Hyvinvoinnin joulukalenteri (luukut 19-24)

Moikka tyypit!

Tiiättekö, ihan kohta on joulu ❤ Instagramin puolella minua seuranneet tietävätkin, että olen koko joulukuun ajan ollut mukana tosi mukavassa joulukalenteriprojektissa. Päätimme nimittäin tänä jouluna koostaa yhteisen hyvinvoinnin joulukalenterin yhdessä mun ihanien opiskelukavereiden ja terveyden edistämisen kollegoiden kanssa. Mukana hyvinvoinnin joulukalenterissa ovat olleet lisäkseni Heli, Taija ja Katja, ja kukin heistä on tuottanut vuorollaan kuuden joulukalenterin luukun verran sisältöä. Nyt viimeisenä on sitten minun vuoroni! 😊

Ennen kuin siirrytään kuuden viimeisen luukun pariin ja lähestytään askel askeleelta jouluaattoa, kurkkaa vielä alla oleviin linkkeihin ja aiempiin joulukalenterimme luukkuihin! Kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa Helin, Taijan ja Katjan tekstit ja joulukalenterin luukut – nämä tyypit nimittäin tietävät, mistä puhuvat, ja ovat kaikki oman terveyden edistämisen alansa ammattilaisia.

Luukut 1–6: Heli kertoo unesta, unihygieniasta ja keinoista parantaa unenlaatua.

Luukut 7–12: Taija kertoo aivoterveydestä ja aivoterveyttä edistävistä elintavoista.

Luukut 13–18: Katja kertoo omantyylisestä joulusta, koska kenenkään joulun ei tarvitse mennä tietyn kaavan mukaisesti

LUUKUT 19-24: Irrottautuminen lomalle on terveellistä

Vuosi 2020 on ollut monelle stressaavampi kuin mikään aiempi. Korona on ajanut meidät koteihimme, etätöihin ja etäopiskelemaan, ja samalla myös etäälle toisistamme. Vaikka maailma on muuttunut, ovat monet työn, opiskelun tai ylipäänsä elämän vaatimukset pysyneet samana, elleivät jopa kasvaneet. Tässä kaikessa on ollut hankalaa pysyä mukana. Ei siis ihme, että nyt joulukuussa väsyttää – ja joululoma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Omissa joulukalenterin luukuissani haluan auttaa sinua irrottautumaan lomalle ja päästämään irti pitkään jatkuneesta kuormituksesta. Se on oikeasti terveydelle välttämätöntä ❤

Monta vuotta olen itsekin elänyt niin, että olen pitänyt vain yhden loman vuodessa: jouluisin. Koska olen halunnut tehdä kesätöitä ja kerätä siten rahaa syksyn ja kevään opintoihin, tuollainen lomailutahti (tai sanoisinko ei-lomailutahti) on oikeastaan ollut välttämätöntä. Nyt viime vuodet olen kuitenkin työskennellyt opintojeni ohella, mikä on vapauttanut lomaviikkoja myös kesälle. Ja se on ollut paras veto oman jaksamiseni kannalta. Yksi lomaviikko vuodessa ei todellakaan ole riittävästi. Jos kuitenkin pystyt lomailemaan vain harvoin, avaa sitäkin suuremmalla syyllä seuraavat joulukalenterin luukut. Otetaan siis lyhyestäkin lomasta mahdollisimman paljon irti, päästetään hektisyys menemään ja laskeudutaan ihanaan joulutunnelmaan ❤ 

LUUKKU 19: Kohti stressitöntä joululomaa!

Irrottautuminen lomalle on terveellistä, etenkin näin vaikean ja yllättävän vuoden jälkeen. Ei ole ihmekään, jos tuntuu siltä, että stressi vaanii jokaisen nurkan takana. Vaikka stressi onkin luonnollinen ja lähes väistämätön osa elämäämme, ei se pitkittyneenä tee hyvää terveydelle. Seuraavissa luukuissa jaan vinkkejä stressistä irrottautumiseen ja sen lievittämiseen – mutta ensin pureudutaan siihen, mitä stressi oikein tarkoittaa.

Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilöön kohdistuu niin paljon vaatimuksia ja haasteita, etteivät yksilön voimavarat riitä tilanteeseen sopeutumiseen. Mitkä tahansa kokemukset saattavat laukaista stressin tunteen. Kaikki stressi ei ole vaarallista – lyhytaikainen stressi voi tsempata ja motivoida tekemään parhaansa. Keskeistä on stressin kesto: lyhytaikainen stressi ei ole vahingollista, kun taas pitkittyneellä stressillä on huomattavia haittavaikutuksia. Stressi on todella yksilöllinen kokemus – se, mikä on stressaavaa toiselle, voi olla puolestaan innostavaa tai motivoivaa toiselle. 

Stressi näkyy elämässämme hyvin erilaisilla tavoilla. Toinen kärsii unettomuudesta, toinen vatsakivuista tai flunssakierteestä. Joku huomaa pitkittyneen stressin vasta pysähtyessään. Omaa olotilaa kannattaa kuulostella, ja jos kovin usein tuntee olonsa esimerkiksi jännittyneeksi, ärtyneeksi, alakuloiseksi tai asioita unohtelevaksi, kannattaa pysähtyä toviksi. Kannattaa muuten myös yrittää oppia hyväksymään, että stressi on osa elämää. Sitä ei jatkuvasti pääse pakoon, mutta sitä voi onneksi oppia hallitsemaan ❤

LUUKKU 20: Liiku, lepää ja syö – silloinkin, kun stressaa

Terveelliset elämäntavat auttavat monessa asiassa – eikä stressikään ole siihen poikkeus. Liikunta, riittävä lepo ja terveellinen ruoka tuovat elämään tärkeitä voimavaroja ja hyvinvointia, jotka auttavat jaksamaan stressaavinakin aikoina. Joten: liiku, lepää ja syö – yhä suuremmalla syyllä silloin, kun sinua stressaa. Vaikka stressin keskellä terveellisistä elämäntavoista kiinni pitäminen voi tuntua raastavan vaikealta, ihan pienet jututkin voivat kantaa jo pitkälle!

Liikunnan ei tarvitse olla sen kummempaa: liiku ennen kaikkea itseäsi kuunnellen ja voimavarasi havainnoiden. Säännöllinen liikunta auttaa tutkitusti stressin säätelyssä. Muista myös, että liikunnan vastapariksi kuuluu aina myös lepo. Muista säännöllinen ruokarytmi sekä riittävä määrä yöunta. Terveellisten elämäntapojen kanssa ei tarvitse olla täydellinen – ei kukaan ole.

Älä kuitenkaan hoida stressiäsi päihteiden avulla – vaikka helpotus tuntuisi hetkelliseltä, päihteet pahentavat stressitilaa pitkällä aikavälillä, monella tavalla. Päihteiden käyttö heikentää muun muassa unen laatua, joka on stressille erittäin huono juttu.

LUUKKU 21: Päästä hetkeksi irti arkirutiineista

Mitä jos poikkeaisit lomalla hieman arkirutiineistasi? Jos lomalle irrottautuminen tuntuu vaikealta, kokeile hypätä rutiinien ulkopuolelle! Nuku pidempään, käy aamusaunassa, ulkoile aurinkoiseen aikaan, pidä koko päivän leffamaraton tai syö jälkiruoka ennen pääruokaa. Hulluttele! Joskus omien rutiinien jättäminen voi tuntua vaikealta tai ahdistavalta, mutta pieni laiskottelu ja kontrollista irti päästäminen ei tee pahaa kenellekään.

Miksi stressistä irrottautuminen sitten on niin tärkeää? No, kovinkin monesta syystä. Pitkittyneenä stressi kuluttaa voimavaroja ja vaikeuttaa esimerkiksi omien tunteiden hallintaa. Tilanteet saattavat itkettää tai jopa raivostuttaa. Pitkittynyt stressi vaikeuttaa myös unta, ja kun kaikki voimavarat menevät stressistä selviytymiseen, on oman kuormittumisen huomaaminen hankalaa.

Stressistä irtautumisen keinot ovat hyvin yksilöllisiä, joten vain kokeilemisen kautta voi löytää itselleen toimivat palautumiskeinot. Toinen liikkuu, toinen puhuu, toinen haluaa olla ihan itsekseen ja olla jouten. Jos et oikein tiedä, mikä auttaisi sinua joululomalle irtautumisessa, kokeile löytää keino arkirutiiniesi ulkopuolelta ❤

LUUKKU 22: Tee hyvää itsellesi

Tiedätkö mitä: tee just niitä juttuja, jotka tekevät sinulle hyvää! Nyt lomalla voit tehdä vaikka yhden tällaisen asian jokaisena päivänä. Jos itsellesi hyvää tuovien juttujen keksiminen on vaikeaa, aloita kokoamaan itsellesi kymmenen kohdan listaa, johon vähitellen kirjaat ylös asioita, jotka auttavat sinua palautumaan stressistä. Listan ei tarvitse olla valmis yhdeltä istumalta, mutta kun se vihdoin valmistuu, voit aina palata siihen stressaavina hetkinä. Ja mikäs olisi ihanampaa, kun joululomalla pohdiskella ja jopa tehdä niitä juttuja, jotka saavat juuri sinut voimaan hyvin ❤ Mun kymmenen kohdan lista näyttäisi ehdottomasti tältä:

1. Avantouinti
2. Yinjooga
3. Oma aika Netflixin ja irttaripussin kanssa
4. Ihonhoitorutiinit
5. Tyttöjen viikonloppu parhaiden ystävien kanssa
6. Parisuhdeaika
7. Maalaaminen
8. Liikunta, liike ja ulkoilu ❤
9. Unelmoiminen ja ideoiminen
10. Kotivaatteissa ja villasukissa hengailu

Tärkeää on, että voisit oppia tunnistamaan omat voimavarasi. Mitkä asiat tuottavat sinulle stressiä, mitkä puolestaan lievittävät sitä? Usko myös siihen, että sinä olet oikeasti kyvykäs hallitsemaan omaa stressiäsi ❤

LUUKKU 23: Kirjaa huolet ylös

Jos huolet, murheet ja stressinaiheet pyörivät mielessä vielä lomallakin, kokeile kirjoittaa ne konkreettisesti ylös. Vaikka jäisitkin lomalle, ei maailman tarvitse tulla valmiiksi ennen sitä – loman jälkeen voit jatkaa siitä, mihin jäit. Kun huolet kirjaa ylös esimerkiksi kalenterin kansien väliin, voi kansien sulkeminen toimia symbolisena eleenä stressistä irti päästämiselle. Toimii ainakin minulla!

Jos silti mielesi jaksaa murehtia, kokeile huoliaikaa. Huoliaika on oma hetkesi, vaikka joka päivä tai joka viikko, jolloin saat esimerkiksi 30 minuutin ajan murehtia ihan täysillä. Keskity huolenaiheisiin, kirjoita ne paperille, puhu niistä ääneen – mutta päästä irti huoliajan päätyttyä. Kun mieleesi tulee murheita tai stressinaiheita huoliajan ulkopuolella, kirjoita ne muistiin, ja perehdy niihin syvällisemmin seuraavalla istunnolla. Myös to do -listat, kalenteroiminen, työjärjestykset ja muu aikatauluttaminen voivat olla huippuhyviä keinoja hallita omaa stressiä.

Ennen kaikkea: tunnista asiat, joihin voit itse vaikuttaa – ja pyri hyväksymään ne asiat, joihin et voi vaikuttaa lainkaan. Tämä voi helpottaa omaa murheiden taakkaa. Kaikki ei ole omissa käsissämme, ja se on ihanan lohduttava juttu ❤

LUUKKU 24: Vietä aikaa läheistesi kanssa! Ihanaa joulua ❤

Läheisten kanssa vietetty aika on stressaavalle mielelle suuri voimavara. Huolien jakaminen, niistä puhuminen ja näkemyksien vaihtaminen ovat kultaakin kalliimpia juttuja. Varmasti meistä jokainen voi allekirjoittaa sen, että huolien jakaminen keventää omaa taakkaa. Ota myös vastaan ystävien ja läheisten tarjoama tuki. Et ole varmasti kuormittumisen tunteidesi kanssa yksin!

Ollaan tänä jouluna oikeasti läsnä ja laitetaan älylaitteet kiinni. Katsotaan silmiin, ei ruutuihin. Nautitaan vuoden tunnelmallisimmasta ajasta.

Upeaa joulua! ❤ 

Terveydellä, Saara

LÄHTEET:

Tsemppivinkit kaamoksen keskelle

Moi tyypit!

Tuntuu että marraskuun pimeys porautuu luihin ja ytimiin asti. Tämä vuoden pimein aika ei varmasti ole helppoa sulle, mulle tai yhtään kenellekään meistä. Voi kun edes lumi jäisi maahan! Ainakin omasta arjestani pimeys on taas verottanut osansa, eikä oikein mikään jaksa motivoida. Onneksi, siis onneksi, pimeydestä johtuvaa väsymystä voi helpottaa ja jopa ennaltaehkäistä. Nappaa tämän postauksen terveysvinkit pimeimmiksi kuukausiksi takataskuun – kyllä tästä nimittäin taas selvitään! ❤

Kaamos ja pimeys ovat meille suomalaisille jokavuotisia juttuja, mutta eivät silti meillekään helppoja. Vuoden pimein aika voi aiheuttaa peräti kaamosmasennusta, joka on yleisin vuodenaikaan liittyvä mielialahäiriö. Ja ihan oikea sellainen. Kaamosmasennuksen oireet muistuttavat masennusoireita, mutta helpottuvat yleensä pimeän ajan päätyttyä. Moni suomalainen sairastuu vuosittain kaamosmasennukseen, mutta yhä useampi sen lievempään muotoon, kaamosväsymykseen. Kaamosväsymyksen oireita ovat väsymys, lisääntynyt unentarve sekä esimerkiksi makeannälkä.

Tutkimusten mukaan kaamosväsymystä voi kuitenkin helpottaa seuraavilla konsteilla:

1. Kirkasvalohoito. Kirkasvalolamppu voi olla fiksu sijoitus, jos kärsii vuosittaisesta kaamosväsymyksestä. Kirkasvalolampun edessä oleskeleminen aamuisin, noin 30–60 minuutin ajan on tutkitusti tehokas tapa helpottaa kaamoksen aiheuttamaa väsymystä. Kaikista tehokkainta kirkasvalohoito on, jos lampun valoa voi nauttia aamuisin klo 5.30–9.00 välisenä aikana. Jos itselläsi ei ole varaa kirkasvalolamppuun, ehdotan kyselemään mahdollisuuksia esimerkiksi omalta oppilaskunnalta, työpaikalta tai ystäviltä. Sharing is caring!

2. Terveelliset elämäntavat. Yllätys yllätys, myös terveelliset elämäntavat tsemppaavat pimeydessä eteenpäin. Erityisesti säännöllinen ateriarytmi, terveellinen ruoka ja säännöllinen liikunta voivat auttaa. Kaksi tai kolme kertaa viikossa hengästyttävää liikuntaa riittää. Jos makeannälkä vaivaa, vaikkapa marjat ja hedelmät voivat osittain korvata sokerisia herkkuja.

3. Ihmissuhteiden ylläpitäminen. Pidä yllä tärkeitä ihmissuhteitasi ja yritä jaksaa olla yhteydessä perheeseen, ystäviin ja läheisiin. Läheiset auttavat jaksamaan pimeyden keskellä.

4. Iltojen rauhoittaminen. Rauhoita illat, jotta saat hyvät yöunet. Esimerkiksi liikunta kannattaa ajoittaa aamu- tai iltapäivään – ihan iltaan ajoitettu liikunta saattaa haukata aikamoisen palan yöunista. Kodin valojen hämärtäminen jo hyvissä ajoin sekä puhelimen välttäminen iltaisin voivat myös auttaa nukahtamisessa ❤

Yllä oleva, lähdemateriaaliin perustuva lista on erinomainen, mutta itse haluaisin lisätä siihen vielä seuraavat jutut:

5. Lempeys. Nyt saa ja pitää olla lempeä itselleen! Aina ei jaksa urheilla tai syödä terveellisesti, ja siitä itsensä soimaaminen vain väsyttää entistä enemmän. Nyt sulla on oikeasti lupa myös kääriytyä sinne sohvannurkaan katsomaan Netfixiä – varsinkin, kun ulkona sataa vaakatasossa räntää.

6. Nautintoa tarjoava tekeminen. Tee juttuja, joista just sä nautit. Mulle pimeimmän ajan tärkeä harrastus ja tekeminen on avantouinti. Se rauhoittaa ja samalla palauttaa päivän stressistä seuraavaa päivää varten. Avantouinnilla on myös terveysvaikutuksia, joista olen kirjoittanut lisää tässä postauksessa ❤ Se, mikä tarjoaa sinulle nautintoa pimeisiin päiviin, voi olla mitä vain.

7. Avun hakeminen tarvittaessa. Jos ahdistus kasvaa liian suureksi, hae matalalla kynnyksellä ammattilaisen apua. Se voi olla ihan paras päätös ❤

Tsemppiä ihan teille kaikille pimeyden keskelle!

Terveydellä, Saara

Ps. Jätä kommentteihin sun paras tapa torjua kaamosväsymystä (kommenttikentän löydät klikkaamalla postauksen otsikkoa ja skrollaamalla alas)!

LÄHTEET:

Miksi ajatus välivuodesta pelotti?

Välivuosi antoi paljon, mutta ei ottanut vastineeksi mitään – Miksi ajatus siitä silti pelotti? Tässä postauksessa avaan tarinaani välivuoden jälkeen, sekä sitä, mitä kaikkea välivuosi antoikaan lahjakseen.

Moi!

Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että syksy on pyörähtänyt täydellä tohinalla käyntiin, ja etäopinnot poisluettuna vielä melko normaaleissakin olosuhteissa ❤ Uskomattomalta myös siksi, että siitä on jo yli vuosi, kun tein itselleni ison ja pelottavan siirron elämässä ja päätin pitää välivuoden opinnoistani. Nyt tuo vuosi on ohi, ja minä jo pari kurssia lähempänä maisterin papereita.

Olen käynyt monen kanssa todella hyviä ja pitkiäkin keskusteluja välivuoteen liittyen. Olen saanut monia viestejä, joissa pyydetään vertaistukea pelottavalta tuntuvan valinnan edessä. Olen vastannut kysymyksiin siitä, miltä valintani on tuntunut. Onko se ollut oikea? Olen saanut välivuoden aikana myös valtavasti kannustusta – ennen kaikkea itseäni vanhemmilta ihmisiltä. He ovat sanoneet, että olen tehnyt rohkeasti, ja rohkeasti myös siksi, että olen tajunnut, ettei elämässä ole mikään kiire. Ainakaan kiire kohti älyttömän pitkää työelämää.

Koska välivuosiaihe selvästi kiinnostaa – ja koska tämä välivuoteni taustoista kertova postaus on yksi blogini luetuimmista, päätin vielä kertaalleen palata tämän aiheen äärelle. Tänään pohdiskelen sitä, miksi ajatus välivuodesta tai -vuosista pelottaa, miksi se pelotti minua, ja mitä hyvää välivuosi antoi minulle. Aluksi tämä postaus kulki otsikolla ”Välivuoden plussat ja miinukset”, mutta minun oli pakko tarkastella aihetta vähän eri näkökulmasta, sillä en lopulta keksinyt yhden yhtä miinusta. Ehkä se kertoo asiasta jo paljonkin.

MIKSI AJATUS VÄLIVUODESTA PELOTTI?

Mitä jos jään jälkeen? Mitä jos en saa opintolainahyvitystä? Mitä jos tipun vuosikurssilaisteni kelkasta ja valmistun ihan viimeisenä? Mitä jos en enää välivuoden jälkeen jaksa opiskella ollenkaan? Mitä jos välivuosi onkin ihan kamala? Mitä jos teen ennen kaikkea ihan täysin väärän valinnan?

Nämä ja lukuisat muut kysymykset pyörivät mielessäni välivuoteen astumisen kynnyksellä. Silloin ne tuntuivat todellisilta, suurilta ja oikeasti pelottavilta – mutta nyt, tuon vuoden jälkeisinä hetkinä, huomaan ajattelevani, että jokainen pelkoni on osoittautunut turhaksi. Muistan, että ihan eniten minua pelotti ajatus siitä, että pitämällä välivuoden opinnoistani jään jälkeen jostakin. Jostakin merkittävästä ja suuresta! Ehkä elämästä, ehkä yhteiskunnan normeista, ehkä tutkinnon tavoiteajasta. Tuntui, että jään jälkeen niistä odotuksista, jotka ylleni on asetettu. Mutta mitä ihmettä? Enhän minä ole jäänyt jälkeen mistään.

On mielestäni huolestuttavaa, että vuosittain lukuisat nuoret potevat huonoa omaatuntoa siitä, ettei elämä ole mennyt niin kuin odotetaan: Jollekulle ei lukion jälkeen ole avautunut opiskelupaikkaa vuosienkaan lukemisen jälkeen. Jonkun opinnot ovat venähtäneet vuosikausien mittaisiksi. Joku ei ole jaksanut opiskella enää ollenkaan. Työmahdollisuudet ovat vieneet jonkun meistä mennessään. Jonkun mielenterveys on pettänyt. Joku on vaihtanut alaa. Useastikin. Jonkun meistä rakkaus on vienyt toiselle puolelle maailmaa. Ja joku ei ole löytänyt omaa suuntaansa vieläkään. Kaikki näistä, edellä mainituista elämäntarinoista, ovat arvokkaita. On uskomatonta ja huolestuttavaa, että ihan tavallisesta elämästä, sen kiemuroista ja pyörteistä, pitää tuntea huonoa omaatuntoa. Mä en ainakaan jaksa.

Niin, oletko koskaan miettinyt, että mihin meillä on ihan oikeasti kiire. Kuolemaanko? Ei elämää mielestäni pidä suorittaa, vaan se pitää elää. Vahvasti ja väkevästi, omalla tavallamme. Juuri sellaisella tavalla, joka tekee meistä onnellisia. Pidä siis välivuosi, tai vaikka kaksi! Mulle se antoi paljon, eikä ottanut vastineeksi yhtään mitään.

VÄLIVUOSI ANTOI MULLE PALJON

Seuraavaksi haluan kertoa, mitä kaikkea vuoden aikana voikaan ihminen tajuta itsestään ja elämästään 😀 Välivuosi antoi minulle…

  • Ammatillista kiinnostusta omaa alaani kohtaan. Huomasin, että olen oikeasti paljon kiinnostuneempi omasta alastani, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Kun opiskeltavaa aihetta pääsi tarkastelemaan tavallaan etäältä, sai se ihan uuden merkityksen. Aina ei siis kannata istua vain nenä kiinni kirjassa – uusi perspektiivi tuo mukanaan uusia oivalluksia!
  • Uudenlaisen näkökulman opintoihini. Aiemmin ajattelin enemmän opintopistemääriä, valmistumisaikataulua ja arvosanoja. Nyt taas tuntuu siltä, että janoan lähinnä uutta tietoa, eikä näillä seikoilla ole mitään väliä.
  • Korvaamatonta työkokemusta. Läksiäisissäni pääsi kyyneleet, koska vuosi ylioppilaskunnassa oli kokemuksena korvaamaton, opettavainen ja rakas. Myös melkoinen matka omaan itseeni ja omaan työminääni tuli tehtyä!
  • Arvostusta itseäni kohtaan. Vaikean valinnan tehtyäni – ja huomattuani, ettei mikään mennytkään kuten pelkäsin – on varmuus omista valinnoistani vahvistunut. Mä osaan tehdä oman elämäni päätökset – ja niitä tosiaan aionkin tehdä, rohkeasti!
  • Rahaa säästöön. Konkreettinen käteen jäänyt hyöty välivuodestani. Onhan se totta, että opiskelijabudjetilla eläminen on välillä tiukkaa. Sain myös palkkarahoilla tehtyä hankintoja, jotka oli pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa.

Tässäpä ajatuksiani välivuodesta, sen aiheuttamista paineista ja peloista, sekä lopulta sen opettamista hienoista asioista. Ihana jos luit tänne asti ❤ Jätä kommentti, jos tuntuu siltä.

Terveydellä, Saara

Elämäni teksti

Moi kaikille! ❤

Nyt hypätään terveysaiheista vähän sivuraiteelle (no, ehkä jotenkuten mielenterveyden puolelle) – mulle nimittäin iski eräänä päivänä inspiraatio jakaa täällä blogissa eräs teksti ja siihen liittyvä video, jotka ovat koskettaneet minua syvästi ihan koko nuoruuteni ajan. Tämä teksti on ollut sellainen, johon olen aina palannut aika ajoin: Silloin, kun elämä on erityisen kovasti kolhinut. Silloin, kun olen kaivannut rohkaisua, tai ylipäänsä vahvistusta sille, mihin suuntaan olen elämässäni menossa. Silloin, kun olen etsinyt ajattelemisen aihetta. Silloin, kun olen pirskahdellut onnesta ja ilosta. Silloin, kun olen tarvinnut edes pientä valonsädettä talven harmauden keskelle.

Tämän postauksen julkaiseminen ehkä vähän jopa hävettää. Siksi se pitääkin tehdä – ja julkaista. Kyseinen teksti nimittäin on mainosteksti (osa Ylen kahdeksan vuoden takaista mainoskampanjaa) ja tehty varmastikin kaupallisiin tarkoituksiin. Miten juuri se on voinut koskettaa minua niin paljon? Edes tekstin kirjoittaja ei ole minulle mitenkään entuudestaan tuttu: se ei ole lempiartistini, -runoilijani tai -kirjailijani, eikä minulla ole muutakaan tunnesiteitä tämän tekstin kirjoittajiin tai videon luojiin.

Kerran kuitenkin satuin tuon tekstin kuulemaan ja näkemään, siis ihan vaan mainoksen, ja se pysäytti minut niille sijoilleen. Joka ikinen sana tuossa tekstissä kolahti minulla syvälle, ja kolahtaa edelleen. Eri kohdat puhuttelevat minua eri aikakausina. Ne lohduttavat, ilahduttavat, rohkaisevat, hillitsevät, työntävät eteenpäin, kehottavat pysähtymään. Tuo teksti on yksinkertaisesti minulle se tärkein. Ja siksi tänään sen halusinkin jakaa.

Onko sulla mitään tekstiä, lyriikkaa, runoa, kirjaa tai vaikka videota, johon palaat aina aika ajoin? Joka antaa ehkä voimaa, puhuttelee vaikeina hetkinä tai tekee aina olon edes vähän paremmaksi? Joka rohkaisee menemään eteenpäin? Jota on aina yhtä ihana lukea, tai katsoa?

Mulle se on tämä seuraava. Myös tuo upea video ansaitsee tulla nähdyksi ❤

SINUN TARINASI

Kuuntele. Kuuletko?

Sinua odotetaan. Koko maailma ja kaikki sen pienet ihmeet odottavat, että löytäisit ne. Edessä on niin paljon uutta ja vierasta, että moni kavahtaa pienuuttaan ja pelkää.

Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä. Pidä silmäsi auki niin olet vapaa näkemään kaiken. Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia.

Toiset uskovat omistavansa jotain, jotkut paljonkin. Mutta maailma, se kuuluu elämänhaluisille. Ja tulevaisuus – se kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Eikä kauneudesta voi saada kyllikseen. Ahmi siis elämää, sillä siinä kohtuus on ehdottomasti liian vähän.

Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon – niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse. Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. Ja muista, että kyllä sinussa voimaa piisaa. Aina et ehkä tiedä, oletko onnellinen vai surullinen, tai kumpaa edes pitäisi olla.

Pysähdy ajattelemaan, mutta pysähdy vain ajatellaksesi. Et koskaan saa taltutettua hevosta, jos jäät aidalle istumaan. Naura elämälle. Naura vastoinkäymisille. Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät.

Lähde matkaan ja etsi polku, jotta voit kulkea sen sivussa. Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella. Jos etsit vain yhtä asiaa, se jää ainoaksi, jonka ikinä löydät. Etsi tarinasi. Sinun tarinasi.

Teksti: Antti Huttunen

Ihanaa ja rauhoittavaa sunnuntaita! Lukekaa elämänne tekstejä, se tekee hyvää ❤

Terveydellä, Saara

Muistathan: somekuplan ulkopuolella on kokonainen elämä

Elämäni vaikeimman kesän jälkeen sain kuulla tuttaviltani, kuinka ihanalta kesäni olikaan näyttänyt Instagramissa. Se herätti ajattelemaan: kesänihän oli ollut ihan kaikkea muuta kuin ihana! Vaikka jonkun elämä näyttäisi täydelliseltä somessa, se saattaa oikeasti olla kaukana täydellisestä. Medialukutaito on yksi tärkeimmistä keinoista nähdä oman somekuplansa ulkopuolelle – sosiaalinen media kun ei koskaan ole täysin rehellinen paikka.

Mä lupaan jatkossa olla somessa vähän rehellisempi. Lupaa sinä kehittää medialukutaitoasi ja laittaa some kiinni silloin, kun ahdistaa.

“Vitsi sulla on ollut ihana kesä, mä oon seurannut Instagramista!”

Tämän lauseen olen kuullut monen tutun suusta, palattuani kesän jälkeen töihin ja arkeen. Lause on pysäyttänyt minut niille sijoilleen. Mun kesä ei ole todellakaan ollut ihana. Ei, se on ollut kaikkea muuta: ehkä haastavin kaikista elämäni kesistä.

Miksi kesäni on sitten näyttänyt ihanalta muille? Tätä pysähdyin miettimään. Mietin ja mietin, ja sitten päätin kirjoittaa tämän tekstin. Tänään puhutaan somekuplista, somen luomista mielikuvista, mun suhtautumisesta elämän jakamiseen sosiaalisessa mediassa sekä ihan tärkeääkin tärkeämmästä medialukutaidosta. Olisi ihanaa ja tärkeää, jos lukisit tämän ❤

AJATUKSIA SIITÄ, MITÄ HALUAN JA MITÄ EN HALUA NÄYTTÄÄ SOMESSA  

Kamppailen ihan päivittäin ajatuksien kanssa siitä, mitä sosiaalisen median kanaviini haluan julkaista. Mitä asioita haluan näyttää elämästäni somessa? Mitä asioita jättäisin pois? Ihan ennen kaikkea haluaisin olla elämästäni rehellinen, mutta joidenkin asioiden tuominen kaikkien nähtäville tuntuu haastavalta. Ja myös tosi väärältä. Pitäisikö vaikeat jutut kuitenkin nostaa esille somessa?

Some on ollut minulle aina positiivinen paikka: sellainen, jonne en ole kärrännyt mukanani omia murheitani. Some ja etenkin sisällöntuotanto ovat auttaneet minua näkemään ja havaitsemaan parhaat puolet ja pienetkin arjen ilot omasta elämästäni. Olen päättänyt jo kauan sitten, että en halua ladata someen niitä negatiivisia ajatuksia, jotka joka tapauksessa jo muutenkin kulkevat päivittäin mukanani. Sosiaalisen median avulla pystyn sanoittamaan itselleni oman elämäni hyviä hetkiä, omalla visuaalisella tavallani. Ehkä pystyn samalla myös luomaan hyvää mieltä muille – ehkä saada aikaan pienen hymyn tai hyvän tunteen ruudun toisella puolella.

Näen nykyään sosiaalisen median myös keinona kasvaa ammatillisesti, sekä luoda ja kehittää omaa ammattilaisbrändiäni. Haluan jakaa terveystietoa somessa ja sen kautta tehdä tulevaisuudessa ehkä jopa töitä ammattilaisena sen kautta. Ammattilaisuus on minulle yksi peruste, jonka vuoksi en halua jakaa elämästäni ja itsestäni seuraajakunnalle liikaa henkilökohtaisia, vaikeita juttuja. Henkilökohtaiset surut eivät myöskään ole asia, jota itse etsin somesta tai jota haluaisin nähdä muilta ammattilaisilta.

Nämä kaksi syytä johtavat kuitenkin siihen, että annan tavallaan väärän kuvan elämästäni somessa. Epärehellisen. Saatan kerta toisensa jälkeen kuulla, kuinka ”elämäni on täydellistä” tai ”eihän sinulla koskaan vaikeaa ole”. Se toki satuttaa. Sen takia dilemma on valmis: haluaisin pitää oman sosiaalisen mediani ammattimaisena ja etenkin positiivisena, mutta samalla se ei ole koko totuus. Olen siis haastanut itseni miettimään näitä asioita uudelleen.

MEDIALUKUTAITO AUTTAA NÄKEMÄÄN SOMEKUPLAN ULKOPUOLELLE

Vaikka tulevaisuudessa minä – ja monet muutkin someaktiivit – rohkaistuisivat jakamaan sosiaalisessa mediassa myös ikäviä ja kipeitä asioita elämästään, ei se mielestäni siltikään riitä ratkaisuksi. Vaikka vaikeista jutuista puhuminen, vertaistuen saaminen ja somen inhimillistäminen ovatkin tosi upeita asioita, ei kenenkään velvollisuus silti ole jakaa henkilökohtaisia asioitaan somessa. Sen sijaan, että rohkaisisin kaikkia kertomaan täysin rehellisesti elämästään somessa, on mielestäni tärkeämpää muistuttaa ja puhua ääneen medialukutaidosta.

Ja nyt puhutaan.

Medialukutaidolla tarkoitetaan erilaisia taitoja median parissa toimimiseen, mediaviestien ymmärtämiseen sekä omien mediasisältöjen luomiseen. Medialukutaidon ohessa puhutaan usein myös mediakasvatuksesta, jolla tarkoitetaan kaikenikäisille kohdistettua toimintaa, jonka avulla pyritään lisäämään medialukutaitoa. Helposti ajatellaan, että medialukutaito on jotain, mitä pitäisi opettaa vain lapsille, mutta on yhtä tärkeää huomioida opetuksessa kaikki ikäryhmät. Myös me aikuiset tarvitsemme muistutusta medialukutaidosta aika ajoin.  

Kuten ehkä jo tiedämmekin, tutkimusten mukaan sosiaalinen media voi vaikuttaa negatiivisesti yksilön kehonkuvaan tai terveyskäyttäytymiseen. Kauniit kuvat julkkiksista, kavereista, ruoka-annoksista, treenatuista kropista tai muodista voivat aiheuttaa yksilössä vertailun ja huonommuuden tunteita tai esimerkiksi altistaa terveydelle haitallisille valinnoille. Negatiiviset tunteet omasta kehosta voivat ahdistaa ja samalla luoda paineita siitä, kuinka itse voisi näyttää paremmalta somessa. Somessa on helppoa verrata itseään muihin ja siten pettyä, sillä useimmiten muiden elämä näyttää omaa paremmalta.  

Upeaa on kuitenkin se, kuinka medialukutaito ja median käyttämiseen liittyvät kyvyt voivat lievittää sosiaalisen median luomia negatiivisia mielukuvia esimerkiksi omasta kropasta. Tämän tutkimuksen mukaan medialukutaito auttoi nuoria näkemään sosiaalisen median sisällöt neutraalimmin kuin tavallisesti. Medialukutaidon hallitseminen siis hillitsi negatiivisia tuntemuksia, etenkin nuorilla tytöillä. Harmillista on, ettei sama ilmiö kuitenkaan toistunut pojilla.

Omasta mielestäni hyvään medianlukutaitoon kuuluu myös oman mediassa vietetyn ajan sääteleminen. Jokainen meistä voi itse valita, kuinka paljon aikaa viettää somessa. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa havaittiin, että yli kolme tuntia päivässä sosiaalisessa mediassa viettävät nuoret olivat alttiimpia mielenterveyden häiriöiden syntymiselle. Voi siis olla, että runsas sosiaalisen median käyttö ja jatkuva itsensä vertailu muihin ei tee hyvää mielelle.

SOMEKUPLAN ULKOPUOLELLA ON ELÄMÄÄ

Somekuplan ulkopuolella on kokonainen elämä, tunteineen, riemuineen ja epäonnistumisineen.  Muistathan sen. Muista, ettei sosiaalinen media voi koskaan olla täysin rehellinen paikka. Muistathan, että sosiaalisessa mediassa näkyvät muiden elämästä vain parhaat palat: kauneimmat kuvakulmat, tarkkaan harkitut meikit ja vaatteet, kuvien muokatut värit ja valot, vain yhdestä nurkkauksesta siivotut asunnot, ruoka-annokset, joita on valmisteltu tuntikausia, filtterit, hymyt, sisään vedetyt vatsat. Muistathan, että oma elämäsi on tärkein, hienoin ja uskomattomin asia, mitä sinulla on.

Itse lupaan olla somessa vähän rehellisempi. Jakaa elämän epäonnistumisia, huonoja päiviä. Samalla lupaan pitää kiinni myös vanhasta: hyvien asioiden etsimisestä ja positiivisuuden antamisesta muille. Sinä voit luvata, että harjoitat medialukutaitoasi. Että laitat somen kiinni silloin, jos ahdistaa. Että muistat olla kriittinen somessa joka päivä.

Terveydellä ja somekuplan puhkaisemista opetellen,

Saara

LÄHTEET