Tarina siitä, miksi päätin pitää välivuoden

Minä suoritan elämää. Siihen ajatukseen havahduin eräänä heinäkuisena aamuna. Tässä tilanteessa olin ollut jo useasti aiemminkin, ja jälleen se iski tajuntaani ensimmäisenä, kun kesäaamuun silmäni avasin.

Ajatus on varmasti monelle tuttu, arkipäiväinen ja toistuva. Kukapa ei kokisi joskus suorittavansa elämää? Kukapa voisi oikeasti elää elämäänsä sataprosenttisen täysillä, nauttien jokaisesta hetkestä? En minä ainakaan. Tuota ajatusta ei varmasti tarvitse säikähtää, mutta minut se pysäytti niille sijoilleni. Tuo ajatus on aina ollut elämäni myrkyllisin.

Havahduin siihen, että vaikka elämäni olikin ollut ihania juttuja täynnä, olin suorittanut niitä. En ollut voinut koko keväänä kovinkaan hyvin – olin jatkuvasti ahdistunut, stressaantunut, kiukkuinen ja itkuinenkin. En ollut moneen kuukauteen pystynyt pysähtymään ja nauttimaan. Olin kandikevään ja työrupeaman uuvuttama, kaikkeni itsestäni antanut ja ihan hukassa. Nämä kaikki sanat voivat kuulostaa melko kärjistetyiltä, mutta koen, että se on tarpeen, jotta saan asiani sanottua.

VÄLIVUOSI

Kesäkuisten kandijuhlien jälkeen väsytti. Ja mietitytti. Kannattiko tämä? Olin pitänyt itselleni tavoitteeksi asettamastani opiskelutahdista kiinni kynsin ja hampain, enkä ollut tavoitteeltani suostunut näkemään todellisuutta – sitä, että minua väsytti. Olin saanut upeita työtilaisuuksia ja tarttunut ilomielin niistä jokaiseen koko opintojeni ajan. Olinko ehtinyt nauttimaan työtarjouksista, tai keräämään niistä kaikki hyödylliset opit mukaani? Työkokemuksia en todellakaan kadu, mutta ehkä sitä, että en jo aiemmin havahtunut siihen, etten selvästikään jaksanut kantaa kaikkea harteillani.

No, kannattiko se? Kyllä, koska viime kevät opetti ennen kaikkea kohtaamaan rajani jälleen kerran. Kun katsoin taakseni, häämöttivät edelliset rajaviivat melko kaukana takana. Silloin päätin, että joidenkin asioiden on nyt muututtava. Piirsin elämääni kirkkaalla värillä uudet rajaviivat, joita lupasin totella siihen saakka, kunnes taas ne uudelleen piirrettäisiin.

Päätin pitää välivuoden opinnoistani. Se tuntui aluksi oikeasti todella vaikealta, koska olin aina iloinnut siitä, kuinka olin saanut opiskelumahdollisuuden suoraan lukion jälkeen. Kolme yliopistovuotta tunsin rehellisesti olevani omalla alalla ja opintojen olevan kiinnostavia, mutta yhtäkkiä minua ei kiinnostanut tippaakaan. En jaksanut, enkä halunnut opiskella. Harmitti, sillä olin aina vannonut itselleni suorittavani opintoni tavoiteajassa – enkä varsinkaan jättäväni niitä roikkumaan töiden tai muidenkaan syiden takia. Olin kuitenkin saapunut tilanteeseen, jossa jouduin pyörtämään sanani ja kohtaamaan todellisuuden. Päätin, että en halua tuhlata kallisarvoista opiskeluaikaani siihen, että en olisi motivoitunut opiskellessani. Mieluummin valitsin tauon, jonka aikana keräisin motivaatiota ja innostusta aloittaa taas uudelleen.

Päätöksen jälkeen, ja suurimpien harmituksen pilvien väistyttyä taivaalta, aloin oikeastaan nauttimaan tilanteesta. Päätin, että välivuosi olisi minulle tilaisuus kokeilla jotain uutta ja vastaanottaa uusia taitoja ja asioita elämääni. Ja tähän asti se on sitä ollutkin! Nyt kun olen saanut katsella elämääni ja opintojani uudesta näkökulmasta, on opiskelumotivaatio palannut kohisten takaisin. Olen jopa huijannut ja opiskellut ihan vähän – ja se on ollut ihanaa! Ehkä välillä asioita on välttämätöntä tarkastella eri näkökulmasta, jotta niitä oppii taas arvostamaan.

Ja ei hätää – tunnen yhä olevani omalla alallani, jopa enemmän kuin viime keväänä.

AJATUKSIA UUPUMUKSESTA

Tätä postausta oli vaikea kirjoittaa. Tuntuu vaikealta kertoa omasta uupumuksesta, sillä olen aina pitänyt omia uupumuksen tunteita melko vähäpätöisinä. Olen ajatellut, että enhän minä voi olla uupunut, koska jollain toisella on varmasti todella paljon vaikeampaa kuin minulla. Tai että, minähän olen oikeasti onnellinen elämässäni – minulla on rakkautta ja kaikkea mitä tarvitsen, ja silti muka kehtaan olla uupunut! Hyi! En vieläkään ole kovin valmis myöntämään, että kyllä, minuakin voi väsyttää. Sen myöntäminen edes osittain tuntuu kuitenkin älyttömän hyvältä ja helpottavalta. Olkaa ihmiset ihmisiä myös itsellenne ❤

Haluan tällä kirjoituksellani sanoa myös sen, että ulkonäkö pettää usein – ellei ihan aina. Monet, minä mukaan lukien, ovat ulospäin sellaisia tyyppejä, jotka hymyilevät aina, tekevät jos pyydetään, auttavat mielellään eivätkä kieltäydy koskaan. Ja nämä ihmiset sitä oikeasti sydämeltään sellaisia ovatkin, mutta eivät vain ihan aina jaksa. Tämä blogikirjoitus ei myöskään tarkoita, että olisin jotenkin parempi versio itsestäni tätä kirjoittaessani. Päinvastoin, olen vasta matkalla sitä kohti – enkä vielä edes puolimatkassa.

Terveydellä,

Rajansa rikkonut ja uudelleen piirtänyt Saara

10 vinkkiä – Miten löytää muotia kirpparilta?

Kirjoitin maaliskuussa ekologisesta ulkonäöstä ja päätin jo tuolloin palata vielä kirpputorien pariin myöhemmin – ja tässä sitä ollaan. Nyt puhutaan mun lempiaiheesta!

Välillä minua ottaa päähän se, ettei kirpputoreja tai käytettyjä vaatteita arvosteta tarpeeksi vielä tänäkään päivänä. Kirpparimuodilla on likainen ja huono maine, vaikka se kuuluisi pikemminkin pikamuodille. Pikamuoti onkin yksi pahimmista ympäristösynneistä, sillä uusien vaatteiden valmistaminen kuluttaa valtavasti luonnonvaroja. Esimerkiksi yhden ainoan T-paidan valmistamiseen kuluu noin 2500 litraa vettä, ja materiaalien valmistus päästää suuren määrän mikromuoveja vesiin. Pikamuoti kuluttaa valtavasti, sillä vaatteita ei tehdä kestämään.

Asenteet ja maailma on kuitenkin tehty muutettavaksi. Kestävä kehitys on trendikkäämpää kuin koskaan ja kirpputoreista on tullut entistä houkuttelevampia paikkoja. Hyvänä esimerkkinä kannattaa tutustua (ja ihastua) esimerkiksi Helsingin Relove-kirppari- ja kahvilakonseptiin! Mun ihan ehdoton lemppari ❤

Tässä teille 10 vinkkiä mukaan kirppariostoksille!

  1. Varaa aikaa

Mainitsen kirppareilla käymisen ainoan huonon puolen heti ensimmäisenä. Kirppareilla kuluu nimittäin aikaa! Jos kirpparilta etsii jotain tiettyä, ei sitä luultavasti löydä – ainakaan kovin nopeasti. Kirpparille ei kannata mennä kiireessä, ja mikäli jotain tiettyä etsii, kannattaa sitä etsiä kärsivällisesti ja ympäri vuoden. Talvitakkeja löytyy eniten keväisin tai kesäisin – juuri silloin kun niitä vähiten tarvitsisi.

2. Pengo!

Kirpparilla löytäjä saa pitää, eli helmiä kannattaa etsiä huolella. Penkomista ei kannata pelätä, vaan mielenkiintoisen myyntipöydän kohdalla keskittyä huolella vaatepinojen antimiin.

3. Opi

Kirpputorilla oppii käymään. Ajan kanssa oma silmä harjaantuu huomaamaan ne itseä kiinnostavat myyntipöydät ja vaatteet sekä myös vaatteiden laadun. Kirpparilta ei kannata ostaa mitään nuhjuista, eikä aina edes niiden pikamuotiliikkeiden valmistamia vaatteita – vaan kirppareillakin täytyy muistaa panostaa laatuun. Laadukkaat vaatteet ja merkit tunnistaa kyllä, ja kirpputoreilla parasta on, että hintaa laatutuotteilla on huomattavasti vähemmän.

4. Sovita

Jos sovitat vaatteita vaatekaupoissa, miksi et sovittaisi kirpputorillakin? Turhien vaatteiden ostaminen kirpputorilta on ihan yhtä tyhmää kuin tavallisista vaatekaupoistakin, ja sovittaminen ehkäisee arviointivirheiden syntymistä huomattavasti. Kirppareilla voi myös sovitella kaikkea hauskaa ja siten löytää uusia, yllättäviäkin vaatemieltymyksiä!

5. Muokkaa

Kirppareilta olen ostanut myös vaatteita, jotka eivät ole ostohetkellä olleet itselleni täysin sopivia. Niitä olen sitten muokannut ja tuunannut myöhemmin itselleni sopivimmaksi. Olen kaventanut lahkeita, ommellut uusia vetoketjuja ja pukenut hieman liian suuret mekot vyön kanssa kuroen.

6. Myy itse

Vaatteiden etsimisen ja ostamisen lisäksi kirppareita kannattaa ehdottomasti käyttää myös myymiseen. Ethän ikinä heittäisi hyväkuntoisia vaatteita roskiin? Kirpparimyyminen lämmittää mieltä, koska mikä olisikaan parempaa, kuin pieni extratienesti ja ympäristöteko samassa paketissa? Toisen romu on aina toisen aarre.

Syksyn lemppariostos kirpparilta – nämä kengät!

7. Käy kirpparitapahtumissa

Kasvottomien kivijalkakirpputoreiden lisäksi suosittelen käymään erilaisissa kirpputoritapahtumissa, joita järjestetään esimerkiksi kesäisin toreilla ja puistoissa. Tapahtumissa on yleensä aina mukava meininki ja niistä on helppo löytää omantyylisiään vaatteita myyjien tyylejä katselemalla. Ja mikä parasta, kasvotusten tuotteista voi myös tinkiä!

Sitten pieni kirppismenovinkki! Ensi sunnuntaina (27.10.) Kuopio-hallissa järjestetään suuri sporttikirppistapahtuma (klikkaa tästä!), johon saa tulla myymään ja ostamaan vapaa-ajanvarusteita ja -välineitä sekä ihan sitä muotiakin! Nähdään siellä ❤

8. Ole ennakkoluuloton

Parasta kirppareilla on se, että vaatteet eivät ole tusinakamaa, eivätkä mukaile vaatekaupasta toiseen toistuvia trendejä. Kirpparit rikkovat ennakkoluuloja ennen kaikkea omasta tyylistä. Vaatteiden halvemmat hinnat rohkaisevat ottamaan riskejä oman tyylin kanssa ja kokeilemaan jotain erilaista. Itse olen esimerkiksi ostanut kirpputorilta hintalapun mukaan ”poikien juhlakengät”, sekä oppinut kaikkia ennakkoluulojani vastaan käyttämään leveälahkeisia housuja.

9. Etsi muualtakin

Käytettyjä vaatteita voi löytää lukuisista muistakin paikoista kuin kirppareilta. Tsekkaa kavereidesi tai vaikka äitisi vaatekaapit, Punaisen Ristin ja seurakuntien kirpputorit ja vaatekierrätykset sekä lukuisat nettikirppikset, nettihuutokaupat ja käytettyjen vaatteiden myymiseen tarkoitetut puhelinsovellukset (esimerkiksi Zadaa).

10. Ota rennosti!

Muutosta pikamuodista kirpparimuotiin ei tarvitse tehdä yhdessä yössä. Ota rennosti ja aluksi vain fiilistele kirpputorien ja kirpparitapahtumien tunnelmaa. Hiljalleen tulet varmasti löytämään tarpeellisia ja ihania vaatteita myös käytettyinä! Huomioi myös, että aina käytetty ei ole parempi kuin uusi. Yksi uusi, laadukas ja aikaa kestävä muotivalinta on ehdottomasti parempi kuin kymmenen heikkolaatuista kirpputoriostosta.

Tsemppiä kirppikselle ja pimeneviin syyspäiviin!

Terveydellä, Saara

Kesän 2019 parhaat palat

Heipsu!

No huh mikä kuukausi onkaan takana! Blogissa on ollut hiljaista nyt jo kuukauden päivät, mutta omassa arjessani en juurikaan ole ehtinyt pysähtymään, vaan päinvastoin juossut paikasta toiseen lähes taukoamatta. Täällä kuitenkin ollaan taas! Kuukauden aikana olen vaihtanut työpaikkaa, aloittanut syksyn opinnot, käynyt mutkan Virossa, tavannut ystäviä ja autellut eri projekteissa siellä sun täällä. Nyt sitten iski inspiraatio ja vapautui kalenterista vielä aikaakin, joten enköhän palaile blogikirjoittelun makuun taas pienin askelin! Muutama mukava postausidea sormenpäissä jo kutkutteleekin 😉

Ihan ensimmäisenä haluan kuitenkin vielä palata fiilistelemään kesää ja kesän 2019 parhaita juttuja, ihan omaksikin huviksi. Tämä kesä oli IHANA ja ennen kaikkea rentouttava sellainen.  

Hei, huippua ja energistä viikonloppua kaikille!

KOTI JA KUUKAUDEN KESÄLOMA

Tämä kesä tiivistyi kuukauden mittaiseen kesälomaan, joka tuli todellakin tarpeeseen. Tuon kuukauden vietin lähes kokonaan kotijuurillani Sonkajärvellä, sillä se on minulle paikka, jossa mieli oikeasti lepää. Kaipailen jo nyt hitaita sanomalehden kanssa vietettyjä kesäaamuja ja kotona hössöttävää perhettä.

ÄIDIN YLLÄTYSMATKA

Äiti täytti pyöreitä vuosia, ja yllätimme pikkuveljeni kanssa äidin synttärimatkalla Ruotsiin. Tukholma on aina hyvä idea!

KESÄLUONTO

Ei kai tarvitse perustella? Suomen kesä on yksinkertaisesti kaunein. Tänä kesänä menin metsään, mökille, veneilemään ja pulahtamaan tyyneen järveen.

KANDIJUHLAT

Kesäkuussa järjestin pienet kandijuhlat ystäville ja työkavereille. Keväällä ahertaessani päätin, että jos kandityöstä hengissä selviän, järjestän ehdottomasti juhlat. Ja miksipä ei! Juhlat olivat ihanat ja antoivat uutta motivaatiota tuleviin kouluhaasteisiin ❤

SUOMI-MATKAILU

Aina ei todellakaan tarvitse lähteä kauas, kun oma kotimaakin riittää seikkailutantereeksi. Kesän aikana reissasin niin pitkälle etelään kuin kauas pohjoiseenkin näkemään ja kokemaan uutta ja tapaamaan läheisiä. Eihän kauniista Suomesta edes halua poistua kesällä!

FESTARIT JA ELLIE GOULDING

Ah, kesän yksi ehdottomasti parhaista jutuista. Kesähän ei ole minulle kesä, ellen pääse edes yksille festareille. Tänä vuonna festarisaldoksi muodostui extempore-ideana Kuopion Viinijuhlat ja hieman harkitummin Ruisrock. Ruississa esiintyi tänä vuonna pitkäaikaisin suosikkini ja idolini Ellie Goulding, ja eihän keikan aikana kyyneleiltäkään vältytty. Todella, todella upea kokemus ja mieleen painunut kesäilta ❤

Kiitos kesä 2019 virkistävistä järvipulahduksista, kesäyön seikkailuista, haaveiden toteutumisesta ja kaikesta siitä ajasta, kun sai olla vaan.

Terveydellä, Saara

Terveyden ammattilaiset – menkää someen!

Terveystieteiden opintojen valtavan laajasta kokonaisuudesta minua on opiskeluvuosieni alkanut kiinnostaa erityisesti terveys ja media – ja tämän aihepiirin monet kasvot ja yhteydet. Se, miten terveydestä puhutaan mediassa, miten sosiaalinen media käsittelee terveysaiheita, miten media vaikuttaa terveyteen ja ennen kaikkea, miten median ja somen saisi valjastettua toimimaan terveyttä edistävästi. Myös kandidaatin tutkintoni kirjoitin liittyen sosiaaliseen mediaan ja terveyden edistämiseen. 

Mediassa ja somessa puhutaan valtavasti terveydestä. On mediapersoonia, terveysvaikuttajia, fitness-urheilijoita sekä erilaisten ruokavalioiden, nettivalmennusten ja muiden elämäntapavinkkien tarjoajia. Tässä hurjassa mediaviidakossa tarvitaan terveystieteiden ammattilaisia – etenkin meitä tulevia, mutta myös heitä, jotka jo kokevat itsensä ammattilaisiksi. Tarvitaan hyviä tyyppejä, jotka kykenevät puhumaan terveydestä tutkittuun tietoon nojaten, kumoamaan vääriä luuloja, ilmaisemaan mielipiteitään ja ennen kaikkea hyödyntämään ammattitaitoaan somessa siten, että terveyden edistäminen tulee osaksi sosiaalisen median kulttuuria ja keskusteluja. Ammattilaisia, jotka kykenevät tekemään tutkitusta terveystiedosta mielenkiintoista, monipuolista ja puhuttelevaa – ja samalla keräämään osakseen huomiota samalla tavoin kun jo nyt useat kokemusasiantuntijat tai fitness-urheilijat.  

Sosiaalisessa mediassa liikkuu kaikenlaisia ihmisiä ja mediapersoonia. Suurin osa heistä pohjaa tietonsa omakohtaisiin kokemuksiin, eli ovat ns. “kokemusasiantuntijoita”. He kertovat terveydestä omista lähtökohdistaan, omien tunteidensa ja kohtaamiensa haasteiden perusteella. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta usein somessa oikean tiedon ja kokemustiedon rajat häivyttyvät ja sekoittuvat. Tämä johtaa siihen, että toisella ihmisellä hyvin toiminut ruokavalio, treenimuoto, laihdutuskeino, dieetti tai muu elämäntapa omaksutaan faktatietona osaksi omaa elämää. On muistettava, että toisen ihmisen kokemus on aina hänen omansa, eikä se sovi jokaiselle.  

Kokemustiedon vastaääneksi on saatava lisää terveyden ammattilaisia. Vastaääni on ehdottoman tarpeellinen, sillä uskon somen terveyskeskustelujen tulevaisuudessa vain kiihdyttävän tahtiaan. Terveydestä tullaan keskustelemaan mediassa ihan aina, sillä terveys koskettaa jokaista ihmistä, ja etenkin suomalaiset ovat terveysaiheista tunnetusti hyvin kiinnostuneita. On tärkeää, että kokemustiedon lisäksi mediassa ääneen pääsevät myös he, jotka pystyvät tuomaan keskusteluun mukaan tutkimusnäkökulmaa ja tutkittua, todellista tietoa terveydestä. Heitä, jotka ammattimaisesti muistuttavat, että kaikki somessa liikkuva ei todellakaan ole totta, eikä jokainen juttu toimi jokaisella. Heitä, jotka tarjoavat tutkittua tietoa ja totuuksia, jotka toimivat edes jollakin joukolla.

Terveyden ammattilaisilla on mahdollisuus tehdä sosiaalisesta mediasta terveyttä edistävä paikka, jossa puhutaan terveydestä positiiviseen sävyyn, nykyisen melko negatiivisen ja sensaatiohakuisen sävyin sijaan. Paikka, jossa vältetään draamaa ja puhutaan terveyden tosiasioista, luotettavasti mutta kiinnostavasti. Luotettavakin terveystieto voi olla tulevaisuudessa trendikästä, ja terveyden ammattilaiset voivat brändätä itsensä yhtä hyvin kuin muutkin somepersoonat. Kirjoittamalla omaa blogia, julkaisemalla tietoiskuja Instagramissa tai vaikkapa kuvaamalla videoita YouTubeen terveystieto tuodaan lähelle somen käyttäjiä – ja osaksi somekäyttäjän arkipäivää.  

On ihanaa, että lähipiiristäni on alkanut kummuta hyviä esimerkkejä siitä, miten sosiaalista mediaa voi luovasti hyödyntää terveydestä puhumiseen. Esimerkiksi ystäväni Heidi on perustanut opiskelukavereidensa kanssa oman podcastin, jossa puhutaan ravitsemuksesta luotettavasti ja ennen kaikkea kiinnostavasti. Podcast kantaa nimeä Ruokaklinikka, ja kuuntelemaan pääset esimerkiksi klikkaamalla tästä. Myös tällä omalla blogiprojektillani haluan osoittaa, millaisella tavalla terveysaiheita voi nostaa esille.  

Tämän pohdiskelun päätteeksi muistutan ennen kaikkea yhdestä jutusta. Muista aina, että somessa liikkuvilla mediapersoonilla ja terveysvaikuttajilla on aina omanlaisensa koulutustausta – eikä osa heistä ole kouluttautunut laisinkaan. Itseään ammattilaiseksi väittävä ei aina ole sitä – ja joku, joka pitää itsestään pienempää meteliä, voi olla hyvinkin korkeasti koulutettu. Ota selvää, kysy ja kyseenalaista. Näin somesta ja mediasta saadaan tehtyä yhdessä parempia, terveellisempiä ja luotettavampia paikkoja!  

 Terveydellä, Saara  

Elämän risteyskohdassa

Viimeiset kolme viikkoa ovat elämässäni kuluneet melko pohdiskelevissa tunnelmissa. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut tilanteeseen, jossa eteeni on tullut tiukka valinnan paikka: valitako uusi ja tuntematon vai pitäytyä vanhassa ja tutussa? Tilanteeseen, jossa elämässäni on edessä muutos, mikäli haluan valita sen. Valinnan paikasta on tullut erityisen haastava, sillä tarkoituksenani on ollut valita kahdesta hyvästä vaihtoehdosta se parempi – ja samalla yrittää nähdä tulevaisuuteen, kumpi valinta minusta tekisi mahdollisesti onnellisemman.

Tilanteen pohdiskelu ja pyörittely on johtanut siihen, että olen kolmen viimeisen viikon ajan ollut melko stressaantunut ja ärtynyt – ajattelutyö on vienyt suunnattomasti voimiani. Siksi päätinkin kirjoittaa ajatussolmujani auki ja pohdiskella muutoksen ja valintojen herättämiä ajatuksia.

Eniten pintaan ovat nousseet pelon ja jännityksen tunteet, joita muutoksen mahdollisuus aiheuttaa. Miksi muutos pelottaa? Kaikista pelottavin ajatus minulle on se, että valitsen väärin. Mitä jos valitsenkin kahdesta vaihtoehdosta sen huonomman, eikä paluuta entiseen enää ole? Mitä jos kadun valintaa myöhemmin? Koska elämänmuutoksen takana on itselläni aina toive onnellisuudesta ja haaveideni toteutumisesta, tuntuu pelissä olevan välillä liiankin suuret panokset. Valinnan tekeminen tuntuu pelottavalta ja riskialttiilta, eikä sitä haluaisi tehdä laisinkaan.

Mutta – mitä jos lopulta kadun eniten sitä, etten hypännyt muutoksen kelkkaan laisinkaan? Että pelkäsin muutosta liikaa sanoakseni sille kyllä? Tärkeitä kysymyksiä nämäkin, ja niihin olen näiden viikkojen aikana luultavasti löytänytkin ratkaisun. Muutokset ja valinnat kuuluvat elämään, eikä elämä muuta välillä olekaan, kuin alati tapahtuvaa muutosta. Siksi olen aina ollut valmis sanomaan muutoksille ja valinnan paikoille kyllä – sillä ne useimmiten vievät eteenpäin ja kohti uusia, hienoja asioita.

Olen vähän sellainen tyyppi, että luotan elämäni suurissa päätöksissä intuitioon, en niinkään järkeen. Ehkä näiden viikkojen aikana olen ahdistunut siitä, että olen liiaksi yrittänyt kuunnella järkeäni. Kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut tiukan valinnan eteen, olenkin ahdistunut ja hämmentynyt. Tiedän, että loppujen lopuksi tämäkin valinnan mahdollisuus tarjoaa minulle omat oppinsa, ja tulevaisuudessa eteeni tulevat valinnat ja muutoksen voivat olla helpompia käsitellä. Ja mitä siihen intuitioon tulee – jatkossa yritän luottaa siihen, mitä se yrittää minulle kertoa ja opetella ottamaan rennommin!

Miten tämän ajatuksenjuoksun tiivistäisinkään? Muutokset ja elämän risteyspaikat eivät aina ole pahoja juttuja, vaikka ne vähän ahdistavatkin. Tällöin on annettava tilaa omalle intuitiolle ja pohdiskelulle siitä, mitä elämässään seuraavaksi haluaakaan tehdä. Antaa aikaa myös ajatuksille omista unelmista, sekä siitä, mikä tie vie kohti niitä parhaiten. Usein myös ahdistus, stressi tai tyytymättömyys omaan elämäntilanteeseen ovat avaimia muutokseen – eikä niitä sen takia pidä väheksyä. Muutos kannattaa usein, mutta joskus on syytä myös pitäytyä tutussa ja turvallisessa – mutta se jokaisen täytyy päättää ihan itse.

Oletteko itse joutuneet painimaan muutoksen ja valintojen edessä? Miten olette tilanteet ratkaisseet?

Terveydellä, Saara