Projekti mielenterveyden hyväksi

Viime vuoden aikana olin mukana toteuttamassa hyväntekeväisyysprojektia, josta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään! Vihdoin ehdin istahtaa alas ja kirjoittaa kaiken aiheesta. Viime vuonna minut siis pyydettiin mukaan projektiin, jonka toteuttamiseksi sain pitkästä aikaa kaivaa ihan oikean kamerani kaapista pölyttymästä. Kuvasin mielenterveyskuntoutumista ja mielenterveyskuntoutujien vertaistukitoimintaa tukevalle yhdistykselle seinäkalenterin, jonka myyntitulot suunnattiin lyhentämättöminä yhdistyksen toimintaan, eli mielenterveystyöhön.

Kalenterin sivuille otettiin mukaan asioita, joita tapaamani mielenterveyskuntoutujat kertoivat arvostavansa, rakastavansa, harrastavansa tai josta he saivat voimaa arkeensa. Jokainen kalenterin tekemiseen osallistunut ihminen oli erilainen persoona, ja sivuille päätyikin kuvia hyvin erilaisista teemoista: käsitöistä, luonnosta, eläimistä, uskonnosta, omien juurien ja perheen arvojen vaalimisesta sekä vuodenaikojen vaihtumisesta.

Tätä postausta kuvittaa osa valmiista kuvista, joihin valittiin sellaisia lauseita ja sanoja, jotka ovat tsempanneet kuntoutujia läpi harmaimpien aikojen.

Päällimmäisenä projektista mieleen jäi valtava kiitollisuus ja arvostus mielenterveysyhdistyksen tekemää työtä kohtaan. Eikä kyseessä ole laisinkaan vain tämä yhdistys, vaan ympäri Suomen lukuisat yhdistykset ja järjestöt tekevät arvostettavaa ja merkittävää työtä, joka päivä. Yhdistykset ja järjestöt toimivat usein hyvin pienillä resursseilla ja hyväntekeväisyysvoimin, joka nostattaa arvostustani entisestään. Kuinka hienoa olikaan antaa oma panoksensa toiminnalle, jolla on valtavan tärkeä merkitys monelle ihmiselle, jonka mielenterveys on järkkynyt.

JOKA VIIDES SUOMALAINEN KOKEE MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖN VUOSITTAIN

Suomessa on tuhansia mielenterveyskuntoutujia. Mielenterveyskuntoutujan käsitettä on hankala määritellä, sillä useat mielenterveyden häiriötkin ovat hyvin monisyisiä, keskenään erilaisia ja muuttuvia, joka tekee ilmiöiden määrittelemisestä hankalaa. Yli puolet (50,6%) suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden häiriöistä, joka on valtavan suuri määrä. Yhä useammin suomalaiset siis joutuvat jättäytymään työelämän ulkopuolelle jonkin mielenterveyden häiriön vuoksi. Työelämän ulkopuolelle jättäytyminen taas altistaa syrjäytymisriskille ja riskille jäädä vaille terveydenhuollon palveluita.  

On arvioitu, että vähintään joka viides suomalainen kokee mielenterveyden häiriön vuosittain ja joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana. Arvioiden mukaan mielenterveyden häiriöt aiheuttavat yhteiskunnalle vuosittain yli 11 miljardin euron kustannukset. Se on valtavan suuri summa. Mielenterveyspalveluihin ei 2000-luvulla ole kuitenkaan panostettu rahallisesti samoissa määrin, kuin muuhun terveydenhuoltoon.

Mielenterveys, mielenterveyden häiriöt ja niistä kuntoutuminen koskettavat siis lähes jokaista meistä, ja aihe on niin tärkeä, että siksi siitä myös kirjoitan. Tieto ja sen levittäminen vähentävät myös mielenterveyden häiriöihin liittyviä ennakkoluuloja.

KOHTI KUNTOUTUMISTA

Mielenterveyden häiriöitä on mahdollista ehkäistä ja hoitaa – ja vakavistakin mielenterveyden häiriöistä on myös mahdollista toipua. Muistammehan, että mielenterveyshäiriöistä kärsivän elämä voi olla laadukasta ja mielekästä, vaikka sairaus asettaakin rajoituksia elämälle. Jokaisen elämä on myös arvokasta ja arvostettavaa.  Suomessa on tehty loistavaa työtä mielenterveyden edistämiseksi sekä etenkin mielenterveyteen liittyvän stigman poistamiseksi. Kun mielenterveydestä puhutaan avoimesti, on hoitoon myös helpompi hakeutua.

Suomessa mielenterveyspalveluja tuottavat terveyskeskukset, erikoissairaanhoito, sosiaalipalvelut, yksityinen sektori sekä lukuisat järjestöt ja yhdistykset. Mielenterveyskuntoutus on useiden palvelujen kokonaisuus, jossa tuetaan mielenterveyskuntoutujan kuntoutumista ja selviytymistä arjessa. Mielenterveyden hoidossa on tärkeää ehkäiseminen, jolloin ongelmiin voidaan puuttua ennen niiden puhkeamista vakaviksi.

Ehkäisevistä palveluista puhuttaessa yhdistykset ja järjestöt astuvat esiin. Yhdistysten ja järjestöjen toiminta on usein matalan kynnyksen toimintaa, joka tarkoittaa sitä, että palveluiden piiriin on helppoa ja nopeaa hakeutua. Järjestöt tarjoavat esimerkiksi keskusteluapua ja ryhmiä, joita on vain vähän tarjolla terveydenhuollossa. Ne ovat kuitenkin todella tärkeitä mielenterveysongelmien kanssa painiville. Järjestötoiminta tukee myös mielenterveyskuntoutujien arkirytmin säilyttämistä sekä tarjoaa vuorovaikutuksen kokemuksia ja yhteisön toimintaan osallistumista. Varhainen tuki, eli juurikin ehkäisevät toimet, vähentävät mielenterveyden kustannuksia kaikista eniten, joten ne ovat hurjan tärkeitä.

PUHUTAAN JA ARVOSTETAAN

Toivon, että Suomessa jatkettaisiin jo syntynyttä avointa mielenterveyskeskustelua, jolla jo itsessään on parantava vaikutus. Muistetaan arvostaa mielenterveyden kanssa kamppailevia tai kamppailleita.  Arvostetaan myös vaativaa mielenterveystyötä tekeviä vapaaehtoisia, järjestötoimijoita sekä myös korvaamatonta terveydenhuollon ja sairaanhoidon väkeä.

Mielenterveydellä,

Saara

LÄHTEET (klikkaamalla pääset lukemaan lisää)

TOP 5 luetuimmat postaukset vuonna 2019

Ihanaa alkanutta uutta vuosikymmentä! ❤ Täällä porskutetaan innolla jo uutta kohti!

Vuoden vaihtuminen tarkoittaa tällä kertaa minulle myös sitä, että Terveydellä, Saara -blogi viettää yksivuotissynttäreitään! Vuoden 2019 tammikuussa blogiunelma sai alkunsa, ja onkin ollut mahtava kulkea tällainen projekti vierellään koko vuoden ajan. Blogi on heijastellut melko hyvin kulunutta vuottani – kiirettä on pitänyt sen verran, että postaustahti toiveistani huolimatta jäi melko epäsäännölliseksi. Vuosi toi mukanaan myös monia murroksia elämään ja myös se näkyi postausten teemoissa. Ennen kaikkea on ollut hienoa reflektoida itseään juuri näiden muutosten edessä, kirjoittamalla.

Täällä blogin puolella päätin aloittaa vuoden muistelemalla vielä vähän vanhaa ja kokosin myös omaksi mielenkiinnokseni yhteen viime vuoden TOP 5 luetuinta postausta! Otsikoita klikkaamalla pääset lukemaan kunkin postauksen, mikäli ne kuluneena vuonna missasit. Ja hei, mikäli teillä herää postausideoita vuodelle 2020, kuulisin niitä mielelläni ❤

TOP 5 LUETUINTA POSTAUSTA VUONNA 2019

1. Tarina siitä, miksi päätin pitää välivuoden

Päätös välivuoden pitämisestä oli yksi vuoden merkittävimmistä ja samalla parhaista päätöksistä. Välivuosi heijasteli myös blogiini – terveysaiheet saivat väistyä muiden aiheiden tieltä, sillä opintojeni terveysaihepiirit eivät pyörineet jokapäiväisesti mielessä.

2. Elämän risteyskohdassa

Kuluvana vuonna sain useampaan otteeseen kohdata tilanteita, jotka tuntuivat elämääkin suuremmilta risteyskohdilta. Loppujen lopuksi eivät ne sitä olleet, mutta kokemukset silti kasvattivat.

3. Koululiikunnan vihaajasta himoliikkujaksi

Tähän postaukseen liittyen sain mielettömän paljon viestejä ja herätin jopa somekeskustelua. Olen mielettömän kiitollinen jokaiselle, joka minuun otti yhteyttä ❤ Oli silmiä avaava kokemus kirjoittaa koululiikunnan jättämistä arvista ja tajuta, että en todellakaan ole asian kanssa yksin.

4. Voiko opiskelijaelämä olla alkoholitonta?

Toinen keskustelua herättänyt postaus, jossa avasin myös omaa opiskelijamaailmaani ja ajatuksiani alkoholinkäytöstä. Tämä on myös yksi omista suosikeistani vuoden varrelta.

5. Opintoina terveyden edistäminen

Etenkin korkeakoulujen yhteishaun alla kyseinen postaus keräsi paaaljon lukukertoja! Postauksessa avaan terveyden edistämisen koulutusohjelmaa omin sanoin ja yritän vastata kysymykseen, millaista on opiskella terveystieteitä Kuopiossa.

KOHTI VUOTTA 2020

Että sellainen vuosi! Tämän postauksen lopuksi ajattelin vielä luvata itselleni jotain tulevalle vuodelle. Tavallisesti en tee uudenvuodenlupauksia, mutta vuoden 2019 ollessa niinkin vauhdikas ja kuluttava kun se oli, ajattelin, että jonkinlaisilla lupauksilla voisi olla nyt paikkansa. Päätin luvata itselleni asioita, jotka tukisivat voimakkaasti hyvinvointiani tulevana vuonna. Kirjoitettuna lupauksista on myös helpompi pitää kiinni.

Lupaan vuodelle 2020, että…

  1. …käyn avannossa kerran viikossa, kunnes jäät sulavat
  2. …käyn kehonhuoltotunnilla tai joogatunnilla vähintään kerran viikossa
  3. …käytän vähemmän somea

Blogin osalta taas lupaan jatkaa säännöllisen epäsäännöllistä postaustahtiani ja kirjoittaa elämääni puhuttelevista ilmiöistä, asioista, uusista mielenkiinnonkohteista sekä terveysaiheista myös tulevana vuonna!

Terveydellä, Saara

ALL I WANT FOR CHRISTMAS IS… HOME-MADE GIFTS! #2

Moikka!

Tällä viikolla olen päässyt joulufiiliksiin jotenkin ihmeellisen syvälle, ja iltaisin on ollut tosi rauhallinen ja joulua odottava fiilis. Ihanaa ❤ Sen kunniaksi laitankin tulemaan toisen kotitekoisen lahjavinkin. Tänään tehdään DIY-kylpypommeja, eli kylpysydämiä!

#2 DIY-KYLPYSYDÄMET

Viime jouluna annoin ystävilleni lahjaksi DIY-kylpysydämiä, joiden materiaalit löytyivät helposti ihan vaan keittiön kaapeista ja ruokakaupan hyllyiltä. Nämä kylpysydämet saavatkin alkunsa kodin sydämessä, eli keittiössä. Alkuperäisen ohjeen ja idean kylpysydämiin löysin täältä, mutta soveltelin sitä hieman.

Kylpysydämiin tarvitset:

  • 3 dl ruokasoodaa
  • 1 dl sitruunahappoa
  • 2,5 rkl oliiviöljyä
  • 5-10 tippaa elintarvikeväriä
  • 2 tl vettä
  • muutama tippa jotakin eteeristä öljyä, esim laventelia
  • 2 sydänmuottia (esim. silikonista konvehtimuottia)

Sekoita keskenään sooda ja sitruunahappo. Lisää 3rkl oliiviöljyä, 2tl vettä ja veteen sekoitettu elintarvikeväri. Lisää lopuksi muutama tippa eteeristä öljyä tuomaan tuoksua. Kannattaa olla tarkkana veden ja oliiviöljyn määrän kanssa, sillä pienikin määrä liikaa nestettä tekee massasta liian juoksevaa. Valmis massa on muotoiltavaa, mutta hieman murenevaa. Painele valmis massa muotteihin ja anna kuivua yön ylitse huoneenlämmössä. Irrottele kuivuneet sydämet varovasti pois muoteistaan.

Nämäkin lahjat olen pakannut valmiina koristeltuihin lasipurkkeihin. Vinkki: valmiit kylpysydämet ovat ihan parhaita poistamaan etiketeistä purkkien kylkeen jäänyttä ärsyttävää liimaa!

Ja hei! Tämän lahjan saajalla ei välttämättä tarvitse olla kylpyammetta, koska kylpysydämet sihahtelevat kivasti vaikka jalkakylvyssäkin. Ja ennen kaikkea sydämet ovat kauniita ja hyväntuoksuisia yllätyksiä, vaikka ne purkkiin pidemmäksi aikaan jäisivätkin 🙂

Tsemppiä viikkoon!

Terveydellä ja joulufiiliksillä,

Saara

ALL I WANT FOR CHRISTMAS IS… HOME-MADE GIFTS! #1

Heippa!

Joulu, mun lempparivuodenaika, on nyt! ❤ Jouluna on ihan parasta puuhailla ja hääräillä, leipoa ja paketoida. Viime vuodet olen päättänyt tehdä lahjat ystävilleni käsin ja välttää turhaa tavaran ostamista kaupasta. Lahjojen tekeminen joulumusiikkia kuunnellen on ollut vuodesta toiseen myös paras tapa lievittää stressiä!

Tulevissa postaukissa haluan jakaa teille muutaman lahjaidean, jonka voi toteuttaa kotona ja vieläpä melko ekologisesti. Tänään aloitetaan suklaakonvehdeista!

#1 HOME-MADE CHOCOLATE

Muutamana vuonna olen ilahduttanut ystäviäni itse keksimilläni suklaakonvehtiresepteillä. Joinakin vuosina olen valmistanut suklaan alusta asti itse, mutta olen todennut, että valmiista suklaalevystä sulattamalla saa aikaan yhtä hyvän ja maistuvan lopputuloksen, mutta huomattavasti nopeammin. Omat suklaakonvehdit syntyvät siis valmiista suklaasta, mutta omilla mausteilla ja mitä villeimmillä yhdistelmillä höystettynä!

Tällä kertaa suklaakonvehtireseptini oli tällainen:

  • 1 levy valkosuklaata
  • 1 paketti Annas Polka -piparkakkuja
  • kuivattuja karpaloita

Sulata suklaa kattilassa pienellä lämmöllä. Sekoita mukaan haluamasi mausteet. Suklaan ollessa vielä sulaa, valuta se konvehtimuotteihin. Jätä jääkaappiin jähmettymään yön ylitse.

Suklaiden jähmetyttyä olen pakannut ne koristeltuihin lasipurkkeihin. Kaikki vuoden aikana kerääntyneet pastakastike-, maapähkinävoi-, hillo- ja pestopurkit käyvät tähän tarkoitukseen mainosti, kunhan ne vain pesee hyvin. Pipareiden ja karpaloiden sijaan suklaata voi maustaa esimerkiksi pähkinärouheella, kekseillä, suolakiteillä, marjoilla, kookoshiutaleilla tai vaikka chilillä. Konvehtimuottina voi käyttää lähes mitä vain, mutta niitä löytää myös helposti esimerkiksi Ikeasta.

Palaan seuraavan lahjavinkin kanssa ihan pian! ❤

Terveydellä, Saara

Tarina siitä, miksi päätin pitää välivuoden

Minä suoritan elämää. Siihen ajatukseen havahduin eräänä heinäkuisena aamuna. Tässä tilanteessa olin ollut jo useasti aiemminkin, ja jälleen se iski tajuntaani ensimmäisenä, kun kesäaamuun silmäni avasin.

Ajatus on varmasti monelle tuttu, arkipäiväinen ja toistuva. Kukapa ei kokisi joskus suorittavansa elämää? Kukapa voisi oikeasti elää elämäänsä sataprosenttisen täysillä, nauttien jokaisesta hetkestä? En minä ainakaan. Tuota ajatusta ei varmasti tarvitse säikähtää, mutta minut se pysäytti niille sijoilleni. Tuo ajatus on aina ollut elämäni myrkyllisin.

Havahduin siihen, että vaikka elämäni olikin ollut ihania juttuja täynnä, olin suorittanut niitä. En ollut voinut koko keväänä kovinkaan hyvin – olin jatkuvasti ahdistunut, stressaantunut, kiukkuinen ja itkuinenkin. En ollut moneen kuukauteen pystynyt pysähtymään ja nauttimaan. Olin kandikevään ja työrupeaman uuvuttama, kaikkeni itsestäni antanut ja ihan hukassa. Nämä kaikki sanat voivat kuulostaa melko kärjistetyiltä, mutta koen, että se on tarpeen, jotta saan asiani sanottua.

VÄLIVUOSI

Kesäkuisten kandijuhlien jälkeen väsytti. Ja mietitytti. Kannattiko tämä? Olin pitänyt itselleni tavoitteeksi asettamastani opiskelutahdista kiinni kynsin ja hampain, enkä ollut tavoitteeltani suostunut näkemään todellisuutta – sitä, että minua väsytti. Olin saanut upeita työtilaisuuksia ja tarttunut ilomielin niistä jokaiseen koko opintojeni ajan. Olinko ehtinyt nauttimaan työtarjouksista, tai keräämään niistä kaikki hyödylliset opit mukaani? Työkokemuksia en todellakaan kadu, mutta ehkä sitä, että en jo aiemmin havahtunut siihen, etten selvästikään jaksanut kantaa kaikkea harteillani.

No, kannattiko se? Kyllä, koska viime kevät opetti ennen kaikkea kohtaamaan rajani jälleen kerran. Kun katsoin taakseni, häämöttivät edelliset rajaviivat melko kaukana takana. Silloin päätin, että joidenkin asioiden on nyt muututtava. Piirsin elämääni kirkkaalla värillä uudet rajaviivat, joita lupasin totella siihen saakka, kunnes taas ne uudelleen piirrettäisiin.

Päätin pitää välivuoden opinnoistani. Se tuntui aluksi oikeasti todella vaikealta, koska olin aina iloinnut siitä, kuinka olin saanut opiskelumahdollisuuden suoraan lukion jälkeen. Kolme yliopistovuotta tunsin rehellisesti olevani omalla alalla ja opintojen olevan kiinnostavia, mutta yhtäkkiä minua ei kiinnostanut tippaakaan. En jaksanut, enkä halunnut opiskella. Harmitti, sillä olin aina vannonut itselleni suorittavani opintoni tavoiteajassa – enkä varsinkaan jättäväni niitä roikkumaan töiden tai muidenkaan syiden takia. Olin kuitenkin saapunut tilanteeseen, jossa jouduin pyörtämään sanani ja kohtaamaan todellisuuden. Päätin, että en halua tuhlata kallisarvoista opiskeluaikaani siihen, että en olisi motivoitunut opiskellessani. Mieluummin valitsin tauon, jonka aikana keräisin motivaatiota ja innostusta aloittaa taas uudelleen.

Päätöksen jälkeen, ja suurimpien harmituksen pilvien väistyttyä taivaalta, aloin oikeastaan nauttimaan tilanteesta. Päätin, että välivuosi olisi minulle tilaisuus kokeilla jotain uutta ja vastaanottaa uusia taitoja ja asioita elämääni. Ja tähän asti se on sitä ollutkin! Nyt kun olen saanut katsella elämääni ja opintojani uudesta näkökulmasta, on opiskelumotivaatio palannut kohisten takaisin. Olen jopa huijannut ja opiskellut ihan vähän – ja se on ollut ihanaa! Ehkä välillä asioita on välttämätöntä tarkastella eri näkökulmasta, jotta niitä oppii taas arvostamaan.

Ja ei hätää – tunnen yhä olevani omalla alallani, jopa enemmän kuin viime keväänä.

AJATUKSIA UUPUMUKSESTA

Tätä postausta oli vaikea kirjoittaa. Tuntuu vaikealta kertoa omasta uupumuksesta, sillä olen aina pitänyt omia uupumuksen tunteita melko vähäpätöisinä. Olen ajatellut, että enhän minä voi olla uupunut, koska jollain toisella on varmasti todella paljon vaikeampaa kuin minulla. Tai että, minähän olen oikeasti onnellinen elämässäni – minulla on rakkautta ja kaikkea mitä tarvitsen, ja silti muka kehtaan olla uupunut! Hyi! En vieläkään ole kovin valmis myöntämään, että kyllä, minuakin voi väsyttää. Sen myöntäminen edes osittain tuntuu kuitenkin älyttömän hyvältä ja helpottavalta. Olkaa ihmiset ihmisiä myös itsellenne ❤

Haluan tällä kirjoituksellani sanoa myös sen, että ulkonäkö pettää usein – ellei ihan aina. Monet, minä mukaan lukien, ovat ulospäin sellaisia tyyppejä, jotka hymyilevät aina, tekevät jos pyydetään, auttavat mielellään eivätkä kieltäydy koskaan. Ja nämä ihmiset sitä oikeasti sydämeltään sellaisia ovatkin, mutta eivät vain ihan aina jaksa. Tämä blogikirjoitus ei myöskään tarkoita, että olisin jotenkin parempi versio itsestäni tätä kirjoittaessani. Päinvastoin, olen vasta matkalla sitä kohti – enkä vielä edes puolimatkassa.

Terveydellä,

Rajansa rikkonut ja uudelleen piirtänyt Saara