10 kysytyintä kysymystä terveyden edistämisen opinnoista

| Saara Närä

Heippa!

VIHDOINKIN sain valmiiksi jo pitkään työpöydällä odottaneen postauksen! Nimittäin: saan viikoittain useita kysymyksiä opiskelemastani alasta, eli terveyden edistämisestä. Vaikka vastailenkin kysymyksiin aina oikeasti mielelläni, päätin kuitenkin koota yhden otsikon alle useimmin kysytyt kysymykset – ihan vain siksi, että ne myös säilyvät nähtävillä pitkään ja isompi joukko voi hyötyä niistä 😊 Tässä tulee siis 10 kysytyintä kysymystä terveyden edistämisen opinnoista! Tallenna tämä postaus vaikka puhelimen tai nettiselaimen kirjanmerkkeihin, niin voit aina myöhemmin tarvittaessa palata tähän tietoiskuun.

  1. Lyhyesti alkuun: Mitä oikein ovat terveyden edistämisen opinnot?

Terveyden edistäminen on koulutusohjelma, jota voi opiskella Itä-Suomen yliopistossa, Kuopion kampuksella. Terveyden edistäminen on monipuolinen ja laaja-alainen terveysalan opintokokonaisuus, josta valmistutaan terveystieteiden maistereiksi. Terveyden edistämisen opinnot koostuvat terveyden edistämisen kandiopinnoista ja suuntautumisvaihtoehdon mukaisista maisteriopinnoista.

Tutkinnon tavoitteena on, että opiskelija oppii tuntemaan terveyden edistämisen perusteet, erilaiset terveyden toimintamallit, ihmiselimistön rakenteen ja toiminnan sekä elintapojen, yhteiskunnan ja ympäristön vaikutukset väestön terveyteen. Opinnoissa tutustutaan myös kansallisiin ja globaaleihin terveysongelmiin ja niiden ennaltaehkäisyyn, alan tutkimustietoon, erilaisiin tutkimusmenetelmiin sekä oman valinnan mukaisiin sivuaineopintoihin.

2. Millainen on terveyden edistämisen tutkintorakenne?

Terveyden edistämisen opintokokonaisuus jakautuu kandidaatin ja maisterin tutkintoihin.

Kandidaatin tutkinto (180 op) pitää sisällään:

  • Terveystieteiden ja terveyden edistämisen opintoja
  • Suuntautumisvaihtoehdon mukaisia opintoja (perus- ja aineopinnot)
  • Muita suuntautumisvaihtoehtoa tukevia opintoja, eli sivuaineopintoja, joitakin ennalta määrättyjä kursseja sekä valinnaisia opintojaksoja
  • Kandidaatin tutkielman ja siihen liittyvät seminaarit
  • Kieli- ja viestintäopintoja
  • Tutkimus- ja menetelmäopintoja

Maisterin tutkinto (120 op) pitää sisällään:

  • Suuntautumisvaihtoehdon mukaisia syventäviä opintoja
  • Pro gradu -tutkielman ja siihen liittyvät seminaarit
  • Suuntautumisvaihtoehtoa tukevia opintoja, eli sivuaineopintoja sekä valinnaisia opintoja
  • Tutkimus- ja menetelmäopintoja

3. Millaisia suuntautumisvaihtoehtoja terveyden edistämisessä on?

Terveyden edistämisen opinnoissa on kolme suuntautumisvaihtoehtoa:

  • Ergonomia ja työhyvinvointi
  • Väestön terveyden edistäminen
  • Terveysliikunnan edistäminen

Suuntautumisvaihtoehto valitaan näistä kolmesta vaihtoehdosta toisena opiskeluvuonna. Ensimmäisen vuoden opinnot ovat kaikille yhteisiä. Omaa pääainevalintaa ehtii hyvin miettiä ensimmäisen opiskeluvuoden ajan ja saada esimakua siitä, mikä suuntautumisista olisi just se oma juttu! Mielestäni tämä onkin yksi parhaista jutuista Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden opinnoissa, koska muualla pääaine pitää yleensä valita jo hakuvaiheessa.

Maisterivaiheeseen siirryttäessä suuntautumisvaihtoehtoja on edelleen kolme, mutta siten, että ergonomian ja väestön terveyden edistämisen pääaineet on yhdistetty ja kolmantena vaihtoehtona on täysin englanninkielinen maisteriohjelma.

Maisterivaiheen kolme suuntautumisvaihtoehtoa:

  • Väestön terveyden ja työhyvinvoinnin edistämisen maisteriohjelma
  • Terveysliikunnan maisteriohjelma liikuntalääketieteen oppiaineessa
  • Englanninkielinen Master of Science in Public Health (MPH) –maisteriohjelma

Maisterivaiheessa siirrytään siis loogisesti siihen maisteriohjelmaan, joka vastaa kandivaiheessa valittua suuntautumisvaihtoehtoa. Tai sitten valitaan kansainvälinen, kokonaan englanniksi oleva maisteriohjelma!

4. Mitä sivuaineita opintojen ohella voi lukea?

Terveyden edistämisen opinnoissa sivuaineen voi valita melko vapaasti. Väestön terveyden edistämisen sekä ergonomian suuntautumisvaihtoehdoissa vapaavalintaisia sivuaineita on kaksi: toinen kandivaiheessa ja toinen maisterivaiheessa. Terveysliikunnan edistämisen suuntautumisvaihtoehdossa kandivaiheen sivuaine on ennalta määrätty urheiluravitsemuksen opintokokonaisuus. Terveysliikunnan edistämisen suuntautumisvaihtoehdossa maisterivaiheen sivuaineen saa kuitenkin itse valita.

Sivuaineeksi tosiaan käy melkein mikä tahansa terveystieteiden opintoja tukeva opintokokonaisuus. Monet lukevat esimerkiksi johtamista, työ- ja organisaatiopsykologiaa, aikuiskasvatustiedettä, ravitsemustiedettä, gerontologiaa tai vaikkapa sosiaalitieteitä. Itse valitsin kandivaiheeni sivuaineeksi viestinnän ja maisterivaiheen sivuaineeksi ravitsemustieteen.

5. Millainen on terveyden edistämisen pääsykoe?

Terveyden edistämisen pääsykoe on vuodesta 2016 lähtien ollut aineistokoe, jossa kokeessa käsiteltävä aineisto jaetaan koetilanteessa. Kokeessa on aiempina vuosina ollut erilaisia aineiston tulkintaan liittyviä tehtäviä: niin monivalintaa kuin kirjoitustehtäviäkin. Sanoisin, että kokeeseen voi valmistautua petraamalla omaa luetun ymmärtämistään sekä tutustumalla terveystieteellisiin tutkimusartikkeleihin. Erityisen tärkeää on bongata tekstistä nopeasti tärkeimmät ydinkohdat.

Itä-Suomen yliopiston nettisivujen valintakoearkisto näyttää päivittyneen, eikä sieltä ainakaan tällä hetkellä löydy enää terveyden edistämisen vanhoja valintakokeita. Harmi! ☹

6. Millaisia hakuväyliä terveyden edistämisen linjalle on?

Terveyden edistämistä voi päästä opiskelemaan todistusvalinnan, pääsykokeen tai avoimen väylän kautta. Suoraan todistusvalinnalla otetaan sisään vain ensikertalaisia hakijoita, mutta pääsykokeella voidaan valita myös muita kuin ensikertalaisia. Vuonna 2020 pääsykoe- ja todistusvalintakiintiössä pääsi sisään 10 opiskelijaa.

Alaa voi päästä opiskelemaan myös avoimen yliopiston väylän kautta, joka on sisäänottomäärältään isompi kuin todistus- ja pääsykoeväylä. Avoimen väylän kautta opiskelemaan voi hakea silloin, kun on suorittanut avoimessa yliopistossa joko ergonomian, kansanterveystieteen tai liikuntalääketieteen perusopinnot (25 opintopistettä) vähintään keskiarvolla 3. Vuonna 2020 avoimen hakuväylästä sisään pääsi 20 opiskelijaa.

Kaikissa kolmessa hakuväylässä pääsykokeessa käyminen on kuitenkin pakollista 😊 

7. Pääseekö terveyden edistämistä opiskelemaan suoraan maisterivaiheeseen?

Voi päästä! Joka toinen vuosi otetaan viisi opiskelijaa sisään terveysliikunnan maisteriohjelmaan, joka toinen vuosi taas viisi opiskelijaa väestön terveyden ja työhyvinvoinnin edistämisen maisteriohjelmaan.

Hakijan koulutustaustasta (ja aiemmista opinnoista) riippuen maisteriopintojen lisäksi suoritetaan myös 60 op täydentäviä opintoja, joihin kuuluu myös kandidaatin tutkinto. Suoraan maisterivaiheeseen hakiessa pääainetta ei voi opintojen aikana valita, vaan se valitaan suoraan hakuvaiheessa, hakemalla jompaankumpaan maisteriohjelmaan.

8. Minkälaista opiskelu on käytännössä?

Terveyden edistämisen opinnot ovat monimuoto-opintoja, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelu on hyvin joustavaa ja verkko-opintopainotteista. Monimuoto-opinnot mahdollistavat tutkinnon tekemisen esimerkiksi kotipaikkakunnalta käsin tai osittain työn ohessa. Lähiopetusta ja konkreettisia luentoja ja seminaarejakin riittää, minkä vuoksi monet muuttavat Kuopioon suorittamaan opintoja. Osa opiskelijoista jaksaa puolestaan reissata luentoviikoille esimerkiksi pääkaupunkiseudulta käsin 😊

Terveyden edistämisen opinnoissa korostuu itsenäisyys, mutta paljon tehdään myös ryhmissä. Omien aikataulujen luominen ja lukujärjestyksen suunnitteleminen on tärkeää, koska opiskelupäivät täytyy rytmittää suurimmaksi osaksi itse. Käytännössä opinnot ovat todella monipuolisia: erilaisten harjoitustehtävien kirjoittamista ja tekemistä, ryhmätöiden ja seminaariesitysten suunnittelua, tenttejä ja niihin kertailua, luentoja ja ryhmäkeskusteluja sekä projektimuotoisia isompia kursseja.

Itse olen kokenut työn ja opiskelun yhdistämisen melko rankaksi, vaikka olenkin työskennellyt osa-aikaisesti koko opintojeni ajan. Toisaalta työt ovat tuoneet ihan mainiota vastapainoa opinnoille – toisaalta taas kuorma on välillä kasvanut turhankin suureksi. Pyrin rauhoittamaan elämäni pelkästään opinnoille viimeistään silloin, kun alan kirjoittaa gradua!

9. Mikä susta tulee isona? Sairaanhoitajako? Vai ravitsemusterapeutti? Ei kai lääkäriä?

Ehei, ei mitään näistä! Tämä on ehdottomasti kysytyin kysymys aina silloin, kun kerron jollekulle, mitä opiskelen. Suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kuullutkaan sellaisesta alasta, kuin terveyden edistäminen. Siksi välillä meidän osaamisemme saatetaan yhdistää virheellisesti muihin terveysalan ammatteihin.

Terveyden edistämisestä ei valmistuta mihinkään tiettyyn ammattiin, joten kysymykseen ”Mikä susta tulee isona?” voi olla välillä aika hankalaa vastata. Terveyden edistäminen onkin vahva generalistiala, josta siis valmistutaan jonkin tietyn ammatin sijaan alan asiantuntijaksi. Terveyden edistäjät valmistuvat siis terveystieteiden asiantuntijoiksi, jotka voivat tehdä työkseen käytännössä mitä tahansa 😊

10. Millaisiin työtehtäviin tutkinto valmistaa?

Kuten jo ylempänä mainitsin, valmistuttuaan terveyden edistäjät, eli terveystieteiden maisterit, voivat tehdä käytännössä mitä tahansa. Omaa urasuuntaa määrittävät ennen kaikkea omat kiinnostuksenkohteet, sekä oma pääaine ja sivuaineet. Terveyden edistämisen koulutusohjelmasta valmistuttuaan voi toimia vaikkapa tutkijana, opettajana, erilaisissa asiantuntijatehtävissä, tarkastajana, terveysalan yrittäjänä, johtotehtävissä, erilaisissa projekteissa, kunnallisella sektorilla tai vaikka kehitystehtävissä. Erilaisia urapolkuja on niin paljon, kun on yksilöitäkin!

Itse olen erityisen kiinnostunut terveyden ja viestinnän yhteyksistä, sekä spesifimmin siitä, miten terveyttä voidaan edistää sosiaalisessa mediassa, ja millaisia ilmiöitä sosiaalisen median ja terveyden ympärille liittyy. Omaa urapolkuani olen lähtenyt rakentamaan pääainevalinnalla (väestön terveyden edistäminen) sekä sivuainevalinnoilla (viestintä ja ravitsemustiede). Olen suorittanut opintojeni aikana harjoittelun ja viettänyt välivuoden hankkien työkokemusta. Lisäksi tämä blogi ja oma Instagram-tilini ovat auttaneet tutkimaan ilmiötä lähemmin ja pääsemään mukaan konkreettiseen terveydenedistämistyöhön ❤  

Siinäpä ne! Toivottavasti tästä postauksesta oli sinulle jotain hyötyä! ❤ Alla vielä lista linkkejä, joiden avulla pääset tutustumaan terveystieteiden opintoihin vielä vähän syvemmin. Ihanaa loppuviikkoa!

Terveydellä, Saara

Lisätietoja ja linkkejä:

Lihaton lokakuu – Miksi lihan syömistä kannattaisi vähentää?

| Saara Närä

Helou helou – ja ihanaa lokakuuta!

Lokakuu on yksi mun lempparikuukausista kesäkuukausien lisäksi: alkukuusta syksy on usein kauneimmillaan ja kuun puolessavälissä juhlin mun syntymäpäiviä sekä yleensä ehdin viettää vähän myös syyslomaa. Lokakuuhun on liitetty yksi varmasti tunnetuimmista kuukausihaasteista (heti tipattoman tammikuun jälkeen) – moni meistä nimittäin viettää lihatonta lokakuuta. Tästäpä inspiroituneena päätin kirjoitella teille napakan postauksen siitä, miksi lihaton lokakuu oikeasti voi olla terveyden kannalta hyvä juttu. Tässä postauksessa kerron, mitä terveyshyötyjä lihan syönnin vähentämisestä voi saada, sekä avaan omaa tarinaani kasvisruokavalion takaa ❤

Lihansyönnin vähentäminen on terveysteko

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa tulisi syödä viikossa korkeintaan 500 g. Yleensä yksi annos lihaa on noin 100–150 grammaa, joka tarkoittaa sitä, että punaista lihaa saisi siis olla alle viidellä aterialla per viikko. Suurin osa suomalaisista ylittää tämän suosituksen – jopa 79 prosenttia suomalaisista miehistä syö lihaa yli suositellun rajan. Naisista suosituksen ylittää noin 26 %. Lihaa syödään nykyisin muutenkin enemmän kuin ennen – esimerkiksi verrattuna 1950-lukuun, on suomalaisten lihan kulutus yli kaksinkertaistunut. Lihasta on tullut juhlaruoan sijaan arkiruokaa.

Miksi sitten punaista lihaa ei kannattaisi syödä niin paljon? Väestötutkimuksista on saatu vahvaa näyttöä siitä, että punaisen lihan runsaalla kulutuksella on monia terveyshaittoja. Runsaasti lihavalmisteita syövillä on havaittu enemmän suolistosyöpiä, tyypin 2 diabetesta, lihavuutta ja sepelvaltimotautia. Etenkin paksusuolisyövän lisääntynyt riski on yhdistetty punaisen lihan syöntiin. Lihapitoinen ruoka on energiatiheää, joka taas voi osaltaan edistää ylipainon kertymistä.

Etenkin punaisesta lihasta tekee epäterveellistä sen rasvan laatu. Punaisessa lihassa oleva rasva on niin sanottua kovaa rasvaa, eli tyydyttynyttä rasvaa. Naudan rasvasta lähes puolet on kovaa, siassa kovaa rasvaa on noin kolmasosa ja kanassa sekä broilerissa kovaa rasvaa on noin 20–25 %. Usein lihatuotteet ovat myös prosessoituja, joka tarkoittaa sitä, että niissä on paljon tuotannossa lisättyä suolaa. Niin liika kovan rasvan, kuin myös suolakin käyttö ovat kummatkin riskejä terveydelle, ja ihan etenkin sydämen terveydelle. On hyvä muistaa nyrkkisääntönä, että kovia rasvoja saisi ruokavaliossa olla vain yksi kolmasosa – loput kaksi kolmasosaa olisi hyvä täyttää pehmeillä, tyydyttymättömillä rasvoilla.

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. © Valtion ravitsemusneuvottelukunta.

Ruokakolmio on hyvä ja varsin monelle tuttu tapa havainnollistaa terveellisen ja ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion kokonaisuutta. Ruokakolmion ala- ja keskiosaan sijoitettuja ruoka-aineita olisi hyvä syödä reilusti ja usein, kun taas yläosan ruoka-aineita syödä harkiten ja vähemmän. Kun tarkastelemme kolmiota, niin huomaamme lihatuotteiden paikan – ne asettuvat melko lähelle kolmion huippua. Pehmeän, tyydyttymättömän rasvan lähteet sijoittuvat taas hieman alemmas. Jo pelkästään vähärasvaisemman lihan suosiminen tai punaisen lihan vaihtaminen kanaan tai kalaan edistävät ruokavalion terveellisyyttä.

Monet murehtivat lihansyöntiä vähentäessään turhaan esimerkiksi proteiinin tai raudan saantiaan. Raudan saanti ei ole ongelma suurimmalle osalle suomalaisista, sillä sen lähteitä löytyy suomalaisten ravinnosta muualtakin, kuin lihasta. Myös proteiinien saanti on suomalaisilla kokonaisuudessaan runsasta. Eläinproteiinin korvaaminen kasvikunnan tuotteilla ei ole epäterveellistä, eikä aiheuta haittaa yksilön ravitsemukselle. Lihan syöntiä voi siis vähentää hyvillä mielin, kunhan oma ruokavalio on kohtuullisen monipuolinen.

Finravinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Vähentäminenkin jo riittää – aina ei tarvitse mennä ääripäähän asti!

Aina kun puhutaan lihattomuudesta, kasvissyönnistä tai vaikkapa vegaaniruokavaliosta, herää monelle paljon erilaisia ajatuksia. Vaikkapa kehotus viettää lihatonta lokakuuta voi ärsyttää: Pitäisikö minun nyt mennä ihan ääripäähän saakka ja lopettaa lihan syöminen kokonaan? Mun mielestä ei todellakaan tarvitse, koska jo lihan syönnin vähentäminenkin on oikeasti terveellistä. On myös tärkeää muistaa, että lihan syöminen ei välttämättä sulje pois ruokavalion kasvispainotteisuutta, tai terveellisyyttä muutenkaan. Vaikka söisikin lihaa, voi silti suosia runsaasti kasviksia. Pitää muistaa, että ruokavalio on kokonaisuus, eikä pelkkä punaisen lihan pois jättäminen pelasta kaikkia ongelmia.

Mutta niin, selvästi jo lihan vähentäminenkin ruokavaliosta on terveysteko. Siksi sitä voisi hyvillä mielin kokeilla. Aina ei pidä hypätä suoraan ääripäähän ja muuttaa ruokavaliotaan kokonaan – suurimmalla osalla ei sellainen edes toimisi. Uusia tapoja, esimerkiksi lihan vähentämistä, voi testata ihan rauhassa. Tämä lokakuu voi olla monelle haaste vaihtaa edes osa liharuoista kasvisruokiin. Ainahan voi kokeilla ja palata sitten takaisin tuttuun ja turvalliseen, jos kokeilu ei toiminutkaan!

Miten minusta tuli kasvissyöjä?

Miten minusta tuli sitten kasvissyöjä? Tarina ei ole mitenkään ihmeellinen, vaan ehkä pikemminkin melko perinteinen. Lukiossa terveys- ja ravitsemusasiat alkoivat kiinnostaa minua suuresti ja lempiaineeni oli aivan ehdottomasti terveystieto. Terveysjuttuja vapaa-ajalla lueskeltuani, päätin sitten jättää lihan ja kanan pois ruokavaliostani ja kokeilla, miltä se tuntuu. Kotona muutosta ei voinut vielä ihan täysin toteuttaa perheeni mieltymysten takia, mutta lukion ruokalassa sain syödä kasvisruokaa. Ja toimihan se! Sillä tiellä olen oikeastaan edelleenkin, sen enempää valintaani kyseenalaistamatta. Myöhemmin tutustuin vielä lihan syömisen ympäristönäkökulmiin sekä eettisyyteen, ja päätökseni vahvistui entisestään.

Myöhemmin olen alkanut suosimaan entistä enemmän kasvikunnan tuotteita, esimerkiksi vaihtamalla maitotuotteet kaura- ja soijapohjaisiin tuotteisiin. Syön yhä satunnaisesti maitotuotteita ja kananmunaa, mutta vähenevässä määrin. Syön satunnaisesti myös kalaa, koska se on terveellistä (ja koska tykkään siitä paljon!). En halua suhtautua ruokavaliooni jyrkällä ehdottomuudella, sillä ruokavalioni lähtökohdat eivät ole niin syvällä eettisessä ajattelussa. Kotona tai muualla kyläillessäni voin syödä lihaa, jos sitä on tarjolla. Paistoinpa viime kesänä yhden nuotiomakkarankin – ja silti pystyn sanomaan itseäni kasvissyöjäksi. Eipä tämä ole niin vakavaa! ❤

Lihatonta (tai vähempilihaista) lokakuuta toivotellen, Saara

LÄHTEET:

Jokainen iho on kaunis

| Saara Närä

* postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Kivakosin kanssa

Heippa tyypit!

Oon innoissani! Tänään nimittäin kirjoittelen aiheesta, josta en olekaan ikinä ennen kirjoittanut – mutta pitkään olen jo halunnut. Tänään puhutaan nimittäin ihon terveydestä, ihonhoidosta, sekä siitä, miten oikeasti ihan jokainen iho on kaunis. Oli ilo tehdä selvitystyötä ja lueskella netin syövereitä tätä postausta varten ❤ Tässä postauksessa minulla on myös mukana ihana yhteistyökumppani Kivakos – yhden naisen hurmaava yritys ja kotimaisen, laadukkaan kosmetiikan verkkokauppa.

Jokainen iho on kaunis

Olen aina ajatellut, että ihonhoidosta kirjoittaminen on melko tulenarkaa – tiedän nimittäin, että ihon ulkonäköön liittyvät aiheet herättävät paljon tunteita. Varmasti ihan jokainen meistä kokee joskus turhautumista, riittämättömyyttä, stressiä tai inhotusta oman ihonsa kanssa. Ja miksi ei tuntisi? Onhan iho syystäkin tärkeä asia – esimerkiksi kasvoillamme me ilmeilemme, elehdimme ja viestimme koko muulle maailmalle. Ihonhoito on monelle tärkeää, ja tästä syystä se on hyvin kaupallistettua ja medikalisoitunuttakin. Ihonhoidosta ja erilaisista tuotteista etsitään usein ratkaisuja oman ihon ongelmakohtiin, ja niin olen itsekin tehnyt lukuisia kertoja. Mutta nyt minä haluaisin ajatella positiivisemman kautta!

Olen monesti kyseenalaistanut ja pohtinut, hoidanko ihoani vain sen ulkonäön takia. Miksi ihon pitäisi näyttää tietynlaiselta? Millainen edes on kaunis iho ja kuka sen milloinkin määrää? Myös ihonhoidossa trendit tuntuvat muuttuvat tiuhaan tahtiin. Mitä jos ajattelisimme, että ihan jokainen iho voi olla kaunis? Että eletty elämä saisi näkyä – tarkoitti se sitten ryppyjä, uurteita tai muita epätäydellisyyksiä? Mielestäni ihonhoito voi olla niin paljon muutakin kuin vain täydellisyyteen pyrkimistä: se voi olla terveellisten elämäntapojen suosimista, ihon varjelua auringonsäteiltä tai hemmotteluhetkiä ihanien ihonhoitotuotteiden kanssa. Ihonhoito voi olla asia, joka tuo iloa yhtä lailla kuin mikä tahansa muukin 😊

Terveelliset elämäntavat hellivät ihoa

Niin, tässä postauksessa haluaisin ajatella ihonhoitoa positiivisen kautta – turhan stressin ja ulkonäköpaineiden sijaan. Ihohan on tavallaan meidän oma suojakuoremme – se suojaa meitä kemikaaleilta, mikrobeilta, auringon UV-säteiltä, hankautumiselta ja iskuilta. Iho tuottaa meille tärkeää D-vitamiinia, sekä toimii lämmönsäätelijänä ja tuntoaistimuksien vastaanottajana. Ihon terveys on siis oikeasti tärkeää, muutenkin kuin ulkonäkösyistä!

Terveellisillä elämäntavoilla voimme vaikuttaa ihon terveyteen. Esimerkiksi terveellisellä ruokavaliolla on iholle suuri merkitys: ruokavalion monipuolisuus on tosi hyvä juttu, kun taas esimerkiksi liika suolan käyttö voi olla ihon terveydelle haitallista. Erityisesti ikääntyessä ravintoaineiden tarve kasvaa, ja ihon kunnosta tulee huolehtia riittävällä proteiinin ja energian saannilla. Liikuntaa sekä riittävää ja hyvää yöunta ei taaskaan saa unohtaa – myös ne ovat ystäviä ihon terveydelle ❤

 Ihon terveyttä vahingoittavat muun muassa tupakointi sekä auringon UV-säteet. Ihon palaminen auringossa voi altistaa ihosyöville, ja tupakointi taas voi heikentää ihon pintaverenkiertoa sekä vaikuttaa negatiivisesti ihon kimmoisuuteen. Myös alkoholi on yksi pahiksista, ja se aiheuttaakin iholla esimerkiksi punoitusta ja hiusverisuonten laajentumista. Näyttää siis siltä, että ihan perinteinen terveellisten elämäntapojen joukko tukee myös ihomme terveyttä.

Terveysnäkökulmasta ihon vanheneminen ja muuttuminen ajan myötä on välttämätöntä. Senkin takia oman ihon hyväksyminen kaikkine epätäydellisyyksineen on tärkeää ❤

Ihonhoito on rentoutumishetki

Mitä positiiviseen ajatteluun tulee, ihonhoito on minulle ennen kaikkea päivittäinen rentoutumishetki. Sellainen oma hetki täynnä arjen luksusta. Ei nimittäin ole parempaa tunnetta, kun huuhtoa päivän ajatukset ja haasteet menemään hyväntuoksuisten ihonhoitotuotteiden mukana. Sitten katsoa itseään peilistä ja kiittää hyvin hoidetusta päivästä. Ja sitten painaa pää tyynyyn.

Kivakosilta saamani ihonhoitotuotteet ovat tehneet tuosta iltaisesta hetkestäni vieläkin ihanamman! On ollut kivaa tutustua suomalaiseen luonnonkosmetiikkaan ja erilaisiin tuotteisiin. Ja ai että, mitä tuotteita ja tuoksuja olenkaan löytänyt! Tämän postauksen kuvissa näkyykin jo Kivakosilta valitsemiani tuotteita, mutta muutama tuote ansaitsee ihan erityismaininnan.

Tämä zero waste -kaksikko on huippu! Olen jo pitkään etsinyt markkinoilta kasvojenhoitotuotteita, joita ei olisi pakattu muoviin. No nyt löytyi heti kaksi toimivaa sellaista! Ilona Luonkosin öljypuhdistuskakku puhdistaa kivasti meikin ja muun lian kasvoilta, kun se pyyhitään pois pyyhkeellä tai kasvosienellä. Samalla se myös kosteuttaa, mikä taas on tällaiselle korppuiholle aika mahtava ominaisuus putsarissa. Murumurun hoitosalva on myös ihan täsmäisku ihon kuiville kohdille, ja purkki on täysin biohajoava! ❤

Murumurun C-vitamiiniseerumi nousi tuotteista kyllä ykköslempparikseni. Siis ai jumpe, mikä karkkikaupan tuoksu! C-vitamiiniseerumin koostumus on hintaansa nähden todella laadukas ja ylellinen, ja se on tuonut kasvoilleni pirteyttä. Tuntuu, että luonnonkosmetiikka on muutenkin jotenkin virkistänyt 😀

Siinäpä oli mun ajatuksia ihonhoidosta, ihoon liittyvistä kauneusihanteista ja luonnonkosmetiikasta. Ja hei, kiva jos luit tänne asti – nyt tulee nimittäin se pieni ylläri! Haluamme Kivakosin kanssa tarjota teille alekoodin Kivakosin verkkokauppaan. Koodilla ”terveydellasaara” saatte -15 % tilauksen loppusummasta koko lokakuun ajan. Käytä koodi tilausta maksaessasi.  

Ja sitten toivottelen vaan ihania ja rentouttavia hetkiä ihonhoidon parissa!  ❤

Terveydellä ja ihoa hellien, Saara

LÄHTEET:

Miksi ajatus välivuodesta pelotti?

| Saara Närä

Välivuosi antoi paljon, mutta ei ottanut vastineeksi mitään – Miksi ajatus siitä silti pelotti? Tässä postauksessa avaan tarinaani välivuoden jälkeen, sekä sitä, mitä kaikkea välivuosi antoikaan lahjakseen.

Moi!

Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että syksy on pyörähtänyt täydellä tohinalla käyntiin, ja etäopinnot poisluettuna vielä melko normaaleissakin olosuhteissa ❤ Uskomattomalta myös siksi, että siitä on jo yli vuosi, kun tein itselleni ison ja pelottavan siirron elämässä ja päätin pitää välivuoden opinnoistani. Nyt tuo vuosi on ohi, ja minä jo pari kurssia lähempänä maisterin papereita.

Olen käynyt monen kanssa todella hyviä ja pitkiäkin keskusteluja välivuoteen liittyen. Olen saanut monia viestejä, joissa pyydetään vertaistukea pelottavalta tuntuvan valinnan edessä. Olen vastannut kysymyksiin siitä, miltä valintani on tuntunut. Onko se ollut oikea? Olen saanut välivuoden aikana myös valtavasti kannustusta – ennen kaikkea itseäni vanhemmilta ihmisiltä. He ovat sanoneet, että olen tehnyt rohkeasti, ja rohkeasti myös siksi, että olen tajunnut, ettei elämässä ole mikään kiire. Ainakaan kiire kohti älyttömän pitkää työelämää.

Koska välivuosiaihe selvästi kiinnostaa – ja koska tämä välivuoteni taustoista kertova postaus on yksi blogini luetuimmista, päätin vielä kertaalleen palata tämän aiheen äärelle. Tänään pohdiskelen sitä, miksi ajatus välivuodesta tai -vuosista pelottaa, miksi se pelotti minua, ja mitä hyvää välivuosi antoi minulle. Aluksi tämä postaus kulki otsikolla ”Välivuoden plussat ja miinukset”, mutta minun oli pakko tarkastella aihetta vähän eri näkökulmasta, sillä en lopulta keksinyt yhden yhtä miinusta. Ehkä se kertoo asiasta jo paljonkin.

MIKSI AJATUS VÄLIVUODESTA PELOTTI?

Mitä jos jään jälkeen? Mitä jos en saa opintolainahyvitystä? Mitä jos tipun vuosikurssilaisteni kelkasta ja valmistun ihan viimeisenä? Mitä jos en enää välivuoden jälkeen jaksa opiskella ollenkaan? Mitä jos välivuosi onkin ihan kamala? Mitä jos teen ennen kaikkea ihan täysin väärän valinnan?

Nämä ja lukuisat muut kysymykset pyörivät mielessäni välivuoteen astumisen kynnyksellä. Silloin ne tuntuivat todellisilta, suurilta ja oikeasti pelottavilta – mutta nyt, tuon vuoden jälkeisinä hetkinä, huomaan ajattelevani, että jokainen pelkoni on osoittautunut turhaksi. Muistan, että ihan eniten minua pelotti ajatus siitä, että pitämällä välivuoden opinnoistani jään jälkeen jostakin. Jostakin merkittävästä ja suuresta! Ehkä elämästä, ehkä yhteiskunnan normeista, ehkä tutkinnon tavoiteajasta. Tuntui, että jään jälkeen niistä odotuksista, jotka ylleni on asetettu. Mutta mitä ihmettä? Enhän minä ole jäänyt jälkeen mistään.

On mielestäni huolestuttavaa, että vuosittain lukuisat nuoret potevat huonoa omaatuntoa siitä, ettei elämä ole mennyt niin kuin odotetaan: Jollekulle ei lukion jälkeen ole avautunut opiskelupaikkaa vuosienkaan lukemisen jälkeen. Jonkun opinnot ovat venähtäneet vuosikausien mittaisiksi. Joku ei ole jaksanut opiskella enää ollenkaan. Työmahdollisuudet ovat vieneet jonkun meistä mennessään. Jonkun mielenterveys on pettänyt. Joku on vaihtanut alaa. Useastikin. Jonkun meistä rakkaus on vienyt toiselle puolelle maailmaa. Ja joku ei ole löytänyt omaa suuntaansa vieläkään. Kaikki näistä, edellä mainituista elämäntarinoista, ovat arvokkaita. On uskomatonta ja huolestuttavaa, että ihan tavallisesta elämästä, sen kiemuroista ja pyörteistä, pitää tuntea huonoa omaatuntoa. Mä en ainakaan jaksa.

Niin, oletko koskaan miettinyt, että mihin meillä on ihan oikeasti kiire. Kuolemaanko? Ei elämää mielestäni pidä suorittaa, vaan se pitää elää. Vahvasti ja väkevästi, omalla tavallamme. Juuri sellaisella tavalla, joka tekee meistä onnellisia. Pidä siis välivuosi, tai vaikka kaksi! Mulle se antoi paljon, eikä ottanut vastineeksi yhtään mitään.

VÄLIVUOSI ANTOI MULLE PALJON

Seuraavaksi haluan kertoa, mitä kaikkea vuoden aikana voikaan ihminen tajuta itsestään ja elämästään 😀 Välivuosi antoi minulle…

  • Ammatillista kiinnostusta omaa alaani kohtaan. Huomasin, että olen oikeasti paljon kiinnostuneempi omasta alastani, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Kun opiskeltavaa aihetta pääsi tarkastelemaan tavallaan etäältä, sai se ihan uuden merkityksen. Aina ei siis kannata istua vain nenä kiinni kirjassa – uusi perspektiivi tuo mukanaan uusia oivalluksia!
  • Uudenlaisen näkökulman opintoihini. Aiemmin ajattelin enemmän opintopistemääriä, valmistumisaikataulua ja arvosanoja. Nyt taas tuntuu siltä, että janoan lähinnä uutta tietoa, eikä näillä seikoilla ole mitään väliä.
  • Korvaamatonta työkokemusta. Läksiäisissäni pääsi kyyneleet, koska vuosi ylioppilaskunnassa oli kokemuksena korvaamaton, opettavainen ja rakas. Myös melkoinen matka omaan itseeni ja omaan työminääni tuli tehtyä!
  • Arvostusta itseäni kohtaan. Vaikean valinnan tehtyäni – ja huomattuani, ettei mikään mennytkään kuten pelkäsin – on varmuus omista valinnoistani vahvistunut. Mä osaan tehdä oman elämäni päätökset – ja niitä tosiaan aionkin tehdä, rohkeasti!
  • Rahaa säästöön. Konkreettinen käteen jäänyt hyöty välivuodestani. Onhan se totta, että opiskelijabudjetilla eläminen on välillä tiukkaa. Sain myös palkkarahoilla tehtyä hankintoja, jotka oli pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa.

Tässäpä ajatuksiani välivuodesta, sen aiheuttamista paineista ja peloista, sekä lopulta sen opettamista hienoista asioista. Ihana jos luit tänne asti ❤ Jätä kommentti, jos tuntuu siltä.

Terveydellä, Saara

ARVONTA: Voita ihana ja terveellinen aamiainen kahdelle!

| Saara Närä

*postaus on toteutettu kaupallisessa yhtesityössä Houkutuksen kanssa

Moikka! Tänään mulla on teille kivoja uutisia, nimittäin haluan vinkata mun Instagramin puolella käynnissä olevasta arvonnasta ❤

Mun lempparikahvila Kuopiossa on ihan ehdottomasti Houkutus! Houkutus löytyy muuten myös Joensuusta, ja uskonpa paikan olevan sielläkin ihan yhtä ihana 🙂 Houkutuksessa parasta on siellä joka aamu tarjolla oleva monipuolinen aamiainen. Aamiaiselta löytyy erilaisia smoothieita, chiavanukkaita, puuroja, lämpimiä leipiä sekä aamiaisherkkuja, kuten lettuja. Siis ihanasti kaikkea terveellistäkin! ⁣Muutenkin nykyisin on ihanaa, että yhä useammassa kahvilassa on tarjolla terveellisiä vaihtoehtoja kahvihetken kylkeen.

Nyt teillä olisi mahdollisuus voittaa aamiaiset kahdelle Houkutukseen! ❤ Arvonnan ja sen säännöt löydät mun Instagramista: tietokonenäkymässä tämän postauksen oikealta puolelta tai puhelinnäkymässä skrollaamalla tämän sivun loppuun saakka. Suora linkki arvontaan löytyy myös tästä.

Onnea arvontaan ja tsemppiä tähän viikkoon! ❤

Terveydellä, Saara