Tsemppivinkit kaamoksen keskelle

Moi tyypit!

Tuntuu että marraskuun pimeys porautuu luihin ja ytimiin asti. Tämä vuoden pimein aika ei varmasti ole helppoa sulle, mulle tai yhtään kenellekään meistä. Voi kun edes lumi jäisi maahan! Ainakin omasta arjestani pimeys on taas verottanut osansa, eikä oikein mikään jaksa motivoida. Onneksi, siis onneksi, pimeydestä johtuvaa väsymystä voi helpottaa ja jopa ennaltaehkäistä. Nappaa tämän postauksen terveysvinkit pimeimmiksi kuukausiksi takataskuun – kyllä tästä nimittäin taas selvitään! ❤

Kaamos ja pimeys ovat meille suomalaisille jokavuotisia juttuja, mutta eivät silti meillekään helppoja. Vuoden pimein aika voi aiheuttaa peräti kaamosmasennusta, joka on yleisin vuodenaikaan liittyvä mielialahäiriö. Ja ihan oikea sellainen. Kaamosmasennuksen oireet muistuttavat masennusoireita, mutta helpottuvat yleensä pimeän ajan päätyttyä. Moni suomalainen sairastuu vuosittain kaamosmasennukseen, mutta yhä useampi sen lievempään muotoon, kaamosväsymykseen. Kaamosväsymyksen oireita ovat väsymys, lisääntynyt unentarve sekä esimerkiksi makeannälkä.

Tutkimusten mukaan kaamosväsymystä voi kuitenkin helpottaa seuraavilla konsteilla:

1. Kirkasvalohoito. Kirkasvalolamppu voi olla fiksu sijoitus, jos kärsii vuosittaisesta kaamosväsymyksestä. Kirkasvalolampun edessä oleskeleminen aamuisin, noin 30–60 minuutin ajan on tutkitusti tehokas tapa helpottaa kaamoksen aiheuttamaa väsymystä. Kaikista tehokkainta kirkasvalohoito on, jos lampun valoa voi nauttia aamuisin klo 5.30–9.00 välisenä aikana. Jos itselläsi ei ole varaa kirkasvalolamppuun, ehdotan kyselemään mahdollisuuksia esimerkiksi omalta oppilaskunnalta, työpaikalta tai ystäviltä. Sharing is caring!

2. Terveelliset elämäntavat. Yllätys yllätys, myös terveelliset elämäntavat tsemppaavat pimeydessä eteenpäin. Erityisesti säännöllinen ateriarytmi, terveellinen ruoka ja säännöllinen liikunta voivat auttaa. Kaksi tai kolme kertaa viikossa hengästyttävää liikuntaa riittää. Jos makeannälkä vaivaa, vaikkapa marjat ja hedelmät voivat osittain korvata sokerisia herkkuja.

3. Ihmissuhteiden ylläpitäminen. Pidä yllä tärkeitä ihmissuhteitasi ja yritä jaksaa olla yhteydessä perheeseen, ystäviin ja läheisiin. Läheiset auttavat jaksamaan pimeyden keskellä.

4. Iltojen rauhoittaminen. Rauhoita illat, jotta saat hyvät yöunet. Esimerkiksi liikunta kannattaa ajoittaa aamu- tai iltapäivään – ihan iltaan ajoitettu liikunta saattaa haukata aikamoisen palan yöunista. Kodin valojen hämärtäminen jo hyvissä ajoin sekä puhelimen välttäminen iltaisin voivat myös auttaa nukahtamisessa ❤

Yllä oleva, lähdemateriaaliin perustuva lista on erinomainen, mutta itse haluaisin lisätä siihen vielä seuraavat jutut:

5. Lempeys. Nyt saa ja pitää olla lempeä itselleen! Aina ei jaksa urheilla tai syödä terveellisesti, ja siitä itsensä soimaaminen vain väsyttää entistä enemmän. Nyt sulla on oikeasti lupa myös kääriytyä sinne sohvannurkaan katsomaan Netfixiä – varsinkin, kun ulkona sataa vaakatasossa räntää.

6. Nautintoa tarjoava tekeminen. Tee juttuja, joista just sä nautit. Mulle pimeimmän ajan tärkeä harrastus ja tekeminen on avantouinti. Se rauhoittaa ja samalla palauttaa päivän stressistä seuraavaa päivää varten. Avantouinnilla on myös terveysvaikutuksia, joista olen kirjoittanut lisää tässä postauksessa ❤ Se, mikä tarjoaa sinulle nautintoa pimeisiin päiviin, voi olla mitä vain.

7. Avun hakeminen tarvittaessa. Jos ahdistus kasvaa liian suureksi, hae matalalla kynnyksellä ammattilaisen apua. Se voi olla ihan paras päätös ❤

Tsemppiä ihan teille kaikille pimeyden keskelle!

Terveydellä, Saara

Ps. Jätä kommentteihin sun paras tapa torjua kaamosväsymystä (kommenttikentän löydät klikkaamalla postauksen otsikkoa ja skrollaamalla alas)!

LÄHTEET:

Miksi ajatus välivuodesta pelotti?

Välivuosi antoi paljon, mutta ei ottanut vastineeksi mitään – Miksi ajatus siitä silti pelotti? Tässä postauksessa avaan tarinaani välivuoden jälkeen, sekä sitä, mitä kaikkea välivuosi antoikaan lahjakseen.

Moi!

Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että syksy on pyörähtänyt täydellä tohinalla käyntiin, ja etäopinnot poisluettuna vielä melko normaaleissakin olosuhteissa ❤ Uskomattomalta myös siksi, että siitä on jo yli vuosi, kun tein itselleni ison ja pelottavan siirron elämässä ja päätin pitää välivuoden opinnoistani. Nyt tuo vuosi on ohi, ja minä jo pari kurssia lähempänä maisterin papereita.

Olen käynyt monen kanssa todella hyviä ja pitkiäkin keskusteluja välivuoteen liittyen. Olen saanut monia viestejä, joissa pyydetään vertaistukea pelottavalta tuntuvan valinnan edessä. Olen vastannut kysymyksiin siitä, miltä valintani on tuntunut. Onko se ollut oikea? Olen saanut välivuoden aikana myös valtavasti kannustusta – ennen kaikkea itseäni vanhemmilta ihmisiltä. He ovat sanoneet, että olen tehnyt rohkeasti, ja rohkeasti myös siksi, että olen tajunnut, ettei elämässä ole mikään kiire. Ainakaan kiire kohti älyttömän pitkää työelämää.

Koska välivuosiaihe selvästi kiinnostaa – ja koska tämä välivuoteni taustoista kertova postaus on yksi blogini luetuimmista, päätin vielä kertaalleen palata tämän aiheen äärelle. Tänään pohdiskelen sitä, miksi ajatus välivuodesta tai -vuosista pelottaa, miksi se pelotti minua, ja mitä hyvää välivuosi antoi minulle. Aluksi tämä postaus kulki otsikolla ”Välivuoden plussat ja miinukset”, mutta minun oli pakko tarkastella aihetta vähän eri näkökulmasta, sillä en lopulta keksinyt yhden yhtä miinusta. Ehkä se kertoo asiasta jo paljonkin.

MIKSI AJATUS VÄLIVUODESTA PELOTTI?

Mitä jos jään jälkeen? Mitä jos en saa opintolainahyvitystä? Mitä jos tipun vuosikurssilaisteni kelkasta ja valmistun ihan viimeisenä? Mitä jos en enää välivuoden jälkeen jaksa opiskella ollenkaan? Mitä jos välivuosi onkin ihan kamala? Mitä jos teen ennen kaikkea ihan täysin väärän valinnan?

Nämä ja lukuisat muut kysymykset pyörivät mielessäni välivuoteen astumisen kynnyksellä. Silloin ne tuntuivat todellisilta, suurilta ja oikeasti pelottavilta – mutta nyt, tuon vuoden jälkeisinä hetkinä, huomaan ajattelevani, että jokainen pelkoni on osoittautunut turhaksi. Muistan, että ihan eniten minua pelotti ajatus siitä, että pitämällä välivuoden opinnoistani jään jälkeen jostakin. Jostakin merkittävästä ja suuresta! Ehkä elämästä, ehkä yhteiskunnan normeista, ehkä tutkinnon tavoiteajasta. Tuntui, että jään jälkeen niistä odotuksista, jotka ylleni on asetettu. Mutta mitä ihmettä? Enhän minä ole jäänyt jälkeen mistään.

On mielestäni huolestuttavaa, että vuosittain lukuisat nuoret potevat huonoa omaatuntoa siitä, ettei elämä ole mennyt niin kuin odotetaan: Jollekulle ei lukion jälkeen ole avautunut opiskelupaikkaa vuosienkaan lukemisen jälkeen. Jonkun opinnot ovat venähtäneet vuosikausien mittaisiksi. Joku ei ole jaksanut opiskella enää ollenkaan. Työmahdollisuudet ovat vieneet jonkun meistä mennessään. Jonkun mielenterveys on pettänyt. Joku on vaihtanut alaa. Useastikin. Jonkun meistä rakkaus on vienyt toiselle puolelle maailmaa. Ja joku ei ole löytänyt omaa suuntaansa vieläkään. Kaikki näistä, edellä mainituista elämäntarinoista, ovat arvokkaita. On uskomatonta ja huolestuttavaa, että ihan tavallisesta elämästä, sen kiemuroista ja pyörteistä, pitää tuntea huonoa omaatuntoa. Mä en ainakaan jaksa.

Niin, oletko koskaan miettinyt, että mihin meillä on ihan oikeasti kiire. Kuolemaanko? Ei elämää mielestäni pidä suorittaa, vaan se pitää elää. Vahvasti ja väkevästi, omalla tavallamme. Juuri sellaisella tavalla, joka tekee meistä onnellisia. Pidä siis välivuosi, tai vaikka kaksi! Mulle se antoi paljon, eikä ottanut vastineeksi yhtään mitään.

VÄLIVUOSI ANTOI MULLE PALJON

Seuraavaksi haluan kertoa, mitä kaikkea vuoden aikana voikaan ihminen tajuta itsestään ja elämästään 😀 Välivuosi antoi minulle…

  • Ammatillista kiinnostusta omaa alaani kohtaan. Huomasin, että olen oikeasti paljon kiinnostuneempi omasta alastani, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Kun opiskeltavaa aihetta pääsi tarkastelemaan tavallaan etäältä, sai se ihan uuden merkityksen. Aina ei siis kannata istua vain nenä kiinni kirjassa – uusi perspektiivi tuo mukanaan uusia oivalluksia!
  • Uudenlaisen näkökulman opintoihini. Aiemmin ajattelin enemmän opintopistemääriä, valmistumisaikataulua ja arvosanoja. Nyt taas tuntuu siltä, että janoan lähinnä uutta tietoa, eikä näillä seikoilla ole mitään väliä.
  • Korvaamatonta työkokemusta. Läksiäisissäni pääsi kyyneleet, koska vuosi ylioppilaskunnassa oli kokemuksena korvaamaton, opettavainen ja rakas. Myös melkoinen matka omaan itseeni ja omaan työminääni tuli tehtyä!
  • Arvostusta itseäni kohtaan. Vaikean valinnan tehtyäni – ja huomattuani, ettei mikään mennytkään kuten pelkäsin – on varmuus omista valinnoistani vahvistunut. Mä osaan tehdä oman elämäni päätökset – ja niitä tosiaan aionkin tehdä, rohkeasti!
  • Rahaa säästöön. Konkreettinen käteen jäänyt hyöty välivuodestani. Onhan se totta, että opiskelijabudjetilla eläminen on välillä tiukkaa. Sain myös palkkarahoilla tehtyä hankintoja, jotka oli pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa.

Tässäpä ajatuksiani välivuodesta, sen aiheuttamista paineista ja peloista, sekä lopulta sen opettamista hienoista asioista. Ihana jos luit tänne asti ❤ Jätä kommentti, jos tuntuu siltä.

Terveydellä, Saara

Elämäni teksti

Moi kaikille! ❤

Nyt hypätään terveysaiheista vähän sivuraiteelle (no, ehkä jotenkuten mielenterveyden puolelle) – mulle nimittäin iski eräänä päivänä inspiraatio jakaa täällä blogissa eräs teksti ja siihen liittyvä video, jotka ovat koskettaneet minua syvästi ihan koko nuoruuteni ajan. Tämä teksti on ollut sellainen, johon olen aina palannut aika ajoin: Silloin, kun elämä on erityisen kovasti kolhinut. Silloin, kun olen kaivannut rohkaisua, tai ylipäänsä vahvistusta sille, mihin suuntaan olen elämässäni menossa. Silloin, kun olen etsinyt ajattelemisen aihetta. Silloin, kun olen pirskahdellut onnesta ja ilosta. Silloin, kun olen tarvinnut edes pientä valonsädettä talven harmauden keskelle.

Tämän postauksen julkaiseminen ehkä vähän jopa hävettää. Siksi se pitääkin tehdä – ja julkaista. Kyseinen teksti nimittäin on mainosteksti (osa Ylen kahdeksan vuoden takaista mainoskampanjaa) ja tehty varmastikin kaupallisiin tarkoituksiin. Miten juuri se on voinut koskettaa minua niin paljon? Edes tekstin kirjoittaja ei ole minulle mitenkään entuudestaan tuttu: se ei ole lempiartistini, -runoilijani tai -kirjailijani, eikä minulla ole muutakaan tunnesiteitä tämän tekstin kirjoittajiin tai videon luojiin.

Kerran kuitenkin satuin tuon tekstin kuulemaan ja näkemään, siis ihan vaan mainoksen, ja se pysäytti minut niille sijoilleen. Joka ikinen sana tuossa tekstissä kolahti minulla syvälle, ja kolahtaa edelleen. Eri kohdat puhuttelevat minua eri aikakausina. Ne lohduttavat, ilahduttavat, rohkaisevat, hillitsevät, työntävät eteenpäin, kehottavat pysähtymään. Tuo teksti on yksinkertaisesti minulle se tärkein. Ja siksi tänään sen halusinkin jakaa.

Onko sulla mitään tekstiä, lyriikkaa, runoa, kirjaa tai vaikka videota, johon palaat aina aika ajoin? Joka antaa ehkä voimaa, puhuttelee vaikeina hetkinä tai tekee aina olon edes vähän paremmaksi? Joka rohkaisee menemään eteenpäin? Jota on aina yhtä ihana lukea, tai katsoa?

Mulle se on tämä seuraava. Myös tuo upea video ansaitsee tulla nähdyksi ❤

SINUN TARINASI

Kuuntele. Kuuletko?

Sinua odotetaan. Koko maailma ja kaikki sen pienet ihmeet odottavat, että löytäisit ne. Edessä on niin paljon uutta ja vierasta, että moni kavahtaa pienuuttaan ja pelkää.

Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä. Pidä silmäsi auki niin olet vapaa näkemään kaiken. Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia.

Toiset uskovat omistavansa jotain, jotkut paljonkin. Mutta maailma, se kuuluu elämänhaluisille. Ja tulevaisuus – se kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Eikä kauneudesta voi saada kyllikseen. Ahmi siis elämää, sillä siinä kohtuus on ehdottomasti liian vähän.

Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon – niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse. Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. Ja muista, että kyllä sinussa voimaa piisaa. Aina et ehkä tiedä, oletko onnellinen vai surullinen, tai kumpaa edes pitäisi olla.

Pysähdy ajattelemaan, mutta pysähdy vain ajatellaksesi. Et koskaan saa taltutettua hevosta, jos jäät aidalle istumaan. Naura elämälle. Naura vastoinkäymisille. Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät.

Lähde matkaan ja etsi polku, jotta voit kulkea sen sivussa. Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella. Jos etsit vain yhtä asiaa, se jää ainoaksi, jonka ikinä löydät. Etsi tarinasi. Sinun tarinasi.

Teksti: Antti Huttunen

Ihanaa ja rauhoittavaa sunnuntaita! Lukekaa elämänne tekstejä, se tekee hyvää ❤

Terveydellä, Saara

Muistathan: somekuplan ulkopuolella on kokonainen elämä

Elämäni vaikeimman kesän jälkeen sain kuulla tuttaviltani, kuinka ihanalta kesäni olikaan näyttänyt Instagramissa. Se herätti ajattelemaan: kesänihän oli ollut ihan kaikkea muuta kuin ihana! Vaikka jonkun elämä näyttäisi täydelliseltä somessa, se saattaa oikeasti olla kaukana täydellisestä. Medialukutaito on yksi tärkeimmistä keinoista nähdä oman somekuplansa ulkopuolelle – sosiaalinen media kun ei koskaan ole täysin rehellinen paikka.

Mä lupaan jatkossa olla somessa vähän rehellisempi. Lupaa sinä kehittää medialukutaitoasi ja laittaa some kiinni silloin, kun ahdistaa.

“Vitsi sulla on ollut ihana kesä, mä oon seurannut Instagramista!”

Tämän lauseen olen kuullut monen tutun suusta, palattuani kesän jälkeen töihin ja arkeen. Lause on pysäyttänyt minut niille sijoilleen. Mun kesä ei ole todellakaan ollut ihana. Ei, se on ollut kaikkea muuta: ehkä haastavin kaikista elämäni kesistä.

Miksi kesäni on sitten näyttänyt ihanalta muille? Tätä pysähdyin miettimään. Mietin ja mietin, ja sitten päätin kirjoittaa tämän tekstin. Tänään puhutaan somekuplista, somen luomista mielikuvista, mun suhtautumisesta elämän jakamiseen sosiaalisessa mediassa sekä ihan tärkeääkin tärkeämmästä medialukutaidosta. Olisi ihanaa ja tärkeää, jos lukisit tämän ❤

AJATUKSIA SIITÄ, MITÄ HALUAN JA MITÄ EN HALUA NÄYTTÄÄ SOMESSA  

Kamppailen ihan päivittäin ajatuksien kanssa siitä, mitä sosiaalisen median kanaviini haluan julkaista. Mitä asioita haluan näyttää elämästäni somessa? Mitä asioita jättäisin pois? Ihan ennen kaikkea haluaisin olla elämästäni rehellinen, mutta joidenkin asioiden tuominen kaikkien nähtäville tuntuu haastavalta. Ja myös tosi väärältä. Pitäisikö vaikeat jutut kuitenkin nostaa esille somessa?

Some on ollut minulle aina positiivinen paikka: sellainen, jonne en ole kärrännyt mukanani omia murheitani. Some ja etenkin sisällöntuotanto ovat auttaneet minua näkemään ja havaitsemaan parhaat puolet ja pienetkin arjen ilot omasta elämästäni. Olen päättänyt jo kauan sitten, että en halua ladata someen niitä negatiivisia ajatuksia, jotka joka tapauksessa jo muutenkin kulkevat päivittäin mukanani. Sosiaalisen median avulla pystyn sanoittamaan itselleni oman elämäni hyviä hetkiä, omalla visuaalisella tavallani. Ehkä pystyn samalla myös luomaan hyvää mieltä muille – ehkä saada aikaan pienen hymyn tai hyvän tunteen ruudun toisella puolella.

Näen nykyään sosiaalisen median myös keinona kasvaa ammatillisesti, sekä luoda ja kehittää omaa ammattilaisbrändiäni. Haluan jakaa terveystietoa somessa ja sen kautta tehdä tulevaisuudessa ehkä jopa töitä ammattilaisena sen kautta. Ammattilaisuus on minulle yksi peruste, jonka vuoksi en halua jakaa elämästäni ja itsestäni seuraajakunnalle liikaa henkilökohtaisia, vaikeita juttuja. Henkilökohtaiset surut eivät myöskään ole asia, jota itse etsin somesta tai jota haluaisin nähdä muilta ammattilaisilta.

Nämä kaksi syytä johtavat kuitenkin siihen, että annan tavallaan väärän kuvan elämästäni somessa. Epärehellisen. Saatan kerta toisensa jälkeen kuulla, kuinka ”elämäni on täydellistä” tai ”eihän sinulla koskaan vaikeaa ole”. Se toki satuttaa. Sen takia dilemma on valmis: haluaisin pitää oman sosiaalisen mediani ammattimaisena ja etenkin positiivisena, mutta samalla se ei ole koko totuus. Olen siis haastanut itseni miettimään näitä asioita uudelleen.

MEDIALUKUTAITO AUTTAA NÄKEMÄÄN SOMEKUPLAN ULKOPUOLELLE

Vaikka tulevaisuudessa minä – ja monet muutkin someaktiivit – rohkaistuisivat jakamaan sosiaalisessa mediassa myös ikäviä ja kipeitä asioita elämästään, ei se mielestäni siltikään riitä ratkaisuksi. Vaikka vaikeista jutuista puhuminen, vertaistuen saaminen ja somen inhimillistäminen ovatkin tosi upeita asioita, ei kenenkään velvollisuus silti ole jakaa henkilökohtaisia asioitaan somessa. Sen sijaan, että rohkaisisin kaikkia kertomaan täysin rehellisesti elämästään somessa, on mielestäni tärkeämpää muistuttaa ja puhua ääneen medialukutaidosta.

Ja nyt puhutaan.

Medialukutaidolla tarkoitetaan erilaisia taitoja median parissa toimimiseen, mediaviestien ymmärtämiseen sekä omien mediasisältöjen luomiseen. Medialukutaidon ohessa puhutaan usein myös mediakasvatuksesta, jolla tarkoitetaan kaikenikäisille kohdistettua toimintaa, jonka avulla pyritään lisäämään medialukutaitoa. Helposti ajatellaan, että medialukutaito on jotain, mitä pitäisi opettaa vain lapsille, mutta on yhtä tärkeää huomioida opetuksessa kaikki ikäryhmät. Myös me aikuiset tarvitsemme muistutusta medialukutaidosta aika ajoin.  

Kuten ehkä jo tiedämmekin, tutkimusten mukaan sosiaalinen media voi vaikuttaa negatiivisesti yksilön kehonkuvaan tai terveyskäyttäytymiseen. Kauniit kuvat julkkiksista, kavereista, ruoka-annoksista, treenatuista kropista tai muodista voivat aiheuttaa yksilössä vertailun ja huonommuuden tunteita tai esimerkiksi altistaa terveydelle haitallisille valinnoille. Negatiiviset tunteet omasta kehosta voivat ahdistaa ja samalla luoda paineita siitä, kuinka itse voisi näyttää paremmalta somessa. Somessa on helppoa verrata itseään muihin ja siten pettyä, sillä useimmiten muiden elämä näyttää omaa paremmalta.  

Upeaa on kuitenkin se, kuinka medialukutaito ja median käyttämiseen liittyvät kyvyt voivat lievittää sosiaalisen median luomia negatiivisia mielukuvia esimerkiksi omasta kropasta. Tämän tutkimuksen mukaan medialukutaito auttoi nuoria näkemään sosiaalisen median sisällöt neutraalimmin kuin tavallisesti. Medialukutaidon hallitseminen siis hillitsi negatiivisia tuntemuksia, etenkin nuorilla tytöillä. Harmillista on, ettei sama ilmiö kuitenkaan toistunut pojilla.

Omasta mielestäni hyvään medianlukutaitoon kuuluu myös oman mediassa vietetyn ajan sääteleminen. Jokainen meistä voi itse valita, kuinka paljon aikaa viettää somessa. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa havaittiin, että yli kolme tuntia päivässä sosiaalisessa mediassa viettävät nuoret olivat alttiimpia mielenterveyden häiriöiden syntymiselle. Voi siis olla, että runsas sosiaalisen median käyttö ja jatkuva itsensä vertailu muihin ei tee hyvää mielelle.

SOMEKUPLAN ULKOPUOLELLA ON ELÄMÄÄ

Somekuplan ulkopuolella on kokonainen elämä, tunteineen, riemuineen ja epäonnistumisineen.  Muistathan sen. Muista, ettei sosiaalinen media voi koskaan olla täysin rehellinen paikka. Muistathan, että sosiaalisessa mediassa näkyvät muiden elämästä vain parhaat palat: kauneimmat kuvakulmat, tarkkaan harkitut meikit ja vaatteet, kuvien muokatut värit ja valot, vain yhdestä nurkkauksesta siivotut asunnot, ruoka-annokset, joita on valmisteltu tuntikausia, filtterit, hymyt, sisään vedetyt vatsat. Muistathan, että oma elämäsi on tärkein, hienoin ja uskomattomin asia, mitä sinulla on.

Itse lupaan olla somessa vähän rehellisempi. Jakaa elämän epäonnistumisia, huonoja päiviä. Samalla lupaan pitää kiinni myös vanhasta: hyvien asioiden etsimisestä ja positiivisuuden antamisesta muille. Sinä voit luvata, että harjoitat medialukutaitoasi. Että laitat somen kiinni silloin, jos ahdistaa. Että muistat olla kriittinen somessa joka päivä.

Terveydellä ja somekuplan puhkaisemista opetellen,

Saara

LÄHTEET

TAIDE JA TERVEYS – Miksi luovuus voi pidentää elinikää?

Tiesitkö, että taideharrastus voi edistää terveyttä ja pidentää elinikää? En minäkään, mutta mielenkiintoni aihetta kohtaan heräsi, kun korona-ajan alkaessa ostin maalaustarvikkeet pitkien koti-iltojeni ratoksi. Kun useiden vuosien jälkeen aloitin maalaamisen uudelleen, vei se kerta kaikkiaan mennessään. Maalaaminen on ollut ihanaa vastapainoa urheilupainotteisille harrastuksilleni ja ennen kaikkea ravinnut mielenterveyttä upealla tavalla. Maalatessa on unohtunut kaikki muu!

Siksi sisäinen terveysbloggaajani halusi selvittää lisää, ja aloinkin heti keräämään taustatietoa maalaamisen, sekä laajemmin taiteen ja luovuuden, merkityksestä terveydelle. Koska uusi harrastukseni on tuonut minulle niin valtavasti hyvinvointia, on samanlaisia kokemuksia oltava muillakin. Tänään kerron, miksi taiteileminen on tutkitusti terveellistä, ja miksi luovuus voi pidentää elinikäämme. Tämän jälkeen saatat olla inspiroitunut kokeilemaan jotain uutta. Enjoy! 

Loppuun kokosin lyhyen tiivistelmän aiheesta, mikäli et ehdi lukemaan koko tekstiä ❤  

TAIDEHARRASTUS VOI EDISTÄÄ JOPA FYYSISTÄ TERVEYTTÄ   

Ihan aluksi en uskonut, että taiteella voi olla jopa fyysistä terveyttä edistäviä ulottuvuuksia. WHO:n julkaiseman laajan, yli 900 tutkimusjulkaisua analysoivan raportin mukaan, asia tosiaan on juuri niin. Taide ja sen harrastamisen eri muodot tuovat tekijälleen hyvän terveyden ja hyvinvoinnin kokemuksia, parempaa mielenterveyttä, stressinhallintakeinoja sekä konsteja pitkäaikaissairauksien hoitoon ja niiden kanssa elämiseen. Taideharrastus voi ehkäistä useita sairauksia ja tuoda tekijälleen yhteisöllisyyden kokemuksia vaikeiden elämäntilanteiden keskelle.  

Vaikkakin taiteen positiiviset terveysvaikutukset näkyvät etenkin mielenterveydessä ja mielen hyvinvoinnissa, on taiteilulla huomattu olevan myös joitakin fysiologisia vaikutuksia terveyteen. Tanssiminen, maalaaminen, musisointi tai muu taiteen tekeminen tasoittavat stressihormoni kortisolin määrää ja lieventävät stressiä. Taiteilu voi myös tehostaa elimistön immuunijärjestelmän sekä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa. Taideharrastuksen on huomattu olevan yhteydessä jopa terveellisimpiin elintapoihin, sillä taiteen tuomat hyvän olon kokemukset kannustavat terveellisiin valintoihin, kuten terveellisempään ravintoon. Fyysiset terveysvaikutukset näkyvät myös konkreettisesti: esimerkiksi tanssi on erinomaista ja kuntoa kohottavaa liikuntaa!  


Taiteilu on mahtavaa treeniä myös kaikista kalleimmalle aarteellemme, eli aivoille. WHO:n raportin mukaan etenkin musiikki ja tanssi aktivoivat aivoja ja aivojen muistikeskusta, ehkäisten muistisairauksia, kuten dementiaa. Aivoliiton mukaan taideharrastus on yhteydessä aivojen terveyteen: mitä enemmän aivoja käyttää omilla mieluisilla tavoillaan, sitä vastustuskykyisemmät ne ovat aivosairauksia vastaan. Taideharrastukset näyttävät ehkäisevän ja hoitavan myös tiettyjä sairauksia. Näyttöä on ollut esimerkiksi dementian, masennuksen, Parkinsonin taudin, sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa.  

TAITEILU TUO ENNEN KAIKKEA TERVEYTTÄ MIELELLE  

 Taideharrastukset tekevät ennen kaikkea hyvää mielelle. Tutkimusten mukaan taide voi vahvistaa monin tavoin mielen hyvinvointia. MIELI ry:n mukaan taiteen kautta voi oppia tunnistamaan omia tunteitaan ja harjoitella tärkeitä tunnetaitoja. Esimerkiksi musiikin kuuntelu voi auttaa tunteiden hallinnassa, sillä musiikki voi niin rauhoittaa, kuin tsempatakin!

Taide voi myös kohentaa mielialaa, lievittää ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta sekä auttaa stressin hallinnassa. Aivoliiton mukaan taide onkin yhteydessä hyvän elämän kokemuksiin, pidempään ikään ja osallisuuden tunteisiin. Taideharrastuksesta saa myös iloa, ja taiteen on todettu tekevän ihmiset luovemmiksi ja aktiivisemmiksi. WHO:n raportissa kerrotaan, että taiteella on havaittu olevan myös pitkäaikaisempia vaikutuksia mielenterveyden häiriöiden ehkäisyssä ja hoidossa. Taideharrastus kasvattaa tekijänsä itsetuntemusta, itsetuntoa ja itseluottamusta, ja nämä seikat rakentavat vahvasti parempaa mielenterveyttä.  

Taide laittaa liikkeelle uusia ajatuksia ja tuo mukanaan elämyksiä, kokemuksia, ystäviä ja voimavaroja. Ei siis mikään ihme, että mieli voi paremmin ❤ 

TAIDE ANTAA YHTEISÖLLISYYDEN KOKEMUKSIA 

 Taiteella on myös yhteisöllinen ja sosiaalinen puolensa. Ryhmämuotoisen taidetoiminnan, kuten teatterin tai kuorolaulun, on huomattu lisäävän yhteisöllisyyden kokemuksia. Tutkimusten mukaan taideharrastus voi vähentää yksinäisyyttä ja lisätä kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi tulemisen tunteita. Aikamoisen vaikuttavia juttuja!  

Taide on tuonut hyvää oloa myös työyhteisöihin. Yhteinen taide- tai kulttuuritoiminta työyhteisössä on suojannut työntekijöitä stressiltä sekä henkiseltä uupumukselta ja näin tuonut mukanaan työhyvinvointia. Yhteinen kulttuuritoiminta on myös hionut työyhteisöjä tiiviimmiksi ja näin parantanut yhteisön keskinäistä kommunikaatiota. Myös päätöksenteko on muuttunut joustavammaksi työyhteisön ryhmäytyessä.  

TIIVISTELMÄ (eli lue ainakin tämä!) 

  •  Taideharrastus voi lievittää stressiä sekä ehkäistä masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta  
  • Taiteesta kumpuavat hyvän olon kokemukset voivat auttaa terveellisempien arjen valintojen tekemisessä 
  • Tanssi on loistavaa, terveyttä edistävää liikuntaa, ja taiteileminen on mahtavaa treeniä myös aivoille 
  • Taide vahvistaa tunnetaitoja ja auttaa tunteiden hallitsemisessa 
  • Taide tuo tekijälleen iloa ja kasvattaa itseluottamusta 
  • Ryhmässä tekeminen vähentää yksinäisyyttä ja tuo mukanaan yhteisöllisyyttä 
  • Työyhteisötkin voivat hyötyä taidetoiminnasta ja rakentaa siten yhteisöllisyyttä ja työhyvinvointia

Tällainen tykitys tällä kertaa, toivottavasti hieman erilainen aihe herätti ajatuksia ❤ Jätä ihmeessä kommentti, tai kommentoi asiaa vaikka Instagramissa! 

Terveydellä, Saara  

LÄHTEET