuonut minulle niin valtavasti hyvinvointia, on samanlaisia kokemuksia oltava muillakin. Tänään kerron, miksi taiteileminen on tutkitusti terveellistä, ja miksi luovuus voi pidentää elinikäämme. Tämän jälkeen saatat olla inspiroitunut kokeilemaan jotain uutta. Enjoy! 

Loppuun kokosin lyhyen tiivistelmän aiheesta, mikäli et ehdi lukemaan koko tekstiä ❤  

TAIDEHARRASTUS VOI EDISTÄÄ JOPA FYYSISTÄ TERVEYTTÄ   

Ihan aluksi en uskonut, että taiteella voi olla jopa fyysistä terveyttä edistäviä ulottuvuuksia. WHO:n julkaiseman laajan, yli 900 tutkimusjulkaisua analysoivan raportin mukaan, asia tosiaan on juuri niin. Taide ja sen harrastamisen eri muodot tuovat tekijälleen hyvän terveyden ja hyvinvoinnin kokemuksia, parempaa mielenterveyttä, stressinhallintakeinoja sekä konsteja pitkäaikaissairauksien hoitoon ja niiden kanssa elämiseen. Taideharrastus voi ehkäistä useita sairauksia ja tuoda tekijälleen yhteisöllisyyden kokemuksia vaikeiden elämäntilanteiden keskelle.  

Vaikkakin taiteen positiiviset terveysvaikutukset näkyvät etenkin mielenterveydessä ja mielen hyvinvoinnissa, on taiteilulla huomattu olevan myös joitakin fysiologisia vaikutuksia terveyteen. Tanssiminen, maalaaminen, musisointi tai muu taiteen tekeminen tasoittavat stressihormoni kortisolin määrää ja lieventävät stressiä. Taiteilu voi myös tehostaa elimistön immuunijärjestelmän sekä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa. Taideharrastuksen on huomattu olevan yhteydessä jopa terveellisimpiin elintapoihin, sillä taiteen tuomat hyvän olon kokemukset kannustavat terveellisiin valintoihin, kuten terveellisempään ravintoon. Fyysiset terveysvaikutukset näkyvät myös konkreettisesti: esimerkiksi tanssi on erinomaista ja kuntoa kohottavaa liikuntaa!  


Taiteilu on mahtavaa treeniä myös kaikista kalleimmalle aarteellemme, eli aivoille. WHO:n raportin mukaan etenkin musiikki ja tanssi aktivoivat aivoja ja aivojen muistikeskusta, ehkäisten muistisairauksia, kuten dementiaa. Aivoliiton mukaan taideharrastus on yhteydessä aivojen terveyteen: mitä enemmän aivoja käyttää omilla mieluisilla tavoillaan, sitä vastustuskykyisemmät ne ovat aivosairauksia vastaan. Taideharrastukset näyttävät ehkäisevän ja hoitavan myös tiettyjä sairauksia. Näyttöä on ollut esimerkiksi dementian, masennuksen, Parkinsonin taudin, sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa.  

TAITEILU TUO ENNEN KAIKKEA TERVEYTTÄ MIELELLE  

 Taideharrastukset tekevät ennen kaikkea hyvää mielelle. Tutkimusten mukaan taide voi vahvistaa monin tavoin mielen hyvinvointia. MIELI ry:n mukaan taiteen kautta voi oppia tunnistamaan omia tunteitaan ja harjoitella tärkeitä tunnetaitoja. Esimerkiksi musiikin kuuntelu voi auttaa tunteiden hallinnassa, sillä musiikki voi niin rauhoittaa, kuin tsempatakin!

Taide voi myös kohentaa mielialaa, lievittää ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta sekä auttaa stressin hallinnassa. Aivoliiton mukaan taide onkin yhteydessä hyvän elämän kokemuksiin, pidempään ikään ja osallisuuden tunteisiin. Taideharrastuksesta saa myös iloa, ja taiteen on todettu tekevän ihmiset luovemmiksi ja aktiivisemmiksi. WHO:n raportissa kerrotaan, että taiteella on havaittu olevan myös pitkäaikaisempia vaikutuksia mielenterveyden häiriöiden ehkäisyssä ja hoidossa. Taideharrastus kasvattaa tekijänsä itsetuntemusta, itsetuntoa ja itseluottamusta, ja nämä seikat rakentavat vahvasti parempaa mielenterveyttä.  

Taide laittaa liikkeelle uusia ajatuksia ja tuo mukanaan elämyksiä, kokemuksia, ystäviä ja voimavaroja. Ei siis mikään ihme, että mieli voi paremmin ❤ 

TAIDE ANTAA YHTEISÖLLISYYDEN KOKEMUKSIA 

 Taiteella on myös yhteisöllinen ja sosiaalinen puolensa. Ryhmämuotoisen taidetoiminnan, kuten teatterin tai kuorolaulun, on huomattu lisäävän yhteisöllisyyden kokemuksia. Tutkimusten mukaan taideharrastus voi vähentää yksinäisyyttä ja lisätä kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi tulemisen tunteita. Aikamoisen vaikuttavia juttuja!  

Taide on tuonut hyvää oloa myös työyhteisöihin. Yhteinen taide- tai kulttuuritoiminta työyhteisössä on suojannut työntekijöitä stressiltä sekä henkiseltä uupumukselta ja näin tuonut mukanaan työhyvinvointia. Yhteinen kulttuuritoiminta on myös hionut työyhteisöjä tiiviimmiksi ja näin parantanut yhteisön keskinäistä kommunikaatiota. Myös päätöksenteko on muuttunut joustavammaksi työyhteisön ryhmäytyessä.  

TIIVISTELMÄ (eli lue ainakin tämä!) 

  •  Taideharrastus voi lievittää stressiä sekä ehkäistä masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta  
  • Taiteesta kumpuavat hyvän olon kokemukset voivat auttaa terveellisempien arjen valintojen tekemisessä 
  • Tanssi on loistavaa, terveyttä edistävää liikuntaa, ja taiteileminen on mahtavaa treeniä myös aivoille 
  • Taide vahvistaa tunnetaitoja ja auttaa tunteiden hallitsemisessa 
  • Taide tuo tekijälleen iloa ja kasvattaa itseluottamusta 
  • Ryhmässä tekeminen vähentää yksinäisyyttä ja tuo mukanaan yhteisöllisyyttä 
  • Työyhteisötkin voivat hyötyä taidetoiminnasta ja rakentaa siten yhteisöllisyyttä ja työhyvinvointia

Tällainen tykitys tällä kertaa, toivottavasti hieman erilainen aihe herätti ajatuksia ❤ Jätä ihmeessä kommentti, tai kommentoi asiaa vaikka Instagramissa! 

Terveydellä, Saara  

LÄHTEET 

Kysymyksiä & vastauksia

Heeellurei!

Kyselin vähän aikaa sitten täällä blogissa ja Instagramin puolella teitä lähettämään mitä tahansa kysymyksiä ensimmäisen Q&A-postaukseni koostamiseksi (ja koronatylsyyden lievittämiseksi). Kyssäreitä tulikin ihan kivasti, ja tänään tarjoilenkin niihin vastauksia. Ennen kaikkea tämän postauksen koostaminen haastoi omaa ajatteluani, mutta toivottavasti jotkut vastaukset voivat jopa auttaa kysyjäänsä (lähinnä opiskeluun liittyvät sellaiset)!

Tässä postauksessa kerron, mistä haaveilen tällä hetkellä, mitkä ovat parhaat vinkkini terveyden edistämisen pääsykokeeseen, mitä haluan tehdä ensimmäiseksi korona-ajan päätyttyä sekä mitkä ovat parhaita keinoja treenimotivaation ylläpitämiseen. Mennään siis asiaan!

Mitä positiivista näet tässä korona-ajassa, vai onko mielestäsi tässä mitään positiivista?

Aloitetaan ajankohtaisista, eli koronakysymyksistä! Mä näen tässä tilanteessa oikeastaan melko paljonkin positiivista, vaikka tilanne ei itsessään ole tietenkään millään tavalla positiivinen, kun kyseessä on pahimmillaan hengenvaarallinen sairaus. Jos puhun omasta puolestani, on tämä virus opettanut minulle paljon elämästä, arvoistani ja itsestäni – mutta on se myös saanut koko maailman tavallaan terveellä tavalla pysähtymään.

On myös uskomatonta, kuinka näinkin lyhyt aika on saanut aikaan positiivisia vaikutuksia ilmastoon. Vaikka ilmastonmuutosta ei tämä virus pysäytäkään, ehkä tämä näyttää meille jotain oleellista ilmastonmuutoksen torjumisesta ja hidastamisesta. Tai ainakin opettaa pärjäämään vähemmällä ja kenties kuluttamaan vähemmän.

Mitä aiot tehdä ensimmäiseksi, kun korona on selätetty?

Tällä hetkellä tekisi mieli mennä ihan kunnolla bailaamaan. Eli varmaan meen bailaamaan!

Mistä juuri nyt haaveilet?

Olen kyllä perustavanlaatuinen haaveilija, eli haaveilen tällä hetkellä hyvin monestakin asiasta. Todellakaan kaikkea en tähän voi, tai edes uskalla, kirjoittaa. Jotenkin kirkkaimpana mielessä tällä hetkellä ovat olleet opinnot ja työ, ja ajatukset ovat pyörineet etenkin niiden teemojen ympärillä nyt karanteeniaikana. Olen paljon jopa muodostanut joitakin haaveita viime aikoina uudelleen. Multa kysyttiin myös, mikä olisi mun unelmatyö, ja vastaankin tavallaan tähän kysymykseen kattavammin seuraavassa kysymyksessä.

Tällä hetkellä haaveilen myös kokemusrikkaasta kesästä, opiskelumotivaatiosta ja opintojen pariin palaamisesta, kesäreissusta Tampereelle, viinin- ja nauruntäyteisistä illoista ystävien kanssa sekä siitä, että korona olisi pikkuhiljaa jo ohi (ja että joskus pääsisi vielä reissaamaan!).

Mikä olisi sun unelmatyö?

Apua, huippu ja vaikea kysymys! Mun unelmatyö olisi melko villi ja vapaa, sellainen kun olen luonteeltanikin. Saisin olla ihmisten kanssa (PALJON), esiintyä ja muilla tavoin ilmaista itseäni: ehkä kirjoittaa, valokuvata ja tehdä mediasisältöjäkin. Samalla tehdä jotain terveyteen liittyvää: kertoa, puhua ja levittää tietoa terveydestä. Työ ei olisi aikasidonnaista, vaan saisin takoa silloin, kun rauta on kuumaa – tavallaan työajoista välittämättä. Kaikista tärkeintä olisi, että työ olisi minulle niin rakasta, ettei se tuntuisi lainkaan työltä.

Kuulostaa utopialta, mutta unelmat onkin tehty toteutettaviksi.

Miksi kiinnostuit terveyden edistämisen alasta?

Kiinnostuin ihan alun perin terveyden edistämisen alasta terveystiedon ylioppilaskirjoitusten kautta. Tähän ei siis liity sen kummempaa tarinaa! Terveystieto oli lukiossa minulle ehdottomasti se kiinnostavin aine, ja kirjoituksiin lukiessani aloin kehittää ajatusta siitä, että jatkaisin terveystiedon opiskelemista vielä pidemmälle. Pitkän ja hartaan googlettelun, Opintopolun selaamisen ja UEF-lähettiläiden vierailun jälkeen, löysi terveyden edistämisen hakukohde yhteishakulistani kärkipaikalle.

Alavalintani ei missään nimessä ollut itsestään selvä (hain myös muille aloille), mutta sattuman ja pääsykoemenestyksen johdattelemana se valikoitui sitten omakseni. Ja omalta se on tuntunutkin. Kohta neljä kulunutta vuotta ovat toki rakentaneet kiinnostustani aiheen ympärille yhä vahvemmaksi.

Parhaat pääsykoevinkkisi terveyden edistämisen pääsykokeeseen?

Tässä kysymys, jota kysytään minulta useita kertoja joka kevät! Yritin saada aikaan mahdollisimman selkeän, mutta ytimekkään vastauksen, jonka voi löytää täältä blogistani myös myöhemmin. Mikäli kiinnostusta ja kysymyksiä herää edelleen, voin kirjoittaa tulevaisuudessa vielä erillisen postauksen aiheeseen liittyen. Skippaa, jos aihe ei kiinnosta!

Ja hox hox, nämä seuraavat ovat vain minun kokemuksiani ja vinkkejäni aiempien pääsykokeiden ja omien kokemusteni pohjalta. Huomaathan, että koe voi olla erilainen tulevina koekertoina. Nämä vinkit eivät myöskään luultavasti päde tämän kevään pääsykokeeseen, joka järjestetään koronatilanteen vuoksi erityisjärjestelyin. Lisätietoja erityisjärjestelyistä Itä-Suomen yliopiston pääsykokeisiin liittyen löydät täältä.

Terveyden edistämisen koe on vuodesta 2016 lähtien ollut aineistokoe, jossa siis aineisto jaetaan vasta valintakoetilanteessa. Aineiston pohjalta vastataan monivalintakysymyksiin sekä oikein/väärin -väittämiin. Lisäksi aineistosta laaditaan referaatti, eli tiivistelmä.

  • Vinkki numero 1: Tutustu vanhoihin pääsykoemateriaaleihin. Vanhoihin terveyden edistämisen pääsykokeisiin ja vastauksiin pääset tutustumaan tästä linkistä klikkaamalla. Jos pääsykokeet jatkossakin toistavat samaa kaavaa, on edellisiin valintakokeisiin oikeasti hyödyllistä tutustua.
  • Vinkki numero 2: Tutustu tutkimusartikkelin rakenteeseen. Valintakokeen aineistot muodostuvat lähes aina tieteellisistä tutkimusartikkeleista. Tutustu siis rauhassa erilaisiin terveystieteellisiin artikkeleihin ja niiden rakenteeseen. Mistä löydät johdannon, tutkimusmenetelmät, tulokset tai tutkimuksen johtopäätökset?
  • Vinkki numero 3: Harjoittele referaatin, eli tiivistelmän laatimista. Ainakin omana lukioaikanani opetussuunnitelmaan kuului yhden referaatin kirjoittaminen, sekä sen kirjoittamista harjoiteltiin myös äidinkielen kirjoituksiin valmistautuessa. Tutustu siis referaattiin tekstilajina, sekä harjoittele tiivistelmän kirjoittamista tutkimusartikkeleihin pohjaten.

Millainen paikka Kuopio on asua ja opiskella?

No, mun mielestä ihana. En olisi uskonut, että Kuopiosta olisi tullut heti minulle koti, mutta niin siitä vaan tuli. Voisin tällä hetkellä oikeastaan kuvitella jääväni tänne opintojen jälkeenkin, mutta aika toki sen näyttää.

Kuopio on sympaattinen – samalla moderni opiskelijakaupunki, samalla savolainen ja perinteinen. Kuopiossa saa käyttää toppahousuja talvella, ja Kuopiossa ihmiset niin tekevätkin. Ihmiset täällä reippailevat paljon luonnossa ja liikkuvat ahkerasti, ovat mukavia asiakaspalvelijoita ja hymyilevät jos niille uskaltaa hymyillä ensin. Olen kuullut ihmisten kertovan, että kaikilla on tänne tullessa ollut tosi tervetullut olo. Kuopio on myös hämmästyttävän kaunis.

Opiskelijakaupunkina Kuopio on hyvin aktiivinen ja esimerkiksi tapahtumia riittää ihan jokaiselle viikolle. Kuopiossa Itä-Suomen yliopiston kampuksella ainejärjestöjä on vain 10, ja se tekee myös poikkitieteellisestä porukasta tosi yhteisöllisen. Kuopiossa on helppo verkostoitua poikkitieteellisesti, ja tunnen itsekin laajasti porukkaa oman alani ulkopuolelta. Tuttuja naamoja riittää, ja tuttuja onkin kiva moikkailla muuallakin kuin kampusalueella!

Miten ylläpitää motivaatiota säännölliseen treenaamiseen ja liikkumiseen?

Hyvä kysymys! Eri ihmisiä motivoivat todella eri asiat. Mielestäni tässä kysymyksessä taitaa jo itsessään piillä yksi vastauksista – eli liikunnan säännöllisyys. Koen niin, että kun liikunnasta tekee vähitellen rutiinia ja säännöllistä, eivät yksittäiset treenit tai liikuntakerrat tunnu enää niin ylitsepääsemättömiltä toteuttaa. Kun liikunta on rutiinia, alkaa keho liikettä jo vaatimaankin, ja liikunnasta syntyvää hyvän olon tunnetta alkaa oikein kaipaamaan!

Toinen neuvo pitää yllä omaa motivaatiota on tuijottaa itsekkäästi omaa napaa. Ainakaan itseäni ei Instagram-kaunottarien tai muiden sellaisten tuijotteleminen juuri motivoi, mutta omien tavoitteiden asettaminen ja oman edistymisen seuraaminen sitäkin enemmän. Älkää siis vertailko itseänne muihin, koska se jos mikä syö motivaatiota!

Ahdistaako ilmastonmuutos?

Toki ahdistaa. En halua ahdistua liikaa, ja siksi olenkin päättänyt tehdä oman parhaani ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Olen paljon levollisemmin mielin, kun tiedän konkreettisesti tehneeni jotain, ihan itse. Kenenkään ei tarvitse tehdä mestaritekoja ilmaston vuoksi, mutta jos jokainen tekee oman parhaansa, ollaan jo pitkällä. Omat tekoni ilmaston hyväksi eivät ole tämän ihmeellisempiä: syön kasvis- tai vegaaniruokaa, kierrätän, kulutan mahdollisimman vähän ja pyrin ostamaan kaiken käytettynä kirppareilta, liikun joko julkisilla, pyörällä tai kävellen sekä pyrin matkustamaan lentämällä vain kerran vuodessa.

 Enkä hamstraa tavaroita, vaan kokemuksia.

Kiitos vielä kaikista kysymyksistä! Nyt jatkan mun uuden harrastuksen, eli maalaamisen, parissa. Siitä ehkä jotain lisää vähän myöhemmin!

Terveydellä, Saara

Kevätkuulumiset & välivuoden update

Moi!

Jotenkin on ollut hankalaa saada kirjoitushanoja auki tässä poikkeustilanteen myllerryksessä. Etenkin terveysaiheista on tuntunut vieraalta kirjoittaa, koska me luetaan yhdestä ja samasta, pelottavasta terveysuhasta koko ajan mediasta. Ja kaikki muu tuntuu niin merkityksettömältä sen suuruuden rinnalla. Muutaman aiheen olen kuitenkin blogin idalistalistalle saanut koottua! Tänään aloitan kevyesti kertomalla ihan vain siitä, mitä mulle ja mun välivuodelle kuuluu just nyt. Kirjoitin aiemmin päätöksestäni pitää välivuosi ja tässä postauksessa puran ajatuksia siitä, miltä tuntuu, kun välivuoden loppu alkaa jo häämöttää!

On todella hankalaa kertoa tämän hetken kuulumisista mainitsematta koronaa. Joten mainitaan se sitten. Pakko myöntää, että olen ollut tästä tilanteesta ajoittain melko ahdistunut. Ehkä ahdistava ajatus on ollut se, että nyt on ollut pakko pysähtyä ja tavallaan riisua elämästään kaikki ylimääräinen. Ehkä ahdistavaa taas on se, että nuo ylimääräiset asiat ovat tosi tärkeitä ja pitkälti elämän ja arjen suola. On ollut hankala totutella elämään ilman niitä. Tai ehkä ahdistavaa onkin ollut se, että koko elämä tuntuu muuttuneet niin kokonaan niin lyhyessä ajassa. Ihan kuin eläisi kokonaan eri elämää, tai vaikka ihan eri kulttuurissa!

Koska mieleni pyörii aina mieluummin positiivisilla kierroksilla, tiedostan vahvasti myös sen, että korona on tuonut mukanaan myös paljon hyvää. Tuo mainitsemani pysähtyminen ei ole ollut ainoastaan huono asia – varsinkaan tällaiselle kaikki raudat tulessa -tyypille, niin kuin olen. On ollut aikaa kodille, kumppanille, luoville ajatuksille, perheelle soittelemiselle ja palautumiselle. Olen ennen kaikkea huomannut olevani paljon levänneempi ihminen.

Lepo on näkynyt konkreettisesti monella tapaa: en esimerkiksi muista, milloin viimeksi olisin ollut näin kauan käymättä kuntosalilla. Salitreenin sijaan olen nyt poikkeustilan ajan liikkunut, hölkännyt ja treenannut entistä enemmän ulkona. Olen myös jumppaillut kotona, joogannut, kehonhuoltanut ja jotenkin päivä päivältä tullut tietoisemmaksi siitä, mitä keho on kunakin päivänä kaivannut. Se on kaivannut ennen kaikkea liikettä ja liikkumista, mutta monipuolisemmin, kuin olen ennen sille sitä osannut antaa. Uudet ärsykkeet ja lisääntynyt aerobinen liikunta ovat antaneet keholle uutta haastetta ja voimaa palautua nopeammin. Olen myös nukkunut säännöllisintä unirytmiä kuin ehkä koskaan, syönyt hyvin ja myös herkutellut paljon (hups!). Ehkä tämä on ollut pieni retriitti omaan hyvinvointiini.

Josta päästäänkin aasinsiltaa pitkin puhumaan välivuodesta. Nyt, kun karanteenin aikana on aikaa ollut pohdiskella välivuotta ja summata sen mukanaan tuomia ajatuksia, olen oikeastaan havahtunut siihen, kuinka hyvää tämä pysähtyminen on tehnyt myös välivuodelleni. Oikeastaan vasta nyt työkiireiden hälvennyttyä ja kotonaoloajan lisäännyttyä, olen ensimmäisen kerran edes kokenut viettäväni välivuotta ylipäänsä. Vaikka aikaisemmin opinnot olivatkin jo ehtineet hieman unohtua, olen vasta nyt rentoutunut kiireisen elämän tahdista sille tasolle, jota kai alun perin lähdin välivuodellani tavoittelemaan.

Jotenkin harmittaa, että tällainen poikkeustilanne saa tajuamaan, kuinka hurjaa ja nopeatempoista arkea sitä tavallisesti elääkään. Olen huomannut, etten ole näiden ajatuksien kanssa yksin, sillä olen kuullut samaa monien ystävieni suusta. Koen vahvasti, että ympäristön ja yhteiskunnan luomat suorituspaineet ovat aina vaikuttaneet minuun paljon, ja siksi esimerkiksi välivuoden viettäminen tuntui väärältä ajatukselta aluksi. Vaikka nyt jo tajuankin, että on todellakin ok ottaa taukoa opinnoista, jotka ovat eri muodoissaan vieneet suurimman osan elämästäni, en sitä ehkä vuosi sitten vielä tajunnut. Harmittaa, että yhteiskunta on asettanut meille tiukat raamit opinnoista, niiden tavoitteellisesta etenemisestä ja etenkin niistä valmistumisesta. Toki asiasta voi olla montaa mieltä, mutta itse koen asian näin.

Ihanaa tässä on, että opiskelumotivaatio on tullut takaisin, muutama aihe gradulle haahuilee jo takaraivossa ja jotenkin tulevaisuuden unelmat ovat piirtyneet entistä tarkemmiksi. Tauko on tullut tarpeeseen. Olen ehdottoman valmis ensi syksyyn, mutta lupaan itselleni yrittää pitää mukanani ainakin jotain tämänhetkisestä rentoudestani myös opintokiireiden keskellä. Ja kiirettä en lupaa opintojeni kanssa pitää, edelleenkään.

Haluaisin jotenkin tällä kirjoituksellani rohkaista kyseenalaistamaan jokaisen omaa elämäntahtia, koostui se sitten opinnoista tai mistä tahansa muusta. Haluan rohkaista poikkeamaan käsikirjoitetuista suorituspaineista ja etsimään esimerkiksi työkokemuksia ja omia kiinnostuksenkohteita rohkeasti. Vaikka opinnot ja työ ovatkin usein elämän tärkeimpiä asioita, on niistä välillä huikeaa höllentää otetta ja siten nähdä ne ihan oikeasti tärkeät jutut. Ja tämän olisi pitänyt tapahtua jo kauan ennen koronaa.

No, nyt olen puhunut ❤

Terveydellä, Saara

PS. Tulevaan Q&A-postaukseen saa vielä laittaa kysymyksiä tulemaan, vaikkapa anonyymisti tämän postauksen kommenttikentässä! Mikäli kommenttikenttä ei etusivulla näy, klikkaa postauksen otsikkoa ja skrollaa sivu alas asti. Ensi kerralla sitten vastausten parissa!

Jos koronavirus ahdistaa, lue tämä

Moi.

Mulla oli tarkoitus kirjoittaa tänään jostain ihan muusta, mutta tässä maailmantilanteessa tuntuu vähän hölmöltä puhua mistään kevyestä, tai edes mistä tahansa muusta aiheesta, kuin koronaviruksesta. Some, iltapäivälehdet ja ennennäkemättömän pituiset kauppajonot huutavat meille sitä totuutta, joka nyt maailmassa vallitsee. Se alkaa pelottaa ja ahdistaa.

Minunkin elämääni korona iski aika tavalla, yhdessä rysäyksessä – monet pitkän aikaa odottamani tapahtumat peruttiin ja esimerkiksi työnteosta putosi pois paljon merkittävää sisältöä. Kalenteri tyhjeni kertaheitolla pitkälle kesään saakka. Samaan aikaan ihmiset ryntäsivät kauppoihin hamstraamaan vessapaperia. Kyllä siinä ensimmäisenä reaktiona iski paniikki, ja sitten ahdistus.

Tänään halusin kirjoittaa tästä aiheesta, ehkä eniten omaa mieltäni tyynnytelläkseni. Ihan aluksi haluan todeta, että tilanteesta ahdistuminen on varmasti täysin normaalia ja terve reaktio täysin uudenlaiseen tilanteeseen. Vaikka en ole lainkaan alan asiantuntija, voin varmastikin todeta, että ahdistukseen ei ole hyvä jäädä pitkäksi aikaa kiinni. Ahdistusta ei myöskään helpota mahdollinen velvoite tai vapaaehtoinen päätös pysytellä kotona, neljän seinän sisällä. Siksikin päätin listata tähän postaukseen muutamia juttuja, joilla korona-ahdistusta voisi lievittää, sekä myös sellaisia kivoja tekemisiä, joita kotona pysyessään voi tehdä ja joilla päiväänsä rytmittää. Muistathan, että jos ahdistuksesi on vakavaa tai koet olosi todella vaikeaksi, käänny aina terveydenhuollon ammattilaisen puoleen!

Jos koronavirus ahdistaa, siihen voi auttaa…

  • Puhuminen, esimerkiksi soitteleminen ystävien/läheisten kanssa. Onneksi nykyisin meillä on käytössä kaikenlaiset mahdollisuudet esimerkiksi videopuheluihin ❤ Myös viestittely voi helpottaa! Tämän hetken ohjeistuksella myös kylässä voi käydä, eli ystävien kanssa hengaaminen auttaa aina.
  • Keskittyminen johonkin muuhun, kuin murehtimiseen: vaikka lukemiseen, sarjoihin, tai käsitöihin. Alempana tässä postauksessa on vinkkejä, mitä kaikkea kivaa kotona voi tehdä.
  • Sosiaalisen median selailun vähentäminen. Jatkuva uutisointi voi herättää valtavaa huolta ja lisätä ahdistuneisuutta. Seuraa vaikka vain yhtä luotettavaa tietolähdettä, kuten THL:ää.
  • Toistemme tsemppaaminen! Tästä nimittäin selvitään yhdessä, ennemmin tai myöhemmin ❤

Nyt, kun joudut olemaan paljon kotona, voit vaikka…

  • Kotijumpata! Kivoja jumppavideoita löytyy esimerkiksi Youtubesta tältä kanavalta tai Instasta tililtä @ansaivo
  • Lukea kirjoja ❤
  • Siivota kaikki kaapit ja samalla tsekata, mitkä vaatteet joutaisivat kirpparille
  • Kokata uusia reseptejä, tai vaikka vanhoja ja toimivia lemppareita
  • Tehdä käsitöitä, esimerkiksi vaikka kestovanulappuja
  • Ja tietty katsoa Netflixiä! Mun tän hetken lempisarjoja on Outlander ja How to Get Away With Murder

Jos haluaa suhtautua asiaan positiivisesti, voi ajatella, että nyt on aikaa sille kiireettömälle kotona olemiselle, jota kiireisessä arjessa harvoin on. Vielä tätä kirjoittaessani kotoa postuminenkin on ihan ok, joten esimerkiksi luonnossa liikkuminen on ihanaa, jos vaikka oma kuntosali on mennyt kiinni. Ainakin täällä Kuopiossa jäätilanne on täydellinen luistimilla kiitelemiseen! Instaan on myös syntynyt tämän teeman ympärille jopa oma hashtaginsa, #koronakotoilu, jonka takaa varmasti löytää lisävinkkejä kotona pysymisen ajankuluksi.

Mut hei! Tähän asiaan ei tarvitse todellakaan suhtautua positiivisesti juuri nyt, jos se tuntuu mahdottomalta. Myös ikävien tunteiden tunteminen on tärkeää. Aiheesta lukeminen voi rauhoittaa – esimerkiksi THL julkaisi tänään hyvän artikkelin koronavirusahdistuksesta. Pääset lukemaan sen täältä.

Koronavirus myös opettaa

Jo tässä vaiheessa koronavirus on opettanut minulle äärettömän paljon. Kuinka itsestäänselvyytenä olenkaan pitänyt vapaata liikkumista paikasta toiseen, opintoja ja työtä, vapaa-ajanharrastuksia ja omaa terveydentilaa. Tai tulevaisuutta ylipäänsä! Kuinka sokeasti sitä luottaakaan tulevaisuuteen ja siihen, että kaikki suunnitelmat melko varmasti toteutuvat. Koronavirus osoitti sen, että oikeasti mitään ei voi koskaan täysin ennustaa tai suunnitella. On oikeasti elettävä hetkessä.

Koronavirus harmittaa ja ahdistaa, mutta ainakin olen oppinut paljon jo nyt. Olen oppinut…

  • Kunnioittamaan hoitohenkilökuntaa aivan uudessa valossa.
  • Kunnioittamaan vapautta liikkua, tehdä omat päätökset ja suunnitella elämää.
  • Sen, että usko tulevaisuuteen on minua vahvasti kannatteleva voima. Kun se viedään, tuntuu olo tyhjältä.
  • Sen, kuinka tärkeää on osata elää hetkessä.
  • Arvostamaan ja huolehtimaan läheisistäni taas ihan uudella tavalla.

Haluan toivottaa hirmuisesti tsemppiä meille kaikille uuden ja vieraan tilanteen edessä! Nyt meidän pitää tehdä reippaasti yhdessä töitä sen eteen, että riskiryhmään kuuluvat läheisemme pysyisivät terveinä ja että virus saataisiin loppujen lopuksi kuriin.

Rakkaudella, Saara  

Paremman arjen resepti

Kaksi viikkoa sitten olin työmatkalla Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) avausseminaarissa Tampereella. Reissu oli antoisa, verkostoiva ja ennen kaikkea täynnä hyviä puheenvuoroja. Kaikista päällimmäisenä mieleen jäi SYL:n hallituksen puheenjohtajan Tapio Hautamäen aloituspuheenvuoro. Hautamäki puhui tuleville ylioppilaskuntien hallitustoimijoille sanoen: ”Elä tämä vuosi niin, että haluaisit elää sen aina uudelleen.” Tällä hän tarkoitti sitä, että tulevasta vuodesta saisi varmasti enemmän irti, jos malttaa mielensä ja ottaa vain sen verran tehtäviä itselleen, ettei pala loppuun.

Tuo puheenvuoro pysäytti itsenikin. Olenko todella elänyt viime ajat niin, että eläisin ne mielelläni uudelleen? Täysin rehellinen vastaus olisi ehkä ei. Olen ehdottomasti kuormittanut itseäni liikaa, eikä niihin tunteisiin olisi mukava palata. Siksi istahdinkin alas kirjoittamaan aiheesta. Minä, kuten varmasti ihan jokainen, haluan nauttia jokaisesta elämäni vuodesta siten, että haluaisin elää ne kaikki uudelleen. Tänään puhutaan siis tärkeämpääkin tärkeästä arjesta!

ARKI ❤

Aloin miettiä arjen todella tärkeää merkitystä elämällemme. Me elämme tavallista arkea ihan joka päivä: sitä, johon kuuluu opinnot tai työ, aikaiset herätykset ja ehkä väsyneet illat. Kiire ja stressi. Mutta arkeen kuuluu myös valtavasti hyviä hetkiä: ystäviä ja läheisiä, mukavia puhelinsoittoja, nopeasti vaihdettuja hymyjä, maistuvia kahvikupposia. Pieniä hetkiä! Arjen ei tarvitse olla sen kummempaa, mutta on kuitenkin tärkeää, että arki olisi pääosin onnellista. Suurin osa elämästämme nimittäin on vain sitä ihan tavallista arkea. 

Jos kaikki sitten menisi kuin hulluissa unelmissamme, millaista täydellinen arki olisi? Entä mitä arkeen ei kuuluisi lainkaan? Minun arkeni olisi ainakin rennompaa. Vapaa-aikaa ja aikaa luovuudelle olisi ehdottomasti enemmän ja stressiä ei juuri lainkaan. Olisi ennen kaikkea paljon enemmän aikaa ystäville ja perheelle. Olisi vähemmän turhaa murehtimista ja huolehtimista. Olisi enemmän spontaaneja suunnitelmia ja matkustelua. Ei olisi ehkä säännöllistä työaikaa, vaan rentoa ja spontaania elämistä.

Voisiko elämä sitten olla näiden unelmien mukaista? Varmaankin kyllä, tai ainakin jotain sinnepäin. Unelmien ja ajatusten ei tarvitse olla vain ajatuksia, vaan asioille voi aina tehdä jotakin, edes ihan vähän.  Itse olen tehnyt arjesta mukavampaa esimerkiksi neuvottelemalla työni siten, että saan tehdä joka perjantai töitä kotoa käsin. Olen myös päättänyt sopia tai varata jokaiselle viikolle jotakin odottamisen arvoista ja mukavaa: esimerkiksi avantouintitreffit, leffaillan, sushi-illallisen, kahvihetken tai maratonpuhelun ystävän kanssa. Parannettavan varaakin löytyy: Haluaisin oppia hallitsemaan stressiä paremmin ja murehtimaan vähemmän.

MUN VINKIT PAREMPAAN ARKEEN:

  1. Huolehdi arjen perusteista ja terveellisistä elintavoista, eli riittävästä levosta, terveellisestä ravinnosta ja monipuolisesta liikunnasta. Liikunnan pitäisi ehdottomasti olla sellaista, joka tuottaa hyvää mieltä ja onnea, eikä mitään väkisin vääntämistä! Terveelliset elintavat antavat vahvan perustan energiselle arjelle. Muista myös nukkua, oikeasti.
  2. Sovi jokaiselle viikolle joku mukava meno, tai joku asia, jota odottaa. Toiset taas nauttivat siitä, että heillä on jotain isompaa odotettavaa – vaikka tulevaisuudessa häämöttävä ulkomaanmatka tai viikonloppuloma.
  3. Muista olla itsellesi myös kiltti: stressaavina aikoina on ihan ok olla tekemättä iltaisin yhtään mitään.
  4. Tee ihan mitä huvittaa, juuri sellaisia asioita, joista nautit!
  5. Valitse ympärillesi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihdyt ja joiden seurasta nautit. Paremmassa arjessa ei ole tilaa ihmisille, jotka saavat sinut voimaan huonosti.        
  6. Parempi arki on siis oikeastaan yksinkertaisesti sitä, että tekee juuri sellaisia asioita, joista itse nauttii.

Tietenkään kaikkeen ei elämässään voi vaikuttaa. Elämään kuuluu sellaisia tapahtumia, oikkuja ja onnettomuuksia, joille ei voi yksinkertaisesti mitään. Kuitenkin paljoon ja moneen voi – esimerkiksi omaan asenteeseensa ja suhtautumiseensa. Arkielämä on elämän arvokkainta aikaa, ja miksipä siitä ei voisi olla nauttimatta täysin rinnoin? Siksi rohkaisenkin ennen kaikkea itseäni ja kaikkia teitä muitakin elämään juuri sellaista parasta arkea, joka omien resurssien puitteissa on mahdollista!

Terveydellä, Saara