Matkakohteena: Napoli

Heippa! Terveysaiheista poiketen kirjoitan tänään jostain aivan muusta – halusin nimittäin kirjoittaa ja avata ajatuksiani italianmatkasta, jolta juuri palasimme ystävieni kanssa. Palkintona kiireisestä kandi-, opinto- ja työvuodesta päätimme Kian ja Iidan kanssa suunnata huilaamaan reiluksi viikoksi Italiaan. Viime vuoden rantalomamme suuntautui kauniiseen Kroatiaan, mutta tänä vuonna kaipasimme jotain erilaista. Sitä saimmekin – rannat vaihtuivatkin tällä kertaa pizzan synnyinsijaan, autenttiseen Napoliin!

Napoli oli autenttinen pala Italiaa. Hurja liikenne, suuri vanhakaupunki kapeine kujineen, toinen toistaan houkuttelevammat pizzeriat ja trattoriat, vahvan italialainen ruokakulttuuri sekä kiinnostavat lähialueet tekivät Napolista mielenkiintoisen matkakohteen. Ennen kaikkea Napoli olikin makumatka – pizzaa, pastaa ja gelatoa löytyi jokaisesta kadunkulmasta, eivätkä suomalaisella mittapuulla herkut maksaneet juuri mitään. Oli upeaa maistaa pizzaa siellä, missä se on perimätiedon mukaan syntynytkin! Ja voi, olihan se hyvää. Ravintolat olivatkin ehdottomasti Napolin parasta antia. Napolin vanhakaupunki oli upea ja italialainen – se kätki sisälleen kauniita kirkkoja ja kiinnostavia katuja. Joka päivä kaupunki näytti itsestään jotain uutta, joten tutkittavaa riitti koko viikoksi.

Kolmelle seikkailunhaluiselle matkailijalle Napoli oli kuitenkin ennen kaikkea juuri se, seikkailu!

Kommelluksilta Napolissa ei kuitenkaan vältytty. Paikalliset eivät olleet kaikista turistiystävällisimpiä, joka johti harmillisen usein tilanteisiin, joissa meiltä esimerkiksi yritettiin huijata rahaa. Lähinnä ainoastaan ravintoloissa asiakaspalvelu oli hyvää – muualla edes yhteistä kieltä ei löytynyt. Köyhyys ja Napolin jäteongelma näkyivät turistillekin hyvin selkeästi, eikä Napolin siksi voikaan sanoa olevan viihtyisin matkakohde. Hurja ja ajoittain kaoottinen liikenne teki lomasta välillä jopa stressaavan, sillä jatkuvasti täytyi olla varuillaan skoottereiden ja pikkukujilla hurjastelevien autojen varalta. Rikollisuuden vuoksi turistien ei suositella myöskään liikkuvan Napolissa ilta-aikaan, joten Napolin iltakulttuuri jäi kolmen tytön porukalta lähes täysin kokematta. Kolmelle seikkailunhaluiselle matkailijalle Napoli oli kuitenkin ennen kaikkea juuri se, seikkailu!

Napolin hälinään kyllästyneinä lähdimme etsimään rauhaa läheisestä Sorrenton kylästä. Sorrento oli kaunis, sitruunapuiden ja upean sinisen merimaiseman koristama kylä. Koko kylä tuoksuikin sitruunalta, sillä siellä valmistettiin siitä ihan kaikkea: saippuaa, limoncelloa, ruokaa, tuoksuja ja kosmetiikkaa. Sorrentosta löytyivätkin matkan ihanimmat tuliaiset! Sorrentossa liikenne oli rauhallista, jopa hiljaista, mutta hinnat jo korkeammat. Kylä olikin jo toukokuussa melko täynnä turisteja. Ennen kaikkea Sorrento oli silmiä hivelevän kaunis. Rannat olivat jo täynnä, ja mekin pääsimme nauttimaan merivedestä ja auringosta.

Teimme päiväretken myös Pompeijiin, melkein 2000 vuotta sitten tuhkan alle jääneeseen kaupunkiin. Vesuviuksen purkauksen jäljiltä vuonna 79 kadonnut kaupunki on myöhemmin löydetty ja osittain saatu kaivettua esiin. Tuhkan alla vuosituhansia uinunut kaupunki on tarjonnut tärkeää perimätietoa siitä, miten ihmiset ovat eläneet kauan sitten, Rooman vallan alla. Vierailu Pompeijiin olikin yksi matkamme parhaista jutuista ja päätös osallistua opastetulle kierrokselle yksi parhaimmista päätöksistä. Pompeiji on kokonainen kaupunki, jonka kiertämiseen menisi useita päiviä – oppaamme kuitenkin osasi valita ne tärkeimmät, opettavaisimmat ja mielenkiintoisimmat kohteet muinaisessa kaupungissa. Pääsimme sisään ikivanhoihin taloihin, palatseihin sekä kylpylöihin sekä kävelemään samoja katuja, joita käveltiin jo 2000 vuotta sitten.

Matkan huipennukseksi siirryimme vielä kahdeksi yöksi Roomaan – ikuiseen kaupunkiin. Rooma oli upea ja uskomattoman kaunis kaupunki, jonka jokaisella kulmalla odotti toinen toistaan upeampaa vanhaa arkkitehtuuria. Kiersimme lähes kaikki Rooman nähtävyydet, ja meidän onneksemme pieni sade oli häätänyt suurimmat turistimassat muualle. Hintataso Roomassa oli jo huomattavasti kalliimpi kuin Napolin alueella, mutta löysimme myös Roomasta ihania ravintoloita, joissa söimmekin varmasti yhdet reissun parhaimmista annoksista. Autenttiselle makumatkalle pääsee siis varmasti Roomassakin, jos vain on valmis pulittamaan annoksista lähes puolet enemmän. Kävelyä ikuisessa kaupungissa tuli matkapäivistä eniten, noin 20 kilometriä päivässä.

Italia oli ihana! Mutta kuten aina, Italiankin jälkeen oli ihana palata myös kotiin, arkeen ja ennen kaikkea tavalliseen arkiruokavalioon. Pizza-, pasta- ja gelatokiintiöt ovat nyt pitkäksi aikaa visusti täynnä!

Matkailuteema jatkuu vielä seuraavassakin postauksessa – hieman terveellisemmästä näkökulmasta. Ihanaa lauantai-iltaa!

Terveydellä,

Saara

Mistä aiheesta kirjoitin mun kandin?

Kevät alkaa olla jo pitkällä ja opiskelijavappu taas juhlittu! Kolmas opiskelijavappu ja kolme vuotta suunnitelmien mukaan rullanneet opinnot tarkoittavat sitä, että valmistun terveystieteiden kandidaatiksi tänä keväänä. Tänään päätin avata teille ajatuksia mun kandiprosessista sekä kertoa, mistä aiheesta kandini kirjoitinkaan.

Kandin kirjoittamisen koin päivätyön ohella melko haastavaksi ja raskaaksi, mutta kirjoitusprosessi myös antoi paljon. Suurta kiitollisuutta koen etenkin siitä, että sain kirjoittaa kandini täysin itse valitsemastani, minua eniten kiehtovasta aiheesta. Se teki kirjoitusprosessista myös mielenkiintoista ja opettavaista.

Näihin kolmeen vuoteen on minulla terveystieteiden opintojen lisäksi mahtunut myös mediakulttuurin ja viestinnän sivuaineopintoja. Tähän sivuainevalintaan päädyin, sillä halusin koulutuspohjaa minua kiinnostaville työtehtäville. Olin jo aiemmin toiminut useissa viestinnän tehtävissä, oikeastaan ilman mitään koulutusta. Melko pian sivuaineen opinnot aloitettuani olikin sitten selvää, että haluan kirjoittaa kandin ja gradun, jotka liittyvät terveyden edistämisen lisäksi myös viestinnän maailmaan.

Erilaisia minua kiehtoneita aiheita aikani päässä pyöriteltyäni päätin kirjoittaa kandini sosiaalisen median ja terveyden yhteyksistä. Kandini saikin nimekseen Terveyden edistäminen sosiaalisen median terveysviestintää hyödyntäen. Kandityössäni halusin keskittyä sosiaalisen median tarjoamiin terveyden edistämisen mahdollisuuksiin – paljon puhuttujen somen haittapuolien sijaan. Etenkin Suomessa sosiaaliseen mediaan ja sen luomiin terveyshyötyihin suhtaudutaan vielä melko varautuneesti. Sosiaalinen media on kuitenkin tullut jäädäkseen – sen vuoksi onkin tärkeää nähdä somen luomat mahdollisuudet, positiivisen kautta!

Sitten siihen itse aiheeseen! Sosiaalisen median suosio on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisista 16-24-vuotiaista 93% ja koko väestöstä yli puolet käyttää sosiaalista mediaa päivittäin. Se on aika paljon. Somen räjähdysmäisen kasvun vuoksi sitä on alettu hyödyntää myös terveyden edistämisessä. Tutkimuksissa onkin havaittu, että sosiaalinen media on toimiva ja monipuolinen terveyden edistämisen väline – etenkin tulevaisuuden väline. Aihe on siis hyvinkin ajankohtainen ja kiehtova.

Miksi sosiaalisella medialla sitten kannattaa vaikuttaa väestön terveyteen? Sosiaalinen media on ennen kaikkea edullinen ja kustannustehokas viestintäväline. Se tavoittaa miljardeja ihmisiä päivittäin ja ympäri maailman – se halkoo aikavyöhykkeet ja liikuttaa informaatiota sekunneissa. Sosiaalisen median terveysviestit tavoittavat myös sellaiset ihmisryhmät, jotka eivät seuraa perinteistä mediaa, kuten televisiota, radiota tai sanomalehtiä. Somessa tietoa voi tarjota toki perinteisellä tekstillä, mutta myös videoin, kuvin tai vaikkapa livelähetyksin. Sosiaalinen media on myös helppokäyttöinen ja mukana ihmisten arjessa, joka päivä.

Miten sosiaalisella medialla sitten voidaan muka edistää terveyttä? Moninkin tavoin. Esimerkiksi sosiaalisen median yhteisöjä, kuten Facebook-ryhmiä, on tutkittu paljon. Sosiaalisen median tarjoama vertaistuki ja yhteisöllisyyden kokemukset ovat auttaneet ihmisiä muuttamaan elintapojaan: lopettamaan tupakoinnin, aloittamaan liikuntaharrastuksen tai muuttamaan ruokavaliotaan. Yhteisöllisyys sosiaalisessa mediassa on positiivisesti yhteydessä myös mielenterveyteen. Vertaistuki muilta sairastuneilta tai elintapamuutosten kanssa painivilta on todella tärkeää.

Sosiaalinen media on myös terveystiedon lähde. Somessa terveystieto on kiinnostavaa – toisin kuin esimerkiksi tavallisissa sanomalehdissä tai vaikkapa oppikirjoissa. Terveystieto voidaan omaksua videoista, kuvista, tai vaikka kiinnostavilta somepersoonilta. Somessa on kuitenkin aina oltava varpaillaan, sillä kaikki tieto siellä ei ole luotettavaa. Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi olla ”ammattilainen” ja tarjota omia mielipiteitään faktatietona.

Sosiaalista mediaa hyödynnetään Suomessa terveyden edistämiseen vielä harmillisen vähän. Minun visioni on, että tulevaisuudessa sosiaalinen media ja esimerkiksi älypuhelimet voivat toimia luotettavina terveystiedon lähteinä ja osana terveyden edistämistä. Toivon, että yhä useampi terveyden ammattilainen suuntaa tiensä sinne, missä väestö viettää aikaa – eli sosiaaliseen mediaan.

Sosiaalisessa mediassa voi piillä terveyden edistämisen tulevaisuus!

Terveydellä,

Saara

Tuntematon, tärkeä aivoterveys

Blogini alkumetreillä sain opiskelijakaveriltani Taijalta haasteen kirjoittaa minulle entuudestaan tuntemattomasta aiheesta: aivoterveydestä ja sen edistämisestä. Taija siirtyi hiljattain työtehtäviin Aivoliittoon ja osasi kertoa, että vuosi 2019 on kansanterveydellisesti aivoterveyden teemavuosi. Päätin siis ottaa haasteen vastaan!

Mitä ihmettä siis tarkoittaa aivoterveyden edistäminen? Kuten kokonaisvaltaista terveyttäkin, myös aivoterveyttä edistetään suurelta osin terveellisillä elintavoilla. Halusin lähteä selvittämään vielä syvällisemmin, mitkä asiat pitävät aivot terveinä ja virkeinä.

Kuten jo mainitsinkin, aivojen terveyttä hoidetaan jo ennalta tutuilla terveellisillä elintavoilla. Liikunta ja ravitsemus ovat aivoterveyden tärkeimpiä kulmakiviä. Aivoja kaikista hellivimpiä liikuntamuotoja ovat ne, jotka tuottavat liikkujalle eniten nautintoa ja iloa. Myös itsensä haastaminen uusilla aktiviteeteilla pistää aivot töihin! Aivot ja aivojen verisuonisto rakastavat liikuntaa ja siitä syntyviä endorfiineja.

Aivojen lempiruokaa taas ovat värikkäät, monipuoliset ja terveelliset ruoat. Väriä lautaselle saa lisäämällä monipuolisesti erilaisia kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Aivojen toiminnalle välttämättömiä ovat omega-3 rasvahapot, joita saa esimerkiksi kalasta, kasviöljyistä, pähkinöistä, siemenistä ja avokadosta. Myös täysjyväviljatuotteet hellivät aivoja ja samalla myös suolistoa, jonka sanotaankin olevan elimistön toiset aivot. Aivojen vihollinen on puolestaan suola. Runsassuolaisen ruoan lisäksi kovaa rasvaa sisältävät ruoat eivät maistu aivoille.

Terveellisten elintapojen lisäksi aivot vaativat muutakin pysyäkseen terveinä ja reippaina. Ne asiat, jotka tekevät hyvää sinulle, tekevät usein hyvää myös aivoillesi. Onnellinen arki, uusien asioiden oppiminen, toimivat ihmissuhteet ja läheisyys tuovat hyvää oloa myös aivoille. Kova stressi, päihteet ja jatkuva digilaitteiden käyttäminen taas kuormittavat aivoja negatiivisesti. Ennen kaikkea tärkeintä aivoille on uni, lepo ja palautuminen. Uni on aivojen elinehto, josta ei kannata tinkiä koskaan.

Mitä sitten käy, jos aivojen terveydestä ei pidä huolta? Aivoterveys on vahvasti yhteydessä elintapoihin ja koko muun elimistön terveyteen. Sydän- ja verisuonitaudit, korkea verenpaine, verisuonten huono terveys, tyypin 2 diabetes, korkea kolesteroli ja huonot elintavat altistavat myös aivojen sairauksille. Aivoverenkiertohäiriö (AVH) aiheuttaa aivojen toimintahäiriön, josta seurauksena on usein motorisia ja kielellisiä vaikeuksia. Aivoverenkiertohäiriöitä ovat esimerkiksi aivoinfarkti ja aivoverenvuoto. Aivoverenkiertohäiriön aiheuttama vaurio aivokudokseen vaikuttaa usein lopun ikää sairastuneen kykyyn toimia fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti. Siksi on ehdottoman tärkeää huolehtia omasta aivoterveydestään.

Huh mikä tietopläjäys tälle kertaa! Lähteenä tekstissä käytin Aivoliiton nettisivuja ja kaikkea aiemmin oppimaani.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja edessä siintävää opiskelijoiden riemujuhlaa, vappua!

Terveydellä,

Saara

Tarvitseeko liikunnan olla kallista?

Upouudet lenkkarit, sukset, monot ja sauvat, viimeisen muodin mukaiset treenivaatteet, salijäsenyys, oma personal trainer, maastopyörä, sykemittari, aktiviisuusranneke ja sulkapallomaila. Urheiluun ja liikkumiseen saa upotettua rahaa – ja paljon. Mutta onko asian pakko olla niin? Voisiko liikkuminen olla edullista?

Tänään kirjoitan siitä, miten liikunnan ei tarvitse välttämättä maksaa yhtään mitään. Liikunta ja siihen liittyvät terveyshyödyt ovat jokaiselle kuuluvia oikeuksia, joita ei pitäisi ottaa keneltäkään pois sosioekonomisten tekijöiden, kuten rahan tai yhteiskunnallisen aseman vuoksi.  Todella harmillista on, että esimerkiksi osa lapsista ei pysty harrastamaan liikuntaa tai haluaamansa lajia perheen huonon rahatilanteen takia. Tähän yhteiskunnan epäkohtaan on puututtava tulevaisuudessa yhä laajemmin, ja se on aihe, josta haluan myös kirjoittaa myöhemmin. Tänään kirjoitan kuitenkin enemmänkin siitä, miten rahatilanteen tai varojen vähyyden ei saisi antaa äityä tekosyyksi liikunnan harrastamattomuudelle. Ajattelen niin, että jokaisella on mahdollisuus harrastaa liikuntaa, oli budjetti miten pieni tahansa. Tarvitaan vain hieman kekseliäisyyttä!

Postauksen kuvina toimii eilen maahan sataneen takatalven innoittamana (lue: lannistamana) kuvia ihanista talviurheiluhetkistä ystävieni kanssa.

Liikunnan harrastamiselle on aina syynsä, kuten myös sille, miksi liikuntaa ei harrasteta. Raha on monelle yksi näistä syistä – joillakin hätä on todellinen, joillekin raha on vain tekosyy. Raha ei kuitenkaan saisi olla sellainen. Liikunnan harrastamisen ei tarvitse olla kallista välineurheilua, eikä se edellytä keneltäkään uusimpia ja hienompia varusteita, treenivaatteita, älykelloja tai salijäsenyyksiä. Esimerkiksi yhdet hyvät kengät sopivat moneen eri lajiin: niin salille, liikuntatunneille tai ulos lenkkipoluille. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse: luistimia, suksia, frisbeegolfkiekkoja tai vaikkapa erilaisia mailoja saa lainattua urheilukeskuksista ja nykyään jopa ilmaiseksi paikallisista kirjastoista. Kaverilta lainaaminen ja kirpputorit kannattaa myös urheiluvälineiden hankinnassa pitää mielessä – kaiken ei tarvitse aina olla upouutta.

Kalliille kuntosalijäsenyyksille, personal trainereille tai urheiluvälineiden hankkimiselle on myös tarjolla paljon muita vaihtoehtoja. Yksityisten kuntosaliketjujen rinnalla useat kaupungit tarjoavat kuntosaleja ja uimahalleja asukkaiden käyttöön todella edulliseen kuukausihintaan. Kotikunnassani Sonkajärvellä kuntosalijäsenyys maksoi 30 euroa vuodessa. Siis vuodessa! Kaupungin palveluiden lisäksi esimerkiksi Kuopiosta löytyy edullisia liikuntapalveluita erikseen korkeakouluopiskelijoille. Lisäksi kansalaisopistot tarjoavat erilaisia liikuntatunteja ja harrastusryhmiä todella edulliseen hintaan, ja harrastusmuotoja löytyy opistoista laidasta laitaan. Kannattaa siis ehdottomasti tutustua yksityisten palveluntarjoajien lisäksi myös oman kaupungin monipuolisiin antimiin!

Myös luonnossa liikkuminen on ilmaista ja kävelyyn tai juoksemiseen tarvitsee vain sopivat kengät. Kävelystä tai juoksusta saa monipuolista ja vaihtelevaa muuttelemalla matkan pituutta, juoksunopeutta tai tekemällä vaikka intervalliharjoituksia. Myös sosiaalinen media on pullollaan erilaisia treeni- ja kotitreenivinkkejä, joiden toteuttamiseen ei tarvitse mitään välineitä – pelkästään oman kehon painon. Erityisesti YouTubesta ja Instagramista löyty valtavasti erilaisia, ilmaisia treenivideoita!

Mielestäni myös omien varojen priorisointi on tärkeää. Jos käytössä on niukasti rahaa, on priorisoitava, mihin rahansa käyttää. Jos jokin tietty liikuntamuoto on sinulle tärkeä, on hyvä miettiä, mitä omista kuluista voisi jättää pois, että kyseistä lajia olisi taloudellisesti mahdollista harrastaa. Itse olen priorisoinut opiskelijabudjettini niin, että voin käydä sellaisella kuntosalilla, jolla viihdyn ja joka antaa minulle motivaatiota liikkumiseen. Kuntosali maksaa hieman enemmän, mutta käytän sen sijaan vähemmän rahaa esimerkiksi ulkona käymiseen tai vaatteisiin.

Omat varansa kannattaa priorisoida kohti sitä liikuntamuotoa, josta oikeasti nauttii. Miksi maksaa maltaita kuntosalijäsenyydestä, jos salilla käy vain kerran kuukaudessa?

Terveydellä,

Saara

Muoviton maaliskuu #3 – Ekologinen ulkonäkö

Ekologiseen ja kestävään elämäntapaan pyrkiessäni olen alkanut kyseenalaistaa myös ulkonäön aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Vaatteet, ihonhoito, meikit, kengät, hiukset, asusteet ja uusimpien trendien seuraaminen syövät rahaa ja kuluttavat ympäristöä. Yhteiskunnan rakenteet ja esimerkiksi mainokset saavat meidät tuntemaan, että tarvitsemme valtavasti kaikkea, jotta näyttäisimme hyvältä. Mutta voisimmeko pärjätä vähemmälläkin? Voiko ulkonäköön panostaa ekologisesti ja silti näyttää hyvältä?

Kauneudenhoidossa olen aina luottanut siihen, että vähemmän on enemmän. En ole koskaan kokenut tarvetta lukuisille erilaisille ihonhoito- tai hiustuotteille, vaan olen tullut toimeen muutamalla toimivalla luottotuotteella. Toki tämä voi kertoa halusta säästää rahaa, mutta myöhemmin ajatus on istunut mainiosti myös ekologiseen ajattelutapaan. Kauneudenhoitotuotteet ovat usein pakattu muoviin tai muihin vastaaviin pakkauksiin, joita ei voi kierrättää. Usein muovipakkaus lisää kauneudenhoitotuotteen säilyvyyttä, mutta pakkaukset kuluttavat silti runsaasti luonnonvaroja. Olen hiljalleen pyrkinyt vaihtamaan käyttämäni tuotteet ympäristöystävällisimpiin vaihtoehtoihin.

Tällä hetkellä minulla on käytössä yllä olevassa kuvassa näkyvät jätteettömät kauneudenhoitotuotteet: luonnonmateriaaleista valmistettu, kierrätettävä hammasharja, peltirasiassa kulkeva shampoopala, hiusten palahoitoaine sekä itse tehty deodorantti. Lisäksi käytössäni on myös meikin puhdistava kasvoliina, jonka voi muutaman käyttökerran jälkeen pestä pesukoneessa ja käyttää uudelleen. Suihkussa suihkugeelien tai -saippuoiden sijaan käytän palasaippuaa. Monet ystäväni ovat kauhistelleet ekologisia kauneudenhoitotuotteitani, mutta itse olen ollut tuotteisiin ja niiden mukanaan tuomiin muutoksiin enemmän kuin tyytyväinen. Ihoni ja erityisesti hiukseni ovat alkaneet voida paremmin, kun olen vähitellen karsinut turhia kauneudenhoitotuotteiden ainesosia.

Itse tehty deodorantti on toiminut käytössä ennakkoluuloistani huolimatta loistavasti. Kaikista hikisintä rääkkitreeniä se ei pidä, mutta arkikäytössä natsaa loistavasti. Deodorantin ohje on myös maailman yksinkertaisin, sillä sen tarpeet löytyvät keittiön kaappeja penkomalla. Tämä dödö säästää myös rahaa!

Näin teet itse deodorantin:

  • 6 tl kookosöljyä
  • 4 tl ruokasoodaa
  • 4 tl maissitärkkelystä
  • 10 tippaa jotain eteeristä öljyä (minulla laventeli)

Ainesosat sekoitetaan yhteen ja tuote säilötään tiiviiseen rasiaan. Jotkut tykkäävät käyttää seosta pikaisesti pakastimessa ennen sen käyttöönottoa.

Meikkipussiini jätteetön ja ekologinen kosmetiikka ei ole kuitenkaan vielä täysin löytänyt tietänsä. Edullisia, ekologisia meikkimerkkejä metsästäessäni olen pyrkinyt käyttämään meikkejä mahdollisimman pitkän aikaa ja myös kohtelemaan tuotteita niin, että ne kestävät hieman kauemmin. Ekologisia meikkejä ja muita kauneudenhoitotuotteita olen ostanut tähän mennessä ainakin Lushilta, josta on tullut yksi lempimerkeistäni. Vinkkejä opiskelijan lompakolle sopivista, ekologisista meikeistä otetaan lämmöllä vastaan!

Ihon- ja kauneudenhoidon lisäksi ulkonäköön kuuluu vahvasti myös pukeutuminen. Vaateteollisuus on yksi suurimmista maapallomme saastuttajista. Etenkin halpa- ja pikamuoti ovat vaateteollisuuden ongelman ydinkohtia. Koska trendit vaihtuvat useasti, ei halpaa muotia tarvitse tehdä kestäväksi: usein vaatteet tehdäänkin tarkoituksella lyhytikäisiksi. Vaatteet tuotetaan kaukana, usein epäeettisesti ja lennätetään kauppoihin pitkien matkojen takaa. Vaatteet ovat halpoja ja niiden ostaminen suuressakin määrissä on helppoa – ja kovin yleistä. Vaatteet tulevat usein kauppoihin yksittäispakattuina muovipusseihin, joten kieltäytyminen muovipussista kassalla ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. Vaateteollisuus on vieläpä aihe, joka nousee liian harvoin keskusteluun ilmastonmuutoksesta puhuttaessa.

Vaateahdistuksen keskellä olen löytänyt tieni kirpputoreille ja ihastunut niihin koko sydämestäni. Tällä hetkellä noin 80% vaatekaappini sisällöstä on peräisin kirpputoreilta. Nykyisin vierailen todella harvoin vaatekaupoissa, joista ostankin lähinnä vain alusvaatteita. Käsitys siitä, että kirpputorimuoti olisi nuhjuista tai epätrendikästä, on mielestäni vanhanaikainen. Kirpputoreilla parasta on se, ettei koskaan voi tietää, mitä sattuukaan löytämään. Oma tyylini on kehittynyt paljonkin kirpputorishoppailun myötä: kenties poispäin viimeisimmistä trendeistä, mutta ainakin omannäköisekseni. Viimesimmät ihanat kirpparilöytöni ovat kuvassa näkyvät kevättakit!

Aina ei tarvitse siis ostaa uutta, sillä käytetytkin vaatteet ja asusteet voivat olla uudenveroisessa kunnossa. Kirpputorien lisäksi olen pyrkinyt myös huolehtimaan vaatteistani tarkasti: muun muassa harventamaan niiden pesuväliä, korjaamaan rikkimenneitä, huoltamaan kenkiäni ja säilyttämään vaatteita huolellisesti vaatekaapissa. Näin vaatteiden ja asusteiden käyttöikä pitenee ja ne pysyvät hyväkuntoisina eteenpäinmyyntiä varten.

Tämän postauksen aiheista voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta taitaa olla hyvä leikata juttu poikki tässä kohtaa. Maaliskuu vaihtuu aivan pian huhtikuuksi (jihuu, tervetuloa kevät!) ja samalla postausaiheet palaavat takaisin terveyden pariin. Ihania kevätpäiviä!

Terveydellä,

Saara